Karppausta

Syöminen on meille elintärkeä asia. Syömiseen on aina liittynyt sellainen ajatus, että minulle se on niin pyhä asia, että kenelläkään ei ole oikeutta sitä arvostella. Minulla taas on täysi oikeus käännyttää muita tähän minun tapaani syödä. Nyt muodissa oleva karppaus on onnistunut käännyttämään tuhansia ihmisiä omalle kannalleen. Eikä se ole suinkaan huono asia. Tämän ilmiön ansiosta voi selvitä uusia ravinnon vaikutukseen liittyviä asioita, tai sitten vanhat teoriat vahvistuvat. Karppauksen teoria on varsin ennakkoluuloton - ainakin joittenkin asioitten suhteen. Perinteinen ravitsemus ajattelu perustuu siihen, että haitallisia asioita pyritään välttämään. Eläinrasvojen on todettu aiheuttavan sydän- ja verisuonitauteja ja täysjyvä viljetuotteitten ehkäisevän syöpää. Perinteinen ravitsemusajattelu pyrkii välttelemään eläinrasvoja ja suosivan täysjyvä viljatuotteita. Mutta karppaus menettelee juuri päinvastoin: koska eläinrasvat aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja, niin eläinrasvoja pitää lisätä, jotta nämä taudit vähenisivät. Samoin karppaajat välttelevät kokojyvätuotteita, jotta syöpä sairaudet vähenisivät. Ensi kuulemalta tämä kuulostaa hullulta, mutta on ajatuksessa oma logiikkansa. Karppauksen idea on siinä, että kun vältetään hiilihydraatteja, niin ihmiskeho toimiikin päinvastoin kuin normaalisti. Tosin tästä ei vielä ole mitään kliinisiä, eikä tilastollisia todisteita vielä. Mutta eiköhän muutaman vuoden päästä tilastoissa rupea näkymään, että oliko teoria oikea vai väärä.  Meneillään on siis varsin mielenkiintoinen kokeilu. 

Tästä kokeilusta vain väistämättä tulee sellainen ajatus, että miksei koululääketiede tai terveystiede saa tehdä tämmöisiä kokeita, jossa koehenkilön terveys joutuu suureen vaaraan? Perinteiselle terveystieteelle pitäisi myös sallia kokeet, jossa vaarannetaan koehenkilän terveys, samoin myös tämmöiset kokeet, josta ei etukäteen osaa arvata lopputulosta. Perinteisellä terveystieteellä kun on paremmat valmiudet tutkia niitä seurauksia, mitä kokeilusta tulee. Ihmisen ravitsemus on varsin monimutkainen kokonaisuus ja siksi tämmöiset kokeiluja pitäisi suosia enemmänkin. Ihmiskunnan historiassa on lukuisia tapauksia, jossa täysin päätön kokeilu onkin johtanut jonkin arvokkaan asian löytymiseen. Kerron yhden esimerkin. Kun radioaallot oli keksitty, päätti eräs kaveri lähettää niitä toiselle puolelle maapalloa. Asiantuntijat nauroivat idealle. He yrittivät selittää, että radioaallot kulkevat suoraan avaruuteen, eivätkä mitenkään voi kaartaa maapallon toiselle puolelle. Kaveri teki kuitenkin kokeen ja sai viestin kulkemaan toiselle puolelle maapalloa. Selvisi myöhemmin, että ilmakehässä on ionisoitunut kerros jossain sadan kilometrin korkeudella, josta radioaallot kimpoilivat toiselle puolelle. Koska kaveri ei tiennyt radioaalloista mitään, niin hän teki kokeen. Ja koska hän oli tyhmä, niin hän ei ymmärtänyt mitä hänelle selitettiin ja siksi hän teki kokeen. Ja koska hän oli mahdottoman itsepäinen, niin hän ei välittänyt siitä pilkasta, joka olisi seurannut kokeen epäonnistumista.  Tietenkin maailman historiassa on enemmän sellaisia kokeita, jossa tietämättömyyden ja tyhmyyden takia koe epäonnistuu, kuin niitä,jotka onnistuu. Mutta eihän vielä tiedä täsät karppauksesta, että kumpaa se tulee olemaan. 

Oikeastaan olisi hyvä, että tämänkaltaisia kokeita tehtäisiin enemmänkin. Joku ryhmä voisi olla sellainen, joka välttelee kaikkia vitamiineja. Joku ryhmä voisi nauttia ravintoa, josta olisi kaikki valkuaisaineet poistettu. Ehkäpä tämmöisiä liikkeitä vielä syntyy.

Karppaajien kulttiin tosiaan liittyy tuhansia ihmisiä vuosittain. Nyt olisi tärkeää, että he eivät asettuisi koe-eläimiksi aivan turhaan. He sentään panevat henkensä alttiiksi ja sen takia pitäisi tästä kokeilusta saada jotain konkreettisempaa tietoa kuin pelkkiä tuntemuksia. Siksi hommaa pitäisi seurata ja tutkia. Meidän henkinen asenne vaikuttaa paljon siihen, että miten jokin lääke toimii, tai miten sairaus iskee. Lumelääkkeet on todettu usein varsin tehokkaiksi. Karppauksessa pitäisi tutkia miten homma vaikuttaa niihin karppaajiin, jotka ovat hurmoshengen vallassa ja miten se vaikuttaa niihin, jotka eivät ole. Ongelmana vain on löytää karppaaja, joka ei ole hurmoshengen vallassa.

Uutispaasto

Olin vain muutaman päivän uutispimennossa. Kun pääsin uutispimennosta, niin olin hämmästynyt: Tämmöinenkö tämä maailma on? Oikeastaan  olisi hyvä aina sillointällöin pitää uutispaastoja, jotta pystyisi paremmin arvioimaan millainen maailma on.  Tämä paastoni oli vastoin omaa tahtoani. Mutta hyvä kokemus se oli. Varsinkin paaston loppuminen. Kun paasto loppui, niin kyseisen päivä  lehdestä luin, kuinka sata vuotias sai päivähoitopaikan, kuinka joku harrasti ruumiiden keräilyä ja kuinka kuntalaki kapina elää ja voimistuu. Siinä oli kolme uutista, jotka kaikki tuntuivat kuvaavan päätöntä menoa. Ruumiiden keräilijä harrasti keräilyä niin, että kävi aina hautuumailta hakemassa ruumiita, vei ne kotiinsa ja puki erilaisiin vaatteisiin. Aluksi pidin moista keräilyä aivan omituisena. Mutta sitten huomasin, että ennakkoluuloni johtuu pelkästään kateudesta: Olen kateellinen, koska en itse ole keksinyt yhtä omaperäistä harrastusta. Onhan ruumiiden keräily jännittävämpää kuin postimerkkien keräily ja myös luovempaa. Postimerkkejä hankitaan ja pannaan kansioihin siisteihin riveihin. Mutta kuinka paljon enemmän luovuutta voi ruumiiden keräilijä käyttää, kun hän miettii, millainen puku kokonaisuus tälle ruumiille sopii parhaiten.
Oikeastaan näistä kolmesta uutisesta kaikista omituisinta ilmiötä kuvasi se uutinen, joka käsitteli kuntakapinaksi nimitettyä liikettä. Tämä liike vastustaa jyrkästi kuntalakia. Omituista tässä on se, että tätä lakia ei ole vielä edes säädetty. Joten ei ole tietoa, että millainen laki on tulossa. Lain päättävät  ne ihmiset, jotka me olemme demokraattisesti valinneet eduskuntaan. Toisinsanoen me - Suomen kansa - päätämme laista. Tietenkin on pakko kunnioittaa tämmöistä protestihenkeä, jossa vastustetaan jotain asiaa vain vastustamisen vuoksi, vaikkei oikein tiedetä mitä vastustetaan. Itse olen senverran yksioikoinen ja tylsä, että  ajattelen, että minun pitäisi tietää, että mitä vastustan tai kannatan, ennenkuin ryhdyn vastustamaan tai kannattamaan. On pakko myöntää, että minun ajattelutapani on hyvin hataralla pohjalla, sillä voiko koskaan tietää mistään asiasta riittävästi, voidakseen päättää kantansa? Jos tieteellisesti ajattelee, niin ei koskaan.  Ensinnäkin pitäisi osata valita kehenkä uskoo. Se on vaikeaa. Yksi keino, jolla sen voisi paremmin valita on tieto, että huuhaata tarjoavat ovat parempia markkinoimaan asiaansa kuin tieteen tekijät. Siis tutkii sitä, miten hyvin asiaa markkinoidaan ihmisille ja valitaan se, joka ei osaa markkinoida. Tämä ei välttämättä onnistu. Toinen pulma on se, että tiede ei koskaan kerro totuutta. Tämän hetkinen tilanne on se, että todennäköisimmin jokin asia on näin. Mutta kun tiede kehittyy eteenpäin, niin silloin tulee paremmin ja tarkemmin ilmiötä kuvaava teoria, ja vanhentunut teoria muuttuu valheeksi. Siksi niin moni on heittäytynyt ajatusmalliin, että he päättävät vain uskoa johonkin ja kannattavat sitten sitä. Tämä nyt eksyi vähän sivuraiteille - minun piti pohdiskella tätä kuntakapinaa. Tässä kuntakapinassa on monta hyvää asiaa. Yksi on se, että on parempi että vaimot purkavat pahan tuulensa tämmöisiin kapinoihin, kuin, että nalkuttaisivat miehilleen tyhjänpäiväisistä asioista. Toinen hyvä asia tässä on se, että kun vastustetaan jotain, mistä ei mitään tiedetä, niin silloin ollaan erittäin luovassa tilassa. Luova tila johtuu siitä, että ei tiedetä mitä vastustetaan. Kun ei tiedetä, että mitä vastustetaan, niin silloin joutuu keksimään perusteet vastustamiselleen siinä vaiheessa kun laki tulee voimaan. Tämä on improvisointia. Yleensäkin  ihmiset harrastavat improvisointia liian vähän.

Kesäaika 4

Joku on väittänyt, että kesäaika on päättäjien salaliitto kansalaisia vastaan. Väite ei ole aivan tuulesta temmattu.
Mutta vaikka kesäaika on tehty kansalaisten kiusaksi, niin se on aikoinaan kehitelty hyvää tarkoitusta varten. Amerikoissa eräs kaveri, jolla oli poikkeuksellisen hyvä huomiontikyky, huomasi, että aurinko ei noudata kellonaikoja. Auringon pitäisi nousta aamuisin kello kuudelta ja laskea illalla kello 18. Mutta aurinkopa nousee milloin sattuu. Tai ei aivan ihan milloin sattuu, vaan talvella myöhemmin ja kesällä aikaisemmin. Kaveri yritti aikansa saada aurinkoa noudattamaan kellonaikoja, mutta epäonnistui yrityksissään. Siksi hän päätti kehitellä jotain muuta. Ongelma on se, että kun aurinko kesällä nousee aikaisemmin ja laskee myöhemmin, niin valoisan ajan hyödyntäminen ei oikein onnistu. Niinpä kaveri keksi, että siirretään kelloja kesäksi tunnilla eteenpäin. Hän ehdotti tätä päättäjille. Ehdotus torjuttiin välittömästi. Mutta sitten hän keksi perustella ehdotusta taloudellisilla syillä. Se oli hyvä veto, koska jos taloudellisilla perusteilla jotain ehdotetaan, niin ehdotus menee automaattisesti läpi riippumatta siitä pitääkö väite paikkansa vai ei. Oikeastaan on niin, että on sopimatonta tutkia, että pitääkö taloudellisiin syihin perustuvat väitteet paikkansa vai eivät.  Niin tämäkin ehdotus hyväksyttiin. Tapa levisi amerikoista myös Eurooppaan ja Suomeen.
On hieno idea hyödyntää valoisaa aikaa. Mutta tämän nerokas idea on vesitetty jättämällä asia puolitiehen. Miten yhden tunnin siirtely hyödyntää valoisan ajan Posiolla juhannuksena? Ei mitenkään, sillä aurinko käväisee hetkeksi horisontin alapuolella ja tunnin siirrolla ei ole mitään merkitystä. Järjestelmää pitäisikin kehitellä eteenpäin, jotta paremmin hyödytettäisiin valoisa aika. Ensinnäkin pitää luopua tästä mekaanisesta tavasta mitata aikaa. Toiseksi määrätään yön pituudeksi auringonlaskun ja nousun välinen aika. Loppu aikai onkin sitten päivää. Yön pituudeksi määrätään 12 tuntia, samoin päivän. Tämä tarkoittaa, että kesällä kellot käyvät yöllä nopeampaan tahtiin ja talvella hitaampaan. Esimerkiksi Posiolla juhannuksena yön pituus uudella ja esityneellä ajalla mitattuna on 12 tunia, joka vanhan ajanmittauksen mukaan on tunti. Päivän pituudeksi tulee siten vanhan ajan mukaan 23 tuntia. Tämä merkitsee, että uuden ja edistyneen tunnin pituus vanhoilla mitoilla on 1 tunti ja 55 minuuttia. Kannattaa siis miettiä käykö kesällä töissä vai ei. Jotta tämä järjestelmä onnistuisi, niin jokaisessa kellossa on satelliittipaikannin, jotta kello pystyisi mittaamaan juuri sen paikkakunnan aikaa. Jotkut voivat harmitella sitä, että jokaisella paikkakunnalla on oma aikansa. Mutta valoisan ajan hyödyntäminen on sentään tärkeämpi asia kuin romanttinen haikailu menneistä.
Uudessa edistyneemmässä järjestelmässä on yksi ongelma. Ongelmana ovat paikkakunnat, jotka ovat napapiirin pohjoispuolella. Niillä paikkakunnilla kun päivn pituus voi olla useampia vanhoja vuorokausia. Esimerkiksi Utsjoella päivän pituus kesällä on 70 vuorokautta. Tästä seuraa, että edistyneemmän tunnin pituus vanhoissa mitoissa on lähes kuusi vanhaa vuorokautta. Kesällä siis 8 tuntinen työaika on melkein 47 vanhaa vuorokautta. Tämä ei oli se varsinainen ongelma. Voihan työnantaja sallia yhden ylimääräisen kahvitunnin, jotta ihmiset jaksavat. Ongelma on se, että Utsjoella jää vajausta vuorokausissa, koska kesällä yksi päiväsaika on se 70 vuorokautta ja talvella taas yö vastaavan ajan. Siellä ei siis vuoteen saada millään 365 vuorokautta, vaan vähän yli 200 vuorokautta. Mutta ei tämäkään mikään ylipääsemätön ongelma ole. Utsjoella ei vain ole kesäkuuta, eikä joulukuuta. Lisäksi siellä toukokuussa on vain 17 vuorokautta ja heinäkuussa viisi.