Kasvatusta

Kasvatusta joudun ihmettelemään vuosi vuodelta aina enemmän. Muutama viikko sitten oli hirveä kärhämä siitä kun eräs äiti olisi halunnut, että päiväkodissa hänen lapselleen ei syötettäisiin epäterveellisiä ruokia. Tuohtumus tästä oli valtava. Joku jopa vaati, että tältä äidiltä pitäisi huostaan ottaa lapset. Toinen tapaus, joka aiheutti minussa melkoista ihmettelyä oli Imatralla. Siellä eräs isä teki valituksen siitä, että hänen lapsensa joutui luovuttamaan kännykän tunnin ajaksi koriin opettajan pöydälle. Etelä-Suomen aluehallintovirasto päätti, että koulu on menetellyt väärin. Ensin ajattelin, että tämä isä on periaatteen mies. Mies, jolle periaatteet ovat tärkeämpi asia kuin lapsen etu. Mutta tämä selitys alkoi tuntua liian yksinkertaiselta. Joten pohdin tapausta tarkemmin. Jälleen kerran ihmisen käyttäytymisen omituisuudet paljastuivat siitä miten ihmiset suhtautuvat ilmastonmuutokseen. Olen aina ihmetellyt, että eikö vanhempien kannattaisi edes varmuuden vuoksi tehdä jotain ilmastonmuutokselle, etteivät omat lapset joudu maanpäälliseen helvettiin? Mutta ei - suurin osa vanhemmista eivät tunnut piittaavan hitustakaan siitä, että millaisessa maailmassa omat lapset joutuvat elämään. Tämä on minusta käsittämätöntä, itse tuntee suurta tuskaa tästä asiasta. Mutta selitys on varsin yksinkertainen: Vanhemmat vihaavat lapsiaan.  Tähän Imatralaiseen tapaukseen tämä selitys sopii hyvin. Oikeastaan ainoa selitys, mikä tuntuu järkevältä. Mutta ovatko tämmöiset vanhemmat hommanneet lapsensa vain siksi, että saavat kohdistaa vihansa johonkin. Johonkin avuttomaan, joka ei pysty antamaan takaisin? Vai onko käynyt niin, että he ovat hommanneet lapsensa ajattelematta ollenkaan, että heitä pitää kasvattaa ja antaa suojaavia rajoja? Jälkimmäinen on todennäköisempi selitys. Sitten kun lapsi on kasvanut tarpeeksi tämmöiset isät huomaavat, että kasvatus on mennyt niin pieleen, ettei edes opettajat enää pysty sitä oikaisemaan. Siinä he näkevät edessään kelvottomasti kasvatetun lapsen ja tämä lapsi omalla olemassa olollaan joka ikinen päivä todistaa isälle hänen epäonnistumistaan. Ei ihme, että tämmöinen isä alkaa vihata lapsiaan. Kun hän vihaa, niin hän elää surutta syytäen ilmaan yhä enemmän hiiltä, jotta lapselle tulisi oikein kurjaa. Samoin huono koulumenestys saa hänet hykertelemään käsiään. Mutta sitten joku typerä opettaja keksii kerätä kännykät pois tunnin ajaksi. Lapsi alkaa saada parempia numeroita, kun koko tunti ei mene kännykän räpläämiseen ja siihen, että tappelee opettajan kanssa siitä, että laitetaanko kännykkä pois vai ei. Pakkohan tämmöisessä tilanteessa on pistää rattaat pyörimään, jotta saataisiin taas tilanne hallintaan. Pahinta mitä tämmöinen isä voi lapselleen tehdä on ostaa hänelle mopo. Sillä saadaan tehokkaasti lapsi pois läksyjen kimpusta ja lisäarvo siitä on se, että omalla pienellä osuudellaan tämä lapsi syytää ilmakehään lisää hiilidioksidia ja omalla pienellä osuudellaan varmistaa sen, että hänen elämänsä tulee olemaan aikanaan varsin haasteellista.