Politiikkaa 3

Edellisen viikon vaikuttavimmat mediapläjäykset olivat tiedelehden artikkeli nukkumisesta, Helsingin yliopiston avoimenyliopiston studiageneralian luento ilmaston muutoksesta, Magneetti lehti, juttu Hautalan erosta ja ESS:n artikkeli kansanedustajien rötöstelyistä ja tuomioista. Hautalan juttuja ja kansanedustajan rötöstely juttuja kun seurasi, niin oli pakko todeta, etten minä ymmärrä politiikkaa. Tämä vähän häiritsi, mutta kun lukaisi Magneetti lehden, niin tunsin helpostusta, sillä kyseisen lehden toimitus ei tunnu ymmärtävän yhtään mistään mitään. Olen jo aikaisemmin huomannut, että tämä toimitus ei ymmärrä ilmastonmuutoksesta yhtään mitään, ei lääketieteestä, eikä ravitsemustieteestä. Oikeastaan tieteellinen ajattelu on toimitukselle täysin vierasta. Aikaisemmin olen vähän epäillyt, että lehti ei ymmärrä lainsäädännöstäkään mitään, koska kirjoitteli asiasta. Minun lakitieteellinen pätevyyteni puutteen takia en vain pystynyt arvioimaan silloin asiaa. Mutta viime viikon julkaisu todisti, ettei tämä lehti todellakaan ymmärrä tästäkään asiasta mitään. Samassa painoksessa oli kirjoitus taiteesta. Luulin, ettei tämä julkaisu pysty yllättämää enää minua, mutta olin väärässä. Luin tämän jutun ja selvisi, että myös taide kuuluu niihin asioihin, josta lehden toimituksella ei ole alkeellisintakaan ymmärrystä. Lehden linja on kieltämättä aika vallankumouksellinen: Siinä julkaistaan vain sellaisia aiheita, josta toimituksella ei ole mitään käsitystä. Toinen vallankumouksellinen ajatus lehden linjassa on se, että miten monessa asiassa toimitus on tietämätön. Miten voi olla mahdollista, että joku voi selvitä näin tietämättömänä tässä maailmassa, jossa tietoa tulvii joka lävestä? Paskaahan suurin osa tästä tietomäärästä on, mutta aina on riski, että jostakin ujuttautuisi oikeaakin tietoa pilaamaan asian. Onko lehdellä jossakin kellarissa toimittajien valmistamo? Siellä joukko lapsia on suljettu tynnyreihin, jonne pistetään ruokaa ja juomaa jostain kolosta. Kun lapsi on kasvanut tarpeeksi suureksi, niin hänet päästetään tynnyristä pois ja opetetaan kirjoittamaan ja hän on valmis ryhtymään Magneeti lehden toimittajan hommiin.
Mutta tämä ajatus, että kirjoittaa asioista, joista ei ymmärrä mitään on kiehtova. Minähän voisin kirjoittaa seuraavan jutun politiikasta, koska siitä en ymmärrä. Varsinkin nämä jutut politiikkojen rötöksistä ja Hautala juttu ovat sellaisia, joissa minun ymmärrys loppuu tyystin. Siinä olisi hyvä aihe minulle.

Myrkkyä

Ihmisen järjettömyyttä voi ihmetellä tai voi olla ihmettelemättä. Minulla on huono tapa ihmetellä. Paljon kypsemmän ihmisen merkki olisi todeta, että tämä järjettömyys ei ole ihmisen virhe, vaan se on ihmisen ominaisuus. Enkä minä ihmettele niitä ihmisiä, jotka koirille levittävät myrkytettyjä herkkupaloja. Nämä ihmiset ovat yksinkertaisesti seonneet. Seonneitten ihmisten kanssa me muutenkin joudumme elämään. Mutta niitä ihmisiä minä ihmettelen, jotka antavat henkisen hyväksyntänsä näille teoille. Nämä ihmiset perustelevat hyväksyntäänsä sillä,  että koirat ärsyttävät heitä.  Toisaalta, jos asiaa ajattelen tarkemmin, niin tämä antaa aivan uusia mahdollisuuksia. Siis se, että lain omiin käsiin ottaminen on hyväksyttävää, jos jokin asia ärsyttää. Kun ajattelee kuinka moni asia minuakin ärsyttää, niin henkeä suorastaan salpaa kun mietin mitä kaikkea minä saisin tehdä. Mitä hupia ja iloa saisin kun heittelisin kivenmurikoilla niitä nuoria sällejä, jotka ajavat mopoilla tyhjänpäiväistä edestaas ajoa tuossa kadulla. Ärsyttävien asioiden luettelo on loputon, joten hupia antavien tekojen luettelo on myös loputon. Mutta asiassa on omat ongelmansa. Jos hyväksymme tämän moraalisen oikeuden ottaa laki omiin käsiin, niin silloin pitäisi olla moraalinen rangaistus asteikko. Laissa on sellainen periaate, että vakavista rötöksistä saa kovemman tuomion. Mutta miten tätä soveltaa henkiseen hyväksyntään? Voisi olla niin, että jos jokin asia ärsyttää enemmän, niin kosto saisi olla kovempi. Tässä on se ongelma, että miten mitataan kuinka paljon ketäkin ärsyttää. Siksi täytyisi olla yleiset sopivuus säännöt. Järjestelmässä tehtäisiin asteikko, että mikä teko mahdollistaa minkäkin tason koston. Tässä tulee ongelmaksi myös se, että jos otetaan asteikon lievimmäksi kostoksi tämä koiran myrkyttäjien teko, niin kosto asteikko kasvaa nopeasti aivan tolkuttomiin mittoihin. Jos koira ärsyttää ja sen vuoksi myrkyttäminen on sopiva kosto, niin mitä saisi tehdä kissojen ulkona liikkumisen takia. Kissan ulosteet ovat paljon vaarallisempia kuin koiran ja kissat aiheuttavat melkoisesti enemmän hävitystä luonnossa. Olisiko siis sallittua kissojen ulkoilun takia myrkyttää kissa ja polttaa omistajan talo. Entä sitten tyhjäkäynti? Onko silloin tiiliskivi tuulilasista liian lievä kosto ja kuoleman rangaistus tyhjäkäyttäjälle asteikkoon sopivampi kosto?  Tässä myrkyttämisessä on muutenkin monta omituista piirrettä. Yksi on se, että jos joku vihaa koiria, niin miten hän onnistuu kylvämään myrkky syöttejä niin, ettei niitä syö jokin luonnonvarainen eläin? Ei mitenkään. Toinen asia on se, että kosto on hyvin summittainen. Tuntuu, että on järjetöntä rankaista koiraa tai kissaa siitä, että ne ulostavat sopimattomiin paikkoihin. Eläimen omistaja on vastuussa eläimestä ja kosto pitäisi kohdistaa häneen. Tämä on länsimaisen oikeusperiaatteen mukainen ja sopii myös minun oikeustajuuni.