VIHAPUHETTA 3

   Tapaus Teerenpeli on herättänyt keskustelua ja on herättänyt ajatuksia. Mielenkiintoisia lausahduksia olen kuullut. Eräs ystävä, jolle kerroin tapauksesta oli aika ihmeissään ja vastasi ja sanoi näin: Silloin kun ravintolan portsari rupeaa puhumaan laista, niin silloin pitää pistoolista ottaa varmistin pois päältä.
Mietin tätä tapausta elämyksenä. Solzhenitskylle oli aikamoinen elämys joutua Siperiaan.  Tämä Teerenpelin juttu antaa kalpean aavistuksen siitä, miltä se on mahtanut tuntua. Siinä on hyvin paljon samoja piirteitä.  Mielivaltainen kohtelu, tuomion todistamisen leväperäisyys ja sattumanvarainen ilmianto kulttuuri.  Tästä Teerenpeli voisi kehitellä myyntivaltin, jolla erottuisi muista ravintoloista.
Tämä tapaus herätti myös syvällisempiäkin ajatuksia tuomio kulttuurista.  Minä olen elänyt länsimaisen hapatuksen aivopestynä ja minulla on iskostunut mieleen sen tapa jakaa tuomioita. Enkä osaa edes ajatella, että onko tämä tapa välttämättä oikea tapa?  Olen tottunut siihen, että jos tuomitaan, niin syyllisyys pitää todistaa. Länsimaisessa oikeus ajattelussa on myös sellainen naurettava periaate, että ketään ei saa tuomita sellaisen lakipykälän mukaan, joka astuu voimaan vasta teon tekemisen jälkeen. Lakitermi on taannehtiva laki. Tässä länsimaisessa oikeus käsityksessä on paljon naurettavia periaatteita - niitä on niin paljon, että en jaksa niitä edes luetella. Mainitsen vain pari hulluimmasta päästä. Yksi on se ajatus, että tuomio ei saa olla kosto. Toinen naurettava ajatus on se, että mieluummin syyllinen vapautetaan kuin, että syytön joutuisi tuomituksi.  Jos monimiljoonaisen kansan Neuvostoliitto sovelsi erilaista periaatetta, niin voiko noin suuri kansa olla väärässä. Varsinkin kun sama periaate on otettu taas käyttöön Venäjällä. Eikä se ole ainoa valtio: Turkissa se on myös käytössä ja Puolaan ja Unkariin ollaan kovaa sellaista ottamassa käyttöön.  Eihän he voi olla väärässä.  Tätä toisenlaista lain soveltamista puolustaa myös se, että se on perinteisempi ja vanhempi tapa. Raamatussa Jumala tuomitsi usein taannehtivasti. Hyvin usein tuomittiin koko kansa koviin rangaistuksiin siitä, että joku oli tehnyt syntiä. Siis nekin saivat tuomion, jotka eivät olleet tehneet syntiä. Länsimaisen oikeus periaatteen mukaan rikos ja rangaistus pitäisi olla jossain suhteessa toisiinsa. Vaikea sanoa varmasti, että oliko Jumalan säätämässä rangaistuksessa minkäänlaista asteikkoa, koska Jumala ei koskaan kertonut, että kuka oli tehnyt syntiä ja mitä syntiä tämä joku oli tehnyt.  Tämä on tismalleen sama periaate kuin Teerenpelin portsarilla. Mutta epäilen, että Jumalalla ei asteikkoa ollut. Mutta en tiedä - epäilen vain.
Oikeuskäytänteen muuttamista Suomessakin puolustaa se, että tämä ehdottamani on perinteisempi ja myös se, että tämä länsimainen järjestelmä vääristää meidän ajatteluamme.  Me erehdymme ajattelemaan kaikesta, että teoilla on merkitystä ja oikeudenmukaisuus on luonnon laki. Mutta ei luonnossa mikään ole oikeudenmukaista. Pienempi hai kun tappaa saaliin, niin sinne tulevat isommat ja syövät tämän toisen pyydystämän. Eikä siellä tuomari tuli ja pistä näitä isoja roistoja vankilaan. Tai otetaan sairaudet. Ihminen, joka elää hyveellisesti saa syövän ja kuolee nuorena kun toinen retku, joka rellestää, sikailee ja irstailee elää vanhaksi.  Tai kunnollinen ihminen saa vaikean sepelvaltimotaudin perimän ja ei sitä perimää poisteta vaikka hän olisi kuinka hyveellinen tahansa. Toki on myös sairauksia jotka saa elintavoillaan. Tupakoinnista saattaa saada syövän ja voin ja kerman syömisestä sydäninfarktin. Mutta ne muutamat taudit eivät poista sattumanvaraisuutta. Saattaahan olla, että Venäjällä ja Turkissa voi ihan oikeatakin rikoksesta saada rangaistuksen.