Roman Schatzin Maamme kirjassa on yleensä mielenkiintoisia tyyppejä vieraana. Joskus sinne eksyy täysiä mulkkuja. No nehän vasta mielenkiintoisia ovatkin.
Viime maanantaina hänellä oli aiheena: Mistä Suomessa ei voi puhua. Joten odotin mielenkiinnolla ohjelmaa. Vieraana oli Marko Hamilo. Tyyppiä en tuntenut entuudestaan, mutta ohjelmaa seuranneena arvelin myös hänen olevan tolkun ihminen. Olisihan minun tietysti pitänyt nimestä jo osata epäillä: Yleensä vanhemmat antavat lapselleen nimeksi Marko jos aikovat hemmotella hänet pilalle.
Lyhyesti Markon tarina: Hän oli ollut monessa arvostetussa lehdessä töissä ja Helsingin sanomissa työskennellessään häntä harmitti kyseisen lehden ala-arvoinen journalistinen taso niin paljon, että hän perusti oman lehden. Kun ajattelin, että Suomi on sananvapaus listalla kolmanneksi korkeimmalla sijalla ja Helsingin sanomat on maamme laadukkain päivälehti journalismin näkökulmasta, niin heräsi halu tutustua lehteen, joka on parempi. Jokin hommassa vain epäilytti. Se arvostelu ei epäilyttänyt. Sananvapauden tilastossa Juha Sipilä pudotti meidät ensimmäiseltä sijalta - se on tosiasia. Toinen tosi asia on se, että olisimme vielä huonompia jos sanan vapauden tila ei olisi kaikkialla huonontunut. Marko on siinä oikeassa, että journalismin taso pitäisi olla korkeampi. Pahimpia puutteita on se, että media käyttää hyvin suppeaa tietolähteistöä ja se, että uutisten taustoittaminen on surkeaa. Hyvä huono esimerkki on Maaseudun tulevaisuus. Siinä kaksi juttua paljasti kuinka kehnossa jamassa lehden journalismin taso on. Ensinnäkin selvisi, että lehden päätoimittaja ei edes ymmärrä lukijakuntansa ajatusmaailmaa. Toinen järkyttävä juttu joka paljastui oli se, että lehti hyvin ala-arvoisella tyylillä lyttää heti kaikki ne tieteelliset tutkimukset, jos on vaarana, että se uhkaa lukijakunnan ammatin harjoittamista.
Olen siis aika samaa mieltä Suomen median tasosta kuin Marko. Mutta tapauksessa ihmetyttää yksi asia. Kysymys on ajatusmaailman eroista. Itseäni häiritsee mediassa se, kuinka kritiikittömästi se nielaisee trollien heittämät syötit. Moni muukin on täysin pielessä. Mutta itse en ole sen takia ruvennut perustamaan omaa lehteä. Laiskuus voi olla osa syy. Toinen syy se, että tuskin minulla on niin tolkuttomasti aikaa sellaiseen puuhaan, että saisin lehdestäni korkeatasoisemman kuin nämä nykyiset. On muitakin asioita, jotka epäilyttävät tässä asiassa. Tähän muutamia. Marko perusti lehtensä valtamedian vastapainoksi. Tämä jo on erittäin epäilyttävä asia. Kaikki tuntemani valtamedian ulkopuoliset julkaisut ovat sellaisia, joissa valehdellaan sumeilematta, kerrotaan pelkkiä uskomuksia ja monen toiminta on ollut rikollista. Ehkä tapaus USA:ssa luo pahimman epäilyksen varjon tämän hankkeen ylle. Siellä presidentti perusti lehden valtamedian vastapainoksi. Epäleväinen kun olen, niin minun on vaikea uskoa, että patologinen valehtelija voisi perustaa lehden, joka kertoisi totuuden. Tietenkin voihan olla, että tämä Markon lehti olisi näistä muista valtamedian vastapaino lehdistä poikkeava. Jos en olisi kyyninen, niin ajattelisin, että tämä lehti on varmaan sellainen, joka selvittää paremmin juttujen taustat ja on kriittisempi trollien heittämiin täkyihin ja osaisi paremmin suhteuttaa jonkin asian merkityksen kokonaisuuteen ja uutisoisi sen mukaan.
Mutta kun olen kyyninen, niin ajattelen, että tämä on taas tyypillinen valtamedian vastainen lehti, joka on vielä huonommin toimitettu kuin Helsingin sanomat ja joka julkaisee enemmän uskomuksia kuin tosiasioita.
Kun miettii sitä, mitä Marko ohjelmassa jutteli, niin kallistuu väistämättä siihen kyyniseen ennakko käsitykseen. Miten hän lehdessään pystyy lukijalle paljastamaan sellaisia asioita, että lukija näkee maailman aivan erilaisena, jos hän itse tukeutuu joihinkin yleisiin uskomuksiin? Miten hän pystyy kirjoittamaan maailmasta paljastavia juttuja jos häneltä puuttuu todellisuuden taju? Ja miten hän voi lukijan maailman kuvaa avartaa, jos hänellä itsellään ei ole ymmärrystä siitä, mikä asia on merkityksellistä ja mikä merkityksetöntä?
Mutta olisi mielenkiintoista tutustua lehteen, jotta näkisin, että oliko ennakko käsitykseni - se kyyninen - oikea, vai se, joka olisi ollut, ellen olisi kyyninen?
keskiviikko 20. syyskuuta 2017
tiistai 12. syyskuuta 2017
SUVAKKI 4
Olen vihainen! Olen tosi vihainen! Minua on nimitelty suvakiksi. Tai jos tarkkaan otetaan, niin kukaan ei ole tullut eteeni ja sanonut: Sinä olet suvakki. Ei nimittely on ollut salakavalampaa. Joku on nimitellyt joukkoa ihmisiä suvakeiksi ja minä ajattelin kuuluvani tähän ryhmään. Tässä asiassa vain on yksi vaikea ongelma. Ne jotka ovat ottaneet tavakseen haukkua toisia ihmisiä suvakeiksi, eivät ole koskaan osanneet selittää mitä se tarkoittaa. Kukaan muukaan ei tiedä mitä tämä tarkoittaa. Kun kukaan ei tiedä mitä suvakki tarkoittaa, niin enhän minä tiedä kuulunko minä tähän ryhmään vai enkö kuulu. Kun en tiedä tätä, niin silloin en myöskään tiedä onko minua haukuttu ja siitä taas seuraa se, että en tiedä pitääkö minun olla suuttunut vai ei? Tämä on harmillista, sillä minulla on sellainen päähänpinttymä, että jos on suuttunut, niin silloin pitää tietää mistä on suuttunut. Siksi ryhdyin selvittämään mitä tämä käsite tarkoittaa. Se osoittautui aika vaikeaksi selvitettäväksi, sillä suvakki on samanlainen käsite kuin saatana. Saatana on kaiken pahan alku ja juuri, mutta edes raamatusta ei selviä, mitä Saatana on tehnyt ansaitakseen tämän aseman. Kun suvakin käsitettä ei voida selvittää suoralla menetelmällä käytin epäsuoraa menetelmää. Tutkin sitä, että millaiset ihmiset hanakasti käyttävät tätä käsitettä. Sain selville tämän ihmistyypin. He ovat ihmisiä, jotka ovat sössineet maailman parhaan tilaisuuden käydä kouluja arvostettuun ammattiin ja ovat pudonneet yhdyskunnan ulkopuolelle. He ovat vihaisia ja katkeria ja syyttävät omista virheistään sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole ja eivät voineet olla mitenkään syypäitä heidän virheisiinsä. He ovat erittäin huonokäytöksisiä ja häiriintyneitä ihmisiä, jotka tarvitsivat kiireesti hoitoa. He pelkäävät kaikkea mikä vähän poikkeaa omasta elämänpiiristä. Heidän hatara maailmankuvansa on uhattuna heti jos he kohtaavat ihmisen, joka on vähän erilainen kuin he itse. Erilaisuus voi tarkoittaa sitä, että ihon pigmentti poikkeaa aavistuksen heidän omastaan, tai ihmisen ulkonäkö näyttää siltä kuin hän uskoisi eri jumaliin kuin he itse tai sitten ihminen on eri sukupuolta kuin he itse. Heidän on pakko puolustautua kuviteltuja uhkia erittäin agressiivisesti. Koska he ovat pelkureita, niin eivät he uskalla esiintyä omalla nimellään vaan räkyttävät nimimerkkien suojassa. Puolustaessaan omia käsityksiään he ajautuvat uhkailuun ja solvaamiseen. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä heidän esittämiensä mielipiteiden puolustamiseen tarvittaisiin nero joka olisi myös sanankäytön virtuoosi. Tilanteen epätoivoisuutta lisää se, että heillä on erittäin hatara tietämys asioista ja samoin heidän ymmärryksensä on erittäin alhaisella tasolla. Pelkuruuden takia uhkailu ei ole ainoa tapa, jolla yrittävät puolustaa omaa maailmaansa. He käyttävät myös kaikkia alhaisia ja likaisia keinoja mitä pienissä päissään suinkin keksivät. Monet heidän tapansa puolustautua on aika säälittäviä. Heiltä puuttuu täysin kyky myötätuntoon. Heidän mielensä täyttää viha, katkeruus, kauna ja pahantahtoisuus. Ainoat positiiviset tunteet saavat heissä vallan kun he pystyvät aidosti iloitsemaan jos joku viaton tapetaan ja jos se vähänkään vaikuttaa mamulta tai suvakilta. Tai jos joku mamu epätoivoissaan yrittää tappaa itsensä, niin silloin heiltä löytyy aitoa iloitsemisen tunnetta, vielä täydennetään ilakoimisella ja pilkalla.
Epäsuoran todistuksen mukaan tämä ihmisryhmä haukkuu suvakeiksi niitä, jotka ovat kaikessa päinvastaisia kuin mitä he itse on. Tätä listaa katsoessani vakuutan ehdottomasti olevani suvakki. Tai en ainakaan missään nimessä haluaisi olla suvakkien vastakohta - siis tämä ihmisryhmä. Epämääräisesti tuntuu vain siltä, että olenko kelvollinen suvakiksi. Mutta tämän tunteen pidän kurissa ja vakuutan itselleni olevani. Joten minulla on syytä olla tosi vihainen. Mutta mitä syytä minulla on olla vihainen? Asia johtuu siitä, että vaikka suvakki käsitettä ei kukaan ole koskaan pystynyt selvittämään, niin se tiedetään, että sana on johdettu sanasta:"suvaitsevainen". Minua on siis haukuttu suvaitsevaiseksi! Koskaan minua ei ole loukattu näin pahasti. Minun on pakko kiistää: EN OLE SUVAITSEVAINEN! Kun väitän tämmöistä, niin se on pakko todistaa. Laitan tähän luettelon kaikista niistä asioista, joita en suvaitse. Asioita on enemmänkin, mutta yritän tähän kasata sellaiset, joihin suhtaudun erityisen suvaitsemattomasti. Monet näistä asioista koskevat sekä yksilöitä, että valtioita.
En suvaitse mielivaltaisuutta.
En suvaitse alistamista.
En suvaitse vapauksien polkemista.
En suvaitse tosiasioiden kieltämistä.
En suvaitse väkivaltaa.
En suvaitse rasismia.
En suvaitse hirmuhallitsijoita.
En suvaitse sitä, että ihmiskunta tuhoaa maapallon.
Tuo viimeinen kohta on vähän lapsellinen, sillä mehän olemme demokraattisesti päättäneet tuhota maapallon, joten mikä minä olen arvostelemaan demokraattisesti päätettyä asiaa. Kuitenkin lista osoittaa kuinka suvaitsematon minä olen. Toisaalta nämä haukkumasanat ovat siitä metkoja juttuja, että kun niitä jaellaan huterin perustein, niin käy niin, että kun nimi ei kuvaakaan ryhmää, niin nimen merkitys muuttuu niin, että se alkaakin tarkoittaa sitä millainen se ryhmä on.
Epäsuoran todistuksen mukaan tämä ihmisryhmä haukkuu suvakeiksi niitä, jotka ovat kaikessa päinvastaisia kuin mitä he itse on. Tätä listaa katsoessani vakuutan ehdottomasti olevani suvakki. Tai en ainakaan missään nimessä haluaisi olla suvakkien vastakohta - siis tämä ihmisryhmä. Epämääräisesti tuntuu vain siltä, että olenko kelvollinen suvakiksi. Mutta tämän tunteen pidän kurissa ja vakuutan itselleni olevani. Joten minulla on syytä olla tosi vihainen. Mutta mitä syytä minulla on olla vihainen? Asia johtuu siitä, että vaikka suvakki käsitettä ei kukaan ole koskaan pystynyt selvittämään, niin se tiedetään, että sana on johdettu sanasta:"suvaitsevainen". Minua on siis haukuttu suvaitsevaiseksi! Koskaan minua ei ole loukattu näin pahasti. Minun on pakko kiistää: EN OLE SUVAITSEVAINEN! Kun väitän tämmöistä, niin se on pakko todistaa. Laitan tähän luettelon kaikista niistä asioista, joita en suvaitse. Asioita on enemmänkin, mutta yritän tähän kasata sellaiset, joihin suhtaudun erityisen suvaitsemattomasti. Monet näistä asioista koskevat sekä yksilöitä, että valtioita.
En suvaitse mielivaltaisuutta.
En suvaitse alistamista.
En suvaitse vapauksien polkemista.
En suvaitse tosiasioiden kieltämistä.
En suvaitse väkivaltaa.
En suvaitse rasismia.
En suvaitse hirmuhallitsijoita.
En suvaitse sitä, että ihmiskunta tuhoaa maapallon.
Tuo viimeinen kohta on vähän lapsellinen, sillä mehän olemme demokraattisesti päättäneet tuhota maapallon, joten mikä minä olen arvostelemaan demokraattisesti päätettyä asiaa. Kuitenkin lista osoittaa kuinka suvaitsematon minä olen. Toisaalta nämä haukkumasanat ovat siitä metkoja juttuja, että kun niitä jaellaan huterin perustein, niin käy niin, että kun nimi ei kuvaakaan ryhmää, niin nimen merkitys muuttuu niin, että se alkaakin tarkoittaa sitä millainen se ryhmä on.
maanantai 12. kesäkuuta 2017
Paljastavat sanat
Yle ykkösessä jututettiin Tokmanin perustajaa. Ihminen on laiska ja se on tarkoituksenmukaista. Tosin henkinen laiskuus määritellään myös yhdeksi kuoleman synniksi. Mutta kun on laiska, niin silloin säästyy monelta vaivalta. Tässä yhteydessä laiskuus oli sitä, että oletin tiettyjä asioita. Oletin, että kun on halpahallin perustajasta ja kysymys, niin silloin tämä ihminen uskoo kaiken huuhaan, mutta tieteellisesti todistettua ei. Lisäksi hän on vinksahtanut niin, että kuvittelee kaiken pahan takana olevan juutalaisten salaliitto. Hän kuvittelee, että lääkärien tarkoitus on tehdä ihmiselle niin paljon pahaa kuin mahdollista ja tämänkin takana on juutalaisten salaliitto. Näin ajattelin, koska eräs toinen halpahalli ketjun omistaja on tätä kaikkea. Tämä asioiden yhdistämisiin säästää paljon ajatus työtä.
Mutta kun kuuntelin kaverin juttuja, niin hämmästyin kun ne tuntuivat ihan järkeviltä. Kaiken lisäksi hän oli taiteen kerääjä. Kuuntelin jutustelua hyväksyvän mielialan vallassa, kunnes hän käytti sanaa vihervasemmisto. Tiedän, että tätä sanaa käyttävät ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka politiikassa yhdistelevät asioita mielivaltaisesti. Tähän yhdistelemiseen ainoa vaikutin on näitten ihmisten luutuneet käsitykset. Tämä yksi sana sai silmäni aukenemaan. Kun hän oli näin paljastanut itsensä, niin lumous oli hävinnyt ja aloin löytää paljon kummallisuuksia hänen jutuistaan. Yksi oli se, kun hän puhui joustavasta paikallisesta sopimisesta. Hän sanoi, että olisi parempi, että tiukkana aikana voidaan palkoissa ja eduissa joustaa ja sitten kun menee paremmin, niin silloin voidaan antaa vähän ekstraa. Tämä lause oli aika irvokas. Se todistaa, että tämä ihminen ei elä todellisuudessa tai hän tarkoituksellisesti härskisti valehtelee. Tiedän koulu maailmasta sen, että kun tiukan paikan tullen on kiristetty resursseja, niin ei niitä suinkaan olla palautettu kun menee vähän paremmin. Siitä kiristetystä on tullut käytäntö. Ja kun seuraava tiukka vaihe tulee, niin silloin taas tiukennetaan. Toinen asia missä hän ei elä todellisuudessa oli tismalleen sama, minkä harhan vallassa juuri hajonnut hallitus on on elänyt, on kuvitelma, että kaikille löytyy töitä. Robotit tulevat hävittämään yhä enemmän työpaikkoja, eikä tilalle synny uusia. Tämä on se todellisuus, jossa eletään. Kolmas hänen harhaisuutensa osoitus oli ajatus siitä, että me hävitämme lastemme mahdollisuuden kun velkaannumme. Tai jos tarkkoja ollaan, niin tässä voi olla perää. Vika tässä ajatus rakenteessa on se, että on paljon vakavampi ja suurempi uhka tämä, että me tuhoamme lastemme elinmahdollisuudet ympäristön pilaamisen takia. Siinä katastroohvissa ulkomaan velka on aivan mitätön ongelma.
Mutta mikä oli tarinan opetus?
No se, että minä sorruin aivan turhaan vaikeisiin pohdintoihin. Minun ei olisi tarvinnut vaivata päätäni jos olisin heti osannut ajatella: Tämä ihminen elää harhassa, koska eräs toinen halpahalliketjun omistaja elää harhassa. Olisin säästynyt myös tämän ohjelman kuuntelemisen vaivan kun tämän päättelyn perusteella olisin voinut sulkea radion heti.
Mutta kun kuuntelin kaverin juttuja, niin hämmästyin kun ne tuntuivat ihan järkeviltä. Kaiken lisäksi hän oli taiteen kerääjä. Kuuntelin jutustelua hyväksyvän mielialan vallassa, kunnes hän käytti sanaa vihervasemmisto. Tiedän, että tätä sanaa käyttävät ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka politiikassa yhdistelevät asioita mielivaltaisesti. Tähän yhdistelemiseen ainoa vaikutin on näitten ihmisten luutuneet käsitykset. Tämä yksi sana sai silmäni aukenemaan. Kun hän oli näin paljastanut itsensä, niin lumous oli hävinnyt ja aloin löytää paljon kummallisuuksia hänen jutuistaan. Yksi oli se, kun hän puhui joustavasta paikallisesta sopimisesta. Hän sanoi, että olisi parempi, että tiukkana aikana voidaan palkoissa ja eduissa joustaa ja sitten kun menee paremmin, niin silloin voidaan antaa vähän ekstraa. Tämä lause oli aika irvokas. Se todistaa, että tämä ihminen ei elä todellisuudessa tai hän tarkoituksellisesti härskisti valehtelee. Tiedän koulu maailmasta sen, että kun tiukan paikan tullen on kiristetty resursseja, niin ei niitä suinkaan olla palautettu kun menee vähän paremmin. Siitä kiristetystä on tullut käytäntö. Ja kun seuraava tiukka vaihe tulee, niin silloin taas tiukennetaan. Toinen asia missä hän ei elä todellisuudessa oli tismalleen sama, minkä harhan vallassa juuri hajonnut hallitus on on elänyt, on kuvitelma, että kaikille löytyy töitä. Robotit tulevat hävittämään yhä enemmän työpaikkoja, eikä tilalle synny uusia. Tämä on se todellisuus, jossa eletään. Kolmas hänen harhaisuutensa osoitus oli ajatus siitä, että me hävitämme lastemme mahdollisuuden kun velkaannumme. Tai jos tarkkoja ollaan, niin tässä voi olla perää. Vika tässä ajatus rakenteessa on se, että on paljon vakavampi ja suurempi uhka tämä, että me tuhoamme lastemme elinmahdollisuudet ympäristön pilaamisen takia. Siinä katastroohvissa ulkomaan velka on aivan mitätön ongelma.
Mutta mikä oli tarinan opetus?
No se, että minä sorruin aivan turhaan vaikeisiin pohdintoihin. Minun ei olisi tarvinnut vaivata päätäni jos olisin heti osannut ajatella: Tämä ihminen elää harhassa, koska eräs toinen halpahalliketjun omistaja elää harhassa. Olisin säästynyt myös tämän ohjelman kuuntelemisen vaivan kun tämän päättelyn perusteella olisin voinut sulkea radion heti.
keskiviikko 31. toukokuuta 2017
KILPAILUTTAMINEN
Kaikki aina sanovat, että kannattaa kilpailuttaa. Sähköyhtiöitä, pankkeja, vakuutuslaitoksia ja ihan kaikkia kannattaisi kilpailuttaa. Toki tiedän, että jos jotain asiaa oikein toitotetaan, niin siihen kannattaisi suhtautua epäillen. Mutta kuitenkin uskoin tähän hokemaan, sillä ajattelin, että jos joku tekee halvemmalla, niin silloin minulle jää enemmän rahaa. Tämä tuntui matemaattisesti loogiselta. Olen siis kilpailuttanut ihan kaikkea. Tai ainakin pankkeja, sähköyhtiöitä, vakuutusyhtiötä, operaattoreita ja olut panimoita. Tätä olen harrastanut vuosia. Kuvittelin, että kun aina kilpailutan, niin seuraava tekee saman halvemmalla ja minulle jää enemmän rahaa itselleni. Mutta onkin käynyt päinvastoin: Mitä enemmän kilpailutan sitä vähemmän on jäänyt ylimääräistä rahaa. Onneksi en ole sentään sortunut tilaamaan niitä lehtiä, joita he toimittaisivat minulle kotiin täysin ilmaiseksi. Jos sen olisin tehnyt, niin olisin puilla paljailla.
Olenkin tyhmyyksissäni ymmärtänyt asian väärin. Nyt kun totuus on minulle valjennut, niin osaan tehdä kaiken oikein. Kun seuraavan kerran operaattori soittaa ja ehdottaa, että vaihtaisin nykyisen operaattorin palvelut heidän vastuulleen, niin en hyväksy ehdotusta, elleivät he lupaa tarjota näitä samoja palveluita paljon kalliimmalla kuin mitä tämä voimassa oleva operaattori tarjoaa. Sillä tämähän on päivänselvää: Jos halvempaan vaihtaminen jättää käteen vähemmän rahaa, niin silloin minulle jää enemmän rahaa käyttööni kun vaihdan kalliimpaan.
Haluaisi olla viisas ja tietäväinen. Tämä harhakuvitelma harmittaisikin jos olisin ainoa harhassa elävä. Mutta onneksi suurin osa ihmisistä elää tämän saman harhan vallassa. Tämä koskee myös kuntia ja valtiota. Ollaan oikein lailla vaadittu, että kunnan ja valtion pitää kilpailuttaa omia hankkeitaan. Näille molemmille on käynyt tismalleen samoin kuin minulle: Mitä kauemmin ovat kilpailuttamista harrastaneet sitä vähemmän kunnalla ja valtiolla on varaa mihinkään. Lain laatijat ovatkin haksahtaneet säätämään niin, että halvin tarjous hyväksytään. Heidän olisi kannattanut säätää niin, että kallein pitäisi hyväksyä.
Olenkin tyhmyyksissäni ymmärtänyt asian väärin. Nyt kun totuus on minulle valjennut, niin osaan tehdä kaiken oikein. Kun seuraavan kerran operaattori soittaa ja ehdottaa, että vaihtaisin nykyisen operaattorin palvelut heidän vastuulleen, niin en hyväksy ehdotusta, elleivät he lupaa tarjota näitä samoja palveluita paljon kalliimmalla kuin mitä tämä voimassa oleva operaattori tarjoaa. Sillä tämähän on päivänselvää: Jos halvempaan vaihtaminen jättää käteen vähemmän rahaa, niin silloin minulle jää enemmän rahaa käyttööni kun vaihdan kalliimpaan.
Haluaisi olla viisas ja tietäväinen. Tämä harhakuvitelma harmittaisikin jos olisin ainoa harhassa elävä. Mutta onneksi suurin osa ihmisistä elää tämän saman harhan vallassa. Tämä koskee myös kuntia ja valtiota. Ollaan oikein lailla vaadittu, että kunnan ja valtion pitää kilpailuttaa omia hankkeitaan. Näille molemmille on käynyt tismalleen samoin kuin minulle: Mitä kauemmin ovat kilpailuttamista harrastaneet sitä vähemmän kunnalla ja valtiolla on varaa mihinkään. Lain laatijat ovatkin haksahtaneet säätämään niin, että halvin tarjous hyväksytään. Heidän olisi kannattanut säätää niin, että kallein pitäisi hyväksyä.
perjantai 12. toukokuuta 2017
Mitaleita
Tämä on vähän kiusallinen aihe nyt, kun ollaan niin odotettu Suomen Leijonilta kultamitalia. Mutta kiusallisiakin aiheita on syytä esitellä. Mutta mitalit ovat viikon parin sisällä ylittäneet sen kynnyksen, että olen niihin kiinnittänyt huomiota. Jos jokin asia kiinnittää minun huomioni, niin se onkin sitten kova juttu!
Leijonien mitalia en ole ajatellut, kun en aikaisemmin uskaltanut sellaista edes toivoa. Oikeastaan minulle oli yllätys, että nyt yleensä pelataan jääkiekon MM kisoja. Mutta yksi mitali herätti minut apatian tilasta - se oli mitali, joka minulle jaettiin kun olen jaksanut opettaa 20 vuotta aikuisia tunareita. Olisi siitä voinut olla ylpeä kun valehdeltiin, että me mitalin saajat ollaan hienoa ja pätevää sakkia. Olisin voinut uskoakin ne pötypuheet, jos samaan aikaan ei olisi leikattu opetuksesta 35 prosenttia pois. Mutta leikkaukseen syyllisiä ei ole Wellamo-opiston johto, eikä Kansalaisopistojen liitto vaan syyllinen on nykyinen hallitus, joka leikkaa sieltä, missä se tulee kaikista kalliimmaksi ja välttää visusti leikkaamasta siellä, missä valtion tuet aiheuttavat eniten vahinkoa.
Mutta tämä onkin sitten eri plokin aihe. Nyt minun pitäisi niistä mitaleista kirjoittaa, jotta edes jonkinmoinen tolkku tässä säilyy.
Toinen mitali, joka herätti minut tylsyyden tilasta oli Suomen 100-vuotisen juhlan kunniaksi painettu mitali. Tai se aiottiin lyödä, mutta kohun takia sitä ei lyöty. Syynä kohuun ja mitalin takaisin vetämiseen oli mitaliin siirretty kuva. Kuva oli lavastettu ja siinä valkoiset teloittavat punaisia. Tätä aihetta ei pidetty ylevänä ja siksi se poistettiin. En ota kantaa siihen onko kuva ylevä vai sopimaton, mutta siinä oli toimittu ajattelemattomasti. Tämä kapinahan on asia, jota ei vieläkään voida käsitellä neutraalisti. Siksi onkin väistämätöntä, että selvitetään, kummat on teloittajat ja kummat teloitettavat ja kun se on selvitetty, niin toiset ottavat nokkiinsa - syystäkin - ja he tuntevat, että tämä juhla ei olekaan heille tarkoitettu. Puolet kansasta siis kokee, ettei juhla ole heille. Siksi olisikin syytä lyödä myös toinen kuva mitaleihin. Se voisi olla kuva tilanteesta, jossa "Chaplin" alias Aarne Hietakangas teloittaa 20 aseetonta vankiaan, koska yhdellä vangeista on liian hyvä takki. Oikeastaan vaikka mitalin suunnittelijalla oli ajattelemattomuutta melkoisesti, niin perus ajatus on nerokas. Jos ajattelee avioliittoa, tai omaa elämäänsä, tai itsenäisyyttä, niin mitään ei oikein pidä arvossaan, jos mihinkään niistä ei liity vaikeuksia ja kamppailua. Siksi itsenäisyyden esittäminen sankarillisten tapahtumien sarjana lieventää arvostusta. Ehdotankin siksi, että esitetään itsenäisyyden tapahtumat näitten vaikeuksien ja töppäysten sarjana. Ehdotan, että tehdään kaksitoista mitalia, missä tämä asia parhaiten tulee esiin. Ensin ajattelin, että numerologisesti olisi hyvä, jos tehtäisiin sata mitalia, koska vuosiakin on sata, mutta se tuntui vähän hankalalta ajatukselta. Aiheita kyllä olisi hyvinkin sataan mitaliin. Yksi mitali olisi tietenkin se Chaplinin suorittama teloitus. Tämä aihe on muutenkin mitä oivallisin, sillä se oli kapinan pahin yksittäinen ja julmin teloitus. Aihe on myös siksi erinomainen, koska nämä teloitetut eivät mitenkään liittyneet taisteluihin, vaan sattumalta olivat kai matkalla pois sodan jaloista. Tämä symbolisoisi elämän sattumanvaraisuutta - itsenäisyyden saaminenkin oli melkoinen sattumien summa.
Muut yhdeksän aihetta voisivat olla:
1. Lapuanliike muiluttaa presidentti K.J.Ståhlbergin.
2. Desantti Johan Bäckman
3. Unkarilainen kirjailija Dénes Kiss uskoutuu Matti Rossille ja kertoo epäkohdista. Matti Rossi ilmiantaa hänet Unkarin Kirjailijaliitolle. Tästä tapauksesta pitäisi ehdottomasti tehdä mitali.
4. Mäntsälän kapina.
5. Olkiluoto kolmosen rakentaminen.
6. Fredi esittää Eurovision laulukilpailussa kappaleen "Pylly vasten pyllyä".
7. Talvivaaran ihme.
8. Sotasyyllisyys oikeudenkäynti.
9. Suomi rähmällään Neuvostoliiton edessä.
10. Chaplin teloittaa vankinsa.
11. Se lavastettu teloitus, joka jo aiottiin.
12. Los Angelsin olympia kilpailuiden 10 000 metrin juoksu.
13. Kauko Juhantalo valtakunnan oikeudessa.
14. Koulutusleikkaukset.
Joku voi nyt kuvitella, että numeroni eivät täsmää. Selitys on se, että vuoden 1918 tapahtumat on pakko lyödä kahdella eri versiolla, koska on täysin mahdotonta näyttää vain toisen osapuolen toimia. Kohdat 1-12(13) kertovat niistä vaikeuksista, mitä olemme kokeneet. Mutta kohta 14 on tärkeä, sillä se kertoo meidän tulevaisuudesta. Jos Suomi selviää hallituksen tekemien koulutusleikkausten jälkeen, niin se on todellinen ihme
Olen tähän tehnyt parista aiheesta ehdotuksen.
Leijonien mitalia en ole ajatellut, kun en aikaisemmin uskaltanut sellaista edes toivoa. Oikeastaan minulle oli yllätys, että nyt yleensä pelataan jääkiekon MM kisoja. Mutta yksi mitali herätti minut apatian tilasta - se oli mitali, joka minulle jaettiin kun olen jaksanut opettaa 20 vuotta aikuisia tunareita. Olisi siitä voinut olla ylpeä kun valehdeltiin, että me mitalin saajat ollaan hienoa ja pätevää sakkia. Olisin voinut uskoakin ne pötypuheet, jos samaan aikaan ei olisi leikattu opetuksesta 35 prosenttia pois. Mutta leikkaukseen syyllisiä ei ole Wellamo-opiston johto, eikä Kansalaisopistojen liitto vaan syyllinen on nykyinen hallitus, joka leikkaa sieltä, missä se tulee kaikista kalliimmaksi ja välttää visusti leikkaamasta siellä, missä valtion tuet aiheuttavat eniten vahinkoa.
Mutta tämä onkin sitten eri plokin aihe. Nyt minun pitäisi niistä mitaleista kirjoittaa, jotta edes jonkinmoinen tolkku tässä säilyy.
Toinen mitali, joka herätti minut tylsyyden tilasta oli Suomen 100-vuotisen juhlan kunniaksi painettu mitali. Tai se aiottiin lyödä, mutta kohun takia sitä ei lyöty. Syynä kohuun ja mitalin takaisin vetämiseen oli mitaliin siirretty kuva. Kuva oli lavastettu ja siinä valkoiset teloittavat punaisia. Tätä aihetta ei pidetty ylevänä ja siksi se poistettiin. En ota kantaa siihen onko kuva ylevä vai sopimaton, mutta siinä oli toimittu ajattelemattomasti. Tämä kapinahan on asia, jota ei vieläkään voida käsitellä neutraalisti. Siksi onkin väistämätöntä, että selvitetään, kummat on teloittajat ja kummat teloitettavat ja kun se on selvitetty, niin toiset ottavat nokkiinsa - syystäkin - ja he tuntevat, että tämä juhla ei olekaan heille tarkoitettu. Puolet kansasta siis kokee, ettei juhla ole heille. Siksi olisikin syytä lyödä myös toinen kuva mitaleihin. Se voisi olla kuva tilanteesta, jossa "Chaplin" alias Aarne Hietakangas teloittaa 20 aseetonta vankiaan, koska yhdellä vangeista on liian hyvä takki. Oikeastaan vaikka mitalin suunnittelijalla oli ajattelemattomuutta melkoisesti, niin perus ajatus on nerokas. Jos ajattelee avioliittoa, tai omaa elämäänsä, tai itsenäisyyttä, niin mitään ei oikein pidä arvossaan, jos mihinkään niistä ei liity vaikeuksia ja kamppailua. Siksi itsenäisyyden esittäminen sankarillisten tapahtumien sarjana lieventää arvostusta. Ehdotankin siksi, että esitetään itsenäisyyden tapahtumat näitten vaikeuksien ja töppäysten sarjana. Ehdotan, että tehdään kaksitoista mitalia, missä tämä asia parhaiten tulee esiin. Ensin ajattelin, että numerologisesti olisi hyvä, jos tehtäisiin sata mitalia, koska vuosiakin on sata, mutta se tuntui vähän hankalalta ajatukselta. Aiheita kyllä olisi hyvinkin sataan mitaliin. Yksi mitali olisi tietenkin se Chaplinin suorittama teloitus. Tämä aihe on muutenkin mitä oivallisin, sillä se oli kapinan pahin yksittäinen ja julmin teloitus. Aihe on myös siksi erinomainen, koska nämä teloitetut eivät mitenkään liittyneet taisteluihin, vaan sattumalta olivat kai matkalla pois sodan jaloista. Tämä symbolisoisi elämän sattumanvaraisuutta - itsenäisyyden saaminenkin oli melkoinen sattumien summa.
Muut yhdeksän aihetta voisivat olla:
1. Lapuanliike muiluttaa presidentti K.J.Ståhlbergin.
2. Desantti Johan Bäckman
3. Unkarilainen kirjailija Dénes Kiss uskoutuu Matti Rossille ja kertoo epäkohdista. Matti Rossi ilmiantaa hänet Unkarin Kirjailijaliitolle. Tästä tapauksesta pitäisi ehdottomasti tehdä mitali.
4. Mäntsälän kapina.
5. Olkiluoto kolmosen rakentaminen.
6. Fredi esittää Eurovision laulukilpailussa kappaleen "Pylly vasten pyllyä".
7. Talvivaaran ihme.
8. Sotasyyllisyys oikeudenkäynti.
9. Suomi rähmällään Neuvostoliiton edessä.
10. Chaplin teloittaa vankinsa.
11. Se lavastettu teloitus, joka jo aiottiin.
12. Los Angelsin olympia kilpailuiden 10 000 metrin juoksu.
13. Kauko Juhantalo valtakunnan oikeudessa.
14. Koulutusleikkaukset.
Joku voi nyt kuvitella, että numeroni eivät täsmää. Selitys on se, että vuoden 1918 tapahtumat on pakko lyödä kahdella eri versiolla, koska on täysin mahdotonta näyttää vain toisen osapuolen toimia. Kohdat 1-12(13) kertovat niistä vaikeuksista, mitä olemme kokeneet. Mutta kohta 14 on tärkeä, sillä se kertoo meidän tulevaisuudesta. Jos Suomi selviää hallituksen tekemien koulutusleikkausten jälkeen, niin se on todellinen ihme
Olen tähän tehnyt parista aiheesta ehdotuksen.
perjantai 31. maaliskuuta 2017
MIKÄ ON DONALD TRUMP?
Olen miettinyt, että mikä Donald Trump oikein on? Kun kuuntelee hänen puheitaan, niin tulee mieleen, että onko tuo puhuja oikein järjissään? Puhe on yksinkertaista vöyhkäämistä, jossa usein logiikasta ei ole tietoakaan. Hän saattaa seuraavana päivänä puhua aivan päinvastaista kuin mitä edellisenä päivänä on puhunut. Lisäksi hänellä ei ole käytöstavoista tietoakaan. Ihmisen aivan yksinkertaisiin taitoihin kuuluu ymmärtää miltä toisesta tuntuu ja tämän taidon takia ihminen kykenee välttämään sellaisen kielenkäytön, jonka arvaa loukkaavan toista. Mutta tämä taito puuttuu Trumpilta. Mielenvikaisuus oli yksi valistunut arvaus. Erittäin hyvä arvaus myös on se, että hän on narsisti ja psykopaatti. Mutta nämä arvaukset osoittautuivat vääräksi. Asian oikea laita selvisi kun kuuntelin tiedeykköstä. Siinä puhuttiin roboteista. Pohdittiin mikä ero on ihmisellä ja robotilla. Yhdeksi eroksi tutkija selitti sen, että robotti ei osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Ajattelin, että sehän on kuin Donald Trump. Ajatus tuntui ensin huvittavalta, mutta kun tutkin asiaa tarkemmin, niin selvisi, että Donald Trump tosiaan on robotti. Tutkimuksissani selvisi, Trump on venäläisten robotti, jonka he ujuttivat vaaleihin mukaan. Tässä ei ollut mitään pahantahtoisuutta, vaan he halusivat vain testata, että miten robotti selviää presidentin hommista. Jos se selviää hyvin, niin sitä voisi kokeilla Venäjälläkin. Tämän takia he sotkeutuivat Amerikan vaaleihin, sillä eihän venäläinen koskaan muuten sotkeutuisi vieraan valtion sisäisiin asioihin. Yksi syy siihen, että miksi Putin halusi tavata Trumpin on se, että hän halusi vähän ohjelmoida sitä paremmaksi, sillä tässä ohjelmassa on paljon puutteita.
Yksi ongelma on se, että ohjelma on liian mukautuvainen tilanteisiin. Tämä näkyy siinä, että sen mielipiteet ja lupaukset vaihtelevat liian nopeaan tahtiin. Ohjelman parametrissa on liikaa painotettu päämäärää. Päästäkseen päämäärään se sanoo ja tekee mitä tahansa. Tämä on vähän kiusallista, sillä sen takia sitä pidetään valehtelevana presidenttinä. Toinen ongelma on se, että ohjelmassa on suuria puutteita puheen vivahteissa. Osin tämä johtuu siitä, että puheen muokkaus joutuu kääntämään venäjästä englanniksi. Tässä vivahteet katoavat. Mutta on siinä vivahteiden tunnistamisessa muutenkin suuria puutteita. Näistä johtuen se puhuu tyylillisesti ihan mitä sattuu - sellaista, mistä saisi turpiinsa missä tahansa nakkikioskilla. No presidentin hommissa se ei merkitse muuta kuin, että kukaan ei luota siihen yhtään ja harva haluaa tehdä yhteistyötä sen kanssa. Ilmeiden ohjelmoinnissa on ollut myös puutteita. Siihen ei olla ohjelmoitu kuin kaksi ilmettä. Se on aivan liian pieni valikoima.
Myös se ohjelman osuus, jolla ratkaistaan ongelmia on puutteellinen. Yleensä tämä tarkoittaa, että se ei kykene arvioimaan ongelmaa, jos se on vähänkään monimutkaisempi. Tästä syystä se kehittelee ongelmaan ratkaisun, joka on hyvin yksinkertainen. Poikkeuksetta tämä vain pahentaa tilannetta. Robotin voisi kuvitella olevan vahvimmillaan silloin kun lasketaan pelkkiä lukuja. Mutta tähän matemaattiseen ohjelman osioon on tullut buki - siis virhe. Tästä johtuen se yrittää vähentää veroja ja samaan aikaan lisätä liittovaltion menoja.
Kaikista pahin puutteellisuus siinä on se, että siitä puuttuu täydellisesti kyky arvioida tiedon luotettavuutta. Se siis tulkitsee kaiken tiedon yhtä luotettavaksi, riippumatta siitä, että mistä se tulee. Kun tähän yhdistyy se, että ohjelmaan ei ole ohjelmoitu mitään johdonmukaisuutta, niin on täysin sattumanvaraista minkä tiedon se ottaa päätöksen perusteeksi. Tai ei se ole sattumanvaraista, sillä päätöksen peruste on se tieto, mitä se on sattunut viimeisimmäksi lukemaan tai katselemaan. Yksi huvittava virhe myös ohjelmointiin tuli. Se ei ole merkittävä, mutta huvittava. Venäläiset unohtivat ohjelmoida siihen kirjoitustaidon. Se olisi ollut yksinkertainen ja helppo ohjelman pätkä lisätä, mutta he eivät tulleet ajatelleeksi, että presidentti tarvitsisi kirjoitustaitoa.
Yksi ongelma on se, että ohjelma on liian mukautuvainen tilanteisiin. Tämä näkyy siinä, että sen mielipiteet ja lupaukset vaihtelevat liian nopeaan tahtiin. Ohjelman parametrissa on liikaa painotettu päämäärää. Päästäkseen päämäärään se sanoo ja tekee mitä tahansa. Tämä on vähän kiusallista, sillä sen takia sitä pidetään valehtelevana presidenttinä. Toinen ongelma on se, että ohjelmassa on suuria puutteita puheen vivahteissa. Osin tämä johtuu siitä, että puheen muokkaus joutuu kääntämään venäjästä englanniksi. Tässä vivahteet katoavat. Mutta on siinä vivahteiden tunnistamisessa muutenkin suuria puutteita. Näistä johtuen se puhuu tyylillisesti ihan mitä sattuu - sellaista, mistä saisi turpiinsa missä tahansa nakkikioskilla. No presidentin hommissa se ei merkitse muuta kuin, että kukaan ei luota siihen yhtään ja harva haluaa tehdä yhteistyötä sen kanssa. Ilmeiden ohjelmoinnissa on ollut myös puutteita. Siihen ei olla ohjelmoitu kuin kaksi ilmettä. Se on aivan liian pieni valikoima.
Myös se ohjelman osuus, jolla ratkaistaan ongelmia on puutteellinen. Yleensä tämä tarkoittaa, että se ei kykene arvioimaan ongelmaa, jos se on vähänkään monimutkaisempi. Tästä syystä se kehittelee ongelmaan ratkaisun, joka on hyvin yksinkertainen. Poikkeuksetta tämä vain pahentaa tilannetta. Robotin voisi kuvitella olevan vahvimmillaan silloin kun lasketaan pelkkiä lukuja. Mutta tähän matemaattiseen ohjelman osioon on tullut buki - siis virhe. Tästä johtuen se yrittää vähentää veroja ja samaan aikaan lisätä liittovaltion menoja.
Kaikista pahin puutteellisuus siinä on se, että siitä puuttuu täydellisesti kyky arvioida tiedon luotettavuutta. Se siis tulkitsee kaiken tiedon yhtä luotettavaksi, riippumatta siitä, että mistä se tulee. Kun tähän yhdistyy se, että ohjelmaan ei ole ohjelmoitu mitään johdonmukaisuutta, niin on täysin sattumanvaraista minkä tiedon se ottaa päätöksen perusteeksi. Tai ei se ole sattumanvaraista, sillä päätöksen peruste on se tieto, mitä se on sattunut viimeisimmäksi lukemaan tai katselemaan. Yksi huvittava virhe myös ohjelmointiin tuli. Se ei ole merkittävä, mutta huvittava. Venäläiset unohtivat ohjelmoida siihen kirjoitustaidon. Se olisi ollut yksinkertainen ja helppo ohjelman pätkä lisätä, mutta he eivät tulleet ajatelleeksi, että presidentti tarvitsisi kirjoitustaitoa.
LUPAUKSIA
Tämän aamun lehden yleisönosastossa neljä nuorta esitti kysymyksen, että miksi aikuiset eivät halua pelastaa maailmaa? Kysymys oli aiheellinen, sillä juuri nämä nuoret joutuvat kohtaamaan sen julman todellisuuden, johon he joutuvat kun tämä ilmastonmuutos pääsee kunnolla vauhtiin. Näitä kysymyksiä tulee varmaan lisää jatkossa.
Kun luin tämän kirjoituksen ja katselin pöydällä lojuvaa vaalimainosta, jossa ehdokas kehuu olevansa vastuullinen, niin en voi olla ajattelematta tilanteen irvokkuutta. Nuoret kasvavat lapset ovat oikeasti ja aiheesta huolestuneita ja sitten nämä ehdokkaat vaalimainoksissaan puhuvat tyhjänpäiväisyyksiä. Mitä tarkoittaa se vastuullisuus? Se ei tarkoita yhtään mitään. Tietenkin voisihan sitä vastuullisuutta mitata. Voisi arvottaa sen vastuullisuuden siitä kuinka suuresta asiasta on vastuullinen. Jos tuntee vastuullisuutta siitä, että parkkimaksuja ei nosteta, mutta ei piittaa yhtään siitä, että maapallo tuhotaan, niin absoluuttisesti tämä ihminen on vastuuton. Mutta vaali höpinöissä tällä ei ole mitään merkitystä. Vaali höpinöissä riittää se, että itse tuntee itsensä vastuulliseksi.
Nämä vaalilupaukset ovatkin sitten asia erikseen. Jos ostan tuotteen, joka ei vastaa mainostettua, niin voin palauttaa sen. Mutta jos äänestän tyyppiä, joka ei pidä lupauksiaan, niin en saa ääntäni takaisin paremmin sijoitettavaksi. Tai saan vasta seuraavissa vaaleissa, mutta sillä välillä tyyppi on saanut jo paljon pahaa aikaan. Tämäkin on pieni uhka näille poliitikoille, sillä joku voi seuraavissa vaaleissa muistaa, että tämä petti edellisissä vaaleissa. Siksi kannattaakin luvata vaikuttavan tuntuisia asioita, jotka oikeasti eivät tarkoita mitään. Aika möhläyksen tekivät hallituspuolueitten puheenjohtajat kun ennen vaaleja lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Oikeastaan se on ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta ei olisi kannattanut luvata mitään näin konkreettista.
Tästä myös johtuu, että poliitikko ei oikein lupaa mitään.
Mutta yksi asia, jossa vaalikoneet ovat saaneet selvän tuloksen oli eräs kysely. Tässä kyselyssä ehdokkaalle esitettiin väite ja sitten heidän piti vastata, että onko hän samaa mieltä vai eri mieltä. Väite oli, että: On parempi, että meidän lapsillamme tulee olemaan sietämätön maapallo elää kuin me joutuisimme vähän alentamaan elintasoamme.
Tarkalleen ottaen kysymys ei ollut aivan näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Kyselyssä selvisi, että yli 50% persuista oli samaa mieltä. Se ei ole yllätys. Enemmän oli yllätys se, että kokoomuksessa oltiin enemmän samaa mieltä kuin kepussa. Olisin kuvitellut tilanteen olevan toisin päin.
Hyvää tässä oli se, että uskalsivat kertoa mielipiteensä. Huonoa on se, että näin moni ei piittaa omista lapsistaan.
Kun luin tämän kirjoituksen ja katselin pöydällä lojuvaa vaalimainosta, jossa ehdokas kehuu olevansa vastuullinen, niin en voi olla ajattelematta tilanteen irvokkuutta. Nuoret kasvavat lapset ovat oikeasti ja aiheesta huolestuneita ja sitten nämä ehdokkaat vaalimainoksissaan puhuvat tyhjänpäiväisyyksiä. Mitä tarkoittaa se vastuullisuus? Se ei tarkoita yhtään mitään. Tietenkin voisihan sitä vastuullisuutta mitata. Voisi arvottaa sen vastuullisuuden siitä kuinka suuresta asiasta on vastuullinen. Jos tuntee vastuullisuutta siitä, että parkkimaksuja ei nosteta, mutta ei piittaa yhtään siitä, että maapallo tuhotaan, niin absoluuttisesti tämä ihminen on vastuuton. Mutta vaali höpinöissä tällä ei ole mitään merkitystä. Vaali höpinöissä riittää se, että itse tuntee itsensä vastuulliseksi.
Nämä vaalilupaukset ovatkin sitten asia erikseen. Jos ostan tuotteen, joka ei vastaa mainostettua, niin voin palauttaa sen. Mutta jos äänestän tyyppiä, joka ei pidä lupauksiaan, niin en saa ääntäni takaisin paremmin sijoitettavaksi. Tai saan vasta seuraavissa vaaleissa, mutta sillä välillä tyyppi on saanut jo paljon pahaa aikaan. Tämäkin on pieni uhka näille poliitikoille, sillä joku voi seuraavissa vaaleissa muistaa, että tämä petti edellisissä vaaleissa. Siksi kannattaakin luvata vaikuttavan tuntuisia asioita, jotka oikeasti eivät tarkoita mitään. Aika möhläyksen tekivät hallituspuolueitten puheenjohtajat kun ennen vaaleja lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Oikeastaan se on ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta ei olisi kannattanut luvata mitään näin konkreettista.
Tästä myös johtuu, että poliitikko ei oikein lupaa mitään.
Mutta yksi asia, jossa vaalikoneet ovat saaneet selvän tuloksen oli eräs kysely. Tässä kyselyssä ehdokkaalle esitettiin väite ja sitten heidän piti vastata, että onko hän samaa mieltä vai eri mieltä. Väite oli, että: On parempi, että meidän lapsillamme tulee olemaan sietämätön maapallo elää kuin me joutuisimme vähän alentamaan elintasoamme.
Tarkalleen ottaen kysymys ei ollut aivan näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Kyselyssä selvisi, että yli 50% persuista oli samaa mieltä. Se ei ole yllätys. Enemmän oli yllätys se, että kokoomuksessa oltiin enemmän samaa mieltä kuin kepussa. Olisin kuvitellut tilanteen olevan toisin päin.
Hyvää tässä oli se, että uskalsivat kertoa mielipiteensä. Huonoa on se, että näin moni ei piittaa omista lapsistaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)