Tiistaina näyttelyn avajaisten jälkeen ajauduin ravintola Teerenpeliin. Siellä oli oikein rattoisaa siihen asti kunnes portsari saapasteli luokseni ja sanoi, että hänen on poistettava minut sisätiloista minun vihapuheitteni takia. Olin ihmeissäni, mutta ihmettely ei auttanut yhtään vaan hän hoputti minut ulkoterassille. Siinä tynnyrin päällä oli hyvä paikka tuopilleni. Halusin tietää mitä minä olin sanonut sellaista, mikä voitaisiin tulkita vihapuheeksi. Siksi kysyin useaan kertaan, että mitä minä olen sanonut. Portsari kehotti minun itseni miettivän, että mitä olen puhunut. Tilanne oli aivan päätön. Tuli mieleen Solzhenitsyn Vankileirien saaristo. Siinä kirjassa ihmisiä tuomittiin Siperiaan niin isoja määriä, että syyttäjiltä loppui mielikuvitus ja he joutuivat kysymään syytetyiltä, että mitä sellaista he mahdollisesti ovat tehneet, että siitä voisi tuomita Siperiaan. Veljeni kanssa kun keskustelin tästä tapauksesta, niin hän sanoi, että onneksi poliisi ei toimi niin kuin tämä portsari: Heittää ihmisen putkaan ja pyytää, että hän itse miettisi, että mitä sellaista hän on tehnyt, että siitä joutuu putkaan. Tätä ideaa ei saa hallitukselle kertoa, sillä he oivaltaisivat, että näin saataisiin poliisin toiminta rahoitettua hyvin kun putka reissusta veloitettaisiin tuntuva hinta.
Kysyin portsarilta, että voinko minä tehdä saman? Siis, jos ravintolassa olisi joku jonka naama ei miellytä, niin menisin ja valehtelisin portsarille, että tuo on puhunut vihapuhetta ja te heittäisitte kaverin ulos. Tähän en saanut häneltä selvää vastausta. Oikeastaan minua hävettää tämä kysymys, sillä on päivän selvää, että minä saan asiakkaana tehdä saman mitä joku muu asiakas tekee. Tämä juttu on aika kummallinen. Yritin miettiä mitä on oikein tapahtunut. Portsari ei suostunut kertomaan, että mitä olin sanonut - hän vetosi vaitiolo velvollisuuteen. Jälleen kerran tuli mieleen Vankileirien saaristo kirja. Siinä jotain satelliitti valtiossa olevaa syytettiin jostain. Syyttämisen aikaan hän ei vielä ymmärtänyt venäjää ja siksi hän ei tiennyt mistä rikoksesta hänet tuomittiin Siperiaan vankileirille. Siellä hän oppi sitten venäjää ja hänelle heräsi uteliaisuus tietää, että mistä hän sai tuomion. Mutta hän ei sitten kuitenkaan viitsinyt selvittää asiaa. Kaverilla oli hyvä tilanne taju: Oikeastaan hauskempi juttu, että hän oli tuomittu tietämättä mistä hänet tuomittiin. Hänellä oli mahdollisuus selvittää asia, mutta minulla ei, sillä portsari ei suostu koskaan tätä asiaa paljastamaan. Mutta mietin mitä muuten on oikein tapahtunut? En usko, että portsari on itse keksinyt koko jutun. Keskustelussa sain aika hyvän kuvan hänen älyn lahjoistaan ja tiedän, että hänellä ei riittäisi mielikuvitusta moisen keksimiseen. Siis joku on oikeasti valittanut vihapuheesta. Ja jos näin on tapahtunut, niin tilanne on juridisesti mielenkiintoinen. Siinä hän on väittänyt, että olen vihapuhunut ja minä väitän, että en ole puhunut. Ja portsari päättää uskoa sitä toista. Sana vastaan sana. Voisi olla mahdollista, että kaksi ihmistä valehtelee, että olen vihapuhunut. Mutta on teoreettisesti erittäin epätodennäköistä, että samaan ravintolaan sattuisi yhtä aikaa kaksi näin sekopäistä ihmistä. Tämä tapaus osoitti oman rajoittuneisuuteni. Itseäni en syytä tästä rajoittuneisuudestani vaan kasvatusta. Minut on kasvatettu niin, että pitää olla kohtelias, ei saa aiheuttaa toisille turhaan vahinkoa ja pitää kunnioittaa muita ihmisiä. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että toisten kiusaamisesta voisi saada hyviä elämyksiä. Tässä olisi nyt tarjolla hyvä väylä laajentaa omaa asennoitumistaan, jos vain ymmärtäisin hyödyntää tätä mahdollisuutta. Voin jo sieluni silmin nähdä mitä elämyksiä saan uudesta tavasta asennoitua kanssa ihmisiin. Istuisin Teerenpelissä ja etsisin katseellani näkyisikö jossain pöydässä ihmisen, jota kohtaan voisin tuntea vastenmielisyyttä. Kun sellaisen löytäisin, niin marssisin portsarin luo ja valehtelisin hänelle, että tuo tuossa pöydässä on puhunut vihapuhetta. Sitten seuraisin suurella tyytyväisyydellä kaverin epäuskoisia ja hämmentyneitä ilmeitä kun hänelle kerrottaisiin, miksi hänet nyt heitetään ulos. Samoin olisi mukava seurata kuinka kaveri yrittäisi turhaan vakuutella portsaria. Sitten kun harrastuksessa edistyisin, niin voisin vähän vaihdella kohdetta. Yrittäisin saada näytökseen erilaisia vivahteita: Joku pillahtaisi itkuun, joku äityisi väkivaltaiseksi. Ja minä katselisin ja nauttisin esityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti