Aikoinaan kun Enestam oli ympäristöministerinä, niin ajattelin, ettei huonompaa ministeriä Suomessa ole koskaan ollut. Mutta nyt Grah-Laasonen valittiin uudeksi ministeriksi, niin näyttää siltä, että hän on jopa Enestamia huonompi. Mielessäni mietin, että onko hän oikeasti noin huono, vai onko kysymys kilpailusta? Historiaan on vaikea jäädä hyvillä töillä, joten - jos haluaa jäädä historiaan - niin kannattaa pyrkiä sinne huonoilla teoilla. Jospa Grahn-Laasonen haluaa tehdä jopa Enestamia huonompia päätöksiä ja jäädä historiaan niillä. Enhän minä tarkasti tiedä mitä kaikkia päätöksiä tämä uusi ympäristöministeri on tehnyt, mutta kaikki hänen päätöksensä ja puheensa antaa sellaisen kuvan, että hän haluaa tuhota suomen ympäristön jälkipolvilta. Viimeisin tempaus oli tämä soiden suojelun vesittäminen. Onhan Sannilla kaunis ajatus vapaaehtoisuudesta. Muista kun jokunen vuosi sitten Sirkka-Liisa Anttila esitti ajatuksen, että verkko kalastusta ei kannata lailla estää norppien pesimä alueella, vaan kannattaa luottaa vapaaehtoisuuteen. Silloin heti sanoin, että tuo ei tule onnistumaan. Toisaalta oli ilahduttavaa nähdä, että joku kepulainen on noin hyväuskoisen hölmö. Mielikuva kun kepulaisesta on häikäilemätön poliittinen peluri. No huonostihan siinä kävi: Ei se vapaaehtoisuus toiminut: Siellä laitettiin verkkoja ja norppia kuoli niihin. Yksi merkille pantava asia oli MTK:n asiantuntemus. Ämteekoon edustaja sanoi jotain sellaista, että Suomessa on hitosti soita. Ehkä ei ihan näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Niin onhan täällä soita, mutta jotkut suotyypit ovat erittäin uhanalaisia. Miten ämteekoon edustaja ei tätä tiedä kun sen tiedän jopa minä. Ämteekoonhan pitäisi olla asiantuntija näissä asioissa.
Mikähän siinä, että ympäristöministeriksi niin usein valitaan ihminen, joka ajaa ympäristön tuhoamista? Vai olenko minä ymmärtänyt asian väärin. Jos sen tehtävä onkin tuhota luontoa ja Niinistö vain hoiti homman väärin. Mutta miksei tämä toimi muissa ministeriöissä. Eikö maa- ja metstätalousministerin pitäisi sitten vastaavasti ajaa sellaisia hankkeita, joilla pyritään romuttamaan maatalous ja metsätalous ja kotimainen ruuan tuotanto? Samoin muittenkin ministerien pitäisi toimia omaa toimi alaansa vastaan.
Ehkä suhtaudun ihmiseen liian epäluuloisesti. Epäilen, että jos jossain asiasta on taloudellista merkitystä, niin vapaaehtoisuuden voi unohtaa. Verkkokalastus juttu epäonnistui norppien alueella - se on totta, mutta sehän saattoi olla vain poikkeus. Kannattaisi varmaan vähän enemmän uskoa ihmiseen. Tuohon soiden suojeluun sitä vain ei kannattaisi sotkea. Sillä jos se epäonnistuisi, niin silloin ne erittäin uhanalaiset suot olisi menetetty lopullisesti. Ehdotankin, että se vapaaehtoisuuteen perustuvaa juttua kokeiltaisiin sellaisiin paikkoihin, joissa vahinko ei olisi lopullinen. Esimerkiksi sähkölaskun maksaminen voisi perustua vapaaehtoisuuteen. Tai kunnallisveron. Tai miksei valtionveron?
