Olin vain muutaman päivän uutispimennossa. Kun pääsin uutispimennosta, niin olin hämmästynyt: Tämmöinenkö tämä maailma on? Oikeastaan olisi hyvä aina sillointällöin pitää uutispaastoja, jotta pystyisi paremmin arvioimaan millainen maailma on. Tämä paastoni oli vastoin omaa tahtoani. Mutta hyvä kokemus se oli. Varsinkin paaston loppuminen. Kun paasto loppui, niin kyseisen päivä lehdestä luin, kuinka sata vuotias sai päivähoitopaikan, kuinka joku harrasti ruumiiden keräilyä ja kuinka kuntalaki kapina elää ja voimistuu. Siinä oli kolme uutista, jotka kaikki tuntuivat kuvaavan päätöntä menoa. Ruumiiden keräilijä harrasti keräilyä niin, että kävi aina hautuumailta hakemassa ruumiita, vei ne kotiinsa ja puki erilaisiin vaatteisiin. Aluksi pidin moista keräilyä aivan omituisena. Mutta sitten huomasin, että ennakkoluuloni johtuu pelkästään kateudesta: Olen kateellinen, koska en itse ole keksinyt yhtä omaperäistä harrastusta. Onhan ruumiiden keräily jännittävämpää kuin postimerkkien keräily ja myös luovempaa. Postimerkkejä hankitaan ja pannaan kansioihin siisteihin riveihin. Mutta kuinka paljon enemmän luovuutta voi ruumiiden keräilijä käyttää, kun hän miettii, millainen puku kokonaisuus tälle ruumiille sopii parhaiten.
Oikeastaan näistä kolmesta uutisesta kaikista omituisinta ilmiötä kuvasi se uutinen, joka käsitteli kuntakapinaksi nimitettyä liikettä. Tämä liike vastustaa jyrkästi kuntalakia. Omituista tässä on se, että tätä lakia ei ole vielä edes säädetty. Joten ei ole tietoa, että millainen laki on tulossa. Lain päättävät ne ihmiset, jotka me olemme demokraattisesti valinneet eduskuntaan. Toisinsanoen me - Suomen kansa - päätämme laista. Tietenkin on pakko kunnioittaa tämmöistä protestihenkeä, jossa vastustetaan jotain asiaa vain vastustamisen vuoksi, vaikkei oikein tiedetä mitä vastustetaan. Itse olen senverran yksioikoinen ja tylsä, että ajattelen, että minun pitäisi tietää, että mitä vastustan tai kannatan, ennenkuin ryhdyn vastustamaan tai kannattamaan. On pakko myöntää, että minun ajattelutapani on hyvin hataralla pohjalla, sillä voiko koskaan tietää mistään asiasta riittävästi, voidakseen päättää kantansa? Jos tieteellisesti ajattelee, niin ei koskaan. Ensinnäkin pitäisi osata valita kehenkä uskoo. Se on vaikeaa. Yksi keino, jolla sen voisi paremmin valita on tieto, että huuhaata tarjoavat ovat parempia markkinoimaan asiaansa kuin tieteen tekijät. Siis tutkii sitä, miten hyvin asiaa markkinoidaan ihmisille ja valitaan se, joka ei osaa markkinoida. Tämä ei välttämättä onnistu. Toinen pulma on se, että tiede ei koskaan kerro totuutta. Tämän hetkinen tilanne on se, että todennäköisimmin jokin asia on näin. Mutta kun tiede kehittyy eteenpäin, niin silloin tulee paremmin ja tarkemmin ilmiötä kuvaava teoria, ja vanhentunut teoria muuttuu valheeksi. Siksi niin moni on heittäytynyt ajatusmalliin, että he päättävät vain uskoa johonkin ja kannattavat sitten sitä. Tämä nyt eksyi vähän sivuraiteille - minun piti pohdiskella tätä kuntakapinaa. Tässä kuntakapinassa on monta hyvää asiaa. Yksi on se, että on parempi että vaimot purkavat pahan tuulensa tämmöisiin kapinoihin, kuin, että nalkuttaisivat miehilleen tyhjänpäiväisistä asioista. Toinen hyvä asia tässä on se, että kun vastustetaan jotain, mistä ei mitään tiedetä, niin silloin ollaan erittäin luovassa tilassa. Luova tila johtuu siitä, että ei tiedetä mitä vastustetaan. Kun ei tiedetä, että mitä vastustetaan, niin silloin joutuu keksimään perusteet vastustamiselleen siinä vaiheessa kun laki tulee voimaan. Tämä on improvisointia. Yleensäkin ihmiset harrastavat improvisointia liian vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti