Kameljontti

Järkytyin syvästi kun eteeni osui tutkimus siitä kuinka vähän persut tietävät ilmastonmuutoksesta. Järkytystä seurasi ajatusketjussa seuraava ajatus ja se oli: Ehkä he tietävät kaikesta muustakin yhtä vähän. Tästä taas seurasi uusi kauhistus: Entä jos he tällä tietämyksen määrällä olisivat menneet hallitukseen hoitamaan meidän asioitamme! Onneksi sentään älysivät kieltäytyä hallituspaikasta.
Asioilla on aina toinenkin puoli. Niin on myös persuilla.
Joku viisas oli kehunut heitä, että miten onnettoman pienellä tietomäärällä ja ymmärryksellä he käyvät ilmasto keskustelua. Kun asiaa tarkemmin mietin, niin on pakko hyväksyä tämä ja onhan heitä pakko ihailla. Toisaalta tunnen suurta kateutta, kun ei minusta  miestä ryhtyä väittelemään asiasta, josta en mitään tiedä. Olisi se hienoa. Mutta kun kantti kerran ei riitä, niin pakko on heittäytyä mielikuvitusmaailmaan ja siellä tehdä sankaritekoja. Kuvittelen kuinka väittelen kiivaasti yliopiston professorien kanssa kvanttifysiikasta ja Higsin hiukkasista. Sitten mielikuvitusmaailmassani  vuosien  kuluttua istun takkatulen ääressä ja kerron silmät pyöreinä minua katsoville lapsenlapsilleni, kuinka väittelin professorien kanssa asiasta, josta en tiennyt yhtään mitään.
No nyt ei pysty kuin haaveilemaan.
Persuissa on muutakin, josta kannattaisi ottaa oppia. Se on asennoituminen. Olisikin hyvä, jos pystyisi ottamaan aina tilanteeseen sopivan asennoitumisen milloin keneltäkin. Mutta tämä persujen asennoituminen olisi monikäyttöinen.
Kysymyksessä on ilmastonmuutoksen mittaaminen. Eri tahot ovat mitanneet lämpötiloja ja todenneet ilmastonmuutoksen olemassaolon. Tähän persut toteavat: Mittauksissa on virhe. Johon tutkijat: Mutta monet eri tahot ovat mitanneet ja kaikilla tulos on sama. Tähän persut: He ovat salaliitossa. Tutkijat: Emme ole salaliitossa. Tähän persut: Me emme usko ilmastonmuutokseen!
Tämä viimeinen veto on nerokas: Asiasta tehdään uskonkappale, jolloin jokainen saa oman vakaumuksensa uskoa tai olla uskomatta.
Mutta tämä asenne - kunpa olisi kanttia soveltaa sitä. Se olisi erittäin käyttökelpoinen esimerkiksi, jos poliisi pysäyttäisi ja väittäisi minun ajaneen ylinopeutta. Väittäisin ensin, että he ovat mitanneet väärin. Kävisi ilmi, että sattumalta tielaitos olisi mitannut samassa paikassa ja saanut saman ylinopeuden. Silloin väittäisin, että he ovat salaliitossa. He sanoisivat, etteivät ole. Tähän sitten sanoisin, että minun uskoni sanoo, etten ajanut ylinopeuteen. Enkä vakaumukseni mukaan edes usko ylinopeuksiin. Silloin poliisi ei voisi sakottaa minua. Oikeastaan minulla olisi syytä olla närkästynyt kun he tuolla tavalla loukkaavat minun vakaumustani.