Itsetutkiskelua 2

Olen joskus todennut, että ilmastonmuutos on erinomainen väline tutkia ihmistä. Tai ihmisten suhtautuminen tähän asiaan. Kun on asia, josta tiedän jotain, niin silloin tiedän myös milloin joku puhuu siitä täyttä puppua ja voin mietiskellä, että miksi hän puhuu siitä puutaheinää. Tämä asia onkin ainoa asia, josta tiedän jotain.
Mutta nyt huomasin, että tämä on myös asia, jonka avulla voin tutkiskella itseäni. Minäkin olen ihminen, joten jos saan selville itsestäni jotain, niin saan myös selville ihmisestä. En millään kyllä haluaisi tunnustaa kuuluvani tähän eläinlajiin, jota ihmiseksi kutsutaan, mutta en tälle tosiasialle voi mitään.
Minulle selvisi ilmastonmuutoksen takia eräitä asioita itsestäni. Ensinnäkin huomasin kuinka epäluuloinen ihminen olen. Joittenkin mielestä epäluuloisuus on ainoa terve piirre ihmisessä. Mutta tästä asiasta en ole aivan varma. Epäluuloisuuteni selvisi siitä, että kuinka suhtaudun persujen tapaan hoitaa ilmastonmuutos uskon avulla. En oikein pitänyt sitä tehokkaana tapana. Minä olin taipuvainen ajattelemaan, että ilmiötä torjutaan ainoastaan vähentämällä kasvihuonekaasuja. Mutta jos katsotaan mitä minun ajattelemani tapa hoitaa asiaa merkitsee, niin sehän tarkoittaa, että turha moottorilla päristelystä luovutaan. Tämä taas tarkoittaa, ettei maitolitraa kannattaisi enää hakea autolla muutaman sadan metrin päästä ja pahinta on, että joutuisi luopumaan mönkijöistä ja vesiskoottereista ja muista aikuisten poikien leluista. Näistä luopuminen onkin jo kynnys kysymys. Siis hiton hankala ja vaivalloinen tapa. On päivänselvää, että persujen tapa on paljon vaivattomampi: Uskotaan vain tarpeeksi vakaasti ilmaston muuttumattomuuteen, niin asia hoituu. Ja mikä parasta - ei tarvitse luopua leluistaan. Epäluuloisuuteni tavallaan sulkee pois käyttökelpoisimman tavan ratkaista asia. Raamattua lukeneena tiedän, että kaikenlaista on tehty vahvan uskon avulla. Esimerkiksi se veden muuttaminen viiniksi uskon avulla kiinnostaisi kovasti.
Tätä persujen tapaa voisi soveltaa muihinkin asioihin. Tuossa pöydällä makaa sähkölasku. Tunnen erittäin suurta vastenmielisyyttä maksaa se lasku. Mutta voisinhan soveltaa siihen persujen menetelmää: Alan vakaasti uskoa sähkölaskun olemassaoloa ja kun tarpeeksi vakaasti siihen uskon, niin sähkölasku lakkaa olemasta olemassa.
Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Tässä tullaankin itsetutkiskeluni tuloksiin. Tiedän ja ymmärrän, että persujen menetelmä olisi vaivaton ja tehokas ja minulla vain pitäisi olla vahva usko asiaan. Mutta en voi itselleni ja epäluulolleni mitään. Selittelen asiaa itselleni tukeutumalla ns. tosiasioihin. Minun mielestäni tosiasiat ovat seuraavanlaisia: Raamatun mukaan ainoa syy, miksi ihmetyöt eivät onnistu on se, että usko ei ole tarpeeksi vahva. No persujen usko ilmaston muuttumattomuuteen on todella vahva- ei heidän uskoaan horjuta mikään. Joten se asia on kunnossa. Ja nyt tulemme siihen minun epäluuloisuuteeni. Minä ajattelen, että koska heidän uskonsa on niin vahva, niin sen pitäisi jo näkyä ilmastonmuutos mittareissa. Mutta eikös mitä: mittarit näyttävät vuosi vuodelta enemmän punaista. Tiedän, että ei minun pitäisi katsella tosiasioita vaan uskoa vahvasti. Mutta en voi kertakaikkiaan itselleni mitään. Luulen, ettänäin on muitten ihmisten laita myös - emme me voi muuttua.

Kameljontti

Järkytyin syvästi kun eteeni osui tutkimus siitä kuinka vähän persut tietävät ilmastonmuutoksesta. Järkytystä seurasi ajatusketjussa seuraava ajatus ja se oli: Ehkä he tietävät kaikesta muustakin yhtä vähän. Tästä taas seurasi uusi kauhistus: Entä jos he tällä tietämyksen määrällä olisivat menneet hallitukseen hoitamaan meidän asioitamme! Onneksi sentään älysivät kieltäytyä hallituspaikasta.
Asioilla on aina toinenkin puoli. Niin on myös persuilla.
Joku viisas oli kehunut heitä, että miten onnettoman pienellä tietomäärällä ja ymmärryksellä he käyvät ilmasto keskustelua. Kun asiaa tarkemmin mietin, niin on pakko hyväksyä tämä ja onhan heitä pakko ihailla. Toisaalta tunnen suurta kateutta, kun ei minusta  miestä ryhtyä väittelemään asiasta, josta en mitään tiedä. Olisi se hienoa. Mutta kun kantti kerran ei riitä, niin pakko on heittäytyä mielikuvitusmaailmaan ja siellä tehdä sankaritekoja. Kuvittelen kuinka väittelen kiivaasti yliopiston professorien kanssa kvanttifysiikasta ja Higsin hiukkasista. Sitten mielikuvitusmaailmassani  vuosien  kuluttua istun takkatulen ääressä ja kerron silmät pyöreinä minua katsoville lapsenlapsilleni, kuinka väittelin professorien kanssa asiasta, josta en tiennyt yhtään mitään.
No nyt ei pysty kuin haaveilemaan.
Persuissa on muutakin, josta kannattaisi ottaa oppia. Se on asennoituminen. Olisikin hyvä, jos pystyisi ottamaan aina tilanteeseen sopivan asennoitumisen milloin keneltäkin. Mutta tämä persujen asennoituminen olisi monikäyttöinen.
Kysymyksessä on ilmastonmuutoksen mittaaminen. Eri tahot ovat mitanneet lämpötiloja ja todenneet ilmastonmuutoksen olemassaolon. Tähän persut toteavat: Mittauksissa on virhe. Johon tutkijat: Mutta monet eri tahot ovat mitanneet ja kaikilla tulos on sama. Tähän persut: He ovat salaliitossa. Tutkijat: Emme ole salaliitossa. Tähän persut: Me emme usko ilmastonmuutokseen!
Tämä viimeinen veto on nerokas: Asiasta tehdään uskonkappale, jolloin jokainen saa oman vakaumuksensa uskoa tai olla uskomatta.
Mutta tämä asenne - kunpa olisi kanttia soveltaa sitä. Se olisi erittäin käyttökelpoinen esimerkiksi, jos poliisi pysäyttäisi ja väittäisi minun ajaneen ylinopeutta. Väittäisin ensin, että he ovat mitanneet väärin. Kävisi ilmi, että sattumalta tielaitos olisi mitannut samassa paikassa ja saanut saman ylinopeuden. Silloin väittäisin, että he ovat salaliitossa. He sanoisivat, etteivät ole. Tähän sitten sanoisin, että minun uskoni sanoo, etten ajanut ylinopeuteen. Enkä vakaumukseni mukaan edes usko ylinopeuksiin. Silloin poliisi ei voisi sakottaa minua. Oikeastaan minulla olisi syytä olla närkästynyt kun he tuolla tavalla loukkaavat minun vakaumustani.

