LUPAUKSIA

    Tämän aamun lehden yleisönosastossa neljä nuorta esitti kysymyksen, että miksi aikuiset eivät halua pelastaa maailmaa? Kysymys oli aiheellinen, sillä juuri nämä nuoret joutuvat kohtaamaan sen julman todellisuuden, johon he joutuvat kun tämä ilmastonmuutos pääsee kunnolla vauhtiin. Näitä kysymyksiä tulee varmaan lisää jatkossa.
Kun luin tämän kirjoituksen ja katselin pöydällä lojuvaa vaalimainosta, jossa ehdokas kehuu olevansa vastuullinen, niin en voi olla ajattelematta tilanteen irvokkuutta.  Nuoret kasvavat lapset ovat oikeasti ja aiheesta huolestuneita ja sitten nämä ehdokkaat vaalimainoksissaan puhuvat tyhjänpäiväisyyksiä. Mitä tarkoittaa se vastuullisuus? Se ei tarkoita yhtään mitään. Tietenkin voisihan sitä vastuullisuutta mitata. Voisi arvottaa sen vastuullisuuden siitä kuinka suuresta asiasta on vastuullinen. Jos tuntee vastuullisuutta siitä, että parkkimaksuja ei nosteta, mutta ei piittaa yhtään siitä, että maapallo tuhotaan, niin absoluuttisesti tämä ihminen on vastuuton.  Mutta vaali höpinöissä tällä ei ole mitään merkitystä. Vaali höpinöissä riittää se, että itse tuntee itsensä vastuulliseksi.
Nämä vaalilupaukset ovatkin sitten asia erikseen. Jos ostan tuotteen, joka ei vastaa mainostettua, niin voin palauttaa sen. Mutta jos äänestän tyyppiä, joka ei pidä lupauksiaan, niin en saa ääntäni takaisin paremmin sijoitettavaksi. Tai saan vasta seuraavissa vaaleissa, mutta sillä välillä tyyppi on saanut jo paljon pahaa aikaan. Tämäkin on pieni uhka näille poliitikoille, sillä joku voi seuraavissa vaaleissa muistaa, että tämä petti edellisissä vaaleissa. Siksi kannattaakin luvata vaikuttavan tuntuisia asioita, jotka oikeasti eivät tarkoita mitään. Aika möhläyksen tekivät hallituspuolueitten puheenjohtajat kun ennen vaaleja lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Oikeastaan se on ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta ei olisi kannattanut luvata mitään näin konkreettista.
Tästä myös johtuu, että poliitikko ei oikein lupaa mitään.
Mutta yksi asia, jossa vaalikoneet ovat saaneet selvän tuloksen oli eräs kysely.  Tässä kyselyssä ehdokkaalle esitettiin väite ja sitten heidän piti vastata, että onko hän samaa mieltä vai eri mieltä.  Väite oli, että:  On parempi, että meidän lapsillamme tulee olemaan sietämätön maapallo elää kuin me joutuisimme vähän alentamaan elintasoamme.
Tarkalleen ottaen kysymys ei ollut aivan näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Kyselyssä selvisi, että yli 50% persuista oli samaa mieltä. Se ei ole yllätys. Enemmän oli yllätys se, että kokoomuksessa oltiin enemmän samaa mieltä kuin kepussa. Olisin kuvitellut tilanteen olevan toisin päin.
Hyvää tässä oli se, että uskalsivat kertoa mielipiteensä. Huonoa on se, että näin moni ei piittaa omista lapsistaan.