MEDIA 3

   Se tyyppi, joka arvosteli mediaa taitaa sittenkin olla oikeassa.  Kun tarkemmin olen asiaa ajatellut, niin taidan minäkin ottaa aivan uuden roolin.  Tuntuu houkuttelevalta ottaa sellainen rooli, että arvostelee mediaa raskaasti. Aikaisemmin tämmöinen rooli vähän epäilytti, koska ne tyypit, jotka olivat kaikista kovimpia valtamedian arvostelijoita, olivat kaikista kyvyttömimpiä arvioimaan tiedon luotettavuutta. Eihän ne edes ymmärtäneet sitä, että alkeellisin luotettavuuden mittari on se, että onko media sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin vai ei. Nyt kun olen uusi ihminen, niin minulla on aivan uudet ongelmat ja aivan uudet ilon aiheet. Ongelmista pahin on uudet masennuksen syyt. Ikään kuin ei aikaisemmin olisi ollut ihan riittävästi syitä masentua.  Jos aikaisemmin aamut olivat ankeita, niin nyt ne on ankeista ankeimpia. Aikaisemmin pystyi aamun lehden lukemaan suhteellisen neutraalisti ja luku hetki sai unohtamaan ne lukuiset masennuksen möröt. Mutta nyt kun avaa aamun lehden, niin se vasta masennuksen aihe on.  Nyt masentaa ja suututtaa se tunne mikä lehden luvusta jää:  Eikö ne ikinä kirjoita mistään tärkeästä asiasta? Eikö ne osaa yhtään syvällisemmin käsitellä juttujaan?  Mutta kuten mainitsin, niin on myös uudet ilon aiheet.  Kuinka omaa itsetuntoa nostaakaan se tieto, että minä pystyisin valitsemaan paljon tärkeämpiä jutun aiheita kuin nämä toimittajat ja pystyisin kirjoittamaan jutuista paljon syvällisemmin kuin tähän ammattiin koulutetut ihmiset ja lisäksi osaisin käyttää laajempaa kirjoa kansainvälisiä tietotoimistoja. Kaiken lisäksi johtajat ovat valinneet täydelliset pässinpäät toimittajiksi - minä olisin paljon taitavampi valitsemaan pätevät toimittajat kuin he. Kyllä näistä ajatuksista itsetunto kohenee. Mutta sen aamulehti masennuksen lisäksi uudessa roolissa on paljon vaivaa. Jotta pystyisin arvioimaan eri medioitten luotettavuutta, niin minun pitää seurata vähintään kahta eri mediaa ja ainakin yhden median pitää olla luotettavaa. Se on pirun vaivalloista.  Tarkemmin ajatellen olen oikeastaan aika tyhmä.  Jos vertaa miten uskomusihmiset homman hoitavat, niin onhan heidän menetelmänsä parempi. He vain päättävät, että mikä media on huonoa ja mikä hyvää sen mukaan mikä sopii heidän uskomuksiinsa.  Heiltä säästyy melkoisesti aikaa ja vaivaa kun heidän ei tarvitse etsiä luotettavia lähteitä eikä tarvitse miettiä onko heidän selittelyssään järkeä yhtään. Lisäksi heillä on luontainen etu minuun nähden ja se on se, että heiltä puuttuu johdonmukaisuus ajattelussa. Oikeastaan tämä johdonmukaisuus on yksi perkele, jonka takia itse joudun tekemään homman vaikeammin.  Uskomus ihmisillä on monta etua puolellaan. Yksi on, että kun he ovat päättäneet, että mikä media on luotettava, niin  se tulee olemaan sitä heille tuomiopäivään asti.  Mutta entäs minä?  Minun maailmankuvassani epäluotettavuus on kuin kumulatiivinen myrkky. Kun jokin media jää kiinni epäluotettavuudesta, niin silloin sen luotettavuus arvo laskee. Ja jokainen tämmöinen tapaus laskee luotettavuus arvoa. Niinpä käy, että jokaisen median luotettavuus laskee vähitellen alemmas ja alemmas kunnes ei jäljelle jää kuin yksi tai kaksi,  joita minun kannattaa lukea.  Epäluotettavuudet muistuttavat myrkkyjä myös siinä, että kuten myrkkyjä on pahoja ja vähemmän pahoja, niin epäluotettavuuden ilmentymiä on myös pahoja ja vielä pahempia.  Otan esimerkin tosi elämästä.  Tiede lehti on julkaissut ainakin kaksi artikkelia, joiden luotettavuus osoittautui aika huonoksi. Silti sen lehden luotettavuus ei laskenut kovinkaan paljon. Maaseudun tulevaisuus möhli kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ja ne taas romahduttivat sen lehden luotettavuuden aivan pohja lukemiin. Miksi kävi niin, että lukumääräisesti möhlintää oli sama määrä ja kuitenkin ero oli dramaattinen?  No tiede lehden jutut perustuivat tieteelliseen tutkimukseen ja ne siten alistettiin tieteelliseen arviointiin ja todettiin vääriksi. Mutta Maaseudun tulevaisuuden jutut olivat aivan toista luokkaa. Ensimmäinen tapaus oli se, että selvisi, ettei päätoimittaja tunne lehden tilaajien ajatusmaailmaa. Se on aika vakavaa, sillä se todistaa, että päätoimittaja ei elä siinä todellisuudessa missä me elämme. Toinen juttu oli kun lehti arvioi tutkimusta, jossa arvioitiin mitä kantojen repiminen vaikuttaa ilman hiilidioksidi pitoisuuteen. Lehti kirjoitti tonttu tutkimuksesta.  Jos kysymyksessä olisi ollut ammattitaitoinen toimittaja, niin hän ei olisi kumonnut tutkimusta ilman perusteita ja ei varsinkaan näin halpamaisella tavalla leimata tutkimus.  Näin vakavat virheet on miltei mahdotonta korjata. Lehden pitäisi tehdä vuosi kymmenet luotettavia juttuja, jotta sen luotettavuus vähitellen alkaisi nousta. Ensimmäiseksi tietenkin pitäisi vaihtaa koko toimitus kunta.