Tetoa ja tuskaa

Vanha viisaus pitää paikkansa. Siis se viisaus, että kuka tietoa lisää se tuskaa lisää. Mutta miten saisi tietoa pois päästään? Oman päänsisäisen kovalevyn tyhjentäminen ei onnistu edes oluen voimilla. Jotenkin sinne väistämättä tallentuu aina vain lisää tietoa vaikkei haluaisikaan. Tietenkin voisi tietoisesti hidastaa tiedon kertymistä välttämällä lehtiä ja asiaohjelmia. Paras tapa olisi ryhtyä puuhastelemaan kaikenlaista jatkuvasti. Keskustelua pitäisi välttää, koska on vaikea arvata mikä keskusteluaihe johtaa tiedon lisääntymiseen. Säästäkään ei voi turvallisin mielin keskustella, koska aina on vaarana, että se sivuaa ilmastonmuutosta ja siinä sivussa tulee annos tietoa. Asia on paljon vakavampi kuin ensikuulemalta voisi päätellä. Juttu on niin, että tieto on kuin huumetta - kun sitä on ruvennut hankkimaan, niin on pakko saada lisää. En tiedä, mistä syystä minusta on tullut tiedon narkkari. Luultavasti kaikki on alkanut lapsuudesta, jolloin minut on aivopesty luulemaan, että tieto on hyväksi. Ihminenhän on muiden eläinten tavoin sellainen, että jos se on lapsena jonkin tavan oppinut, niin eihän se sitä tapaansa voi miksikään muuttaa vaikka kuinka haluaisi. Pahinta tässä on, että vaikka tietoinen minä ymmärtää, että tieto on pahasta ja vahingoksi, niin alitajuisesti yhä uskon siihen, mihin minut on ohjelmoitu lapsena uskomaan.
Monella tavalla tieto on minun elämässäni aiheuttanut harmia. Mutta kolme tapausta nousee ylivoimaisesti muitten pikkuharmien yläpuolelle.
Kaikista pahin ja häpeällisin tapaus sattui Repovedellä, jossa - muistaakseni Mikko - kertoi, että pakkaan makuupussin väärin. Tämä tieto musersi minut. Olin aikaisemmin kuvitellut, että kun huolellisesti käärin makuupussini rullalle ja ujutan rullan makuupussin pussiin, niin toimin oikein. Kun selvisi, että makuupussille paras tapa on sulloa se epämääräisesti pussiin, niin selvisi myös, että olin elänyt vuosia harhassa. Kuinka monta kertaa olin munannut itseni muitten seurassa rullatessani huolellisesti makuupussiani. Tämän tapauksen jälkeen varoin visusti enää munaamasta itseäni. Kieltämättä tämä on ollut elämäni pahin munaus. Se on niin paha, että varon visusti kertomasta kenellekään tätä häpeällistä menneisyyttäni. Kuinka pahasti olin jo kerennyt maineeni pilata, sitä en tiedä, mutta olisi ollut viisainta muuttaa Huippuvuorille ja vaihtaa nimeä.
Toiseen esimerkkiin ei liity niinkään häpeää, vaan enemmän hankluutta. Olin vaihtanut juuri talvirenkaat autoon ja kehuskelin eräälle ystävälleni: Tämän asian auton huollosta minä osaan tehdä.
Kaveri totesi harvakseltaan: Renkaat ovat väärinpäin. Lähemmin tarkasteltuani huomasin, että niin todellakin: renkaissa luki selvällä engalnninkielellä pyörimissuunta ja oli nuoli osoittamassa mikä se suunta pitäisi olla. Olin hämmästynyt, sillä en kuvitellutkaan, että auton renkaita pitäisi jotenkin lukea. Sen minä ymmärrän, että jos pöydällä on "Alastalon salissa" kirja, niin jokainen himoitsee sen lukemista, mutta että auton renkaita. Tästä tulikin sitten aikomoinen riesa. Nyt joudun suunnittelemaan autolla ajon niin, että en joutuisi peruuttamaan koskaan. Ja jos joskus joudun tilanteeseen, että on pakko peruuttaa, niin minun on vaihdettava renkaiden paikkaa niin, että peruutettaessa pyörimissuunta on oikea. Sitten vaihdettava takaisin kun taas ajan eteenpäin.
Toinen esimerkki siitä, mitä hankaluuksia aiheutuu kun tietää vääriä asioita.
Kuulin, että takan oikeaoppinen sytytys tapahtuu ylhäältä. Jos puukasan sytyttää alhaalta, niin ylhäällä olevat puut lämpeävät hitaasti ja päästävät ilmaan haitallisia kaasuja. Ylhäältä sytytettynä puut eivät läpeä haitallisen lämpöiseksi vaan tulis sytyttää ne salakavalasti ylhäältä päin, ennenkuin ne ennättävät puskea ilmoille vahingollisia kaasuja. No sytyttäminen ei tuottanut ongelmia. Puut tuntuvat syttyvän aivan hyvin ylhäältä sytytettyinäkin. Mutta ongelma tulee kun pitäisi lisätä puita. Minun pitää poistaa kaikki hiilet takasta, latoa uudet puut puhtaaseen takkaan ja heittää sitten palavat hiilet puitten päälle. Tästä tulee savua, silmien kirvelyä ja palohälyyttimen meteliä ennenkuin olen saanut operaation tehtyä. Olisi paljon parempi, jos en koskaan olisi kuullut näitä tietoja. Mutta kuten sanoin, niin joskus on vaikea välttää kuulemasta.

