Aivomato3

Ulkoillutin Ruskaa tässä päivänä muutamana. Joku äijänkutale juoksi ohi ja huomautti, että koira kiinni. Olin koulutuksellisista syistä juuri laittamassa Ruskaa kiinni, mutta huomautuksen kuullessani en sitten kytkenytkään. Hetken päästä sama kutale juoksi toiseen suuntaan ja kysyi ohi juostessaan, että onko minulla jokin erivapaus. Huusin perään: Juoksee ne kissatkin irti! Enempiin välienselvittelyyn siinä ei kerennyt. Mutta täytyy sanoa, että taas minun järkeni ei riitä. Ensinnäkin koira ei purrut kutaletta, ei liannut hänen vaatteitansa, eikä haukkunut, eikä kussut hänen kintuilleen, eikä ajatellut pahaa hänestä. Koomista tässä tapauksessa on se, että tämän huomautuksen saan kuulla Nastolassa, jossa kukaan ei piittaa laista tuon taivaallista. Täällä surutta annetaan auton käydä tyhjäkäynnillä, ajellaan moottorikelkoilla ja mönkijöillä aihan missä sattuu, kissat saavat mellastaa täysin vapaana luonnossa ja kaikessa muussakin ollaan täysin piittaamattomia. Kutaleen nenän asennosta näin, että hän ei varmaan mennyt huomauttelemaan tyhjäkäyttäjälle hänen rikoksestaan, eikä niille, jotka päästävät kissansa vapaaksi. Ei vaikka kumpikin on paljon pahempi rikos kuin tämä minun rikokseni. Teknisesti ottaen en edes tehnyt rikosta, sillä Ruska oli kytketty, vaikka ei narulla. Tyhjäkäynti on siis pahempi rikos kuin tämä minun eirikokseni. No tyhjäkäynti sinänsä ei niin kovin vakava rikos ole: Sillä tuhotaan vain tämä planeetta. Mutta onhan maapallo jo aika vanha ja joutaakin mennä. Ja niille, jotka asiaa surevat, niin lohdutuksekse se tieto, että monta muuta asumiskelpoista planeettaa jää vielä maailmankaikkeuteen. Tosin matka niihin on pitkänlainen ja sitten aina ei tiedä onko niissä jo asutusta. Mutta ei pidä antaa pikkujuttujen masentaa. Mutta kissan vapaana juokseminen onkin jo vakava juttu. Minä olen sopiva henkilö antamaan tästä asiasta viileän puolueettoman arvion. Puolueeton arvio miten koira ja kissa eroavat vahingollisuudessa: Kissa on koiraan verrattuna erittäin tehokas tapaja. Kun kissa salakavalasti livahtaa yöksi ulos, niin yhden yön aikana se tappaa valtavat määrät oravia, jäniksiä ja harvinaisia lintuja. Koskaan se ei tapa hiiriä tai rottia, koska se tietää, että niitten tappamisesta on ihmisille hyötyä. Eikä pelkästään  määrä ole olennaista vaan merkittävää on myös miten se sen tekee. Kissa haluaa aiheuttaa mahdollisimman paljon kipua ja kärsimystä saaliilleen ennenkuin sen lopullisesti tappaa. Koirallakin on jonkinlainen saalistusvietti ja joskus käy, että se ryhtyy saalistamaa. Mutta silloin se tapaa saaliinsa nopeasti, tehokkaasti ja lempeästi. Ulosteet on toinen asia. Ruska ei koskaan mene toisen tontille, joten se ei voi sinne tehdä tarpeitaankaan. Mutta kissa menee aina toisten tontille tarpeilleen ja aina pienten pilttien hiekkalaatikolle, jos vain sellainen on tarjolla. Se tietää, että sieltä ulosteiden mukana taudit leviävät parhaiten ihmisiin. Hyvin monenlaisia tauteja niissä ulosteissa onkin. Merkittävin on aivomato. Kissan ulosteesta se aivomato joutuu lasten käsiin ja suuhun ja suusta elimistöön. Elimistöön päästessään se hakeutuu aivoihin ja alkaa syödä aivomassaa. Heti tämä ei aiheuta kovinkaan selviä oireita. Liikenteessä kun seuraa miten joku  siellä koheltaa, niin siitä tietää, että hänellä aivomato on jo tehnyt jonkinverran tuhojaan.  Dementiat ja muut muistisairaudet johtuvat siitä, että aivomato on jo syönyt melkoisen osan aivoista. Luulen muuten, että tältä äijänkutaleeltakin on aivomato syönyt aivojen järkikeskuksen.

Aivomato2

Harmittaa, että tuli aloitettua tämä ploki. Oli harkitsematonta aloittaa tämmöinen verkkikirjoittelu, sillä enhän minä mistään muusta osaa kirjoittaa kuin kasvihuoneilmiöstä ja koirasta. Nyt ei auta muu kuin jatkaa katkeraan loppuun. Paitsi tekstin köyhyys, niin vaarana on holtiton kielenkäyttö. Siitä ei voi seurata kuin vahinkoa. Marianne muistutti, että olen kerennyt jo luvata, etten ruikuta. Olen siis mennyt lupaamaan sellaista, mitä en missään nimessä pysty pitämään. Olen syntynyt ruikuttajaksi ja luonteelleni en mitään mahda. Yritän lohduttautua sillä, että eihän orjuuttakaan olisi poistettu, elleivät orjat olisi ruikuttaneet. Mutta onhan se huono elämänasenne. Ehkä heidänkin olisi pitänyt katsoa elämän myönteisiä puolia. Nytkin kun katson ulos, niin näen kuinka vettä tihuttaa. Sekin asia on pelkästään myönteinen juttu: Luonto saa virkistävää vettä ja mikä parasta - nyt olisi mitä mainoin sää valokuvata. Menenkö ulos kuvaamaan vai murehdinko sisällä?  Voisihan tutkiskella omaa itseään. Se se vasta masentava juttu olisi. Aina sanotaan, että kun ihminen vanhenee, niin se viisastuu. Minusta taas tuntuu, että mitä vanhemmaksi minä tulen, niin sitä tyhmemmäksi muutun. Toki tietomäärä lisääntyy, mutta aina huonommin minä ymmärrän ihmistä. Kun katselen mitä nämä kanssa veljet ja sisaret touhuavat täällä maapallolla, niin sitä järjettömiltä tämä ihminen tuntuu. Koomista asiassa on, että tämä eläinlaji kutsuu itseään viisaaksi ihmiseksi. Mutta kuinka on mahdollista,  että tämä homo sapiens laji on yleensä pysynyt hengissä neljä miljoonaa vuotta?

HUONON VIESTIN TUOJA

Pitääkö minun lopettaa ruikutus. Minua ahdistaa se, että tuhoamme tämän planeetan. Olen ollut typerä ja hölmö kun olen ajatellut, että kohti tuhoa vievä kehityksen suunta on muutettava. Tai siinä ei ole mitään hölmöä, vaan hölmöä on se, että olen käynyt ajatusketjun. Ajatusketju on seuraava: Maailma tuhoutuu, jos emme tee mitään - kaikkien pitää muuttaa tapojaan - eivätkä ihmiset muuta tapojaan, jos heille ei kerro siitä mitä on tulossa - siis minun on kerrottava mitä on tulossa. Tämä on aivan naurettava ajatusrakennelma, koska se perustuu olettamukseen, että ihmiset muuttavat tapojaan kun he tietävät mitä on odotettavissa. Mutta eihän se niin mene. Vaan homma toimii niin, että kun kerron tulevasta, niin ensin he kieltävät, sitten he syyttävät pelottelusta ja lopuksi he tuomitsevat minut. Ennen huonon viestin tuoja tapettiin, mikä on hyvin perusteltua, sillä kai viestin tuoja on edesauttanut huonoa kun on siitä kertonut. Valitettavasti nykyään tämä vanha hyvä tapa ei ole sallittu. Siksi lynkkaus tapahtuu henkisellä puolella. Minusta pitäisi olla käytännöllisempi, eikä aina mennä siihen virtuaalisuuteen. Mutta viimeinen vaihe on se, että sitten kun ei ole enää mitään tehtävissä nämä ihmisettuomitsevat sen viestin tuojan siitä, että miksei se varottanut ajoissa. Näinhän se tulee menemään ja siksi minun on parasta lopettaa ruikutus ja pitää hauskaa niinkauan kun se on mahdollista. Aika ikäviä semmoiset ihmiset, jotka aina valittavat. Pitäisi nyt vain keksiä keino, että miten minä itse pystyn hyväksymään tulevan tuhon. Olut on hyvä lääke melkein minin vain. Toinen keino voisi olla, että hokisin mantraa: Mitä minä välitän kun ongelma ei ole minun vaan jälkipolvien. Juo vain olutta.