KOIRANPASKA

   Olen aina halveksinut keskustelua koiranpaskoista.  Näppis palstaakin olen aina nimittänyt koiranpaska osaksi. Tätä nimitystä olen käyttänyt halventavassa mielessä.  Olen aina ajatellut, että tämä keskustelun aihe on todistus keskustelijan äärettömästä typeryydestä ja kyvyttömyydestä laittaa asioita oikeisiin mitta suhteisiin. Tämä asenteeni on kuitenkin osoitus minun suppeasta ja ennakkoluuloisesta asenteesta. Huomasin, että koiranpaskoista voi keskustella älykkäästi ja henkevästi.  Tämän osoitti eräs yleisönosaston kirjoitus, jossa verrattiin koiranpaskaa niihin muihin asioihin, mitä nakellaan maahan - verrattiin niiden maatumisnopeutta. Siinä oli paljon muutakin älykästä - mutta en nyt muista muuta kuin, että siinä hienosti puhuttiin siitä mikä on hihnan toisessa päässä ja varsinkin niihin kahdella jalalla kulkeviin, jolla ei ole hihnaa, eikä siten myöskään hihnan päässä koiraa paskomassa. Tämä kirjoitus avarsi maailmankuvaani. Huomasin missä olin ajatellut nurinkurisesti - olin ajatellut, että koiranpaska on niin mitätön asia, että siihen ei kannattaisi ottaa kantaa.  Ajatukseni on hullu siinä mielessä, että jos pieniä asioita ei voi kritisoida, niin silloin pitää kritisoida isompaa asiaa. Mutta jos kritisoi isompaa asiaa, niin silloin keksii vielä isomman asian ja sitä vähemmän isoa ei voikaan kritisoida. Aina löytyy isompi asia kunnes jäljelle jää vain ilmastonmuutos. Mitään muuta ei siis voisi kritisoida. Tämä on väärä ajatus. Minun oli pakko hyväksyä se ajatus, että pieniäkin asioita voi ja pitääkin kritisoida. Mutta ajattelin, että kritisointi pitäisi jotenkin annostella teon vakavuuden mukaan. Kehittelinkin asteikon tähän. Jos koira paskantaa kadulle, niin isännälle pitää heristää sormea ja sanoa lempeän nuhtelevasti: Hyi! Jos kissa paskantaa lasten hiekkalaatikkoon, niin silloin voi jo huutaa ja raivota isännälle kolme minuuttia. Näin, koska kissan paska on 77 kertaa vaarallisempaa kuin koiran paska.  Ongelmana vain on se, että kissan omistaja salakavalasti laskee elikkonsa tekemään pahojaan yön pimeinä tunteina ja hän pystyy pakoilemaan vastuutaan.  Jos joku heittää tupakan tumpin kadulle, silloin  voi mennä jo raiveleihin kiinni  ja kirota ja raivota viisitoista minuuttia. Näin koska tupakan tumppi on vaarallisempi siinä maassa kuin koiran paska ja se maatuu vasta vuosikymmenien kuluttua. Koiran paska maatuu kolmessa viikossa.  Auton tyhjäkäynnistä voi jo vetää kuskia turpaan ja puhkoa renkaat ja särkeä ikkunat ja lamput ja hakata pellit kasaan. Perustelu:  Kuski pahentaa ilmastonmuutosta.

Tämä yksi mielipide kirjoitus avarsi minun maailman kuvaani. Siinä esitettiin vähän eri näkökulmasta asia ja se sai ajattelemaan asiaa uudella tavalla. Koin siis valaistumisen. Tämä avartava ajatus on yksi asia, millä koiran paska keskustelu voi olla tärkeä ja mielekäs. Tämä avartaminen voisi jatkua vaikka kuinka tasokkaaksi. Se voisi syventyä filosofiseksi keskusteluksi siitä, että voimmeko me mitata asioiden tärkeyttä toisiinsa.  Jos tämä asia on jollekin tärkeämpi kuin maapallon tuhoutuminen, niin eikö hänellä ole oikeutta tuntea niin?  Tai keskustelu voisi herättää jonkun uteliaisuuden ja hän siitä uteliaisuuden siivittämänä alkaisi tutkia ilmiötä ja tehdä siitä väitöskirjan. Aihe voisi olla:  Miksi joku asia saa ihmisen silmittömään raivoon?  Tai: Onko ekologisempaa antaa jätöksen maatua vai pakata se muovipussiin ja kuljettaa kaatopaikalle. Tutkimus antaisi arvokasta tietoa: Ensimmäinen ihmismielestä ja jälkimmäinen ekologisista asioista.  Enkä edes pysty ajattelemaan millaisia erilaisia syvällisiä keskusteluita tämä aihe saisi aikaan. Ainakin jos se ei jää inttämisen tasolle.

Sitten vähän tausta tietoa, jotta osaisitte annostella raivoa. Raivon määrän voi annostella sen mukaan kuinka kauan minkäkin asian maatuminen kestää kun ne on nakattu maahan. Tämä on vähän yksinkertaistettu mitta, sillä siitä puuttuu se miten vaarallisia aineita missäkin jätteessä on.  Esimerkiksi tupakan tumppiin pitää laitta melkoiset kertoimet, sillä niissä on aikamoisia myrkkyjä.  Oikeastaan aika typerä taulukko. Ajat pitäisi muuttaa kuukausiksi ja laskea siitä se raivokerroin. Laskutoimitus on kyllä helppo. Jos Koiran paskassa se kerroin on yksi, niin pahvimukissa kerroin olisi 12-60. Toinen juttu on se, että lasi on luonnontuote joka ei välttämättä haittaa siellä vaikka se lojuukin miljoona vuotta - kerroin 12 miljoonaa. Ainoat, jossa on haitallisia aineita ovat muovi ja tupakka.  Mutta pidetään tämä yksinkertaisena ja hyväksytään tämä taulukko semmoisenaan. Kerrotte vuodet kahdellatoista ja saatte siitä raivokertoimen.
-Banaaninkuori 1-3 vuotta
-Pahvimuki 1-5 vuotta
-Tupakantumppi 10-15 vuotta
-Pahvilaatikko 10-50 vuotta
-Purukumi 20-25 vuotta
-Alumiinitölkki 200-1000 vuotta
-Muovipullo 500-1000 vuotta
-Lasipullo 1000000 vuotta
Sitten se pahin, eli koirankakka: 1-6kk

MURHAAJIA 3

Venäjä yritti murhata entisen vakoojansa, vaikka oli luvannut olla murhaamatta. No Venäjän lupauksiin ei koskaan ole voinut luottaa, joten ei tästä asiasta sen enempää. Mieltäni askarruttaa vain se, että mikä ero on sillä jos yksityinen ihminen murhaa verrattuna siihen jos murhaaja onkin valtio?  Yleensä järjestyksen kannalta on hyvä, että syyllinen sovittaa rötöksensä tuomiossa. Mutta miten panna kokonaisen valtio vankilaan? Pannako koko Venäjän kansa vankilaan?  Niin suurta vankilaa ei ole olemassa, mihin heidät voisi panna. Toisaalta on myös niin, että nyt kun Venäjällä on kaikki ihmisoikeudet romutettu, niin mikä tahansa vankila on luksusta verrattuna niihin olosuhteisiin missä venäläiset joutuvat elämään.  Toinen asia on se, että demokratian perus periaatteisiin kuuluu, että äänestäjät eivät ole koskaan vastuussa vaikka valitsisivat kuinka kelvottomat johtajat itselleen, joten kansaa ei voi myöskään rangaista.  Kohtuutonta se olisikin, sillä eiköhän Venäjän kansalla siinä ole rangaistusta tarpeeksi kun Putin hallinnon teot realisoituvat aikoinaan.  Oikeus käsityksen mukaan sitä pitäisi rangaista, joka on antanut tappokäskyn. Mutta Venäjän oikeus periaatteiden mukaan koskaan ylimpiä päättäjiä ei tuomita vaikka he tekisivät mitä. Dzhugashvilin hallinnon aikoihin ylemmän johtajat kyllä tuomittiin kuolemaan tai vankileireille, mutta ei koskaan niistä kauheuksista mihin he olivat syyllistyneet, vaan Venäjän perinteen mukaan sellaisista teoista, joihin he eivät olleet syyllisiä. Mutta tämä on eri juttu ja siitä ei sen enempää.  
Asioiden vertaaminen on kuitenkin helpompaa jos otamme sellaisen ajatusleikin, että valtio olisi kuin yksityinen murhaaja.  Ensinnäkin se, että Venäjä kiistää olevansa murha yrityksen takana. Tietenkin yksityisen murhaajankin kannattaa kiistää tekonsa - ainakin niin kauan kunnes se ei enää ole uskottavaa. Voisihan yksityinen ihminen kiistää aina viimeiseen asti, mutta silloin hän sen juridisen tuomion lisäksi saa niskaansa sosiaalisen häpeän.  Kun hän myöntää tekonsa jossain vaiheessa, niin silloin hänen suoraselkäisyyttään voidaan jopa arvostaa. Jos tarkastelemme todistus aineistoa Venäjää vastaan,  niin Venäjällä on motiivi tähän murhaan, se on tapa rikollinen siinä mielessä, että se on näitä murhia tehnyt aina ja se on ainoa taho maailmassa, jolla on murha yrityksessä käytetty ase hallussaan. Ehkä Venäjä on oikeassa siinä, että tunnustaminen ei hyödytä  mitään, koska sen maine on jo niin huono, että sitä ei voi enää huonontaa. Yksi omituinen asia oli se, että Venäjä tarjoutui auttamaan tutkimuksissa. Se kuulostaisi hienolta asialta jos olisi kysymyksessä sellainen valtio, joka ei toimi häikäilemättömästä.  Mutta jos vertaa tavallisen ihmisen tekemään murhaan, niin se olisi sama kuin murhasta pääepäilty tarjoutuisi auttamaan murhapaikan tutkimisessa. Poliisit tuskin päästäisivät kaveria tutkimaan. Enemmän he haluaisivat tietoa epäillyn liikkumisesta murhan aikoihin ja onko hänellä alibi?
Sitten ne rangaistukset. Venäjää rangaistiin siten, että diplomaatteja karkotettiin. Tavalliseen murhaajaan sovellettuna rangaistus on mittaluokassaan sellainen, että murhaajalta takavarikoidaan kirjasto kortti. 
On sillä eroa murhaako valtio vai yksityinen ihminen.