Seksiä ja väkivaltaa

Seksi ja väkivalta ovat sellaisia asioita, jotka vaikuttavat meihin erittäin voimakkaasti. Näitä aihealueita voi lähestyä moneltakin kannalta. Yksi näkökulma on kertoa asioista, joissa ei ole häivähdystäkään kummastakaan asiasta ja verrata sitten niihin asioihin, jotka tihkuvat seksiä ja väkivaltaa. Heti tuli mieleen yksi asia, jossa ei ole hituskaan näistä asioista ja se on Osmo Soininvaaran selvitys Päijäthämeen kuntaliitoksista. Tämä asia ei liity mitenkään valitsemaani aiheeseen, mutta en voi sivujuonteena ja asian vierestä olla ihmettelemättä sitä, että Soininvaara palkattiin suurella rahalla tekemään tästä asiasta tutkimusta. Jos katsoo tilannetta ja listaa ne, niin selviää, että väestö vanhenee, työttömyys lisääntyy, kuntien velvoitteet tulevat väistämättä lisääntymään, kun valtio niitä lisää ja on selvää, että eläminen tulee kalliimmaksi, koska energia tulee kallistumaan ja muutkin asiat kallistuvat. Järkeä ei tarvitse käyttää kuin minimaalisesti, ymmärtääkseen, että jotain pitäisi tehdä. Mutta tarvittiinko tämän asian kertomiseen suurta tietäjää? Kaikkihan tämän asian tietävät. Ei sen selvittämiseen olisi Soininvaaraa tar-
vittu.
Merkillistä kuitenkin se, että riippumatta siitä, että kaikki tämän asian tietävät ja että Soininvaara vielä väänsi asian rautalangasta, niin kaikki kunnat - paitsi Lahti - kumosivat liittymisen. Tai ehkäpä he kumosivat sen juuri siksi, että Soininvaara asiaa ehdotti. Tulee mieleen tarina hölmölän akasta, joka aina teki vastoin miehensä toiveita. Pian mies oppikin pelaamaan tämän asian kanssa. Niinpä hän saattoi ennen joulua sanoa, että älä akka vain mitään juoluruokia rupea laittamaan. Ehkä Soininvaaran olisi kannattanut käyttää samaa taktiikkaa ja kertoa, että ei missään nimessä Päijäthämeen kuntien kannata liittyä yhteen!
Mutta voihan olla muunlaisiakin syitä kielteiseen päätökseen kuin muutosvastarinta.
Voihan olla kysymys demokratian syvimmästä olemuksesta. Jos äänestäjät päätyisivät aina järkevimpään vaihtoehtoon, niin silloin ei pääse toteuttamaan demokratiaa. Tavallaan heidän on pakko äänestää sitä mikä on järkevintä, jolloin heillä - tai meillä - ei oli kuin yksi ainao mahdollisuus äänestää. Mutta kun äänestämme aivan älytöntä vaihtoehtoa, niin silloinhan me pääsemme toteuttamaan demokratia puhtaimmillaan. Sillä pöhköä äänestämällä olemme takuulla äänestäneet itsenäisesti, eikä järkevyys ole päässyt määräämään meidän äänestystämme.
On myös kolmas mahdollinen syy tähän yhdistymisen hylkäämiseen. Ja tämä on ehkä jaloin ja ylevin syy. Siksi toivonkin, että se olisi ainoa syy, sillä vastarantaisuus ei kuulosta kovinkaan jalolta.
Tämä syy on päättäjien jalostaminen. Kun kuntalaiset äänestävät niin, että päättäjät joutuvat oikein mahdottoman tilanteen eteen, niin sillä voi olla jalostava vaikutus. Mahdottomassa tilanteessa päättäjien on pakko keksiä mitä mielikuvituksellisempia keinoja selvitä tilanteesta. Vaikeuksissahan ihminen ylittää itsensä. Ehkä Nastola etsii ja löytää rikkaan timantti esiintymän, Hollola saa houkuteltua rikkaita arabi miljardöörejä viettämään lomaansa kuntansa alueella, Hämeenkoski loihtii alueelleen korkeanteknologian teollisuusalueen ja Asikkala rakentaa ydinvoimalan ja myy sähköä suurella voitolla.
On olemassa pieni vaara, että nämä visiot eivät tule onnistumaan ja kunnat tekevät niinkuin kuntien on tapana tehdä: He rikkovat lakia, eivätkä tarjoa asukkailleen lakisääteisiä palveluita. Mutta tässäkin päättäjät joutuvat käyttämään hoksottimiaan, sillä on suuri vaara, että joku asukas nostaa laittomuudesta äläkän. Päättäjillä onkin monta keinoa selvitä tilanteesta. Yksi ja tehokkain tapa on olla hissukseen ja rukoilla Jumalaa, ettei kukaan asukas huomaa laittomuutta.
Mutta nyt minä eksyin aiheesta ja kirjoitin aivan muusta. Harmi, sillä minulla olisi ollut nerokkaita ajatuksia siitä, miten seksi ja väkivalta vaikuttavat ihmisen aivotoimintaa ja mitä merkittäviä asioita näillä asioilla on yhteiskunnallisesti ja sosiologisesti. Lisäksi minulla olisi ollut alan uusinta huippututkimustuloksia siitä miten nämä asiat vaikuttavat ihmisen aivojen hermoratojen toimintaan ja välittäjä aineiden erittymiseen. Mutta ei voi mitään - teksti on jo liian pitkä, joten harmillisesti tämä varsinainen asia jäi nyt.