Marko Hamilon tapaus ei jätä mieltäni rauhaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten paljon parempi on puhua täyttä soopaa kuin asiaa ja totta. Kun joku puhuu totta ja asiaa, niin kuulijalle - tai lukijalle ei jää muuta roolia kuin todeta: Näin se on. Mutta kun joku latelee täyttä potaskaa, niin silloin mieli nousee vastarintaan ja ihminen aktivoituu ja hänen aivonsa rupeavat jauhamaan ja saavat aikaan omia ajatuksia. Siksi saattaa olla hyvä, että on sellainen ihminen kuin Donald Trump, joka päivittäin valehtelee ja puhuu täyttä paskaa.
Vieläkään en ole tutustunut tämän Markon julkaisuun. Mutta se käsitys on vahvistunut, että elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa median tuottamat uutiset ovat hyvinkin journalistisesti kehnoja. Ehkä pitäisi tilata vain sellaisia julkaisuita, joissa tämä asia olisi kunnossa. Tosin silloin valikoima olisi erittäin suppea. Jopa tiede lehden artikkelit ovat joskus epäilyttäviä.
Mutta Markon tapausta miettiessäni mieleen tuli trolli. Trolli on sellainen ammatti, joka yrittää vaikuttaa ihmisten käsityksiin erittäin epäilyttävällä tavalla. He käyttävät tieteellistä sanastoa ja esiintyvät tieteen asiantuntijoina olematta sitä oikeasti. Todellisuudessa he ovat markkinoijia - he markkinoivat jotain ajatusmaailmaa. Joku maksaa heille siitä, että he aiheuttavat epätietoisuutta ja hämmennystä. Eri trolleilla on eri rooli ja he ajavat eri asioita. Heidän menetelmänsä ovat melko yksinkertaisia. Jo se, että he ylläpitävät väittelyä on tehokas keino. Rahvaalle tulee sellainen tunne, että tämä asia ei ole selvä, kun asiantuntijat siitä väittelevät. Eikä rahvaalla voi olla tietoa tai ymmärrystä siitä, että toinen osapuoli onkin markkinointi ihmisiä, eikä tieteen tekijöitä. Toinen keino on nostaa aivan mitätön pikku asia tärkeäksi puheen aiheeksi, jolloin kaikille tulee sellainen tunne, että tämä asia on merkittävä. Rahvas ei voi mitenkään ymmärtää, että suuressa kokonaisuudessa tällä asialla ei ole mitään merkitystä. Kuinka he sen ymmärtäisivät, kun sitä ei ymmärrä toimittajatkaan? Yksi tärkeä menetelmä on antaa medialle skandaaleita. Skandaaleitten syöttämisessä medialle on erittäin tärkeää kyky tehdä mitättömästä asiasta tärkeä, jotta media sen nielaisisi.
No mitä ajatusmaailmoita trollit ajavat? No se riippuu siitä kenen palveluksessa trolli on. Ja ajatusmaailman muuttaminen tai siihen vaikuttaminen on vain työkalu, ei päämäärä. Kun saadaan markkinoitua sopiva ajatusmaailma, niin silloin saavutetaan tavoite. Muutama esimerkki erilaisista trolleista. Aikoinaan trollit Yhdysvalloissa sotkeutuivat tupakka keskusteluun. Siinä trolleilla oli kaksi tavoitetta. Tai oikeastaan tupakka yhtiöillä - trollit olivat vain hyvin palkattuja asian edistäjiä. Tupakka yhtiö halusi, että se saisi tuotteitaan kaupaksi ja tälle tavoitteelle oli tieto tupakan vaikutuksesta terveyteen haitaksi. Yhtiön yksi tavoite oli turvat rahan saanti. Tärkeämpi tavoite kuitenkin oli horjuttaa ihmisten terveys. Toinen ryhmä on ilmasto trollit. Öljy yhtiöt ovat palkanneet heidät aiheuttamaan hämminkiä ilmastonmuutos keskusteluun. Mielenkiintoista on se, että kolme tai neljä trollia siirtyivät luontevasti tupakkayhtiön trolleista öljy firmojen trolleiksi. Eikä kukaan ole nähnyt siinä mitään kohun aineksia. Öljy yhtiöitten trollaus tavoite on varmistaa rahan saanti yhtiölle. Se on heidän yksi tavoitteensa, mutta ehdottomasti tärkein heidän tavoitteensa on tuhota maapallo. Suomessa toimii tuulivoiman vastainen kansanliike myös trollina - en tiedä rahoittaako turveyhtiöt tämän toiminnan vai ei. Sitten on merkittävä trollien ryhmä nämä Venäjän merkittävimmän oligarkin maksamat trollit naapurimaihin ja vähän joka puolelle maailmaa. Näitten tavoite on hämmentää Venäjään liittyvää keskustelua aina kun Venäjällä rikotaan ihmisoikeuksia tai kansainvälisiä sopimuksia. Tämä on yksi tavoite, mutta näitten tärkein tavoite on aiheuttaa mahdollisimman paljon epäjärjestystä ja kaaosta kyseisessä maassa.
