Vamma pahenee ja pahenee. Nyt se aiheuttaa sen, että olen herkistynyt jo havaitsemaan mitä tärkeitä asioita lehdet eivät julkaise. En tiedä mitä eettisissä pelisäännöissä sanotaan, mutta koskaan julkisen sanan neuvosto ei ole antanut huomautusta siitä, että jokin lehti on jättänyt jonkin tärkeän asian julkaisematta. Nyt olen pari viikkoa kärvistellyt sen asian takia, että Etelä-Suomen sanomat jättivät uutisoimatta sen kun Göteborgiin iski tuhkarokko. Tämä on ehdottoman tärkeä uutinen ja siksi kärvistelen. Kuten mainitsin en tiedä tarkkaan mitä eettiset pelisäännöt edellyttävät. Kun omassa pienessä päässäni aprikoin asioita, niin hyvin nopeasti selvisi, että lehtien (lue - median) ainoa tarkoitus on kertoa meille, että millaisessa maailmassa me elämme. Tästä seuraa Karin viisi eettistä ohjetta lehdille.
1. Tiedon pitää olla luotettavaa.
2. Tärkeistä asioista pitää uutisoida.
3. Tapahtumien ja ilmiöiden taustat ja syyt pitää selvittää syvällisesti.
4. Jutut pitää painottaa asian tärkeyden mukaan.
5. Jutun pitää avartaa maailmankuvaamme.
Minulla on oma käsitykseni siitä kuinka hyvin lehdet näissä ovat onnistuneet. Jotta asia ei olisi pelkästään minun käsitykseni varassa, niin otetaan esimerkki. Otetaan vaikka esimerkiksi tämä tuhkarokko. Ja otetaan esimerkiksi se, miten hyvin ESS on onnistunut kertomaan todellisesta maailmasta tämän asian suhteen. Todellisuus on se, että otamme rokotuksen, jotta emme sairastuisi ja kuolisi kymmeniä vuosia ennen kuin kuolisimme muuten. Tosin jotkut ovat sitä mieltä, että me kuolemme kaikki, joten on ihan sama kuolemmeko aikaisemmin vai paljon myöhemmin ja ihan sama kuolevatko kaikki ihmiset samaan aikaan. Mutta se on eri asia. Nyt oletamme kuitenkin, että päämääränä on elää mahdollisimman pitkään. Siis rokotus estää taudin ja ennenaikaisen kuoleman. Tämä on varsin yksinkertainen tosiasia. Mutta ESS levikin alueella hyvin monelta on tämä varsin yksinkertainen tosiasia hämärtynyt. ESS onnistuminen todellisuuden kertomisessa on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on se, että tämän tuhkarokon lisäksi on hyvin paljon muitakin asioita missä tiedon levittämisen onnistuminen on ollut erittäin surkeaa. Pahinta on myös se, että tämä on hyvin yleistä ja valtamediassa - ESS ei ole ainoa, eikä edes pahin. Huomaan myös olevani idealistinen haihattelija kun odotan lehtien avartavan meidän maailman kuvaamme. Hädin tuskin se pystyy noudattamaan Karin ensimmäistä ohjetta. Tilanne on niin surkea, että voisi helposti ajatella, että huonommin ei enää voisi asioita hoitaa. Valitettavasti tämä ajatus on väärä. On olemassa vaihtoehtoinen media, jota osuvammin kutsutaan valemediaksi. Verrataampa aikamme kuluksi näitä medioita.
Valtamedian yksi heikkous on se, että toimittajien uskomukset vaikuttavat juttuihin liian paljon. Mutta valemediat taas perustuvat pelkästään uskomuksiin.
Valtamedia sensaatioitten takia tulee painottaneeksi vähemmän tärkeitä asioita ja eivät ole painottaneet tärkeitä ja näin ovat aiheuttaneet, että ihmiset pelkäävät vääriä asioita.
Valemedian tärkein tavoite on lietsoa järjettömien asioiden pelkoa ja pelon avulla aiheuttaa kaaosta ja vahinkoa ihmisille ja ihmiskunnalle.
Valtamedia monesti painottaa merkityksettömiä asioita. Velemedia tässä suhteessa täysin estoton. Vaikka maailmankaikkeudessa olisi yksi ainoa tapaus, niin valemedia ilman mitään omantunnon tuskia tekee siitä yleistyksen - tai jos ei löydy yhtään tapausta, niin se keksii tapauksia omasta päästään.
Kaiken tämän lisäksi valemedia valehtelee sumeilematta ja mikään halveksuttava keino ei ole esteenä kun se ajaa omia uskomuksiaan.
Joten - niin käsittämättömältä kuin tuntuukin, niin valemedia hoitaa asiat vielä paljon huonommin kuin valtamedia.
Jälkikirjoitus:
Kun kärvistelin pari viikkoa, niin eikö käykin niin, että ESS sunnuntaina julkaisee jutun metsähakkuista ja hiilinielusta. Juuri kun minä olin saanut tuntea pyhää vihaa median surkean tilan takia, niin ESS menee ja tekee jutun, jossa toteutuvat kaikki minun viidestä eettisestä ohjeestani. He tekivät sen tahallaan.
tiistai 23. tammikuuta 2018
tiistai 9. tammikuuta 2018
Henkinen vamma
Se tyyppi vammautti minua henkisesti. Tarkoitan Marko Hamiloa. Muistin virkistykseksi kerron, että Hamilo oli se tyyppi jota ärsytti se miten huonosti suomen parhaiten toimitettu sanomalehti oli journalistisesti niin huonosti toimitettu ja siksi hän perusti oman lehden. Kun tämän tapauksen kuulin, niin se vammautti minut peruuttamattomasti. Vammani näkyy siten, että en pysty enää mitään lehteä lukemaan ilman, että tunnen suurta kriittisyyttä ja kriittisyyden takia ärsytystä. Kuinka kadehdin niitä, jotka eivät ole näin vammautuneet. He voivat lukea mitä tahansa julkaisua ja pystyvät uskomaan kaiken lukemansa. Eikä haittaa vaikka vaikka tulisi ristiriitaista tietoa eri julkaisuista - he kyllä pystyvät uskomaan todeksi väitteen ja täysin päinvastaisen väitteen. Ja jos kaksi täysin päinvastaista väitettä rupeaa epäilyttämään, niin hyvin helposti he pystyvät päättämään, että näistä kahdesta väitteestä oikea on se joka on heidän arvomaailmansa mukainen ja se järkevän ja loogisen kuuloinen väite on se väärä. Ja elävät onnellisena elämänsä loppuun.
Mutta minä en. Minä ärsyynnyn ja kärsin kun luen. Parasta minun olisikin tehdä niin kuin viisaat tekevät parantumattomien vammojensa suhteen: He hyväksyvät asian ja koettavat elää niin normaalia elämää kuin vain vamman kanssa voi elää.
Epäluuloisena ihmisenä ajattelen, että Hamilon lehti julkaisee Hamilon päähänpinttymiä ja on vielä huonompi journalistisesti kuin se Suomen paras lehti. Mutta tätä en tiedä kun en ole lukenut sitä lehteä. Vähän minua kiinnostaisi tutustua, koska tunnen uteliaisuutta tätä asiaa kohtaan. Mutta se on niin vaivalloista. Jos kävisi niin onnellisesti, että selviäisi, ettei hänen lehtensä ole sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin. Silloin minun ei tarvitsisi lukea koko lehteä. Media joka ei ole sitoutunut näihin pelisääntöihin on sataprosenttisen varmasti epäluotettava. Tai hiukan liioittelin: Oikea prosentti luku on 99,98.
Vammani takia siis katselen lehtiä kriittisesti. Se on piinallista ja siihen menee aikaa, jonka voisi käyttää paremmin - oluen juontiin. Vammani takia käytän aikaani hyödyttömästi arvioimalla lehtien luotettavuutta. Siksi huomasin erään ongelman tässä luotettavuudessa. Eettisiin pelisääntöihin sitoutumattomat lehdet voidaan heti luokitella epäluotettaviksi ilman mitään tutkimuksia. Mutta se on vain karkea jako. Ongelmasta kertoo tapaus Maaseudun tulevaisuus. Vähän aikaa sitten kuulin, että lehdessä on ollut juttu, missä Esko Valtaoja kertoili ilmastonmuutoksesta. Artikkelia en ole lukenut, mutta ESSässän blogissa siihen viitattiin. Valtaoja oli väittänyt, että ilmastonmuutos on helposti hoidettavissa teknologisin keinoin. Maaseudun tulevaisuutta en juuri lue, mutta aikaisemmin sattumalta tietooni on tullut kaksi höpöhöpö juttua ja tämä juttu on kolmas höpöhöpö. Siis kolmesta sattumanvaraisesta tietooni tulleesta tapauksesta kolme on ollut höpöhöpöä. Siis 100 prosenttia on höpöhöpöä. Melkoinen sattuma. Tämmöisen jälkeen lehden uskottavuus lukijoiden silmissä voidaan pelastaa ainoastaan siten, että lehti vaihtaa koko henkilökuntansa ja muuttaa nimen toiseksi ja väittää, että tällä uudella lehdellä ei ole mitään tekemistä Maaseudun tulevaisuuden kanssa.
Mutta se on heidän ongelmansa.
Tämä juttu paljasti vain kuinka ongelmallinen tämä luotettavuus on. Kyseinen lehti on sitoutunut eettisiin pelisääntöihin. Esko Valtaoja on pätevä tiedemies. Väite, että teknologia pelastaa ilmastonmuutokselta saattaa pitää paikkansa jos teknologisessa kehityksessä tapahtuu ihme. Siis kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Mutta, mutta. Ensinnäkin tämä tieteellisesti pätevä väite on median suuri ongelma. Maailma on täynnä tieteellisiä tutkimuksia ja niitten luotettavuuden kirjo on melkoinen. Median pitää myydä ja siksi he tarvitsevat räväköitä otsikoita. Niitä antavat parhaiten sellaiset tutkimukset, jotka ovat siellä luotettavuus asteen alapäässä. Toinen ongelma on tämä Valtaoja. Hän on pätevä tiedemies omalla alallaan, mutta ilmastonmuutoksesta hän ei ymmärrä yhtään mitään. Medialle hän on oikein sopiva henkilö juuri näitten räväköitten mielipiteittensä takia. Sitä räväkämpiä nämä Valtaojan mielipiteet ovat mitä vähemmän hän kyseisestä asiasta ymmärtää.
Mutta minä en. Minä ärsyynnyn ja kärsin kun luen. Parasta minun olisikin tehdä niin kuin viisaat tekevät parantumattomien vammojensa suhteen: He hyväksyvät asian ja koettavat elää niin normaalia elämää kuin vain vamman kanssa voi elää.
Epäluuloisena ihmisenä ajattelen, että Hamilon lehti julkaisee Hamilon päähänpinttymiä ja on vielä huonompi journalistisesti kuin se Suomen paras lehti. Mutta tätä en tiedä kun en ole lukenut sitä lehteä. Vähän minua kiinnostaisi tutustua, koska tunnen uteliaisuutta tätä asiaa kohtaan. Mutta se on niin vaivalloista. Jos kävisi niin onnellisesti, että selviäisi, ettei hänen lehtensä ole sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin. Silloin minun ei tarvitsisi lukea koko lehteä. Media joka ei ole sitoutunut näihin pelisääntöihin on sataprosenttisen varmasti epäluotettava. Tai hiukan liioittelin: Oikea prosentti luku on 99,98.
Vammani takia siis katselen lehtiä kriittisesti. Se on piinallista ja siihen menee aikaa, jonka voisi käyttää paremmin - oluen juontiin. Vammani takia käytän aikaani hyödyttömästi arvioimalla lehtien luotettavuutta. Siksi huomasin erään ongelman tässä luotettavuudessa. Eettisiin pelisääntöihin sitoutumattomat lehdet voidaan heti luokitella epäluotettaviksi ilman mitään tutkimuksia. Mutta se on vain karkea jako. Ongelmasta kertoo tapaus Maaseudun tulevaisuus. Vähän aikaa sitten kuulin, että lehdessä on ollut juttu, missä Esko Valtaoja kertoili ilmastonmuutoksesta. Artikkelia en ole lukenut, mutta ESSässän blogissa siihen viitattiin. Valtaoja oli väittänyt, että ilmastonmuutos on helposti hoidettavissa teknologisin keinoin. Maaseudun tulevaisuutta en juuri lue, mutta aikaisemmin sattumalta tietooni on tullut kaksi höpöhöpö juttua ja tämä juttu on kolmas höpöhöpö. Siis kolmesta sattumanvaraisesta tietooni tulleesta tapauksesta kolme on ollut höpöhöpöä. Siis 100 prosenttia on höpöhöpöä. Melkoinen sattuma. Tämmöisen jälkeen lehden uskottavuus lukijoiden silmissä voidaan pelastaa ainoastaan siten, että lehti vaihtaa koko henkilökuntansa ja muuttaa nimen toiseksi ja väittää, että tällä uudella lehdellä ei ole mitään tekemistä Maaseudun tulevaisuuden kanssa.
Mutta se on heidän ongelmansa.
Tämä juttu paljasti vain kuinka ongelmallinen tämä luotettavuus on. Kyseinen lehti on sitoutunut eettisiin pelisääntöihin. Esko Valtaoja on pätevä tiedemies. Väite, että teknologia pelastaa ilmastonmuutokselta saattaa pitää paikkansa jos teknologisessa kehityksessä tapahtuu ihme. Siis kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Mutta, mutta. Ensinnäkin tämä tieteellisesti pätevä väite on median suuri ongelma. Maailma on täynnä tieteellisiä tutkimuksia ja niitten luotettavuuden kirjo on melkoinen. Median pitää myydä ja siksi he tarvitsevat räväköitä otsikoita. Niitä antavat parhaiten sellaiset tutkimukset, jotka ovat siellä luotettavuus asteen alapäässä. Toinen ongelma on tämä Valtaoja. Hän on pätevä tiedemies omalla alallaan, mutta ilmastonmuutoksesta hän ei ymmärrä yhtään mitään. Medialle hän on oikein sopiva henkilö juuri näitten räväköitten mielipiteittensä takia. Sitä räväkämpiä nämä Valtaojan mielipiteet ovat mitä vähemmän hän kyseisestä asiasta ymmärtää.
Tilaa:
Kommentit (Atom)