Aina sanotaan, että koira muistuttaa isäntäänsä - tai päinvastoin. Maailma on täynnä väitteitä, joten päätin tutkia tämän väitteen paikkansapitävyyden. Menetelmä on helppo: Luettelen koiran ominaisuudet ja sitten luettelen omistajan ominaisuudet ja katson kuinka moni ominaisuus on sama.
Irlanninterrieri on:
Leikkisä, ihmisystävällinen, ei hauku juuri koskaan - jos haukkuu, niin haukkuu vain tarvittaessa, ei ole rähinäaltis, on suurpiirteinen pienten asioiden suhteen, mutta jos on kysymys tärkeästä asiasta, niin puolustaa sitä raivokkaasti ja pelottomasti, ei ole pitkävihainen.
Millaisia me irlanninterrierin omistajat sitten olemme:
Tosikkoja ja huumorintajuttomia, haukumme kaikkea ja kaikkia pienimmästäkin syystä, aloitamme mielellämme riidan pikkuasioista, isoista asioista emme uskalla aloittaa riitaa, koska olemme luonteeltamme pelkureita ja isoissa asioissa joutuisimme riitelemään niin kauan, että pelkuruutemme paljastuisi, loukkaannumme helposti, emmekä koskaan unohda, jos joku on tehnyt meille joskus vääryyttä.
Tämän listan luettuani on pakko todeta, että irlanninterrierin omistaja on täsmälleen vastakohta lemmikilleen.
Mistä sitten tämmöinen väiten samankaltaisuudesta on syntynyt? No ihminen on eläinlaji, joka on mestari pettämään itseään. Kai homma menee niin, että ihminen hankkii sellaisen lemmikin, jonka ominaisuuksia hän alitajuisesti ihailee, koska hänellä itsellään ei ole näitä ominaisuuksia. Sitten hän elää lemmikkinsä kanssa ja näkee ja ihailee tämän elukan ominaisuuksia - tietenkin alitajuisesti. Kun hän on riittävän kauan elänyt koiransa kanssa hän rupeaa ymmärtämään, että tässä taloudessa on joku, jolla on tämmöiset ominaisuudet. Hän kyllä huomaa, että koiralla ne on. Mutta sitten hän ajattelee, että koska koiralla ovat nämä ominaisuudet, niin kai ne ovat hänelläkin. Aikansa näin ajateltuaan hän rupeaa uskomaan tähän ajatukseensa. Tästä syntyy sitten se hokema.
Kiinnostaisi tietää onko muillakin roduilla samoin? Ovatko esimerkiksi saksanpaimenkoiran omistajat ihmisiä, jotka eivät suostu ojentamaan sokeriastiaa sitä pyytäneelle? Eivätkö he opi mitään uutta? Makaavatko he mieluummin sohvalla kuin tekevät kaikenlaisia temppuja? Ovatko he uskottomia?
Entä ovatko labdadorinnoutajan omistajat nuhaisia, koppavia, lapsia viihaavia ihmisiä, jotka kammoksuvat ulkoilmaa ja sitä, että joutuisivat tekemään jotakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti