Törmäsin Norjassa kaveriin, joka työkseen vei ihmisiä katselemaan jäätiköitä. Hän oli tehnyt tätä hommaa vuosikymmenet. Vuosikymmenten kuluessa hän oli nähnyt kuinka jäätikkö oli kutistunut aivan mitättömäksi. Hän ei uskonut ilmastonmuutokseen. Tämä asia hämmästyttää minua jatkuvasti. Tarkoitan, että vaikka tämäkin häiskä oli omin silmin nähnyt ilmiön vaikutuksen ja vaikka tiede on varsin yksimielistä tästä asiasta, niin siitä huolimatta hän tekee tästä uskon asian. Mielenkiintoista asiassa oli se, että ensin hän vaikutti ihmiseltä, joka olisi ihan järjissään. Mutta on asiassa toinenkin mielenkiintoinen puoli. Nimittäin se, että tuskin on sattumaa, että tämmöisiä ihmisiä on useita. Tutkittuani tilannetta, huomasin, että ihmiset ovat hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna: On pitkiä, pätkiä, laihoja, lihavia, kiukkuisia, umpimielisiä, isorintaisia, kaljuja. Kirjo on siis varsin laaja. Mutta eräässä asiassa ihmiset jakaantuvat tiukasti kahdenlaisiin: Miten ihminen on suhteessa ulkomaailmaan. Tyyppi yksi - johon minä kuulun - on sellainen, joka on jatkuvassa yhteydessä ulkoiseen maailmaan. Tämä tyyppi havainnoi ja tutkailee ympäristöään ja elää sen mukaan mitä tulee vastaan. Tätä ihmistyyppiä voisi määritellä, että hän edustaa tieteellistä ajattelutapaa. Tyyppi kaksi on päinvastainen: Kaikki lähtee hänen sisältään. Hänelle on enemmän tai vähemmän sattumasta tullut sisäinen tunne siitä, että mikä tämä maailma on. Tämän sisäisen tunteen kautta hän selittää maailman tapahtumia. On täysin selvää, että nämä kaksi ihmistyyppiä eivät voi ymmärtää toistensa tapaa katsoa maailmaa. Ykkös tyypin maailma ei ole koskaan valmis, vaan tieto on asia, jolla hän jatkuvasti tarkentaa maailmankuvaansa, tai tarvittaessa muuttaa sen kokonaan. Kakkos tyypillä maailmankuva on ja valmis ja hän valikoi ja hylkää tietoa sen mukaan miten hyvin se todistaa hänen maailmankuvansa oikeaksi. Tämäkin norjalainen kippari on omin silmin nähnyt muutoksen, mutta hän kieltäytyi uskomasta sitä. Hän on kuin anorektikko, joka näkee peilissä tavattoman lihavan naisen. Jos näitä tyyppejä pitäisi jotenkin arvottaa, niin kyllä me ykkös tyypit olemme paljon tylsempiä. Kuinka paljon mielenkiintoisempia nämä kakkos tyypin selitykset ovat, kun he joutuvat todistelemaan jotain täysin paikkansa pitämätöntä. Ykkös tyyppi tutkii vain lähteen luotettavuuden ja hylkää epäluotettavat lähteen ja hyväksyy luotettavat. Kakkos tyypit tuntevat myös valtavaa yhteen kuuluvuuden tunteen kun he perustavat sivustoja, joissa he kollektiivisesti vahvistavat toinen toistensa näkemyksiä.
Yllä olevat jutut olivat nyt tylsiä itsestään selvyyksiä. Tärkeämpi kysymys kuuluukin, että mitä hyötyä ihmiskunnalle on ollut siitä, että on näin eri lailla asioista ajattelevia. Koska minä kuulun ykkös tyyppiin, niin enemmän ihmettelen, että miten on mahdollista, että kakkos tyypin ihmistyyppi on voinut selvitä hengissä - siis geeneissä? Kun aikoinaan hengissä on selvinnyt jos on onnistunut metsästämään jotain syötävää. Metsästyksen onnistumisen voisi kuvitella onnistuvan sitä paremmin, mitä enemmän metsästäjä on tietoinen siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu.
Jotain hyötyä kuitenkin kakkos tyypin ominaisuuksista pitää olla, kun se on säilynyt meidän geeneissämme. Hyöty on siinä, että kun kakkos tyyppi elää oman sisäisen minänsä kautta, niin hän saa päähänsä aivan järjettömiä asioita. Ja aina silloin tällöin käy niin, että aivan pähkähullun ajatuksen ansiosta hän keksii jotain aivan uutta ja hyödyllistä ihmiselle. Samoin käy usein niin, että hän työstää omaa juttuaan maanisuuteen saakka, jotta voisi todistaa muille, että hänen sisäinen minänsä on oikeassa. Aina se ei onnistu, mutta silloin tällöin mielettömän kovalla työllä hän on saanut sisäisen ajatuksensa toimimaan käytännössä ja heimo on saanut käyttöönsä jonkin todella hyödyllisen keksinnön. Meikäläis tyyppinen tuo aina sen hirven sieltä metsästä, mutta ei puhettakaan, että pystyisi keksimään tulta tai pyörää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti