Älykäs suunnittelija 2

   Kuvittelin aina, että koulussa opetettu teoria evoluutiosta olisi totta. Mutta erehdyin. Eräs ystäväni vakuutteli, että evoluutio on postaskaa ja kaiken takana onkin älykäs suunnittelija. Niin vain huomaan, että yksi ja toinen koulussa opetettu asia ei pidä paikkaansa. Ensin sain kuulla, että keskipakois voima on puppua ja sitten painovoima. Mutta mistä minä voin olla varma, että Jarmo puhuu totta?  Kun hän vannoi käsi raamatun päällä, niin tiesin heti, että hän puhuu totta. Jarmo ei kertonut, että kuka se älykäs suunnittelija on. Hän vain sanoi, ettei se ole Allah, eikä Rongoteus, eikä Brahma. Lisäksi hän kertoi, että tämä älykäs suunnittelija keksi, että jos hän lähettää oman poikansa maan päälle naulattavaksi puuhun, niin se saa ihmiskunnan järkiinsä, niin ettei se tapa ja kiduta toisiaan ja muita elollisia.  Mutta muuta hän ei suostunut älykkäästä suunnittelijasta kertomaan. Evoluutioon uskovien ja älykkääseen suunnitteluun uskovien olennaisin ero on siinä, että evoluution uskovat väittävät, että vastapuolen perus olettamus on väärä - se, että ihminen olisi päämäärä.  Mutta kun asiaa mietin, niin täytyyhän ihmisen olla päämäärä. Tai tarkemmin ottaen, eihän tämä rupusakki voi olla päämäärä, vaan minunhan pitää olla päämäärä.  Itseäni miettiessä tulee väistämättä vakuuttuneeksi, että kyllähän älykkään suunnittelijan päämääränä on täytynyt olla minä. Siitä taas seuraa, että silloin myös ihminen on päämäärä.
Mietittyäni luomakuntaa, niin minä kyllä tiputtaisin pois sanan älykäs ja puhuisin vain suunnittelijasta - niin paljon kummallisuuksia tässä suunnittelussa on.  Melkoisten suunnittelu virheiden luettelo on niin pitkä, että otan tähän vain muutaman.
Ensinnäkin kirahvi. Hyvän tuntuinen ajatus tehdä niin pitkä kaula, että pystyy syömään ylempää kuin muut eläimet. Ja onhan se erinomainen lisä muitten elikoitten joukossa kun se on hölmön näköinen. Pitkä kaula on periaatteessa hyvä keksintö. Mutta suunnittelija on laiskuudessaan pitänyt kaulanikamien määrän samana kuin muillakin eläimillä - hän on vain pidentänyt nikamien pituutta. Melkoisen hölmöä laiskuutta, sillä ensinnäkin on paljon työläämpää venyttää nikamia kuin lisätä sinne. Sitä paitsi se on kalliimpaa. Suunnittelija on myös unohtanut, että täytyyhän kirahvin juoda välillä. Tai hän ei ole tullut ajatelleeksi, että juoma on maanpinnan tasolla tai jopa alempana kuin maan pinta.  Voin vain kuvitella kuinka kirahvit kiroavat kaulaansa ja suunnittelija aina kun pitää juoda. On suorastaan ihme, että kirahvit eivät ole kuolleet janoon.  Jos suunnittelija olisi yksinkertaisesti lisännyt nikamien määrää, niin kaula taipuisi veteen helposti.
Entä sitten tämä päämäärä: Ihminen?  Sen suunnittelussa näkyy sama leväperäisyys.  Otan muutaman esimerkin - vaikka esimerkkejä olisi melkoinen luettelo. Ensinnäkin umpisuoli. Vaikuttaa siltä, että suunnittelija oli ajatellut tehdä ylimääräisen vatsan sinne ja tullut katumapäälle ja leikannut sen pois. Mutta leikannut sen niin huolimattomasti, että pieni pätkä on jäänyt jäljelle. Siitä on melkoisesti harmia kun se tahtoo aina tulehtua.  Toinen esimerkki on lihaksisto.  Vatsalihasten muodoksi hän valitsi jaokkeelliset lihakset, kun sattui käyttämään sitä muotoa maassa ryömivillä madoilla. Eikä tullut ajatelleeksi, että ei ollut tätä lajia suunnitellut ryömimään. Tästä ei suurta haittaa, sillä väärän malliset toimivat kuitenkin jotenkuten. Isompi virhe oli se, että selkä lihaksiin hän käytti nelijalkaisten selkälihasta. Ei ilmeisesti tullut ajatelleeksi, että pystyasennossa kävelevälle olisi pitänyt suunnitella erilaiset lihakset. Ajatteliko yleensä mitään. Ehkä päätti, että käytetään näitä sian selkä lihaksia kun ne kerran siallakin toimivat.  Siksi ihminen kärsii ainaisista selkä vaivoista.
Yksi hyvä huono esimerkki on siemenjohdin. Se on putki, jota pitkin siittiön syöksyvät tekemään tehtäväänsä.  Siihen hän mittasi kaksi kertaa pitemmän putken kuin mitä olisi tarvinnut. Tai tuskin vaivautui mittaamaan - todennäköisesti pätkäsi summittaisesti jonkin pituuden. Sitten kun huomasi, että putkea on liikaa oli liian laiska enää sitä lyhentämään.  Jälleen kerran typerää laiskuutta, sillä paljon hankalampaa oli ujuttaa se putki kulkemaan alavatsan kautta kuin olisi ollut sen lyhentäminen sopivan mittaiseksi.  Omituista tässä suunnittelussa on se, että suunnittelija teki melkoisen määrän harjoitelmia ennen lopullista päämäärää ja silti lopputulos on näin huonosti suunniteltu.
Mutta ehdottomasti pahin suunnittelijan virhe oli tämän lajin luonne. Miten ihmeessä hän teki tästä lajista näin agressiivisen? Lajin, joka tapaa, raiskaa, alistaa ja kiduttaa lajitovereitaan. Laji joka tuhoaa maapallon ja itsensä. Voin vain kuvitella suunnittelijan  tuskaa kun hän  katselee kuinka paras ja lopullinen päämäärä  - ihminen  - hävittää suurimman osan niistä lajeista, joita hän on suurella vaivalla suunnitellut.  Oikeastaan kaiken tämän perusteella häntä voisi nimittää älyttömäksi suunnittelijaksi.