Lehtiharava 2

Kuka uskoisi, että lehtiharava paljastaa ihmisen käyttäytymisestä niin paljon? Nyt eletään niitä aikoja, että ihmiset hakevat käteensä lehtiharavan ja rupeavat raapimaan niillä nurmikoitaan. Paitsi minä. Koska minä en moiseen ryhdy, niin juuri siksi pystynkin peremmin arvioimaan ilmiötä ja sen syitä. Juttu on varsin merkillinen. Merkillistä asiassa on se, että kaikki tietävät, että nurmikon haravoiminen vahingoittaa nurmikkoa. Kun lehdet poistetaan, niin kosteus pääsee haihtumaan, aurinko pääsee kuivattamaan nurmikon ja nurmikolle tärkeä lehtien kompostoituminen estyy kun  poistetaan kompostoituva aines. Tämän kaikki tietävät. Miksi sitten kaikki ryhtyvät hommaan, jonka tietävät varmasti aiheuttavan vahinkoa?

Olisi helppo väittää, että sairaaloisen siisteysvimma olisi syy. Mieluummin siisti piha kuin hyvinvoiva nurmikko. Koska näin on helppo väittää, niin se todistaa, että se ei ole oikea syy. Ongelman syy selviää kun katsoo miten ihmiset ajautuvat tähän tekoon. Kun tulee oikea hetki, niin ihmiset nousevat lasittunut katse silmissään ja kävelevät kuin tahdottomat marionetti nuket ja hakevat haravan käteensä ja ryhtyvät haravoimaan. Kysymys kuuluu: Mikä on se voima, joka ylittää ihmisen oman järjen ja tahdon?

Ja vastaus on ilmeinen: Reviirikäyttäytyminen. Tällä teolla ihmiset ilmoittavat lajitovereilleen, että tässä on heidän reviirirajansa. Haravoinnilla he myös pyrkivät kohottamaan omaa assemaansa hierarkiassa. Oikeastaan haravoiminen on paras mahdollinen tapa nostaa omaa asemaansa, sillä siinä vähimmällä mahdollisella panostuksella saadaan paras mahdollinen hyöty. Ahkeruss ja uurastus on se millä asema hierarkiassa nostetaan. Mitä ehkerampi, sitä korkeammalle hierarkiassa nousee. Ja ainoastaan sillä on merkitystä, miltä juttu näyttää, ei sillä kuinka paljon siinä oikeasti joutuu uurastamaan. Puuhastelun  järkevyydelläkään ei ole mitään merkitystä. Haravoinnissa ollaan hyvin näkyvillä ja melko pitkän ajan ja homma näyttää siltä, kuin siinä uurastettaisiin. Mitä pitempään näyttää uurastusta kestävän, sitä korkeammalle hierarkiassa noustaan. 

Tässä asiassa on ainakin yksi merkillinen piirre. Se on se, että miksi lehtipuhaltimia ei ole enemmän? Juttuhan on niin, että mitä suurempi meteli, sitä ahkeramman vaikutuksen antaa, mitä ahkeramman vaikutuksen antaa, sitä korkeammalle hierarkiassa nousee. Lehtipuhaltimissa on helvetillinen meteli ja siksi luulisi, että paljon useampi niitä käyttäisi. Lehtipuhaltimissa on sekin hyvä puoli, että huolimatta helvetillisestä metelistä, niin ne ovat paljon tehottomampia kuin harava. Tämä merkitsee taas sitä, että saa olla näytillä paljon kauemmin kuin jos käyttäisi haravaa. Näitten syitten takia on varsin outoa puhaltimien vähyys. Kumoaako tämä minun reviiri teoriani? Ei suinkaan. Kysymys on siitä,  minkä me koemme sopivammaksi tavaksi ilmaista reviiriraja. Lehtipuhaltimet ovat hyvin agressiivininen ja riidanhaluinen tapa viestiä. Siksi monet vierastavat tätä tapaa. Oikeastaan on kysymys siitä, että ihmisen evoluutio on jakaantumassa kahtia. Hienovaraisemmin reviirirajan ilmaisevat vetoavat niihin, jotka kokevat sen hyväksi tavaksi. He pariutuvat ja jälkeläiset ilmaisevat rajat vielä hienovaraisemmin. Lehtipuhaltajat samoin vetoavat riidanhaluisiin ja agressvisiin ihmisiin. He pariutuvat ja jälkeläisistä tulee vielä riidanhaluisempia ja agressiivisempia. 

Mutta entäs minä? Minun tapani käyttäytä ei sovi kumpaankaan ryhmään. Näillä molemmilla ryhmillä ahkeruus oli asia, jolla reviiri ilmoitetaan ja itsenstä nostetaan hierarkiassa. Minulle taas ahkeruus on kauhistus ja häpeä. Jos joskus joutuisin näkyvällä paikalla jotain puuhastelemaan, niin teen sen yön pimeinä tunteina, jotta kukaan ei sitä näkisi. Kuitenkin olen ihminen ja siksi olisi outoa, jos minulla ei olisi reviirikäyttäytymistä. Olen aivan varma, että on minulla. Todennäköisesti on niin, että ihmisen evoluutio onkin jakaantumassa kolmeen eikä kahteen. Tämä kolmas ryhmä näyttää reviirirajansa ja asemansa hierarkiassa joutilaisuudella. Tästä linjasta kehittyy laji, joka on mestarillinen välttelemään työtä ja on erittäin taitava salaamaan työntekonsa, jos joskus väkisin ajautuu työntekoon.

Parisuhdekurssi miehille osa 2/2

Nainen haluaa aina säännöllisin välein keskustella kummpaninsa kanssa parisuhteen tilasta. Keskustelu tarkoittaa, että nainen sättii, haukkuiu ja soimaa miestään ja mies kuuntelee. Edellisellä kurssilla kerroin, että pakeneminen on kaikista järkevin keino kun mies tuntee parisuhteessa itsensä uhatuksi. Ja olisi suuri houkutus soveltaa tätä menetelmää näihin parisuhde keskusteluihin. Mutta ei se keino olekaan järkevintä. Mies ajattelee, että tämmöisistä keskusteluista ei ole mitään hyötyä ja siksi hänen on vaikea ymmärtää, että miksi näitä keskusteluita pitää käydä. Mutta tämä on väärä tapa ajatella, sillä jos nainen ei saa käydä näitä keskusteluita, niin hän muuttuu entistä mahdottomammaksi. Siksi on erittäin tärkeää, että näitä käydään ja että mies on paikalla. Mutta siinä tilanteessa mies voi tehdä virheitä. Yksi paha virhe on se, että mies ryhtyy puolustautumaan. Tästä seuraa se, että haukkuminen käy kiivaammaksi ja kestää paljon kauemmin kuin se olisi kestänyt, jos mies ei olisi sortunut puolustautumaan. Toinen paha juttu on se, että mies rupeaa käyttämään samantapaisia haukkumasanoja naisesta kuin mitä nainen on syytänyt hänelle. Tämä ei oikeastaan ole enää virhe, vaan rikos. Mies syyllistyy selvästi henkiseen väkivaltaan ja saisi ansaitusti vankeutta, jos nainen veisi jutun oikeuteen. Mutta sellainen mies on tunteeton ja julma ihminen, joka ei ymmärrä toisen kärsimystä. Hänet olisi syytä viedä hoitoon. Tässä jutussa en käsittele luonnehäiriöitä, joten en pohdiskele enempää tätä ihmistyyppiä.
Mutta palaan vielä siihen virheeseen, että mies pakenisi paikalta. Se on virhe toisessakin mielessä. Nainen ajattelee, että miehellä ei ole yhtään empatiaa, kun ei suostu näihin keskusteluihin, jotka ovat hänelle tärkeitä. Minusta tämä tulkinta on väärä, sillä enemmän on kysymys tyhmyydestä ja itsesuojeluvaistosta. Mutta näin nainen tulee ajattelemaan, jos mies moisen virheen tekee.
Mutta miten mies voi menetellä tässä tilanteessa, kun pakeneminen olisi tyhmyyttä, samoin puolustautuminen ja ei voi leikkiä kuolluttakaan? No vastaus on, että kätevintä on ottaa kaikista vähiten huono vaihtoehto ja se on, että leikkii kuollutta. Juju on siinä, että se pitää tehdä taiten. Sillä jos nainen huomaa, että mies leikkii kuollutta, niin se on erittäin loukkaavaa. Eikä kukaan kunnon mies halua loukata naistaan. Tässä tekniikassa on erittäin tärkeää ulkoinen olemus. Koko juttu menee niin, että mies on tarkkaavaisen näköinen, mutta ajatusmaailmassa hän on siirtynyt aivan muualle. Kannattaa siirtyä sellaisiin miellyttäviin muistoihin, jotka tuovat hyvää mieltä. Mies siis matkustelee päänsä sisässä miellyttäviin muistoihin ja on kuuntelevan näköinen. Kun tämä onnistuu hyvin, niin sitten voikin harjoitella hiukan vaativampaa juttua. Vaativampi aste tarkoittaa, että mies opettelee mekaanisesti joitain heikkoja vastaväitteitä, joita hän sillointällöin sanoo. Vastaväitteet eivät saa olla kovinkaan perusteellisia, eikä niin vahvoja, että ne pitkittäisivät haukkutulvaa. Sopivia ovat sellaiset kuin: Ei se näin ole. Tai: tuo ei pidä paikkaansa. Ongelmana on se, että koska mies ei yhtään kuuntele, niin väite voi osua sellaiseen kohtaan, mihin se sovi. Tämä on varsin epätodennäköistä, sillä todennäköisesti nainen on juuri syyttänyt miestä jostain, ja kumpikin vastaväite sopii erinomaisesti. Tietenkin teoriassa voi olla mahdollista, että sattuukin sellainen hetki, että ei olekaan menossa syyttely. Mutta tätä tilannetta ei kannata säikähtää, sillä ei nainen kovinkaan hyvin kuuntele sitä, mitä mies sanoo.

Kuolemansynti

Persujen James Hirvisaari väitti, että yle valehtelee. Tämä väite häkellytti, sillä yle tekee monenlaista ohjelmaa. Tuli mieleen, että kaikkiko ne valehtelvat? Päätin tutkia asiaa muistelemalla millaisia ohjelmia yle tekee ja niiden ohjelmien totuusarvon. Heti tuli mieleen, että epäuskottavaa on se, että lelunalle voisi nousta ilmapallon avulla hunajavarkaisiin. Todennäköisesti valhetta tämä ohjelma. Sitten tuli mieleen MOT ohjelma, joka valehtelee aina. A-studio taas valehtelee joka toinen kerta. MOT ohjelma on helppo, koska aina tietää, että totuus on juuri päinvastainen. Mutta A-studio onkin hankala, sillä valehtelu ei ole parillisina viikkoina ja totuus parittomina, vaan valehtelu on hyvinkin sattumanvaraista. On erittäin vaivalloista ryhtyä aina miettimään, että oliko tämän viikkoinen ohjelma nyt valehtelua vai totuutta.
Ylessä on ohjelmia lääketieteestä, tähtitieteestä, ravitsemustieteestä, kvanttifysiikasta, historiasta, tekniikasta, joissa maan johtavat tiedemiehet käsittelevät aihetta. Minulla on vakaa käsitys siitä, että näissä ohjelmissa ei valehdella. Tosin ainao asia, josta jotain ymmärrän, on ilmastonmuutos, joten tällä heikolla tietämyksen tasolla en pysty arvioimaan näitten professorien väitteiden totuudellisuutta.
Mutta onko James Hirvisaarella professorien tasoinen tietämys tähtitieteestä, lääketieteestä, ravitsemustieteestä, kvanttifysiikasta, historiasta ja tekniikasta? Pitäisi olla, jotta hän pystyisi asiaa arvioimaan.  Olisi mukava, jos tällä paikkakunnalla olisi tälläinen yleisnero. Mutta epäilys herää, että ei hän kuitenkaan näistä asioista tiedä riittävästi. Palaa vain mieleen se, että persuilla on tapana syvällä rintaäänellä kiihkeästi ottaa kantaa asioista , josta ne eivät yhtään mitään ymmärrä. Epäilen, että tässä on kysymys tismalleen samasta asiasta.
Mutta James Hirvisaaren tapa yleistää on aika käytännöllinen. Ylempänä valitin sitä, että miten hankalaa on arvioida A-studion ohjelmaa, että onko nyt valheen vai totuuden vuoro. Jos yleistää, niin se on paljon vaivattomampaa. Minun pitää vain päättää, että A-studio valehtee, jolloin otan valheena kaiken mitä sieltä tulee ja säästyn ajattelun vaivalsta. Jospa kokeilen yleistämisen käyttökelpoisuutta arvioimalla persuja. Arvioin kaikki mitä persut ovat tehneet ja sanoneet, niin saan sellaisia asioita kasaan kuin: Tietämättämyys, viinasta sammuminen, herkkähipiäisyys, täysin holtiton ja epäasiallinen kielenkäyttö. Voi siis yleistää, että persut kaikki ovat viinan kanssa läträäjiä, rääväsuisia moukkia ja tietämättömiä ja ihmisiä, jotka vaativat erityis kohtelua. Kun tätä tulosta arvioin, niin on pakko todeta, että yleistäminen on varsin kelvollinen tapa, koska se antaa aika oikean kuvan asioista.
Mutta jatkan tutkimuksia ja otan persut ja valehtelun arvioitavaksa. Hakkarainen on jäänyt kiinni valehtelusta ja monet muutkin persut. Mutta kaikista vakuuttavampi on se, että melkein kaikki persut valehtelevat, ettei ilmastonmuutosta ole olemassa. Tästä voi huoletta vetää sellaisen johtopäätöksen, että kaikki persut valehtelevat aina. Tämä selittäisikin aika hyvin sen, mitä James Hirvisaari sanoi ylestä.
Vaikka yleistäminen on osoittautunut erinomaiseksi tavaksi suhtautua maailmaan, niin epäilen, että en kuitenkaan pysty omaksumaan tätä elämänasennetta. Siihen on syynäå se, että olen tiedon narkkari. Eikä yleistäminen ja sairaalloinen tiedon haku ole yhtä aikaa mahdollisia. Tiedän, että minun pitäisi päästä irti tästä riippuvuudesta, mutta ei minulla ole voimia irtaantua. Sentakia ei tämä oivalllinen elämänasennekaan ole mahdollinen. On muuten hassua, että kuinka tietämätön olen, vaikka olen tiedon narkkari. Mutta se onkin aivan toinen asia, joten parasta palata aiheeseen. Olen pohdiskellut sitä, että olisiko mahdollista, että soveltaisin yleistämistä vain sellaisiin aisioihin, jotka eivät häiritse tietämystä? Kytkisin yleistämisen pois päältä aina kun tulee ilmastonmuutoksesta kyse, tai tieteellisistä jutuista. Käyttäisin vain sitä persuihin ja muihi asioihin, jolla ei ole tiedon kanssa mitään merkitystä. Mutta, jos tuleekin joskus tilanne, että joku persu puhuukin totta - miten minun silloin käy? Enhän minä huomaa, että nyt tulikin totuus. Tämä viimeinen pohdiskelu osoitti, että minulle on täysin mahdotonta omaksua tätä yleistämisen asennetta. Sillä eihän yleistäjälle pitäisi olla ongelma se, että jokin totuus jää huomaamatta. Yleistäminen kun tehdään siksi, ettei totuudesta tarvitsisi murehtia ollenkaan. Koko ajatus on siis aivan mahdoton - voisiko kukaan olla osa-aika narkkari?