Ihmiset seurasivat hyvin laiskasti Finlandia-palkinnon jakoa aikoinaan. Juurikaan kukaan ei ollut etukäteen kiinnostunut siitä, että kuka palkinnon saa. Myös palkinnon antamisen jälkeen keskustelu asiasta oli varsin laimeaa. Lottoa taas ihmiset seurasivat hyvinkin kiihkeästi. Osa vietti lottoarvonnan edeltävän yön levottomasti piehtaroiden sängyissään. Mutta sitten joku keksi, että jos Finlandia-palkinnon jaosta tehtäisiin tilaisuus, joka olisi arvokkaan palkinnon antamisen ja arvonnan välimaastossa. Kun saataisiin palkinnon jakoon arvonnan sattumanvaraisuutta, niin ihmiset olisivat asiasta kiinnostuneempia. Palkinnon jakoon saataisiin enemmän arvontamaisuutta, jos palkinnosta päättäisi vain yksi henkilö, eikä asiantuntija raati. Tämä on osoittautunut hyväksi menetelmäksi.
Tämän vuoden valitsijaksi valittiin Tarja Halonen. Äkkisiltään ajateltuna Tarja Halonen tuntui hyvältä valinnalta, koska hän on käänteissään varsin arvaamaton ja siksi antaa valintaan sitä sattumanvaraisuutta, mitä siihen on haettu. Mutta yhdessä asiassa asia meni metsään. Sillä vaikka Tarja on arvaamaton monissa asioissa, niin yhdessä asiassa hän on varsin johdonmukainen. Se on naisten suosiminen. Joten kun Tarja valittiin valitsijaksi, niin siinä vaiheessa oli kaikille selvää, että tämän vuotisen Finlandia-palkinnon saa nainen. Nyt kävikin niin, että tarvitsi pienemmästä joukosta arvailla, että kenelle palkinto tulee. Tämä ei ollut tarkoitus. Ja vaikka Finlandia-palkinto ehdokkaina sattuisi olemaan pelkkiä miehinä, niin silloinkin palkinto olisi mennyt naiselle, jos valitsijana olisi Tarja Halonen. Mutta tässä olisi ollut oivallinen mahdollisuus, jos raati olisi osannut sitä hyödyntää. Raadin olisi kannattanut tehdä homma niin, että ensin valitsisivat valitsijaksi Tarja Halosen ja sen jälkeen valitsisivat ehdokkaiksi pelkkiä miehiä. Silloin tiedettäisiin, että palkinnon saisi kuka tahansa nais kirjailija. Arvailtavien määrä olisi huikea ja se toisi säpinää ja mielenkiintoa tähän tapahtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti