Olen joskus todennut, että ilmastonmuutos on erinomainen väline tutkia ihmistä. Tai ihmisten suhtautuminen tähän asiaan. Kun on asia, josta tiedän jotain, niin silloin tiedän myös milloin joku puhuu siitä täyttä puppua ja voin mietiskellä, että miksi hän puhuu siitä puutaheinää. Tämä asia onkin ainoa asia, josta tiedän jotain.
Mutta nyt huomasin, että tämä on myös asia, jonka avulla voin tutkiskella itseäni. Minäkin olen ihminen, joten jos saan selville itsestäni jotain, niin saan myös selville ihmisestä. En millään kyllä haluaisi tunnustaa kuuluvani tähän eläinlajiin, jota ihmiseksi kutsutaan, mutta en tälle tosiasialle voi mitään.
Minulle selvisi ilmastonmuutoksen takia eräitä asioita itsestäni. Ensinnäkin huomasin kuinka epäluuloinen ihminen olen. Joittenkin mielestä epäluuloisuus on ainoa terve piirre ihmisessä. Mutta tästä asiasta en ole aivan varma. Epäluuloisuuteni selvisi siitä, että kuinka suhtaudun persujen tapaan hoitaa ilmastonmuutos uskon avulla. En oikein pitänyt sitä tehokkaana tapana. Minä olin taipuvainen ajattelemaan, että ilmiötä torjutaan ainoastaan vähentämällä kasvihuonekaasuja. Mutta jos katsotaan mitä minun ajattelemani tapa hoitaa asiaa merkitsee, niin sehän tarkoittaa, että turha moottorilla päristelystä luovutaan. Tämä taas tarkoittaa, ettei maitolitraa kannattaisi enää hakea autolla muutaman sadan metrin päästä ja pahinta on, että joutuisi luopumaan mönkijöistä ja vesiskoottereista ja muista aikuisten poikien leluista. Näistä luopuminen onkin jo kynnys kysymys. Siis hiton hankala ja vaivalloinen tapa. On päivänselvää, että persujen tapa on paljon vaivattomampi: Uskotaan vain tarpeeksi vakaasti ilmaston muuttumattomuuteen, niin asia hoituu. Ja mikä parasta - ei tarvitse luopua leluistaan. Epäluuloisuuteni tavallaan sulkee pois käyttökelpoisimman tavan ratkaista asia. Raamattua lukeneena tiedän, että kaikenlaista on tehty vahvan uskon avulla. Esimerkiksi se veden muuttaminen viiniksi uskon avulla kiinnostaisi kovasti.
Tätä persujen tapaa voisi soveltaa muihinkin asioihin. Tuossa pöydällä makaa sähkölasku. Tunnen erittäin suurta vastenmielisyyttä maksaa se lasku. Mutta voisinhan soveltaa siihen persujen menetelmää: Alan vakaasti uskoa sähkölaskun olemassaoloa ja kun tarpeeksi vakaasti siihen uskon, niin sähkölasku lakkaa olemasta olemassa.
Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Tässä tullaankin itsetutkiskeluni tuloksiin. Tiedän ja ymmärrän, että persujen menetelmä olisi vaivaton ja tehokas ja minulla vain pitäisi olla vahva usko asiaan. Mutta en voi itselleni ja epäluulolleni mitään. Selittelen asiaa itselleni tukeutumalla ns. tosiasioihin. Minun mielestäni tosiasiat ovat seuraavanlaisia: Raamatun mukaan ainoa syy, miksi ihmetyöt eivät onnistu on se, että usko ei ole tarpeeksi vahva. No persujen usko ilmaston muuttumattomuuteen on todella vahva- ei heidän uskoaan horjuta mikään. Joten se asia on kunnossa. Ja nyt tulemme siihen minun epäluuloisuuteeni. Minä ajattelen, että koska heidän uskonsa on niin vahva, niin sen pitäisi jo näkyä ilmastonmuutos mittareissa. Mutta eikös mitä: mittarit näyttävät vuosi vuodelta enemmän punaista. Tiedän, että ei minun pitäisi katsella tosiasioita vaan uskoa vahvasti. Mutta en voi kertakaikkiaan itselleni mitään. Luulen, ettänäin on muitten ihmisten laita myös - emme me voi muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti