Viikko sitten elin kauhun hetkiä kun avasin Magneettimedian. Siinä artikkelissa oli passikuva Ville Niinistöstä. Mietin, että onko Niinistö seonnut ja ryhtynyt kirjoittamaan tähän julkaisuun? Se ei tuntunut todennäköiseltä. Niinpä seuraava ajatus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni. Ajattelin, että onko tämä julkaisu muuttanut tyyliään. Jännittyneenä luin artikkelin ja voin huokaista helpotuksesta: Kyllä lehti jatkaa samalla vanhalla luotettavalla linjallaan. Mutta miksi minä olen kiinnostunut huuhaasta? Eikö oikean tiedon haaliminen olisi hyödyllisempää? Eikö siinä ole tekemistä täysin, että pitää ottaa mukaan huuhaa? Näihin kysymyksiin en osaa täysin vastata. Syynä saattaisi olla huono itsetunto: Joku on vielä tietämättömämpi kuin minä. Tätä vain en mielellään tunnusta, joten minun on keksittävä sellainen selitys, joka on armeliaampi minulle. Kyse on harrastuksesta. Joku keräilee postimerkkejä ja minä tutustun huuhaa juttuihin. Seuraava kysymys onkin, että miksi Magneettimedia on niin tärkeä, kun verkossa 93,2 prosenttia on täyttä humpuukkia? Mutta siinä onkin asian ydin: Jos verkosta yritän etsiä huuhaata, niin joukossa on myös sellaisia sivuja, jotka pitävät paikkaansa. Joudun arvioimaan sivun luotettavuutta. Magneettimedia on tässä suhteessa luotettava, että voi olla 100 prosenttisen varma, että artikkeli on täyttä huuhaata. Jutut kokoaa Kärkkäis tavaratalon omistaja Juha Kärkkäinen. Hänellä on aivan uskomaton vainu löytää löytää artikkeleita, sillä kertaakaan ei ole sattunut sellaista, että hän olisi julkaissut jutun, joka pitäisi paikkansa. Verkossa on juttujen määrä musertava. Mutta magneettimediassa saa tiivistetyssä muodossa tämän huuhaan. Tämän julkaisun yksi heikkous on se, että huuhaan kirjo on hiukan suppea. Esimerkiksi juttua tontuista lehti ei ole vieläkään julkaissut, vaikka tein ehdotuksen jo aikaa sitten. Myönnän, että artikkeli tonttu tutkimuksesta ei olisi aivan niin päätön kuin lehden nykyiset jutut, mutta se hiukan laajentaisi kirjoa.
Moni kysyy, että mitä hyötyä minulle on tästä harrastuksestani? Ei kukaan kysy, että mitä hyötyä on sukututkimuksesta, tai postimerkkeilystä. Onneksi minulla on vastaus. Onkohan postimerkkeilijöillä vastausta? Ensinnäkin olen oppinut tunnistamaan huuhaan ihan sanavalintojen perusteella. Tämä nopeuttaa asioiden etsimistä, jos minun pitää joskus verkosta etsiä oikeaa tietoa. Jos jutussa käytetään sanoja: Valhe, totuus tai salaliitto, niin silloin pitäisi hälyytyskellojen soida. Toinen hyöty on se, että ehkä tämän avulla voin ymmärtää vähän paremmin ihmistä ja ihmisen pimeitä puolia. Vielä toistaiseksi minulle on täysi mysteeri, että mikä saa ihmisen suoltamaan täyttä puppua? Kolmas hyöty on tämä ihmetys. Kun osaan ihmetellä, niin mieli pysyy virkeänä ja dementia iskee kolme vuotta myöhemmin kuin se iskisi, jos ei olisi ihmettelemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti