Tunteilua

Etelä-Suomensanomat sai minut piinalliseen tilanteeseen, kun ei julkaissut yleisönosaston kirjoitustani. Minä olen mahdottoman laiska. Yritän selvitä niin, että teen vain ihan sen mikä on aivan välttämätöntä, enkä aina sitäkään. Minua harmittaa tavattomasti se, että teen joskus jotain turhaa.  Tämä on toisaalta vähän piinallista, sillä aina kehuskelen laiskuudellani, mutta todella laiska ei viitsisi edes harmitella turhia tekemisiään. Kun kirjoitustani ei julkaistu, niin olin äkkiä tilanteessa, että olin tehnyt jotain aivan turhaan. Voisin julkaista kirjoituksen plokissani, jolloin en olisi kirjoittanut turhaan, koska se julkaistiin. Mutta lain mukaan plokikirjoituksen pitää olla asiattomampi kuin yleisönosaston kirjoitus. Joten joudun tekemään lisää työtä kirjoituksen eteen ja se harmittaa laiskaa miestä. Sisäisessä taistelussa päädyin siihen, että muokkaan hiukan sitä kirjoitusta ja julkaisen sen plokissa.

Tässä se tulee plokiin sovitettuna.

Heikki Luukkonen syytti kirjoitustani tunnepitoiseksi. Asiaa mietittyäni on minun pakko myöntää, että suhtaudun ilmastonmuutokseen melko tunnepitoisesti. Sekin minun on pakko myöntää, että tunnen hyvin monenlaisia tuntemuksia ja tuntemukset vaihtelevat hiukan tilanteen mukaan. Yleensä tunnen suurta ahdistusta ja pelkoa. Sitten käy niin, että jostain tulee myönteinen uutinen ja tunnen toivon saavan minussa valtaa. Mutta sitten selviää, että uutinen olikin suurta kusetusta ja tunnen vihaa siitä, että minulle yritettiin valehdella ja antaa toivoa ja masennus valtaa jälleen mieleni. Hyvin usein nämä kusettajat ovat käyttäneet lämpötilan mittausta huijausyrityksessään. Milloin tutkijat ovat väärentäneet mittaukset ja milloin ne on mitattu väärin.  Tämä väite, että tarkemmat mittaukset ovat kumonneet vanhat mittaukset, on aivan uudenlainen tapa esittää se sama vanha ajatus. Niin usein tällä lämpötila väittämillä on minua yritetty huiputtaa, että nyt etukäteen tunnen jo vihaa ja toinen vallitseva tunne on epäilys.
Mutta tunnen paljon muitakin tuntemuksia. Ihmetys on yksi vallitseva tunne. Ihmettelen että miksi lehdet julkaisevat enemmän näitten ilmasto huuhaa ihmisten juttuja kuin tieteen tekijöiden juttuja, vaikka 99 prosenttia tieteen tekijöistä on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia ja se on ihmisen aiheuttamaa. Lisäksi ne julkaisevat räväkämmin nämä huuhaa artikkelit. Tai en minä oikeastaan tätä ihmettele, sillä lehdet perustelevat tätä sillä, että hyvän artikkelin kirjoittajan pitää tuoda erilaisia näkökulmia tasapuolisesti esille. Mutta sitä minä ihmettelen, ettei lehdistö tässä toimi johdonmukaisesti. Muutama vuosi sitten kuoli tutkija, joka oli vakuuttunut siitä, että maapallo ei olekaan pallo vaan pannukakku - kuten vanhan viisauden mukaan on esitetty. Hän teki asiasta tarkkoja mittauksia ja tieteellistä tutkimusta. Mutta kertaakaan Etelä-Suomen sanomat eivät julkaisseet tasapuolisesti näitä tutkimuksia. Eikä tainnut edes Magneeti julkaista, vaikka onkin erikoistunut sen tapaisiin artikkeleihin. Esko Jalkasen tonttu tutkimukset myös ovat jääneet ilman asian mukaista huomiota mediassa. Ihmettelen myös sitä ihmisten määrää, jotka eivät tiedä ilmastonmuutoksesta mitään. Suomen kansasta 39 kahdesta sadasta ei tiedä asiasta mitään. Miten se on mahdollista? Tunnen myös häpeää. Häpeän politiikkoja, joilla ei ole selkärankaa tehdä asialle mitään. Häpeän myös syvästi omaa käytöstäni, sitä, etten itse tee  asialle mitään. Ihailen ja kahdehdin.  Jos 39 kahdesta sadasta ei tiedä asiasta mitään, niin se tarkoittaa, että suomessa asuu neljä miljoonaa, jotka tietävät asian. Ihailen ja kadehdin heidän tyyneyttään tuhon edessä. He elävät rauhallista tasaista elämää vaikka tietävät, että edessä on kauheudet. Voin kuvitella miten he käyttäytyisivät jos joutuisivat teloitettavaksi. Mestauslavalle mennessä he rupattelisivat pyövelin kanssa seuraavasti:
- Mitähän säätä on huomiseksi luvattu? Millainen tuo pyövelin ammatti on työnä? Onko se hyvin palkattua? Entä onko siinä mitään luontaisetuja?
Tunnen myös halveksuntaa. Halveksin niitä, jotka suoltavat ilmoille näitä huijaustutkimuksia, sillä niillä he aiheuttavat melkoista vahinkoa ja kärsimystä. Eivätkä tule maksamaan senttiäkään korvausta aiheuttamastaan vahingosta.
Joten melkoisen tunteellisesti suhtaudun tähän asiaan. Myönnän, että minun pitäisi oppia ajattelemaan kypsemmin. Eihän tämä ole ainoa eläinlaji, joka kuolee sukupuuttoon. Jotenkin kun osaisin ajatella näin, niin ei minun tarvitsisi tunteillakaan.
Mutta Heikki Luukkosen väitteeseen, ettei ilmasto ole lämmennyt suhtaudun suurella epäilyllä. Jos ilmasto ei ole lämmennyt, niin miksi jäätiköt ovat huvenneet etelässä, pohjoisessa, Alpeilla ja jopa Himalajalla? Mutta lupaan suhtautua tähän väitteeseen avoimin mielin. Eihän minun tarvitse muuta kuin odottaa ja seurata maailman menoa. Jos hänen väitteensä pitävät paikkansa, niin melko pian saan siihen vahvistuksen. Jos vuoteen ei mitään vahvistusta tule, niin tiedän, että tämä oli taas yksi monista kusetus yrityksistä ja voin jälleen kerran vaipua syvään masennukseen.

Yleisönosasto

Verkossa kirjoitetaan paljon paskaa. Ravitsemus alan asiantuntioja kertoi yle ykkösessä kerran, että hän oli tutkinut jotain ravitsemusalan asiaa verkossa. Tästä asiasta oli pari tuhatta sivua ja niistä kaksi täytti tieteellisen pätevyyden. Tämä pätee aika moneen muuhunkin aiheeseen. Tai ainakin neljä aihetta, joissa ihmiset näkevät tavattomasti vaivaa, jotta saavat suoltaa täyttä soopaa. Nämä neljä aihetta ovat: Ilmastonmuutos, terveys, ravitsemus ja evoluutio. Minulla on neuroottinen suhtautuminen valehteluun. Tätä neuroosia yritän hoitaa siedättämällä  - lukemalla Mangneettia. Jos joku kirjoittaa täyttä soopaa, niin haluaisin oikaista tämän. Verkossa julkaistavaan soopaan tunnen voimattomuutta, koska sitä on niin musertavan paljon. Muutenkin tuo siedätys on auttanut ja pystyn jo paljon tyynemmin suhtautumaan asiaan. Mutta ilmastonmuutos lehdessä on asia, johon siedätys  ei ole vielä tehonnut. Vastasin Heikki Luukkosen yleisönosastokirjoitukseen. Heikki Luukkonen vastasi minun vastaukseeni ja tähän minä taas vastasin. Mutta Etelä-suomen sanomat sensuroi minun kirjoitukseni. Olen aikaisemminkin huomannut, että tämä lehti julkaisee auliisti kaiken tähän asiaan liittyvän hömpän ja näyttävästi, mutta tieteen tekijöiden juttuja nihkeämmin ja vähemmän näyttävästi. Erityisesti tämä lehti tuntuu sensuroivan yleisönosaston kirjoituksia.
Tämä yleisönosaston kirjoittelu epäilyttää minua aika tavalla. Mietin, että häpäisenkö itseni kun ryhdyn moiseen? Tämä imastonmuutos väittely on vähän samaa kuin ryhtyisi väittelemään jonkun kanssa siitä, että onko Joulupukkia olemassa vai ei. Joulukin olemassaoloa kannattava on vaaraton kylähullu, mutta joka sen kanssa ryhtyy väittelemään häpäisee itsensä. Tämä sama vaara on tässäkin aiheessa. Mieluusti selitän muille, että tämä on hyödyllistä. Kun nostan asian esille, niin saan suuren joukon epäileviä miettimään asioita ja he muuttavat tapojaan ja lopullinen katastrooffi siirtyy viikoilla eteenpäin. Itse kuitenkin tiedän, että tämä puuhani on täysin järjetöntä. Ne, jotka tietävät asian, niin heillä on täsmälleen yhtä hyvät valmiudet arvioida tiedon luotettavuuden kuin minullakin. Siksi en kerro heille mitään uutta. Epäilijöille koko juttu on uskon asia ja eivät he tule luopumaan uskostaan vaikka kuinka todistelisi heidän perusteensa järjettömyyden. Siis aivan järjetöntä tämä minun puuhastelu.
Mutta miksi minä sitten ryhdyn moiseen? Syy voisi olla se, että tunnen velvollisuuden tunnetta ja koen, että minun on varoitettava asiasta, vaikkei se mitään muuttaisikaan. Syy voisi olla, mutta ei ole. En tunne minkäänlaista vastuullisuutta enkä piittaa velvollisuudesta mitään. Mutta tätä en kerro kenellekään. Samoin varon visusti kertomasta kenellekään todellista syytä, sillä se on aika häpeällinen. Syynä on minun riidanhaluisuuteni. Kotona riitelisin kovin mielelläni, mutta täällä häviän aina riidat. Sairaalloinen riitely vaatii kuitenkin purkautumisväylänsä ja huono itsetuntoni vaatii sen, että voitan väittelyn - edes joskus. Mikä olisi parempi idea kuin ryhtyä väittelyyn höyrypäisen ilmastohuuhaa ihmisen kanssa? Hänellä ei ole tietoa ja ajatusrakenteiden logiikka on huterampaakin hutera. Lisäksi siinä ei häpäise itseään niinkuin häpäisisi Joulupukki väittelyssä. Epäilen, että ESS sensuroi myös noita joulupukki yleisönosaston kirjoituksia. Sen se tekee tasapainon takia: Kun ilmasto asioissa se julkaisee huuhaan ja Joulupukki kysymyksessä sensuroi huuhaan, niin linja on tasapainossa.

Asiat kuntoon

Persut motkottivat, että ensin pitää kotimaan asiat saada kuntoon, ennenkuin mennään laittamaan Euroopan asioita kuntoon. Tämä on hyvä kommentti. Paitsi, että siinä ajatus on jäänyt vähän puolitiehen. Tärkeintä olisi saada ensin minun asiat kuntoon, ennenkuin ruvetaan laajemmin korjaamaan asioita. Siksi persujen, eduskunnan ja hallituksen pitäisi ryhtyä toimeen tässä asiassa. Kuntoon laittaminen tarkoittaa, että talous ja lääkärille pääsy on minulle varmistettu. Töitten saatavuus ei taas ole niin tärkeä - kunhan rahaa vain tulee riittävästi. Tosin minulle riittää aivan hyvin se määrä rahaa, mitä kansanedustajat saavat palkkaa. Tietenkin töitten saatavuus voisi olla myös hyvä asia. Ihan sen takia, että jos käy niin, että pitkästyn sohvalla makoiluun, niin voisin silloin aina ottaa jonkin kevyen työn katkaisemaan pitkästymisen. Sitten kun mielestäni minun asiani olisivat kunnossa, niin ilmoittaisin, että nyt voidaan sitten laajentaa kuntoon laitettavien asioiden piiriä. Se laajennettaisiin lähisukulaisiin ja kun niitten asiat olisivat kunnossa, niin laajennettaisiin laittamaan Nastolan kunnan asiat, sitten Päijät-hämeen, sitten Suomen asiat, sitten Euroopan ja viimeiseksi sitten maailman asiat.
Tässä asiassa olisi monta hyvää puolta. Paras niistä on se, että minun toimeentuloni varmistetaan. Hyvä asia on myös se, että on paljon helpompaa laittaa yhden ihmisen asiat kuntoon kuin kokonaisen valtion. Suomen asioiden kuntoon laittaminen kun ei oikein onnistu, koska se riippuu maailman tilanteesta. Tämä johtuu siitä, että me ostamme maailmalta erilaisia asioita ja velkaannumme kun ostamme enemmän kuin myymme. Siksi pitää järjestää niin, ettemme osta mitään muista maista. Tämä vaatii sen, että päätetään, että ne asiat, mitä emme saa omasta maastamme ovat aivan tarpeettomia asioita. Kestää aikaa ennekuin persut ovat saaneet kansan päähän taottua, että te ette tarvitse polttoainetta, ettekä ulkomaissa valmistettuja televisioita. Se, että minun asiani järjestetään kuntoon, on hyvä siirtymävaihe.