Aivomato2

Harmittaa, että tuli aloitettua tämä ploki. Oli harkitsematonta aloittaa tämmöinen verkkikirjoittelu, sillä enhän minä mistään muusta osaa kirjoittaa kuin kasvihuoneilmiöstä ja koirasta. Nyt ei auta muu kuin jatkaa katkeraan loppuun. Paitsi tekstin köyhyys, niin vaarana on holtiton kielenkäyttö. Siitä ei voi seurata kuin vahinkoa. Marianne muistutti, että olen kerennyt jo luvata, etten ruikuta. Olen siis mennyt lupaamaan sellaista, mitä en missään nimessä pysty pitämään. Olen syntynyt ruikuttajaksi ja luonteelleni en mitään mahda. Yritän lohduttautua sillä, että eihän orjuuttakaan olisi poistettu, elleivät orjat olisi ruikuttaneet. Mutta onhan se huono elämänasenne. Ehkä heidänkin olisi pitänyt katsoa elämän myönteisiä puolia. Nytkin kun katson ulos, niin näen kuinka vettä tihuttaa. Sekin asia on pelkästään myönteinen juttu: Luonto saa virkistävää vettä ja mikä parasta - nyt olisi mitä mainoin sää valokuvata. Menenkö ulos kuvaamaan vai murehdinko sisällä?  Voisihan tutkiskella omaa itseään. Se se vasta masentava juttu olisi. Aina sanotaan, että kun ihminen vanhenee, niin se viisastuu. Minusta taas tuntuu, että mitä vanhemmaksi minä tulen, niin sitä tyhmemmäksi muutun. Toki tietomäärä lisääntyy, mutta aina huonommin minä ymmärrän ihmistä. Kun katselen mitä nämä kanssa veljet ja sisaret touhuavat täällä maapallolla, niin sitä järjettömiltä tämä ihminen tuntuu. Koomista asiassa on, että tämä eläinlaji kutsuu itseään viisaaksi ihmiseksi. Mutta kuinka on mahdollista,  että tämä homo sapiens laji on yleensä pysynyt hengissä neljä miljoonaa vuotta?