Olen aina halveksinut keskustelua koiranpaskoista. Näppis palstaakin olen aina nimittänyt koiranpaska osaksi. Tätä nimitystä olen käyttänyt halventavassa mielessä. Olen aina ajatellut, että tämä keskustelun aihe on todistus keskustelijan äärettömästä typeryydestä ja kyvyttömyydestä laittaa asioita oikeisiin mitta suhteisiin. Tämä asenteeni on kuitenkin osoitus minun suppeasta ja ennakkoluuloisesta asenteesta. Huomasin, että koiranpaskoista voi keskustella älykkäästi ja henkevästi. Tämän osoitti eräs yleisönosaston kirjoitus, jossa verrattiin koiranpaskaa niihin muihin asioihin, mitä nakellaan maahan - verrattiin niiden maatumisnopeutta. Siinä oli paljon muutakin älykästä - mutta en nyt muista muuta kuin, että siinä hienosti puhuttiin siitä mikä on hihnan toisessa päässä ja varsinkin niihin kahdella jalalla kulkeviin, jolla ei ole hihnaa, eikä siten myöskään hihnan päässä koiraa paskomassa. Tämä kirjoitus avarsi maailmankuvaani. Huomasin missä olin ajatellut nurinkurisesti - olin ajatellut, että koiranpaska on niin mitätön asia, että siihen ei kannattaisi ottaa kantaa. Ajatukseni on hullu siinä mielessä, että jos pieniä asioita ei voi kritisoida, niin silloin pitää kritisoida isompaa asiaa. Mutta jos kritisoi isompaa asiaa, niin silloin keksii vielä isomman asian ja sitä vähemmän isoa ei voikaan kritisoida. Aina löytyy isompi asia kunnes jäljelle jää vain ilmastonmuutos. Mitään muuta ei siis voisi kritisoida. Tämä on väärä ajatus. Minun oli pakko hyväksyä se ajatus, että pieniäkin asioita voi ja pitääkin kritisoida. Mutta ajattelin, että kritisointi pitäisi jotenkin annostella teon vakavuuden mukaan. Kehittelinkin asteikon tähän. Jos koira paskantaa kadulle, niin isännälle pitää heristää sormea ja sanoa lempeän nuhtelevasti: Hyi! Jos kissa paskantaa lasten hiekkalaatikkoon, niin silloin voi jo huutaa ja raivota isännälle kolme minuuttia. Näin, koska kissan paska on 77 kertaa vaarallisempaa kuin koiran paska. Ongelmana vain on se, että kissan omistaja salakavalasti laskee elikkonsa tekemään pahojaan yön pimeinä tunteina ja hän pystyy pakoilemaan vastuutaan. Jos joku heittää tupakan tumpin kadulle, silloin voi mennä jo raiveleihin kiinni ja kirota ja raivota viisitoista minuuttia. Näin koska tupakan tumppi on vaarallisempi siinä maassa kuin koiran paska ja se maatuu vasta vuosikymmenien kuluttua. Koiran paska maatuu kolmessa viikossa. Auton tyhjäkäynnistä voi jo vetää kuskia turpaan ja puhkoa renkaat ja särkeä ikkunat ja lamput ja hakata pellit kasaan. Perustelu: Kuski pahentaa ilmastonmuutosta.
Tämä yksi mielipide kirjoitus avarsi minun maailman kuvaani. Siinä esitettiin vähän eri näkökulmasta asia ja se sai ajattelemaan asiaa uudella tavalla. Koin siis valaistumisen. Tämä avartava ajatus on yksi asia, millä koiran paska keskustelu voi olla tärkeä ja mielekäs. Tämä avartaminen voisi jatkua vaikka kuinka tasokkaaksi. Se voisi syventyä filosofiseksi keskusteluksi siitä, että voimmeko me mitata asioiden tärkeyttä toisiinsa. Jos tämä asia on jollekin tärkeämpi kuin maapallon tuhoutuminen, niin eikö hänellä ole oikeutta tuntea niin? Tai keskustelu voisi herättää jonkun uteliaisuuden ja hän siitä uteliaisuuden siivittämänä alkaisi tutkia ilmiötä ja tehdä siitä väitöskirjan. Aihe voisi olla: Miksi joku asia saa ihmisen silmittömään raivoon? Tai: Onko ekologisempaa antaa jätöksen maatua vai pakata se muovipussiin ja kuljettaa kaatopaikalle. Tutkimus antaisi arvokasta tietoa: Ensimmäinen ihmismielestä ja jälkimmäinen ekologisista asioista. Enkä edes pysty ajattelemaan millaisia erilaisia syvällisiä keskusteluita tämä aihe saisi aikaan. Ainakin jos se ei jää inttämisen tasolle.
Sitten vähän tausta tietoa, jotta osaisitte annostella raivoa. Raivon määrän voi annostella sen mukaan kuinka kauan minkäkin asian maatuminen kestää kun ne on nakattu maahan. Tämä on vähän yksinkertaistettu mitta, sillä siitä puuttuu se miten vaarallisia aineita missäkin jätteessä on. Esimerkiksi tupakan tumppiin pitää laitta melkoiset kertoimet, sillä niissä on aikamoisia myrkkyjä. Oikeastaan aika typerä taulukko. Ajat pitäisi muuttaa kuukausiksi ja laskea siitä se raivokerroin. Laskutoimitus on kyllä helppo. Jos Koiran paskassa se kerroin on yksi, niin pahvimukissa kerroin olisi 12-60. Toinen juttu on se, että lasi on luonnontuote joka ei välttämättä haittaa siellä vaikka se lojuukin miljoona vuotta - kerroin 12 miljoonaa. Ainoat, jossa on haitallisia aineita ovat muovi ja tupakka. Mutta pidetään tämä yksinkertaisena ja hyväksytään tämä taulukko semmoisenaan. Kerrotte vuodet kahdellatoista ja saatte siitä raivokertoimen.
-Banaaninkuori 1-3 vuotta
-Pahvimuki 1-5 vuotta
-Tupakantumppi 10-15 vuotta
-Pahvilaatikko 10-50 vuotta
-Purukumi 20-25 vuotta
-Alumiinitölkki 200-1000 vuotta
-Muovipullo 500-1000 vuotta
-Lasipullo 1000000 vuotta
Sitten se pahin, eli koirankakka: 1-6kk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti