Sattui tässä taannoin, että joku haukkui ylen toimittajia. Hätkähdin niitä haukkuja. Mutta miksi hätkähdin? Minä hätkähdin sitä, että kuinka joku uskaltaa paljastaa näin oman typeryytensä? Tämä oli ensimmäinen ajatus, mutta sitten minua rupesi kiinnostamaan, että miksi asia on niin, että tämän asian kertominen paljastaa typeryyden? Tietenkin heräsi myös ajatus, että eikö omaa typeryyttä kannattaisi mieluummin salata kuin toitottaa maailmalle? Itse ainakin pyrin peittelemään sitä viimeiseen asti, koska sen paljastaminen aiheuttaa minulle vahinkoa. En saa rahaa, vaikutusvaltaa enkä uusia tyttöystäviä. Toinen asia on se, että miksi tästä ylen haukkumisesta on tullut asia, jolla ihminen paljastaa typeryytensä? Tämä on sananvapauden kannalta vähän huono juttu. Tehtävän jako kun menee niin, että päättäjät huseeraavat omalla alueellaan, media paljastaa heidän toilailunsa ja rahvaan ainoa tehtävä on arvioida, että käyttääkö media luotettavaa lähdettä. Mutta nyt kun on käynyt niin, että ylen haukkuminen paljastaa haukkujan typeryyden, niin vähänkin järkevä ihminen varoo visusti haukkumasta yleä, ettei paljastaisi typeryyttään - sitä pitää varoa siinäkin tapauksessa, että haukkuihin olisi syytä. Tämä aiheuttaa sen, että ylelle tulee suojattu asema, koska kukaan ei voi sitä haukkua. Mutta se on sananvapauden ongelma ja siihen minä en puutu. Mutta mistään muusta mediasta ei ole tullut tämmöistä typeryyden paljastavaa juttua. Tämä johtuu tietenkin tottumuksesta. Kun täys ääliöitten tapa oli aina haukkua yleä, niin se totutti ajattelemaan, että arvostelija on aina täys ääliö ja siksi ihminen, joka on vain ääliö osaa olla arvostelematta.
Mietin vain, että kuinka paljon on sellaisia juttuja mitä pitäisi varoa, ettei paljastaisi typeryyttään? Tiedän muutamia, kuten se, että ei osaa lippistä laittaa päähänsä oikein päin, käyttää sanaa "haastava" tai vihervasemmisto tai valtamedia...
Näitä on monta juttua, mutta tunnistanko ne kaikki? Tuskin. Joten on suuri vaara, että salailuni ei onnistu, kun en tiedä kaikkia niitä asioita mitä ei saa sanoa. Ehkä parasta on puhua niin vähän kuin mahdollista. Se varmaan muutenkin hyvä ajatus.
Sitten on taiteeseen liittyviä asioita, jotka paljastavat tekijänsä pätevyyden. Jos valokuvauksessa näyttää yhdenkin auringonlasku kuvan, niin se paljastaa, että kuvaaja ei oikein pysty omaperäiseen ajatteluun kuvauksessaan. Tai jos runoilija käyttää yhdenkin kerran runoissaan sanaa "indiko", niin se paljastaa, että tämä runoilija ei ole oikein vakavasti otettava runoilijana. Se ero vain tähän ylen haukkumiseen on se, että jos runoilija ei koskaan käytä sanaa "indiko", niin hän voi oikeasti olla merkittävä runoilija.
Viron ja Markuksen takia vaihdoin vähän ulkoasua. Jo oli aikakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti