Asennoituminen

Luin tänään etlarin  yleisönosaston kirjoituksen ilmastonmuutoksesta. Ja tulin vihaiseksi. Taistelen tätä asennettani vastaan. Kysyn itseltäni: Miksi minä suutun? Mutta en voi sille mitään, että tyhmyys ja tietämättömyys suututtaa. Oikeastaan kirjoituksessa oli kaikki ne asiat, jotka saavat minut vihaiseksi. Ensinnäkin se täydellinen tietämättömyys yhdistettynä itsevarmaan tapaan esittää asiansa. Toiseksi se, että kirjoituksessa valehdeltiin ja kolmanneksi se, että kirjoituksesta henki jääräpäinen asenne pitää kiinni omasta rajoittuneesta katsantokannastaan. Onko minulla oikeutta suuttua siitä, että joku on tyhmä ja on väärässä? Eikö tyhmä ja väärässä olijalla olisi oikeus olla itsevarma? Jos tarkemmin asiaa ajattelee,  niin minun pitäisi kunnioittaa ihmistä, joka häpäisee itsensä näin avoimesti. Helppohan on viisaita sanoja kirjoittaa, koska siinä ei aseta itseään altiiksi. Mutta todellista rohkeutta osoittaa se, että uskaltaa esittää näin päättömiä väitteitä. En minä vain uskaltaisi. Olen siis pelkuri. Toisesta syystäkin minun pitäisi kunnioittaa tätä kirjoitusta. Se on se, että jos hän ei olisi kirjoittanut niin antaumuksella täyttä roskaa, niin en olisi suuttunut. Kun en olisi suuttunut, niin minun ajatukseni olisivat uinuneet ties kuinka kauan. Ja koska ne olisivat uinuneet, niin tämä minun elämäni toista plokikirjoitusta ei olisi syntynyt. Ei ainakaan näin pian.