Eteläsuomen Sanomat eivät julkaisseet vastinetta Eelis Pulkkisen kirjoitukseen, joten jotta en sortuisi tuhlailuun, niin laitan sen kirjoituksen plokiini lyhennettynä ja terävöitettynä.
Elis Pulkkinen vihajili ilmastonmuutoksesta sellaisia asioita, jotka ovat täyttä puppua. Vain muutamaan puutun. Muuten käytän kirjoitusta aasinsiltana tieteellisen arvioinnin oppituntiin.
Pulkkinen vihjaisi, että, koska äkkivihreät ja demaritantat uskovat ilmastonmuutokseen, niin se todistaa että ilmiö on perätön. Tietenkin on suuri houkutus arvioida jonkun todenmukaisuus sen mukaan, että jokin täysin pösilö on jotain mieltä. Totuus on siis täysin päinvastainen kuin mitä tämä pösilö on mieltä. Mutta totuutta tässä asiassa ei saa selville siitä, mitä mieltä nämä kaksi ryhmää ovat asiasta. Kuten siitäkään, että mitä putkimiehet tai kotirouvat ovat asiasta. Eikä totuus selviä kansanäänestyksellä. Mutta miten saada selvyys totuudesta, kun eri ammattiryhmien mielipide sitä paljasta, eikä kansanäänestys eikä oma lämpömittari? Tässä pätee sama kuin muissakin tieteen haaroissa: On pakko uskoa niitä, jotka työkseen asiaa tutkii. Mutta tässäkin on ongelma, sillä on muutamia tutkijoita, jotka väittävät ettei koko ilmiötä ole olemassakaan. Pitäisi siis ratkaista kumpia tutkijoita uskoo. Tapoja on monta. Yksi tapa on miettiä, mitä kumpaankin uskominen merkitsee. Jos uskoo jälkimmäisiä, niin silloin voi elää yhtä surutonta elämää kuin aikaisemminkin. Jos taas uskoo ensimmäisiä, niin silloin pitäisi huolestua ja muuttaa omaa elämäänsä. Tätä menetelmää voi muutenkin soveltaa omaan elämäänsä: Uskotaan sellaisiin asioihin, joihin uskomalla voi viettä juuri sellaista elämää kuin haluaa elää. Toinen menetelmä on heittää kolikkoa ja uskoa siihen mitä kolikko näyttää. Kolmas tapa on arvioida kumpaan vaihtoehtoon uskoo useampi alansa tutkija - se teoria voittaa, johon useampi uskoo. Neljäs tapa on arvioida tutkijoiden ja tutkimusten luotettavuus. Tiedemaailmassa puhutaan lähdekritiikistä. Olen tähän koonnut viisi merkittävää asiaa, joilla tavallinenkin ihminen voi arvioida teortian luotettavuutta. 1. Teorian uskottavuus. 2. Teorian mittaus. 3. Mittausten luotettavuus. 4. Tutkijoiden luotettavuus. 5. Kuka maksaa tutkijoiden palkat?
Nimitän tässä ilmastonmuutokseen uskovia tiedemiehiä kirjaimella A ja muutosta epäileviä kirjaimella B. Ensimmäinen kohta: Ryhmän A teoriaa ei ole pystytty kumoamaan, sinsijaan monet ryhmän B teoriat ovat jopa fysiikanlakien vastaisia. Kakkos ja kolmos kohta: Riippumattomat mittaukset tukevat ryhmän A teorioita. Yksi esimerkki B ryhmän mittauksien suhteesta teoriaan on auringonpilkkuteoria. B ryhmän tutkiojat väittävät, että auringonpilkut ovat ainoa selitys ilmaston lämpenemiselle. Heidän uskoaan ei hetkauttanut vähääkään se tosiasia, että viime vuonna auringon aktiivisuus oli minimissään ja silti se vuosi oli maapllon lämpimin vuosi. Nelos kohta: Ryhmän A tutkijat ovat eri puolilla maapalloa eri yliopistoista valmistuneita alansa huippuja, jotka ovat jakaantuneet hyvin erilaisiin yksiköihin. Bee ryhmän tutkijat ovat tilastotieteilijöitä. Yksi merkittävä B ryhän tutkijoista on useampi heppu, jotka aikoinaan olivat tupakkatehtaiden palkkalistoilla. He olivat lääketieteen huippuasiantuntijoita, jotka todistivat, ettei tupakka aiheuta syöpää. Nyt nämä samat heput ovat öljy-yhtiöiden palkkalistoilla ilmaston huippututkijoina. He todistavat, että bensiiniä ja öljyä voidaan huoletta ostaa ja polttaa, sillä kasvihuoneilmiötä ei ole olemassa. Viides kohta: B ryhmän osuus tästä palkan maksajasta tuli jo selvitettyä. Kun B ryhmäläiset saavat palkkansa tai palkkionsa yhdeltä selkeältä taholta: Fossiilisten polttoaineiden tuottajilta, niin A ryhmän edustajilla ei ole yhtä selvää yksittäistä palkan maksajaa. A ryhmäläiset toimivat lukuisten eri valtioiden erilaisissa yksiköissä, kuten suomen ilmatieteenlaitoksella, eri maiden yliopistoissa, nasassa... Luettelosta tulisi malko pitkä, jos kaikki mainitsisin. Loppupäätelmä tästä analyysista on se, että ryhmän B ihmisiä on väärin nimittää ilmastoskeptikoiksi ja heille olisi keksittävä uusi osuvampi nimi. Ja miksi asiaa kaunistella? Nimitettäköön heitä ilmastotieteen huuhaaukoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti