sunnuntai 3. toukokuuta 2015

LUPAUKSIA

   Vaaleista kulunut kaksi viikkoa ja ensimmäinen vaalilupauksen rikkominen jo tapahtunut. Tämän kilpailun voitti persut. Vaaleissa persut peräänkuuluttivat avoimuutta ja läpinäkyvyyttä politiikkaan. Nyt sitten Timo Soini hallitusneuvotteluiden yhteydessä todennut, että hän ei käy niitä neuvotteluita julkisuuden kautta. Vaalilupauksien rikkomisella on vähän huono kaiku. Tämä johtuu siitä, että tahallisesti ollaan markkinoitu sellaista ajatusta, että vaalilupausten rikkominen olisi jotenkin moraalitonta. Siitä näkökulmasta katsottuna tämä minun asian esille tuominen on ilkeämielistä mustamaalaamista. Minun on pakko myöntää, että kun persut peräänkuuluttivat läpinäkyvyyttä politiikkaan, niin eivät he missään vaiheessa sanoneet, että sen  pitäisi koskea myös heitä itseään. Onkin todennäköistä, että he tarkoittivat, että vain muitten pitäisi tätä  noudattaa. Joten ei kysymys ole tarkalleen ottaen vaalilupauksesta. Tässä asiassa he vain haksahtivat yhdessä jutussa. Siinä, että äänestäjä on aina oikeassa.  Tämä tarkoittaa, että äänestäjän mielikuva on aina oikea riippumatta siitä, että onko mielikuvassa mitään järkeä. Tässäkin tapauksessa äänestäjä herkästi ajattelee, että kysymyksessä oli vaalilupaus, vaikkei se sitä ollut. Kun äänestäjä näin ajattelee, niin silloin se on ollut vaalilupaus, vaikka persut eivät sitä vaalilupaukseksi tarkoittaneet. Yksi lause olisi voinut pelastaa heidät tästä: Heidän olisi tarvinnut vain lisätä tähän lauseeseen lisä lause. Joten lause olisi voinut olla esimerkiksi näin: Odotamme kaikilta muilta puolueilta politiikkaan läpinäkyvyyttä, paitsi persuilta. Silloin äänestäjille ei olisi tullut sellaista harhakuvitelmaa, että kysymys olisi ollut vaalilupauksesta. Arvostelin vähän sitä, että lupausten rikkomisesta on tahallisesti tehty moraalitonta.  Oma näkemykseni on, että kuuluu asiaan, että vaaleissa annettuja lupauksia ei pidetä.  Olisimme tosi pahassa liemessä jos nämä lupaukset pidettäisiin. Demokratian ideana on se, että tärkeintä on päästä hoitamaan vastuullisesti yhteisiä asioita. Jotta sinne pääsisi on luvattava kaikenlaista. Mutta sitten on erittäin tärkeää, että tehdään mikä on kokonaisuuden ja maan kannalta viisainta, eikä suinkaan niin kuin kansa haluaa. Jos edustajat tekisivät niin kuin kansa haluaa, niin silloin me vasta liemessä oltaisiin. Ajattelin arvostelussani sitä, että nyt kun lupausten pettämisestä tehdäänkin paheksuttavaa, niin siitä seuraa se, että asioiden järkevä hoitaminen käy vaikeaksi. Mutta olin tässä asiassa väärässä. Se, että lupausten pitämistä pidetään paheksuttavana, ei mitenkään haittaa asioiden järkevää hoitamista. Tämä johtuu kansan poliittisesta muistista. Ei kansa yhtään muista mitä heidän edustajansa ovat lupailleet. Tämä on vähän puolue kohtaista.  Tarkoittaa, että eri puolueissa on oma yksilöllinen kannattajakunnan muistin pituus. Timo Soini on taitava kansanedustaja, joka taatusti tuntee oman äänestäjäkuntansa.  Hän siis tiesi, että heidän äänestäjänsä eivät mitenkään voi muistaa kahden viikon takaisia lupauksia. Muissa puolueissa en suosittelisi näin nopeaa lupausten pettämistä. Keskimäärin heillä äänestäjäkunnan muisti on noin kuusi kuukautta.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Hallitus

Kepu on kysellyt puolueilta kaikenlaista. Kysely paljasti erään varsin yllättävän asian. Paljastui, että kepu on asettanut tavoitteeksi kunnianhimoisen ilmasto tavoitteen. Tämä yllätti minut aivan täysin. Tämä ilmasto kysymys on nimittäin sellainen asia, joka paljastaa sen onko kansanedustaja vastuullinen vai vastuuton.  Vastuuton on se, joka ei piittaa ilmastosta mitään. Kuvittelin, että kepu olisi kuullut vastuuttomiin. Nyt minun on pakko muuttaa mielipidettäni kepuun. Tai sen jälkeen kun näen muutakin kuin puhetta.  Rahvaalla jako ei ole näin jyrkkä - tai näin oletetaan. Meillähän sekä laki, että ihmisten käsitykset nojaavat siihen olettamukseen, että rahvas on aivotonta idioottimassaa, jolta ei voi vaatia mitään - ei vastuuta, eikä järkeä. Minun itseni vain on vaikea tottua tähän ajatukseen, mutta varmaan se on järkevä asenne, koska useimmat ajattelevat näin. Mutta heti kun ihminen pääsee eduskuntaan, niin heti häneltä odotetaan sekä vastuuta, että viisautta. Monelle tämä on aivan ylitsepääsemätön tilanne. Mutta minä suhtaudun niin kuin enemmistö suhtautuu ja odotan vastuullisuutta. Tässä ilmasto kysymyksessä vastuuttomat kansanedustajat tulevat puolustautumaan sillä, että he ovat typeryksiä ja siksi heitä ei voi syyttää vastuuttomuudesta. He tulevat sanomaan, että he ovat vain niin suuria typeryksiä, etteivät he voi ymmärtää tätä ilmasto kysymystä. Typeryys ajatus voi olla aivan oikea, mutta typeryys ja vastuuttomuus eivät ole toisiaan pois sulkevia. Typerinkin ihminen pystyy selvittämään tämän ilmasto asian.  Siihen on ainakin kaksi menetelmää, jolla sen saa selville. Ja molemmat menetelmät ovat varsin yksinkertaisia. Ensimmäinen menetelmä on se yksinkertainen menetelmä, joka tieteessä on kaiken perusta. Se on lähdekritiikki. Yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että luotetaan siihen lähteeseen, joka ei valehtele. Jos on kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä, niin selvitetään lähteiden luotettavuus ja hylätään kylmästi se tieto, joka tulee epäluotettavasta lähteestä. Hylätään se vaikka kuinka haluttaisi uskoa siihen. Tämä ei ole vaikea operaatio.  Jos ei itse osaa arvioida, että mikä on luotettava lähde, niin kysyy sellaiselta ihmiseltä, joka niistä asioista ymmärtää. Ei kysytä tätä Nastolan putkimieheltä. Luotettavia lähteitä on useita: IPCC, NASA, Ilmatieteen laitos, Nature lehti....   IPCC on ehkä helpoin luotettava lähde, koska se on tehnyt jo valmiiksi sen luotettavien lähteiden valinnan.  Toinen menetelmä on selvittää mitä Magneetti media asiasta kirjoittaa ja kääntää heidän ajatuksensa päinvastaiseksi. He kirjoittavat aina täyttä puppua, joten voi olla täysin varma, että tässäkin asiassa totuus on juuri päinvastainen.  Tämän asian selvittäminen on kansanedustajan vastuullisuuden mittari. Eli jos kansanedustaja ei tee tätä ehdottamaani arviointia, niin se juuri on sitä vastuuttomuutta. Heille on kyllä kerrottu, että miten vakavasta asiasta on kysymys ja se on sitä vastuuttomuutta, ettei selvitä pitääkö näin vakavat väitteet paikkansa vai ei.