Trollaamisessa vain on omat rajansa. Se ei ole kovinkaan tehokasta kun törmätään sellaiseen ihmiseen, jolla on hitunenkin yleissivistystä ja aavistuksen verran päättely kykyä. Koulutus onkin pahin asia trollauksen onnistumiselle. Onneksi nykyinen hallitus tulee romuttamaan Suomen koulutuksen tason.
Trollaus siis ei ole tehokasta, jos on vähänkin ajatteluun pystyviä ihmisiä. Olen kuullut, että on syntynyt paljon tehokkaampi tapa manipuloida ihmisiä kuin trollaus. En tiedä, mikä tämä menetelmä on, mutta voisin arvata. Trollauksen pahin kompastus on se, että ajatteleva ihminen pystyy ymmärtämään kaksi asiaa: Onko jollain merkitystä suuressa kokonaisuudessa ja onko tieto tullut luotettavasta lähteestä. Siksi voisin kuvitella, että uudessa menetelmässä ollaan pystytty hämärtämään paremmin se asian merkittävyys ja tietolähteen luotettavuus. Mietinkin, että olisiko Markon julkaisu tämmöinen TROLLI 2.0? Pitänee tutustua.
tiistai 26. syyskuuta 2017
keskiviikko 20. syyskuuta 2017
Roman Schatzin vieras 4
Roman Schatzin Maamme kirjassa on yleensä mielenkiintoisia tyyppejä vieraana. Joskus sinne eksyy täysiä mulkkuja. No nehän vasta mielenkiintoisia ovatkin.
Viime maanantaina hänellä oli aiheena: Mistä Suomessa ei voi puhua. Joten odotin mielenkiinnolla ohjelmaa. Vieraana oli Marko Hamilo. Tyyppiä en tuntenut entuudestaan, mutta ohjelmaa seuranneena arvelin myös hänen olevan tolkun ihminen. Olisihan minun tietysti pitänyt nimestä jo osata epäillä: Yleensä vanhemmat antavat lapselleen nimeksi Marko jos aikovat hemmotella hänet pilalle.
Lyhyesti Markon tarina: Hän oli ollut monessa arvostetussa lehdessä töissä ja Helsingin sanomissa työskennellessään häntä harmitti kyseisen lehden ala-arvoinen journalistinen taso niin paljon, että hän perusti oman lehden. Kun ajattelin, että Suomi on sananvapaus listalla kolmanneksi korkeimmalla sijalla ja Helsingin sanomat on maamme laadukkain päivälehti journalismin näkökulmasta, niin heräsi halu tutustua lehteen, joka on parempi. Jokin hommassa vain epäilytti. Se arvostelu ei epäilyttänyt. Sananvapauden tilastossa Juha Sipilä pudotti meidät ensimmäiseltä sijalta - se on tosiasia. Toinen tosi asia on se, että olisimme vielä huonompia jos sanan vapauden tila ei olisi kaikkialla huonontunut. Marko on siinä oikeassa, että journalismin taso pitäisi olla korkeampi. Pahimpia puutteita on se, että media käyttää hyvin suppeaa tietolähteistöä ja se, että uutisten taustoittaminen on surkeaa. Hyvä huono esimerkki on Maaseudun tulevaisuus. Siinä kaksi juttua paljasti kuinka kehnossa jamassa lehden journalismin taso on. Ensinnäkin selvisi, että lehden päätoimittaja ei edes ymmärrä lukijakuntansa ajatusmaailmaa. Toinen järkyttävä juttu joka paljastui oli se, että lehti hyvin ala-arvoisella tyylillä lyttää heti kaikki ne tieteelliset tutkimukset, jos on vaarana, että se uhkaa lukijakunnan ammatin harjoittamista.
Olen siis aika samaa mieltä Suomen median tasosta kuin Marko. Mutta tapauksessa ihmetyttää yksi asia. Kysymys on ajatusmaailman eroista. Itseäni häiritsee mediassa se, kuinka kritiikittömästi se nielaisee trollien heittämät syötit. Moni muukin on täysin pielessä. Mutta itse en ole sen takia ruvennut perustamaan omaa lehteä. Laiskuus voi olla osa syy. Toinen syy se, että tuskin minulla on niin tolkuttomasti aikaa sellaiseen puuhaan, että saisin lehdestäni korkeatasoisemman kuin nämä nykyiset. On muitakin asioita, jotka epäilyttävät tässä asiassa. Tähän muutamia. Marko perusti lehtensä valtamedian vastapainoksi. Tämä jo on erittäin epäilyttävä asia. Kaikki tuntemani valtamedian ulkopuoliset julkaisut ovat sellaisia, joissa valehdellaan sumeilematta, kerrotaan pelkkiä uskomuksia ja monen toiminta on ollut rikollista. Ehkä tapaus USA:ssa luo pahimman epäilyksen varjon tämän hankkeen ylle. Siellä presidentti perusti lehden valtamedian vastapainoksi. Epäleväinen kun olen, niin minun on vaikea uskoa, että patologinen valehtelija voisi perustaa lehden, joka kertoisi totuuden. Tietenkin voihan olla, että tämä Markon lehti olisi näistä muista valtamedian vastapaino lehdistä poikkeava. Jos en olisi kyyninen, niin ajattelisin, että tämä lehti on varmaan sellainen, joka selvittää paremmin juttujen taustat ja on kriittisempi trollien heittämiin täkyihin ja osaisi paremmin suhteuttaa jonkin asian merkityksen kokonaisuuteen ja uutisoisi sen mukaan.
Mutta kun olen kyyninen, niin ajattelen, että tämä on taas tyypillinen valtamedian vastainen lehti, joka on vielä huonommin toimitettu kuin Helsingin sanomat ja joka julkaisee enemmän uskomuksia kuin tosiasioita.
Kun miettii sitä, mitä Marko ohjelmassa jutteli, niin kallistuu väistämättä siihen kyyniseen ennakko käsitykseen. Miten hän lehdessään pystyy lukijalle paljastamaan sellaisia asioita, että lukija näkee maailman aivan erilaisena, jos hän itse tukeutuu joihinkin yleisiin uskomuksiin? Miten hän pystyy kirjoittamaan maailmasta paljastavia juttuja jos häneltä puuttuu todellisuuden taju? Ja miten hän voi lukijan maailman kuvaa avartaa, jos hänellä itsellään ei ole ymmärrystä siitä, mikä asia on merkityksellistä ja mikä merkityksetöntä?
Mutta olisi mielenkiintoista tutustua lehteen, jotta näkisin, että oliko ennakko käsitykseni - se kyyninen - oikea, vai se, joka olisi ollut, ellen olisi kyyninen?
Viime maanantaina hänellä oli aiheena: Mistä Suomessa ei voi puhua. Joten odotin mielenkiinnolla ohjelmaa. Vieraana oli Marko Hamilo. Tyyppiä en tuntenut entuudestaan, mutta ohjelmaa seuranneena arvelin myös hänen olevan tolkun ihminen. Olisihan minun tietysti pitänyt nimestä jo osata epäillä: Yleensä vanhemmat antavat lapselleen nimeksi Marko jos aikovat hemmotella hänet pilalle.
Lyhyesti Markon tarina: Hän oli ollut monessa arvostetussa lehdessä töissä ja Helsingin sanomissa työskennellessään häntä harmitti kyseisen lehden ala-arvoinen journalistinen taso niin paljon, että hän perusti oman lehden. Kun ajattelin, että Suomi on sananvapaus listalla kolmanneksi korkeimmalla sijalla ja Helsingin sanomat on maamme laadukkain päivälehti journalismin näkökulmasta, niin heräsi halu tutustua lehteen, joka on parempi. Jokin hommassa vain epäilytti. Se arvostelu ei epäilyttänyt. Sananvapauden tilastossa Juha Sipilä pudotti meidät ensimmäiseltä sijalta - se on tosiasia. Toinen tosi asia on se, että olisimme vielä huonompia jos sanan vapauden tila ei olisi kaikkialla huonontunut. Marko on siinä oikeassa, että journalismin taso pitäisi olla korkeampi. Pahimpia puutteita on se, että media käyttää hyvin suppeaa tietolähteistöä ja se, että uutisten taustoittaminen on surkeaa. Hyvä huono esimerkki on Maaseudun tulevaisuus. Siinä kaksi juttua paljasti kuinka kehnossa jamassa lehden journalismin taso on. Ensinnäkin selvisi, että lehden päätoimittaja ei edes ymmärrä lukijakuntansa ajatusmaailmaa. Toinen järkyttävä juttu joka paljastui oli se, että lehti hyvin ala-arvoisella tyylillä lyttää heti kaikki ne tieteelliset tutkimukset, jos on vaarana, että se uhkaa lukijakunnan ammatin harjoittamista.
Olen siis aika samaa mieltä Suomen median tasosta kuin Marko. Mutta tapauksessa ihmetyttää yksi asia. Kysymys on ajatusmaailman eroista. Itseäni häiritsee mediassa se, kuinka kritiikittömästi se nielaisee trollien heittämät syötit. Moni muukin on täysin pielessä. Mutta itse en ole sen takia ruvennut perustamaan omaa lehteä. Laiskuus voi olla osa syy. Toinen syy se, että tuskin minulla on niin tolkuttomasti aikaa sellaiseen puuhaan, että saisin lehdestäni korkeatasoisemman kuin nämä nykyiset. On muitakin asioita, jotka epäilyttävät tässä asiassa. Tähän muutamia. Marko perusti lehtensä valtamedian vastapainoksi. Tämä jo on erittäin epäilyttävä asia. Kaikki tuntemani valtamedian ulkopuoliset julkaisut ovat sellaisia, joissa valehdellaan sumeilematta, kerrotaan pelkkiä uskomuksia ja monen toiminta on ollut rikollista. Ehkä tapaus USA:ssa luo pahimman epäilyksen varjon tämän hankkeen ylle. Siellä presidentti perusti lehden valtamedian vastapainoksi. Epäleväinen kun olen, niin minun on vaikea uskoa, että patologinen valehtelija voisi perustaa lehden, joka kertoisi totuuden. Tietenkin voihan olla, että tämä Markon lehti olisi näistä muista valtamedian vastapaino lehdistä poikkeava. Jos en olisi kyyninen, niin ajattelisin, että tämä lehti on varmaan sellainen, joka selvittää paremmin juttujen taustat ja on kriittisempi trollien heittämiin täkyihin ja osaisi paremmin suhteuttaa jonkin asian merkityksen kokonaisuuteen ja uutisoisi sen mukaan.
Mutta kun olen kyyninen, niin ajattelen, että tämä on taas tyypillinen valtamedian vastainen lehti, joka on vielä huonommin toimitettu kuin Helsingin sanomat ja joka julkaisee enemmän uskomuksia kuin tosiasioita.
Kun miettii sitä, mitä Marko ohjelmassa jutteli, niin kallistuu väistämättä siihen kyyniseen ennakko käsitykseen. Miten hän lehdessään pystyy lukijalle paljastamaan sellaisia asioita, että lukija näkee maailman aivan erilaisena, jos hän itse tukeutuu joihinkin yleisiin uskomuksiin? Miten hän pystyy kirjoittamaan maailmasta paljastavia juttuja jos häneltä puuttuu todellisuuden taju? Ja miten hän voi lukijan maailman kuvaa avartaa, jos hänellä itsellään ei ole ymmärrystä siitä, mikä asia on merkityksellistä ja mikä merkityksetöntä?
Mutta olisi mielenkiintoista tutustua lehteen, jotta näkisin, että oliko ennakko käsitykseni - se kyyninen - oikea, vai se, joka olisi ollut, ellen olisi kyyninen?
tiistai 12. syyskuuta 2017
SUVAKKI 4
Olen vihainen! Olen tosi vihainen! Minua on nimitelty suvakiksi. Tai jos tarkkaan otetaan, niin kukaan ei ole tullut eteeni ja sanonut: Sinä olet suvakki. Ei nimittely on ollut salakavalampaa. Joku on nimitellyt joukkoa ihmisiä suvakeiksi ja minä ajattelin kuuluvani tähän ryhmään. Tässä asiassa vain on yksi vaikea ongelma. Ne jotka ovat ottaneet tavakseen haukkua toisia ihmisiä suvakeiksi, eivät ole koskaan osanneet selittää mitä se tarkoittaa. Kukaan muukaan ei tiedä mitä tämä tarkoittaa. Kun kukaan ei tiedä mitä suvakki tarkoittaa, niin enhän minä tiedä kuulunko minä tähän ryhmään vai enkö kuulu. Kun en tiedä tätä, niin silloin en myöskään tiedä onko minua haukuttu ja siitä taas seuraa se, että en tiedä pitääkö minun olla suuttunut vai ei? Tämä on harmillista, sillä minulla on sellainen päähänpinttymä, että jos on suuttunut, niin silloin pitää tietää mistä on suuttunut. Siksi ryhdyin selvittämään mitä tämä käsite tarkoittaa. Se osoittautui aika vaikeaksi selvitettäväksi, sillä suvakki on samanlainen käsite kuin saatana. Saatana on kaiken pahan alku ja juuri, mutta edes raamatusta ei selviä, mitä Saatana on tehnyt ansaitakseen tämän aseman. Kun suvakin käsitettä ei voida selvittää suoralla menetelmällä käytin epäsuoraa menetelmää. Tutkin sitä, että millaiset ihmiset hanakasti käyttävät tätä käsitettä. Sain selville tämän ihmistyypin. He ovat ihmisiä, jotka ovat sössineet maailman parhaan tilaisuuden käydä kouluja arvostettuun ammattiin ja ovat pudonneet yhdyskunnan ulkopuolelle. He ovat vihaisia ja katkeria ja syyttävät omista virheistään sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole ja eivät voineet olla mitenkään syypäitä heidän virheisiinsä. He ovat erittäin huonokäytöksisiä ja häiriintyneitä ihmisiä, jotka tarvitsivat kiireesti hoitoa. He pelkäävät kaikkea mikä vähän poikkeaa omasta elämänpiiristä. Heidän hatara maailmankuvansa on uhattuna heti jos he kohtaavat ihmisen, joka on vähän erilainen kuin he itse. Erilaisuus voi tarkoittaa sitä, että ihon pigmentti poikkeaa aavistuksen heidän omastaan, tai ihmisen ulkonäkö näyttää siltä kuin hän uskoisi eri jumaliin kuin he itse tai sitten ihminen on eri sukupuolta kuin he itse. Heidän on pakko puolustautua kuviteltuja uhkia erittäin agressiivisesti. Koska he ovat pelkureita, niin eivät he uskalla esiintyä omalla nimellään vaan räkyttävät nimimerkkien suojassa. Puolustaessaan omia käsityksiään he ajautuvat uhkailuun ja solvaamiseen. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä heidän esittämiensä mielipiteiden puolustamiseen tarvittaisiin nero joka olisi myös sanankäytön virtuoosi. Tilanteen epätoivoisuutta lisää se, että heillä on erittäin hatara tietämys asioista ja samoin heidän ymmärryksensä on erittäin alhaisella tasolla. Pelkuruuden takia uhkailu ei ole ainoa tapa, jolla yrittävät puolustaa omaa maailmaansa. He käyttävät myös kaikkia alhaisia ja likaisia keinoja mitä pienissä päissään suinkin keksivät. Monet heidän tapansa puolustautua on aika säälittäviä. Heiltä puuttuu täysin kyky myötätuntoon. Heidän mielensä täyttää viha, katkeruus, kauna ja pahantahtoisuus. Ainoat positiiviset tunteet saavat heissä vallan kun he pystyvät aidosti iloitsemaan jos joku viaton tapetaan ja jos se vähänkään vaikuttaa mamulta tai suvakilta. Tai jos joku mamu epätoivoissaan yrittää tappaa itsensä, niin silloin heiltä löytyy aitoa iloitsemisen tunnetta, vielä täydennetään ilakoimisella ja pilkalla.
