Lähdekritiikki

Pärstäkirjassa keskustellaan joskus. Siellä vain ei ole sopivaa keskustella kovinkaan pitkään. Hyvä tapa on kerran kommentoida jotain, mitä joku on sinne kirjoittanut. Ollaan jo hyvän maun rajoilla, jos  kirjoittaja kommentoi sitä, mitä joku on kommentoinut hänen tekstistään. Ehdottomasti ollaan jo huonon maun puolelle, jos tämä kommentoija kommentoi sitä mitä kirjoittaja kommentoi hänen kommenttia. Siitä eteenpäin ollaan jo niin törkeän käytöksen alueella, ettei sellaista ole pärstäkirjan historiassa tapahtunut kuin kahdesti.
Keskustelupalstat taas ovat sitä varten, että siellä jauhetaan loputtomasti jostain aiheesta. Siellä taas kuuluu jauhaa ja haukkua vastapuolta idiootiksi ja ties miksi. Miksiköhän minä en ole innostunut noista keskustelupalstoille?  Tuntuisi, että ne olisivat juuri sopiva väline minun luonteiselle ihmiselle.  Hyvin usein kyllä joutuu keskustelupalstalla kun etsii tietoa verkosta. Niitten lukeminen on piinallista silloin kun ei itse pääse sinne jankkaamaan ja haukkumaan.  Ihmettelen, miksi siellä väitellään atsestäänselvyyksistä. Kunnes sitten silmäni avautuivat kun Aino kommentoi erään kaverin, joka mieluusti levittelee huuhaata toteamalla: google ei ole tieteellinen julkaisu.
Niinhän se tosiaan on. Oivalsin, että aina väittelyssä joudumme turvautumaan asian tuntijoihin ja julkaisuihin tai sitten "asian tuntijoihin". Lähdekritiikin arviointi tieteessä on aivan selvä asia. Mutta rahvaalle se on täysin hakusessa. Tästä koko ongelma johtuu. Tämä on vähän käsittämätöntä, sillä normaali elämässä lähdekritiikki on aivan tuttua. Tarkoittaa, että jos kylällä on kaveri, joka on valehtelija, niin hyvin nopeasti muut kyläläiset osaavat asettaa hänen juttunsa oikeaan paikkaan luotettavuudessa. Miksi sitten rahvas on aivan täysin eksyksissä kun pitäisi arvioida tieteellisten teorioitten luotettavuutta? Ehkä siksi, että ollaan sellaisilla alueille, joista heillä ei ole mitään käsitystä, että mikä voisi pitää paikkansa. Jotta tähän asiaan saataisiin jotain järkeä, niin tiedonlähteet pitäisi pisteyttää. Asteikko olisi miinus kymmenestä plus kymmeneen. Mitä useammin jokin julkaisee tiedon, joka pitää paikkansa, sitä korkeammat pisteet saisi. Esimerkiksi edesmennyt magneetti saisi miinus kymmen, koska siinä lehdessä ei koskaan ollut yhtään artikkelia, joka olisi pitänyt paikkansa. Vahinko että tämä lehti lopetettiin, sillä olihan se aika luotettavaa, että se aina valehteli. Toisessa päässä olisi sitten arvostetut tiede lehdet. Mitä niitä onkaan ... Nature, lääketieteelliset julkaisut sun muut. Niitten luetettavuus olisi jossain yli yhdeksässä. YLE olisikin sitten vaikea tapaus, sillä ylessä on hyvinkin erilaisia ohjelmia. Ohjelma MOT saisi arvoksi 0, koska puolet sen aiheista on totta ja toinen puoli täyttä soopaa. Kun taas tiede ykkönen saisi arvoksi 8-9. Miten siis arvotettaisiin tämmöiset mediat, jossa luetettavuus vaihtelisi näin hurjasti?  No se on vain systeemin hiontaa. Samoin on ongelma googlessa. Googlessa nimittäin pupun määrä riippuu aiheesta. Pitäisikö googlessa luotettavuus arvioida sen mukaan mitä aihetta käsitellään? Ilmastonmuutos, ravitsemus, terveys ja evoluutio olisivat alueita, joissa luotettavuuden arvo olisi miinus merkkinen.  Väittelyissä laskettaisiin pisteitä sen mukaan mistä lähteistä tiedot ovat peräisin. Väittelyn voittaja julistettaisiin väittelyn jälkeen hänen pistemääränsä perusteella. Nyt väittelyssä on se huono puoli, että sanavalmis ja uskottava ihminen, joka ei ymmärrä asioista mitään usein mielletään voittajaksi.