USKO ON TIETOA

   Keskustelin Jarmon kanssa ilmastonmuutoksesta. Hän sanoi meitä uskovaisiksi, jotka oletamme ilmastonmuutoksen olevan totta.  Se, että jotain tieteellistä teoriaa sanotaan uskonnoksi on asia, joka saa hälytyskellot soimaan - tai ainakin pitäisi olla.  Yleensä sanoja on joku syvästi uskonnollinen hörhö. Aikaisemmin en ollut aivan varma, että Jarmo olisi ollut hörhö. Mutta se ei ole olennainen asia, joten ei siitä sen enempää. Pahimpia luonteen heikkouksiani on se, että ärsyynnyt tavattomasti siitä, että asioita nimitetään väärin. Kuten, että sanotaan lehmä kun tarkoitetaan hevosta, tai sanotaan pesukarhu kun tarkoitetaan supikoiraa, tai sanotaan uskonto kun tarkoitetaan tiedettä.  Mutta jälleen kerran ärsytys sai aikaan ajatuksia.  Onko se hyvä vai huono asia - sitä en tiedä.  Kun minä ajauduin tylsyyden tilastani miettimään asioita, niin oivalsin yhden hyvin merkittävän jutun: Usko on tietoa! Kun Jarmo uskoo, että ilmastonmuutos on pötyä, niin hän tietää sen. Ja kun hän tietää tämän asian, niin asiasta väitellessä mikään tutkimus ei saa häntä muuttamaan käsitystään. Miksi hän sitä muuttaisi, koska hän tietää asian?  Sekään ei vaikuta mitenkään vaikka kuinka löytäisin hänen väitteistään vakavia epäjohdonmukaisuuksia. Miksi hän niistä välittäisi kun hän kerran tietää asian? Minä en siis mitenkään pysty muuttamaan hänen käsitystään asiasta.  Mutta Jarmon on hyvin helppo muuttaa minun käsitykseni: Hänen ei tarvitse muuta kuin tehdä tieteellinen  tutkimus, joka todistaa hänen väitteensä oikeaksi. Tosin sen tutkimuksen pitää olla niin pätevä, että hän saa sen julkaistua Nature lehdessä. No ei yksi tutkimus joka julkaistaan kyseisessä lehdessä vielä välttämättä muuta mitään. Tulos tulee kuitenkin olemaan niin sensaatio, että muutkin tekevät samanlaisen tutkimuksen ja kun tutkimus on oikein tehty, niin muutkin saavat saman tuloksen ja näin Jarmo on saanut minut muuttamaan käsitystäni. Helppoa kuin heinän teko!  Mutta jälleen kerran minun on pakko ihmetellä näitä uskovaisia hörhöjä. Kun nämä hörhöt eivät pidä jostain tieteellisestä teoriasta, niin he nimittävät teoriaa heidän mittapuunsa mukaan niin halventavalla nimityksellä kuin mitä he ikinä voivat keksiä. Ja se on nimittää teoriaa uskonnoksi.  Voisi kuvitella, että heille uskonnoksi nimittäminen olisi jotain arvokasta, eikä pahin haukkuma sana. Ehkä minä en koskaan tule ymmärtämään tätä asiaa.
No meissä on paljon muutakin sellaista mitä emme tule toisissamme koskaan ymmärtämään.  Yksi tämmöinen käsittämätön juttu on tämä lähteen luotettavuus. Nämä hörhöt yleensä luokittelevat luotettavat lähteen epäluotettaviksi ja päinvastoin.  Jos he epäilevät lähteiden luotettavuutta, niin silloin heidän ei pitäisi uskoa mihinkään kirjoitettuun tai mihinkään radiokanavaan eikä mihinkään verkossa julkaistuun, ei televisio kanaviin. Heidän pitäisi luottaa ainoastaan siihen mitä he itse näkevät tai kuulevat ja ei ehkä edes siihen. Miten kummassa he kaikista näistä lähteistä valitsevat juuri ne, jotka todennäköisimmin ovat suurinta puppua?  Niissä kun on niin paljon kummallisuuksia ja ristiriitaisuuksia, että käyttämällä aivan hitusen päättely kykyä ne näkisi ja ymmärtäisi.   Minulle on selvää, että tämä johtuu siitä, että he tietävät ja siksi lähteen luotettavuudellakaan ei ole merkitystä. Tämä on teorian tasolla selvää minulle, mutta silti minä en sisimmässäni ymmärrä.

MITÄTÖN JUTTU

  Olen plokissani kirjoitellut todella tärkeistä asioista, kuten koiran paskoista ja muusta. Nyt ajattelin vaihteeksi kirjoittaa aivan mitättömästä ongelmasta: Ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Maapallolla on räjähteitä niin paljon, että se vastaa sitä, että jokaisen maapallon asukkaan perseen alle sijoitettaisiin 3000 kiloa trotyyliä.  Näistä suurin osa on kahden arvaamattoman pösilön hyppysissä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että myös Kiinan johto tuntuu muuttuvan aina vain itsevaltiaammaksi.  Jos joku itsevaltias ei ole täysi kahjo, niin sellainen hänestä tulee kun on vähänkään pitempään ollut itsevaltiaana.
Tämä on siis se todellisuus mitkä antavat puitteet tulevalle. Mutta mitkä muut asiat vaikuttavat ihmiskunnan tulevaisuuteen? Hyvinkin monet. Varallisuus on yksi tärkeä. Nyt varallisuus on kasautunut harvojen käsiin. Yksi prosentti ihmisistä omistaa yli 50 prosenttia varallisuudesta. Tämä kehitys tulee jatkumaan.  Periaatteessa tekniikka on kehittynyt niin, että aina halvemmalla ja aina vaivattomammin hyvinvointia voidaan tuottaa kun robotit tekevät kaiken halvalla. Teoriassa ihmiskunnalla olisi mahdollisuus hyvinvointiin.  Käytännössä huonopalkkaisille ei kannata maksaa kunnon palkkaa. Esimerkiksi Saksassa tuhannet ja taas tuhannet tekevät kahta työtä, mutta silti heidän palkkansa ei riitä edes välttämättömään.  Tämä on ihan oikein, sillä olisi typerää maksaa kunnon palkkaa. Jos näille alipalkatuille maksettaisiin sellaista palkkaa, että he eläisivät sillä, silloin työ pakenisi toiseen maahan, jossa maksetaan vielä huonompaa palkkaa.  Tästä tilanteesta seuraa, että sosiaaliturvaa pitää antaa vielä vähemmän.  Jos sosiaaliturvaa annettaisiin sen verran, että ihminen tulisi toimeen, niin kuka hullu menisi töihin kun sieltä saisi vielä vähemmän rahaa.
Nyt joku hölmö voisi sanoa, että eikö tätä varallisuutta voisi jakaa vähän oikeudenmukaisemmin?  Tähän on selvä vastaus: Ei mitään järkeä!  Ensinnäkin se raha pitäisi jotenkin kerätä näiltä superrikkailta. Ja se olisi vaivalloista. Lisäksi siitä olisi huonot seuraukset.  Nämä rikkaat siirtäisivät kaikki ansionsa veroparatiisiin ja sitten niiltä ei saisi sitäkään vähää mitä nyt saadaan.  Eivätkä he vapaaehtoisesti luovu sentistäkään, sillä kun rahaa on riittävästi, se alkaa olla myös valtaa. Otetaan esimerkiksi Vladimir. Hän sosialisoi itselleen koko Venäjän omaisuuden ja mitä kaikkea hän on sillä rahalla saanut aikaan. Kun hän on sijoittanut taitavasti erilaisiin operaatioihin rahaa, niin hän pääsi kyykyttämään englantilaisia brexit äänestyksessä ja pääsi valitsemaan USA:han mieluisan presidentin. Mikä suuri hulluus olisi luopua tämmöisestä vallankäytön valtista?
Tämä kehitys on aika tyypillinen ihmiselle. Siis se, että varallisuus kasautuu harvoille ja loppujen elinolosuhteet aina vain kurjistuvat. Tyypillistä on myös se, että kun kurjistuminen alkaa yleistyä keskiluokan keskuudessa, niin silloin ollaan hyvin lähellä räjähdyspistettä. Kun riittävän moni keskiluokan ihminen kurjistuu ja katkeroituu, niin silloin räjähtää. Silloin alkaa kaaos ja riehuminen. Näitä esimerkkejä ihmiskunnan historiassa on lukemattomia: Ranskan suuri vallankumous,  uskonpuhdistus....  Mutta nyt tilanne on vähän huolestuttava, koska kaikki aseet ja räjähteet ovat tehokkaampia kuin koskaan ja kun on tullut tavaksi päästää valtaan psykopaatteja, jotka eivät piittaa itsestään ja varsinkaan kenestäkään muusta paskan vertaa.
Tämä ihmiskunnan tulevaisuus on niin mielenkiintoinen juttu, että taidan kirjoittaa siitä lisää joskus tulevaisuudessa, ellei Vladimir ole siihen mennessä tuhonnut ihmiskuntaa.