Politiikkaa

Kun tiikerien aitaukseen eksyy apina, niin tiikerit hyökkäävät sen kimppuun ja tappavat ja syövät. Näin he tekevät, vaikka palvelija tarjoilee riittävästi kissanruokaa. Ei heidän tarvitsisi hötkyillä jonkun apinan perässä.
Miten tämä liittyy politiikkaan? Lupasin jokin aika sitten, että teen magneetit ja kirjoitan asiasta josta en ymmärrä mitään. Lupausten aikoihin julkaistiin uutisia politiikasta ja silloin ymmärsin, etten ymmärrä tästä asiasta mitään. Ensinnäkin oli ne jutut Heidi Hautalasta. Ensin hän teki moraalisesti väärin kun ei vahtinut, että kirvesmies suorittaa palkastaan verot sun muut. Tästä seurasi hirveä kohina. Mutta sitten tuli se omistajaohjaus jupakka. Siinä Hautala teki moraalisesti oikein ja se oli jo niin paha juttu, että hänen oli erottava. Tämä sai minut ihmettelemään, vaikka asiassa ei ole mitään ihmettelemistä. Ihmettely taas sai aikaan sen, että tutkiskelin tarkemmin poliittisia käytänteitä. Tämä moraalinen vaatimus on yksi politiikan peruspiirre. Rahvas vaatii poliitikoilta sellaista moraalia, jota he eivät vaadi edes naapuriltaan. Silti he äänestävät eduskuntaan aikamoisia rötöstelijöitä. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Ainakaan ensi silmäyksellä. Jos verrataan mikä on tapana laissa ja mikä on tapana kansan edustajien kohtelussa, niin erot ovat melkoisia. Oikeus valtiossa jokainen on syytön, kunnes syyllisyys todistetaan, syytetty saa valehdella ja muistaa väärin ilman seuraamuksia (todistaja ei),  ketään ei saa tuomita taannehtivasti. Poliitikkojen taas pitää todistaa syyttömyytensä ja aina tämäkään ei riitä, sillä usein jos on jotain syytetty, niin se riittää jo leimaamaan hänet syylliseksi, poliitikko ei saa koskaan syytettäessä valehdella tai muistaa väärin, taannehtivat tuomiot ovat arkipäivää politiikassa. Usein käykin niin, että moraalisesti oikea muuttuukin äkkiä ja poliitikko huomaa tehneensä moraalisesti väärin.
Koko järjestelmässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Mutta asiaa tutkittuani siinä on paljonkin järkeä. Mutta tätä ei voida selittää tämän päivän ihmisellä. Ratkaisun avain liittyy tiikereihin ja ihmisen kehitykseen. Joudumme menemään ihmisen kehityksessä viisi miljoonaa vuotta taaksepäin.  Aikaisemmin ihmisen eloonjäämisen streategiana oli pakeneminen, mutta nyt evoluutiossa tapahtui muutos ja uhan kohdatessa hyökkäys strategia alkoi vahvistua.  Agressiivisyys osoittautui menestykselliseksi menetelmäksi. Jos pesimä alueelle tuli karhu, niin koko yhteisö villin kiihkon vallassa hyökkäsi kimppuun ja yhdessä saivat tapettua pedon. Tämä lynkkaus ominaisuus on meissä kehittynyt miljoonien vuosien aikana ja se on meissä sisällä. Valitettavasti lynkkaus on kielletty, emmekä me pääse tätä ominaisuutta käyttämään. Kaikki pedotkin on tapettu metsistä, ettei niihinkään voi purkaa tätä meidän tarvettamme. Tämä lajiominaisuuden käyttämättömyys on johtanut patoutumiin ja siihen on kehitetty korvaavia purkautumisteitä. Yksi tärkein on politiikka. Ihminen on luonut tämän järjestelmän, jotta pääsisi toteuttamaan tätä lynkkaus ominaisuuttaan. Se on vain henkinen lynkkaus, mutta parempi sekin kuin ei mitään lynkkausta. Ihminen toimii tässä alitajuisesti: Moraalia muutetaan jatkuvasti ja ihmiset valitsevat rötöstelijöitä, jotta pääsisivät purkamaan  patoutumiaan. Mutta tässä alitajuinen toimii epäjohdonmukaisesti. Kun rahvas valitsee rötöstelijöitä eduskuntaan, jotta lynkkaus taipumus saisi purkautumisväylän, niin toinen ihmisen ominaisuus taas vesittää tämän. Ihmisen toinen selviämiselle tärkeä ominaisuus  on reagoida sellaiseen, joka poikkeaa normaalista. Jos joku persu sammuu mootoripyörä jengin tiloihin, niin siinä ei ole mitään poikkeuksellista, vaan se on heidän normaali tapansa hoitaa valtakunnan asioita. Eikä sellaisesta synny mitään lynkkaus meininkiä.