Epäsuoran todistuksen mukaan tämä ihmisryhmä haukkuu suvakeiksi niitä, jotka ovat kaikessa päinvastaisia kuin mitä he itse on. Tätä listaa katsoessani vakuutan ehdottomasti olevani suvakki. Tai en ainakaan missään nimessä haluaisi olla suvakkien vastakohta - siis tämä ihmisryhmä. Epämääräisesti tuntuu vain siltä, että olenko kelvollinen suvakiksi. Mutta tämän tunteen pidän kurissa ja vakuutan itselleni olevani. Joten minulla on syytä olla tosi vihainen. Mutta mitä syytä minulla on olla vihainen? Asia johtuu siitä, että vaikka suvakki käsitettä ei kukaan ole koskaan pystynyt selvittämään, niin se tiedetään, että sana on johdettu sanasta:"suvaitsevainen". Minua on siis haukuttu suvaitsevaiseksi! Koskaan minua ei ole loukattu näin pahasti. Minun on pakko kiistää: EN OLE SUVAITSEVAINEN! Kun väitän tämmöistä, niin se on pakko todistaa. Laitan tähän luettelon kaikista niistä asioista, joita en suvaitse. Asioita on enemmänkin, mutta yritän tähän kasata sellaiset, joihin suhtaudun erityisen suvaitsemattomasti. Monet näistä asioista koskevat sekä yksilöitä, että valtioita.
En suvaitse mielivaltaisuutta.
En suvaitse alistamista.
En suvaitse vapauksien polkemista.
En suvaitse tosiasioiden kieltämistä.
En suvaitse väkivaltaa.
En suvaitse rasismia.
En suvaitse hirmuhallitsijoita.
En suvaitse sitä, että ihmiskunta tuhoaa maapallon.
Tuo viimeinen kohta on vähän lapsellinen, sillä mehän olemme demokraattisesti päättäneet tuhota maapallon, joten mikä minä olen arvostelemaan demokraattisesti päätettyä asiaa. Kuitenkin lista osoittaa kuinka suvaitsematon minä olen. Toisaalta nämä haukkumasanat ovat siitä metkoja juttuja, että kun niitä jaellaan huterin perustein, niin käy niin, että kun nimi ei kuvaakaan ryhmää, niin nimen merkitys muuttuu niin, että se alkaakin tarkoittaa sitä millainen se ryhmä on.
Epäsuoran todistuksen mukaan tämä ihmisryhmä haukkuu suvakeiksi niitä, jotka ovat kaikessa päinvastaisia kuin mitä he itse on. Tätä listaa katsoessani vakuutan ehdottomasti olevani suvakki. Tai en ainakaan missään nimessä haluaisi olla suvakkien vastakohta - siis tämä ihmisryhmä. Epämääräisesti tuntuu vain siltä, että olenko kelvollinen suvakiksi. Mutta tämän tunteen pidän kurissa ja vakuutan itselleni olevani. Joten minulla on syytä olla tosi vihainen. Mutta mitä syytä minulla on olla vihainen? Asia johtuu siitä, että vaikka suvakki käsitettä ei kukaan ole koskaan pystynyt selvittämään, niin se tiedetään, että sana on johdettu sanasta:"suvaitsevainen". Minua on siis haukuttu suvaitsevaiseksi! Koskaan minua ei ole loukattu näin pahasti. Minun on pakko kiistää: EN OLE SUVAITSEVAINEN! Kun väitän tämmöistä, niin se on pakko todistaa. Laitan tähän luettelon kaikista niistä asioista, joita en suvaitse. Asioita on enemmänkin, mutta yritän tähän kasata sellaiset, joihin suhtaudun erityisen suvaitsemattomasti. Monet näistä asioista koskevat sekä yksilöitä, että valtioita.
En suvaitse mielivaltaisuutta.
En suvaitse alistamista.
En suvaitse vapauksien polkemista.
En suvaitse tosiasioiden kieltämistä.
En suvaitse väkivaltaa.
En suvaitse rasismia.
En suvaitse hirmuhallitsijoita.
En suvaitse sitä, että ihmiskunta tuhoaa maapallon.
Tuo viimeinen kohta on vähän lapsellinen, sillä mehän olemme demokraattisesti päättäneet tuhota maapallon, joten mikä minä olen arvostelemaan demokraattisesti päätettyä asiaa. Kuitenkin lista osoittaa kuinka suvaitsematon minä olen. Toisaalta nämä haukkumasanat ovat siitä metkoja juttuja, että kun niitä jaellaan huterin perustein, niin käy niin, että kun nimi ei kuvaakaan ryhmää, niin nimen merkitys muuttuu niin, että se alkaakin tarkoittaa sitä millainen se ryhmä on.
Tilaa:
Kommentit (Atom)