Tiede ja uskonto 2

Eläimillä on kolme tapaa suhtautua uhkaan: Hyökätä, paeta tai leikkiä kuollutta. Leijona harvoin leikkii kuollutta ja jänis harvoin hyökkää. Eläinlaji nimeltään ihminen käyttää kaikkia näitä menetelmiä tasapuolisesti. Mutta on yksi asia, jossa ihminen uhan edessä aina hyökkää. Se on se kun oma maailman katsomus tulee uhatuksi. Siksi ei ole mikään ihme, että uskovaiset käyvät raivokkaaseen hyökkäykseen kun heidän maailmankatsomustansa uhataan. Varsinkin tiede on asia, joka on jatkuva uhka. Kun uskovainen kokee tieteen jonkin teorian uhaksi, niin hän hyökkää raivokkaasti käyttämällä hänen mielestään pahinta mahdollista loukkausta ja luonnehdintaa, joka parhaimmalla mahdollisella tavalla leimaa teorian epäluotettavaksi: Hän syyttää, että se on uskontoa. Minua on aina ihmetyttänyt, että uskovaiselle tämä on se pahin loukkaus. Mutta tämä asia onkin sitten eri juttu, enkä sitä nyt pohdi.
Mutta se sai minut mietteliääksi, että tiedettä syytetään uskonnoksi. Mietin, että onko tieteellä ja uskonnolla mitään eroa? Kun asiaa tutkin, niin löytyihän niitä eroja. Yksi ero on väärän tiedon elin ikä. Tieteessä väärän tiedon elämä loppuu sillä sekunnilla kun tiedon luonne selviää. Uskossa taas väärä tieto elää ikuisesti. Alan huiput voivat kumota jonkin uskomuksen ja hyvällä tuurilla siitä asiasta ei vähään aikaan kohista, mutta sitten se sama uskomus putkahtaa muutaman kuukauden kuluttua uudelleen entistä elinvoimaisempana.
Toinen asia, joka vähän liittyy tähän edelliseen on lähdekritiikki. Tieteessä lähdekritiikki on kaiken perusta. Tieteessä on melkoisen hankala rankkaus järjestelmä, jossa lähteen luotettavuutta arvioidaan jatkuvasti. Uskon asioissa taas tärkeintä on sopiva tieto, eikä se, että mille tasolle se luotettavuus mittauksissa asettuu. Toki jos jokin lähde on luotettava antaa sille pientä lisäarvoa, mutta hyvin harvoin tämmöistä tapahtuu, että luotettavasta lähteestä saisi sopivia tutkimuksia.
Tärkein ero kuitenkin on suhtautuminen maailmaan. Tieteellisesti ajattelevien maailman kuva muodostuu ympäröivästä todellisuudesta. Tai meillä ei oikeastaan ole kiinteää maailmankuvaa, koska se muuttuu aina sen mukaan kuin tulee uutta tietoa. Uskovaisella maailman kuva on kiinteä ja se tulee hänen sisältään. Tiedon ainoa tarkoitus on vahvistaa omaa maailman kuvaa.
Mutta kumpi tapa on parempi tapaa katsoa maailmaa?
Ehdottomasti uskovaisten tapa.
Ensinnäkin ajattelua uskovaisten maailmankuva kehittää tavattomasti. He kun joutuvat selittämään järjellä sellaista, mitä järjellä ei voi selittää, niin se jos mikä kehittää ajattelua
Jos minä näen tontun, niin melkoisen tylsästi ajattelen, että se on aistiharha. Uskovaisella tavalla ajatteleva kun näkee tontun, niin hän ymmärtää, että maailmassa onkin tämmöinen tonttujen ja keijukaisten maailma. Hän on lievästi sanottuna riemuissaan, sillä hänelle on avautunut aivan kokonaan toinen maailma.
Entäs itsetunnolle. Minä häpeän ja yritän salailla sitä, että rupean sekoamaan ja näkemään tonttuja ja tunnen ahdistusta, että tämäkin tauti vielä kaiken muun lisäksi iski. Mutta uskovainen leijuu taivaissa, kun näin on selvinnyt, että hänellä on maagista herkkyyttä nähdä tämmöisen maailman mitä muut eivät näe. Mikä olisi itsetunnolle parempi kuin, että saa selville omaavansa erityis kykyjä.
Myös uhkaan heillä on paremmat eväät. Heillä on lupa estoitta valita tiedon virrasta sellaiset sivustot, jotka todistavat, ettei uhkaa oikeastaan olekaan.

Pisa

Viitasaarella biologian opettaja on vuosia jättänyt opettamatta evoluutiota lukion opetuksessa, koska raamatussa ei ole mainintaa evoluutiosta. Ensimmäiseksi täytyy ihmetellä, että kuinka ihmeessä hän on pystynyt opiskelemaan biologian opettajaksi ymmärtämättä biologiasta yhtään mitään. Toinen ihmetyksen aihe on se, että miksi hän on hakeutunut tälle alalle, jos hän ei ole kiinnostunut alasta. Sillä onhan tuo aika selvä osoitus, että ei ole kiinnostunut asiasta kun ei ole siitä mitään oppinut. Voisi kuvitella, että jokin vaihtoehto lääketieteen tai astrologia tai ennustajan ammatti olisi hänelle paljon sopivampi ammatti.  Säälittää se, että hän joutuu päivästä toiseen opettamaan asioita, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Kun olen ihmisiä ja maailmaa tutkaillut jo vuosien ajan, niin olen vakuuttunut, että usein ymmärtämättömyys ei ole niinkään älystä kiinni vaan halusta. On aika hämmästyttävää kuinka usein ihmiset haluavat asioiden olevan jollakin tolalla ja siksi kieltäytyvät vastaan ottamasta mitään tietoa, joka horjuttaisi heidän maailmankuvaansa. Toki älyllä on vaikutusta siihen, että kuinka herkästi ihminen ajautuu tämmöiseen elämänasenteeseen. Tai voisi sanoa, että kun äly loppuu, niin otetaan avuksi vakaumus. Ehkä tässäkin on kysymys vakaumuksesta.
Siitä seuraa kysymys, että voiko vakaumuksensa takia olla noudattamatta opetussuunnitelmaa?
Jos voi, niin siitä seuraisi mielenkiintoisia ilmiöitä.
Jos joku koulu saa vaivoikseen matematiikan opettajan, joka ei ymmärrä derivointia. Koska hän ei asiaa ymmärrä, niin hän jättää vakaumukseensa vedoten lukion matematiikasta opettamatta kaikki ne laskuharjoitukset, jossa ollaan tekemisissä derivoinnin kanssa. Raamatussahan ei mainita derivointia, joten derivointia ei voi olla olemassa.
Tai historian opettaja jättää kaikki keskiaikaa käsittelevät jutut opettamatta vakaumukseensa vedoten. Lukion opetuksesta tulee mielenkiintoista kun yksi ja toinen opettaja jättää jotain opetusohjelmaan kuuluvaa opettamatta - kuka mistäkin syystä. Tämä ymmärtämättömyys ei ole ainoa syy - joillakin pelkästään mukavuuden halu ja joillakin se, ettei tämä alue kiinnosta. Tästä seuraa pelkästään hyvää lukion opetukseen. Opettajien homma on paljon mukavampaa kun tylsät osat opetuksesta jättää pois. Erityisesti oppilaille tämä on erittäin hyödyllinen tilanne. He oppivat itsenäiseen opiskeluun kun heidän pitää selvittää, että mitä aiheita opettaja on jättänyt pois ja he ominpäin opiskelevat nämä alueet. Voi käydä vielä niin, että he ovat erittäin innostuneita näistä asioista, koska heille voi tulla sellainen kuva, että nämä alueet ovat jotenkin kiellettyjä. Mikä olisi suurempi innoituksen lähde kuin se, että nyt liikumme vähän kielletyillä alueilla.