MOT4

    Se Markuksen idea kirjoittaa jotain myönteistä on vaivannut mieltäni.  Kun sitä asiaa mietti, niin tuntui aluksi, että se on hyvä idea.  Niin hyvältä idealta se tuntui, että päätin toteuttaa sitä niin, että jokaisen ploki kirjoituksen loppuun pistän aina jotain myönteistä. Olisi ollut liian uskaliasta kirjoittaa pelkästään positiivista asiaa. Siksi tämä päätös tuntui hyvältä - siis se päätös, että ensin ruikutan ja valitan ja loppuun sitten jotain positiivista. Se, että miksei kokonaan ja ainoastaan positiivista johtuu ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin se voisi olla tottumattomalle vaikeaa. Toiseksi minulla on sellainen käsitys, että kun kirjoitan jostain epäkohdasta, niin ihmiset huomaavat tämän epäkohdan ja he ajattelevat. Kun he ajattelevat he muuttavat käyttäytymistään ja epäkohta katoaa maailmankaikkeudesta.  Tämä minun ajatukseni paljastaa minun olevan ylioptimistinen typerys, jolla on epärealistinen käsitys maailman muuttamisesta.  Voi sanoa, että sitten kun lopetan ruikuttamisen, niin silloin on käynyt joko niin, että maailmassa ei ole enää yhtään epäkohtaa tai sitten olen oivaltanut todellisuuden ja tiedän, että mitään ei ole enää tehtävissä ja minun ei kannata haaskata aikaani turhuuksiin vaan olueen ja kimuleihin.  Tunteella kun ajattelen tätä maailmaa, niin ajattelen, että minä voin omalta osaltani tehdä siitä paremman. Mutta kun ajattelen järjellä, niin lopputulos on aivan toinen. Otetaan esimerkki. Otetaan esimerkiksi ihmiskunnan pahin uhka kautta aikojen: Ilmastonmuutos. Tämä on uhka ihmiskunnalle. Siksi voisi kuvitella, että ihmiset olisivat siitä kiinnostuneita ja huolissaan. Tästä asiasta Linkola on puhunut viisikymmentä vuotta. Kaksikymmentä vuotta asia ei ole enää ollut uskon asia ja tiedemiehet varoittelevat aina vakavampaan sävyyn. Mutta miten ihmiset suhtautuvat asiaan? No suurinta osaa ei asia kiinnosta mitenkään.  Miten ihmeessä minä kuvittelen saavani parannuksia aikaan missään asiassa, jos viisaammat eivät ole saaneet mitään aikaan paljon vakavemmissa asioissa kuin mistä minä ruikutan.  No koska olen epärealistinen optimisti, niin jatkan ruikutusta.  Jatkan sitä sillä menetelmällä, josta sovin itseni kanssa: Ensin ruikutusta ja sitten jotain positiivista.  Tästä Markuksen ideasta seurasi vain jotain odottamatonta.  Kun olin ottanut haasteen vastaan ja kirjoittanut sen positiivisen jutun, niin huomasin, että keksin lisää positiivisia juttuja.  Kauhukseni huomasin, että tämä pani alulle kehityskulun, joka tulisi etenemään vastustamattomasti ja ehkä kiihtyvällä vauhdilla.  Huomasin keksiväni aina vain lisää myönteisiä asioita tästä maailmasta. En pystynyt mitenkään estämään niitten  ilmestyvän päähäni vaikka yritin tehdä mitään. Jo sellaisenaan tilanne oli hirveä, mutta sitten siihen tuli ne lieveilmiöt vielä päälle. Olinhan päättänyt, että plokiin jokaisen ruikutuksen jälkeen kirjoittaisin sen positiivisen asian. Tämän päätöksen mukaan minun pitäisi nyt aluksi kirjoittaa yksi ruikutus päivässä, jotta kerkeäisin kirjoittaa ne kaikki positiiviset asiat mitä mieleen vääjäämättä putkahtavat. Enkä millään jaksaisi, enkä viitsisi.  Ja entä sitten kun näyttäisi niitä tulevan kiihtyvään tahtiin? Pitäisikö minun viikon päästä kirjoittaa kaksi plokia päivässä ja kahden viikon päästä neljä?  Voisin tehdä niin, että pääsisin eroon isosta joukosta jos kirjoittaisin aina välillä plokin, jossa olisi pelkästään positiivisia asioita.  Mutta kun sovin itseni kanssa, että vain yksi per ploki, niin ei sekään onnistu.
Minun piti kirjoittaa MOT:stä, mutta nyt tämä tulikin täyteen tuosta jaarituksesta.  Enää se positiivinen juttu sopii tähän loppuun.
NAISET
Tämä positiivinen asia oli jo siinä edellisessä. Mutta tämä on nyt vähän eri kantilta kuin se edellinen. Edellisessä naisten positiivinen asia oli se, miten viisailta naisilta tulee älykkäitä ja silmiä avartavia ajatuksia. Siis silloin positiivinen juttu oli naisten viisaus. Nyt positiivinen juttu on se toinen asia, jota naisissa ihailen.

Positiivista ajattelua

   Markus heitti minulle perjantaina haasteen, että kirjoittaisin joskus myönteisistä asioista.  Otin tämän haasteen vastaan.  Tein sen ajattelemattomasti, koska en arvannut mitä lupasin. Heti ensimmäisenä törmäsin siihen, että ajauduin arvioimaan itseäni.  Mietin, että näenkö maailman synkkänä?  Me ihmiset jakaannumme karkeasti kahteen ryhmään: Ihmisiin, jotka näkevät itsensä ja maailman positiivisena ja sitten se ryhmä, joka ei näe.  Näitä asioita kun on tutkittu, niin on huomattu, että jälkimmäinen ryhmä osaa katsoa maailmaa realistisesti. Siis hyvän itsetunnon edellytys on epärealistinen käsitys itsestään ja maailmasta.  Hylkäsinkin nopeasti tämän itsetutkiskelun ja päätin keskittyä itse haasteeseen.  Voiko tässä maailmassa nähdä mitään hyvää kun ilmastonmuutos tuhoaa ihmiskunnan tai Putin tekee sen jo ennen sitä?  Oman itseni kanssa voin vain tehdä sen, että hyväksyn itseni tämmöisenään ja jos joskus löydän itsestäni edes hitusen jotain ylpeilyn aihetta, niin estotta myös ylpeilen siitä. Mutta tämä on huono menetelmä maailma suhteen. Siksi minun pitäisi löytää oikeasti jotain hyvää tästä maailmasta.  Kun asiaa mietin, niin kyllähän sitä löytyi.  Luettelo näistä asioista on sattumanvaraisessa järjestyksessä, koska se järjestys on tismalleen sama, missä järjestyksessä asiat ovat mieleen pulpahtaneet. Saattaa olla, että unohdan jonkin erittäin tärkeän asian.
Yleisradio.
Typerät kansanedustajat yrittivät romuttaa YLEn riippumattomuuden muuttamalla sen rahoitusta ja osin onnistuivatkin. Siitä huolimatta YLE yksi tuottaa käsittämättömän laadukasta ohjelmaa.  Oikeastaan siellä on liikaa hyvää ohjelmaa, koska kaikkea ei kerkeä millään kuuntelemaan. Erityisen hyviä ovat musiikki ohjelmat, tiede ohjelmat ja maailman poliittisia asioita käsitteleviä ohjelmia. Kotimaan politiikkaa käsittelevät taas ovat yllä mainitusta syystä aika hampaattomia.
Lapset.
Onneksi ne ovat paljon viisaampia kuin minä.
Tästä seuraa automaattisesti seuraava hyvä asia ja se on:
Nuoriso.
Onneksi nuoriso on paljon viisaampi sukupolvi kuin meidän sukupolvemme ja vähän minun sukupolvea nuorempi sukupolvi.  Nämä mainitut sukupolvet kun eivät edes ole kiinnostunut siitä asiasta, että ilmastonmuutos on tuhoamassa ihmiskunnan, niin nuoriso onneksi osaa ottaa tämän asian vakavasti. Heidän asenteensa onkin oikeastaan ihmiskunnan ainoa toivo. Nuoriso on myös Venäjän ainoa toivo.  Nuorison elämän asenne on myös järkevämpi kuin meidän sukupolvemme. He osaavat murtautua irti niistä luutuneista arvoista ja asenteista mikä meillä on ollut vaivana.
Naiset.
Kun kuuntelee pääministeriä ja muita ministereitä, niin saa aika masentavan kuvan huippupaikoilla olevista ihmisistä. Mutta kun kuuntelee ohjelmaa "naisia huipulla" ilahtuu kuinka paljon viisautta ja hyviä ajatuksia kuitenkin huippupaikoilla olevilta löytyy.  Oikeastaan tämä ei koska pelkästään naisia, vaan löytyyhän miehistäkin erittäin paljon viisautta ja ajattelua.  Pitäisi vain sanoa, että viisautta ja hyviä ajatuksia löytyy maailmasta. Tuo on aika sovinistinen ajatus, että vain naisista sitä viisautta löytyy, mutta en jaksa enää muuttaa tuota otsikkoa. Sitä paitsi onhan meillä myös se Sanni Graanlaasonen.
Tiede.
Tieteen kehitys on huimaa. Saamme jatkuvasti sellaista tietoa, joka avartaa meidän maailman kuvaamme aivan valtavasti. Hyvällä tuurilla sen avulla saatamme jopa selvitä ilmastonmuutoksesta.
Musiikki.
Keskiviikon Taarastin kevätkonsertti ja torstain Lahti sinfonian konsertti molemmat herättivät taas huomaamaan kuinka paljon iloa hyvä musiikki saa meissä aikaan. Eikä vain musiikki vaan taide yleensä on suuri ilon lähde. Hienoa, että ihmiset tekevät tätä mikä tekee meidät iloiseksi.
Empaattinen ihminen.
Ensimmäinen pakolais aalto saivat kymmenet tuhannet ihmiset hakeutumaan vapaaehtoistyöhön. Ihmisillä on kyky myötätuntoon, vaikka politiikoilla ei sitä olisikaan. Tämä kyky myötätuntoisuuteen saattaa olla yksi asia, minkä takia saatamme selviytyä.
Luonto.
Nyt kun katsoo ulos kun luonto on heräämässä talvesta, niin jos näkemästään ja haistamastaan ei osaa iloita, niin silloin on huonosti asiat.
Myönteisiä asioita löytyisi vaikka kuinka paljon lisää,  mutta en jaksa niitä enempää tähän laittaa. Eiköhän tämä jo anna aavistuksen siitä miten hyviä asioita yleensä on maailmassa.  Maailman ongelmia ei ratkaista sillä, että suljetaan silmät niiltä -  kyllä ne ongelmat pitävät pitää esillä, jos yleensä mielimme selvitä. Mutta ehkä voisi aina joskus paeta hetkeksi tähän positiiviseen maailmaan.