Pahimpia vikojani on ihmettely. En tiedä mistä tämä kieroutunut ominaisuus on minuun tullut. Itse yritän itseäni pettää kertomalla itselleni, että tämä ominaisuus on hyödyllinen. Sanon itselleni: Ihmettelystä on hyötyä, koska silloin joku viisaampi tulee ja kertoo miten asiat ovat ja saan selville tämän ihmettelyn aiheen. Varon visusti kertomasta itselleni, että jos en olisi alun perinkään ihmetellyt tätä asiaa, niin ei se myöskään olisi vaivannut minua, joten se ei olisi ollut mikään ongelma.
Ihmisten suhtautuminen ilmastonmuutokseen on ollut minulle jatkuvan ihmettelyn syy. Ihmettelyn kaava menee näin: Tiedetään, että ilmastonmuutos on tosiasia. Tiedetään, että se on ihmisen aiheuttamaa. Tiedetään, että kyseessä on vakava ongelma. Tiedetään myös miten se estettäisiin. Ja nyt tässä vaiheessa alkaa minun ihmettelyni: Ihmettelen, ettei miksei tehdä mitään, jos kerran tiedetään, että mitä pitäisi tehdä? Olen aina ajatellut, että ihmisessä on jotain vikaa, kun se ei tee sitä, että mitä pitäisi tehdä. Mutta aikani ihmeteltyäni minulle selvisi, että ei ole kysymys ihmisen viasta, vaan tämä on ihmisen ominaisuus. Tämä oli harvinainen tapaus ihmettelyni historiassa, että kukaan muu ei tätä syytä kertonut, vaan keksin sen ihan itse. Asian oivaltaminen oli minulle autuas hetki. Asioita mietittyäni keksin muita ihmisen ominaisuuksia.
Ihmisen ominaisuudet:
- Ihminen ei kykene toimimaan järkiperäisesti.
- Ihminen on taitava itsepetoksessa.
- Ihmiseltä puuttuu kyky ymmärtää syyn ja seurauksen suhdetta.
- Ihminen on johdonmukaisesti epäjohdonmukainen.
- Ihmisellä tunne voittaa aina järjen.
- Ihminen ei pysty muuttamaan käytöstään.
- Ihmisellä on järjetön usko oman lajinsa, oman kansansa, oman sukunsa ja oman itsensä ylivertaisuuteen.
- Ihminen on laumaeläin, vaikka kuvittelee olevansa omaperäinen yksilö.
- Ihminen uskoo omiin puheisiinsa, vaikka ne olisivat ristiriidassa omiin aikaisempiin puheisiinsa.
Tämä viimeinen kohta on vähän epäselvästi ilmaistu. Sitä ominaisuutta kuvaa ehkä selvemmin esimerkki. Esimerkiksi sopii jälleen kerran suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Nyt monet ovat käärmeissään ilmastontutkijoille siitä, että ne pelottelevat. Tästä kun mennään muutama vuosi eteenpäin, niin samat ihmiset tulevat syyttämään tutkijoita siitä, että ne salasivat asioita kun eivät aikoinaan kertoneet kuinka vakavasta asiasta oli kysymys. Eikä näitä ihmisiä häiritse yhtään, että olivat aikoinaan täysin päinvastaista mieltä. Tämä sama ihmisen ominaisuus ilmenee siinä kun lääkärit kertovat riskikäyttäytymisen mahdollisista vaikutuksista. Tai ravitsemus ihmisten epäterveellisten ravintoainesten tiedottamisesta. No esimerkkejä on lukuisia ja tätä ominaisuutta tuskin tarvitsee todistella. Mutta minulle kävi niin kuin aina ennenkin on käynyt: Kun ihmettelyllä olen saanut selville jotain, niin enkö keksi uutta ihmeteltävää? Ja ihmettelyn kierre jatkuu. Tässä asiassa rupesin ihmettelemään sitä, että mitä hyötyä ihmiselle on näistä ominaisuuksista? Eläinlajit ovat säilyneet hengissä siksi, että niillä on ollut sopivat ominaisuudet. Mitä hyötyä ihmiselle on ollut siitä, että se näin muuttaa arvostelun syytä päinvastaiseksi ja itse uskoo aina olleensa juuri tätä mieltä? Oikeastaan kaikki nämä luetellut ihmisen ominaisuudet ovat olleet hyödyllisiä miljoonia vuosia. Nyt niistä monet tuntuvat tarpeettomilta, mutta aikoinaan ne ovat auttaneet lajia säilymään hengissä. Tämä mielen muuttaminen on liittynyt metsästykseen. Usein metsästyksessä ihmiselle käy niin, että se on jahdannut vaikeasti tavoitettavaa eläintä. Kesken metsästyksen näköpiiriin on tullut toinen eläin, joka on helpomman tuntuinen saalis. Ihmiselle on ollut hyötyä, että hän on vaihtanut tavoiteltavaa saalista ja on ollut hyötyä siitä, että hän on itse uskonut aina jahdanneensakin pelkästään tätä saalista. Sellainen metsästäjä, joka ei pystynyt muuttamaan ajatustaan niin, että tätähän elukkaa minä olenkin metsästänyt, joutuu hämmennyksen valtaan ja molemmat saaliit pääsevät karkuun ja hän kuolee nälkään.
