Ihmisen ominaisuudet osa 7

Radiosssa oli ohjelma siitä, mitä tapahtuu koralleille. Ilmastonmuutoksen lämmöstä 90 prosenttia sitoutuu meriin. Mereen sitoutuminen aiheuttaa sen, että välillä ilmakehän lämpötilan kasvaminen ei ole tasaista, vaan välillä lämpötilan nousu hidastuu. Mutta tämänhän kaikki tietävät, eikä tämä kuulu päivän epistolaan.
Ilmaston muutoksen yksi vaikutus on se, että mereen sitoutuu lämmön lisäksi hiilidioksidia. Tämä taas aiheuttaa veden happamoitumista. Happamoituminen taas on kohtalokasta koralleille. Nyt viimein päästään itse asiaan. Eukkoni ihmetteli sitä, että miten radio-ohjelmassa haastateltu tutkija niin tyynesti kertoi mitä tästä seuraa. Hän myös totesi, että toimittaja oli enemmän kauhuissaan niistä tutkimuksista, mitä tämä tutkija paljasti kuin tutkija itse.  Eukon havainto sai minut taas ajattelemaan asioita. Tilanne on sellainen, että tutkijat ovat huolissaan tilanteesta, mutta rahvaan epäusko vain lisääntyy. Huomasin, että miksi on näin. Syy tähän tilanteeseen on se, että nämä ilmasto huijarit vetoavat tunteeseen ja ilmasto tutkijat taas järkeen. Aina kun järki ja tunne ovat vastakkain, niin aina tunne voittaa - poikkeuksetta. Mietin, että eikö tutkijoiden kannattaisi laittaa tunnetta peliin aina kun ne näistä asioista raportoivat?  Jos Taalas pirauttaisi itkun kun kertoisi, ilmastonmuutoksesta, niin kaikki uskoisivat häntä ilman varauksia. Teoriassa hiton hyvä ajatus, mutta käytäntö on jälleen kerran toista. Itse kirjoitin joskus yleisönosaston kirjoituksen, jossa rivien välistä näki, että tunnen tuskaa siitä, että planeetta tuhotaan. Välittömästi sain ilmastohuijareilta vahvaa arvostelua tunteilusta. Nämä ilmastohuijarit tietävät kuinka tehokas keino on vedota tunteisiin ja siksi he haluavat, että he ovat ainoita, jotka saavat käyttää tunnetta. Toinen juttu, miksi nerokas ajatus ei voi toimia on tutkijan luonne.  Tutkijoiksi ajautuu ihmiset, joilla on kummallinen tapa tarkastella maailmaa - he tarkkailevat sitä viileän analyyttisesti.  Normaali terve tapa kokea maailma on ajautua milloin minkäkin tunteen vietäväksi. Mutta tämmöinen ei sovi oikein hyvälle tutkijalle.
Mutta nyt tullaan asian ytimeen: Mitä hyötyä tälle eläinlajille on siitä, että tunne voittaa järjen?
Tämä asia ei ole aivan yksinkertainen. Oikeastaan tämä kysymystä pitää katsoa käänteisesti. Kysymys on siitä, että mitä hyötyä ihmiselle on puheesta? Vastaus on yksinkertainen: Ei mitään.  Ihmisen puhe kehittyi mutaation takia. Joskus kaukana muinaisuudessa syntyi lapsi, jonka leukaluut olivat onnettoman pienet. Tämä mutaatio alkoi käsittämättömästä syystä lisääntyä. Pieni leukaisuuden ja puheen välinen suhde on aika monimutkainen, enkä siihen puutu tässä.
Mutta siihen tunteen vaikutukseen. Tunne on hyvin vanha ihmisen ominaisuus. Kauan ennen kun tämä puhetaidon kehittymiseen liittyvä mutaatio oli kehittynyt, niin lauma reagoi lauman jäsenten tunteeseen voimakkaasti. Jos joku yksilö huomasi jonkin vaaran uhkaavan laumaa, niin tämä yksilö sai aikaan paniikin omilla tunteillaan. Tunteitten tarttuminen laumaan oli hyvä ominaisuus. Kun sitten se puhe kehittyi, niin se oli käyttökelpoinen tapa ilmaista asioita. Tai olisi ollut, ellei tämä tunteitten vaikutus olisi ollut paljon vahvempi. Tämä asia näkyy missä tahansa väittelyssä. Kun katsoo ja kuuntelee, niin huomaa, ettei puheella ole juuri mitään merkitystä, jos siinä ei ole tunnetta mukana.

Ihmisen ominaisuudet osa 6

Uutisissa on kerrottu, että NASAn mittauksien mukaan etelämantereen jääpeitteen sulaminen on jo saavuttanut sellaisen pisteen, että sitä ei voida enää pysäyttää. Toinen uutinen oli se, että eliölajiston sukupuuttoon kuolemisvauhti on kymmen kertaa nopeampaa kuin aikaisemmin tutkijat ovat laskeneet. Tämmöiset uutiset saavat ajattelemaan, että ehkä persujen tapa kohdata maailma onkin oikea tapa. Siis se, että työnnetään pää pensaaseen ja ei lueta ja kuunnella ja katsella mitään uutisia.

Sitä vain ihmettelen, että miksei se ole koskaan skandaali, että tutkijat ovat aliarvioineet tuhon nopeuden. Mutta aina se on skandaali, jos tuhon nopeutta liioitellaan. Ensin mietin, että onko kysymyksessä se, että jos vähättelystä tehtäisiin aina skandaali, niin silloin skandaaleita olisi jatkuvasti. Eikä kukaan jaksa jatkuvaa skandaalia. Minä kun ajattelen asioista yksioikoisesti, niin ajattelen, että eikö riskin vähättely ole vaarallisempaa kuin sen liioittelu? Ajattelen, että kun riskiä vähätellään, niin silloin tuho tulee pahempana kun ei olla varauduttu. Hyvä vertaus on taas tulipalo. Mitä haittaa on siitä, että tulipalo sammutetaan liian aikaisin? Sammutetaan siinä vaiheessa kun vasta keittiö on palanut, eikä sitten vasta kun koko mökki on tuhkana?

Ne jotka ymmärtävät ihmistä, pitävät tämmöisiä kysymyksiä typerinä. Mutta minä en ymmärrä, joten olen joutunut miettimään tätä asiaa paljonkin. Tässä pohdiskelussa käsittelen itsestään selvyyksiä ja niille lukemattomille ihmisille pohdiskelussa ei ole mitään uutta, mutta he voivat lukea tämän esimerkkinä siitä, miten tahmeasti jonkun ajatus toimii.

Mutta varsinaiseen kysymykseen: Miksi pelottelu koetaan paljon vaarallisempana kuin vähättely?

Tämä johtuu siitä, että ihmisellä ei ole ymmärrystä syyn ja seurauksen suhteesta. Niin kuin ei ole kovinkaan monella muullakaan eläimelläkään.  Jos kokeilette koiralle sellaista temppua, että aina kun soitatte jotain tiettyä ääntä niin annatte sähköpannalla sille kovan sähköiskun ja kaadatte sen päälle sangollisen kylmää vettä, niin silloin koira yhdistää sen äänen aina tähän pahaan. Tämän jälkeen koira kokee, että tämä ääni aiheuttaa sen, että saa kovan kivun ja kylmän suihkun. Tarkemmin ajatellen, älkää tehkö tätä koetta koiralla, vaan kissalle.

Ihminen on tässä suhteessa samanlainen, eikä ole kehittynyt kymmeniin tuhansiin vuosiin tässä suhteessa mihinkään. Joskus menneenä aikana kun joku tuli kertomaan, että metsästysretkellä he kohtasivat vihollisheimon, jotka tappoivat puolet porukasta ja kyläpäällikön ja ovat tulossa suurella joukolla tappamaan loput kyläläisistä, niin ihmiset kokivat, että tämä kertoja on aiheuttanut nämä kauheudet, koska hän niistä puhui. Jos hän ei olisi kertonut mitään, niin mitään pahaa ei olisi tapahtunut. Koska viestin tuoja aiheutti nämä pahat asiat, niin ensimmäinen järkevä teko oli, että kyläläiset tappoivat viestin tuojan. Nykyisin yhteiskunta on kieroutunut niin paljon, että lailla on kielletty tappamasta huonon viestin tuojaa. Siis ruumiillisesti. Tappaminen tapahtuu henkisesti solvaamalla ja syyttämällä pelottelusta. Pelottelusta syyttäminen on korvike lynkkaamiselle.