Kaikki aina sanovat, että kannattaa kilpailuttaa. Sähköyhtiöitä, pankkeja, vakuutuslaitoksia ja ihan kaikkia kannattaisi kilpailuttaa. Toki tiedän, että jos jotain asiaa oikein toitotetaan, niin siihen kannattaisi suhtautua epäillen. Mutta kuitenkin uskoin tähän hokemaan, sillä ajattelin, että jos joku tekee halvemmalla, niin silloin minulle jää enemmän rahaa. Tämä tuntui matemaattisesti loogiselta. Olen siis kilpailuttanut ihan kaikkea. Tai ainakin pankkeja, sähköyhtiöitä, vakuutusyhtiötä, operaattoreita ja olut panimoita. Tätä olen harrastanut vuosia. Kuvittelin, että kun aina kilpailutan, niin seuraava tekee saman halvemmalla ja minulle jää enemmän rahaa itselleni. Mutta onkin käynyt päinvastoin: Mitä enemmän kilpailutan sitä vähemmän on jäänyt ylimääräistä rahaa. Onneksi en ole sentään sortunut tilaamaan niitä lehtiä, joita he toimittaisivat minulle kotiin täysin ilmaiseksi. Jos sen olisin tehnyt, niin olisin puilla paljailla.
Olenkin tyhmyyksissäni ymmärtänyt asian väärin. Nyt kun totuus on minulle valjennut, niin osaan tehdä kaiken oikein. Kun seuraavan kerran operaattori soittaa ja ehdottaa, että vaihtaisin nykyisen operaattorin palvelut heidän vastuulleen, niin en hyväksy ehdotusta, elleivät he lupaa tarjota näitä samoja palveluita paljon kalliimmalla kuin mitä tämä voimassa oleva operaattori tarjoaa. Sillä tämähän on päivänselvää: Jos halvempaan vaihtaminen jättää käteen vähemmän rahaa, niin silloin minulle jää enemmän rahaa käyttööni kun vaihdan kalliimpaan.
Haluaisi olla viisas ja tietäväinen. Tämä harhakuvitelma harmittaisikin jos olisin ainoa harhassa elävä. Mutta onneksi suurin osa ihmisistä elää tämän saman harhan vallassa. Tämä koskee myös kuntia ja valtiota. Ollaan oikein lailla vaadittu, että kunnan ja valtion pitää kilpailuttaa omia hankkeitaan. Näille molemmille on käynyt tismalleen samoin kuin minulle: Mitä kauemmin ovat kilpailuttamista harrastaneet sitä vähemmän kunnalla ja valtiolla on varaa mihinkään. Lain laatijat ovatkin haksahtaneet säätämään niin, että halvin tarjous hyväksytään. Heidän olisi kannattanut säätää niin, että kallein pitäisi hyväksyä.
keskiviikko 31. toukokuuta 2017
perjantai 12. toukokuuta 2017
Mitaleita
Tämä on vähän kiusallinen aihe nyt, kun ollaan niin odotettu Suomen Leijonilta kultamitalia. Mutta kiusallisiakin aiheita on syytä esitellä. Mutta mitalit ovat viikon parin sisällä ylittäneet sen kynnyksen, että olen niihin kiinnittänyt huomiota. Jos jokin asia kiinnittää minun huomioni, niin se onkin sitten kova juttu!
Leijonien mitalia en ole ajatellut, kun en aikaisemmin uskaltanut sellaista edes toivoa. Oikeastaan minulle oli yllätys, että nyt yleensä pelataan jääkiekon MM kisoja. Mutta yksi mitali herätti minut apatian tilasta - se oli mitali, joka minulle jaettiin kun olen jaksanut opettaa 20 vuotta aikuisia tunareita. Olisi siitä voinut olla ylpeä kun valehdeltiin, että me mitalin saajat ollaan hienoa ja pätevää sakkia. Olisin voinut uskoakin ne pötypuheet, jos samaan aikaan ei olisi leikattu opetuksesta 35 prosenttia pois. Mutta leikkaukseen syyllisiä ei ole Wellamo-opiston johto, eikä Kansalaisopistojen liitto vaan syyllinen on nykyinen hallitus, joka leikkaa sieltä, missä se tulee kaikista kalliimmaksi ja välttää visusti leikkaamasta siellä, missä valtion tuet aiheuttavat eniten vahinkoa.
Mutta tämä onkin sitten eri plokin aihe. Nyt minun pitäisi niistä mitaleista kirjoittaa, jotta edes jonkinmoinen tolkku tässä säilyy.
Toinen mitali, joka herätti minut tylsyyden tilasta oli Suomen 100-vuotisen juhlan kunniaksi painettu mitali. Tai se aiottiin lyödä, mutta kohun takia sitä ei lyöty. Syynä kohuun ja mitalin takaisin vetämiseen oli mitaliin siirretty kuva. Kuva oli lavastettu ja siinä valkoiset teloittavat punaisia. Tätä aihetta ei pidetty ylevänä ja siksi se poistettiin. En ota kantaa siihen onko kuva ylevä vai sopimaton, mutta siinä oli toimittu ajattelemattomasti. Tämä kapinahan on asia, jota ei vieläkään voida käsitellä neutraalisti. Siksi onkin väistämätöntä, että selvitetään, kummat on teloittajat ja kummat teloitettavat ja kun se on selvitetty, niin toiset ottavat nokkiinsa - syystäkin - ja he tuntevat, että tämä juhla ei olekaan heille tarkoitettu. Puolet kansasta siis kokee, ettei juhla ole heille. Siksi olisikin syytä lyödä myös toinen kuva mitaleihin. Se voisi olla kuva tilanteesta, jossa "Chaplin" alias Aarne Hietakangas teloittaa 20 aseetonta vankiaan, koska yhdellä vangeista on liian hyvä takki. Oikeastaan vaikka mitalin suunnittelijalla oli ajattelemattomuutta melkoisesti, niin perus ajatus on nerokas. Jos ajattelee avioliittoa, tai omaa elämäänsä, tai itsenäisyyttä, niin mitään ei oikein pidä arvossaan, jos mihinkään niistä ei liity vaikeuksia ja kamppailua. Siksi itsenäisyyden esittäminen sankarillisten tapahtumien sarjana lieventää arvostusta. Ehdotankin siksi, että esitetään itsenäisyyden tapahtumat näitten vaikeuksien ja töppäysten sarjana. Ehdotan, että tehdään kaksitoista mitalia, missä tämä asia parhaiten tulee esiin. Ensin ajattelin, että numerologisesti olisi hyvä, jos tehtäisiin sata mitalia, koska vuosiakin on sata, mutta se tuntui vähän hankalalta ajatukselta. Aiheita kyllä olisi hyvinkin sataan mitaliin. Yksi mitali olisi tietenkin se Chaplinin suorittama teloitus. Tämä aihe on muutenkin mitä oivallisin, sillä se oli kapinan pahin yksittäinen ja julmin teloitus. Aihe on myös siksi erinomainen, koska nämä teloitetut eivät mitenkään liittyneet taisteluihin, vaan sattumalta olivat kai matkalla pois sodan jaloista. Tämä symbolisoisi elämän sattumanvaraisuutta - itsenäisyyden saaminenkin oli melkoinen sattumien summa.
Muut yhdeksän aihetta voisivat olla:
1. Lapuanliike muiluttaa presidentti K.J.Ståhlbergin.
2. Desantti Johan Bäckman
3. Unkarilainen kirjailija Dénes Kiss uskoutuu Matti Rossille ja kertoo epäkohdista. Matti Rossi ilmiantaa hänet Unkarin Kirjailijaliitolle. Tästä tapauksesta pitäisi ehdottomasti tehdä mitali.
4. Mäntsälän kapina.
5. Olkiluoto kolmosen rakentaminen.
6. Fredi esittää Eurovision laulukilpailussa kappaleen "Pylly vasten pyllyä".
7. Talvivaaran ihme.
8. Sotasyyllisyys oikeudenkäynti.
9. Suomi rähmällään Neuvostoliiton edessä.
10. Chaplin teloittaa vankinsa.
11. Se lavastettu teloitus, joka jo aiottiin.
12. Los Angelsin olympia kilpailuiden 10 000 metrin juoksu.
13. Kauko Juhantalo valtakunnan oikeudessa.
14. Koulutusleikkaukset.
Joku voi nyt kuvitella, että numeroni eivät täsmää. Selitys on se, että vuoden 1918 tapahtumat on pakko lyödä kahdella eri versiolla, koska on täysin mahdotonta näyttää vain toisen osapuolen toimia. Kohdat 1-12(13) kertovat niistä vaikeuksista, mitä olemme kokeneet. Mutta kohta 14 on tärkeä, sillä se kertoo meidän tulevaisuudesta. Jos Suomi selviää hallituksen tekemien koulutusleikkausten jälkeen, niin se on todellinen ihme
Olen tähän tehnyt parista aiheesta ehdotuksen.
Leijonien mitalia en ole ajatellut, kun en aikaisemmin uskaltanut sellaista edes toivoa. Oikeastaan minulle oli yllätys, että nyt yleensä pelataan jääkiekon MM kisoja. Mutta yksi mitali herätti minut apatian tilasta - se oli mitali, joka minulle jaettiin kun olen jaksanut opettaa 20 vuotta aikuisia tunareita. Olisi siitä voinut olla ylpeä kun valehdeltiin, että me mitalin saajat ollaan hienoa ja pätevää sakkia. Olisin voinut uskoakin ne pötypuheet, jos samaan aikaan ei olisi leikattu opetuksesta 35 prosenttia pois. Mutta leikkaukseen syyllisiä ei ole Wellamo-opiston johto, eikä Kansalaisopistojen liitto vaan syyllinen on nykyinen hallitus, joka leikkaa sieltä, missä se tulee kaikista kalliimmaksi ja välttää visusti leikkaamasta siellä, missä valtion tuet aiheuttavat eniten vahinkoa.
Mutta tämä onkin sitten eri plokin aihe. Nyt minun pitäisi niistä mitaleista kirjoittaa, jotta edes jonkinmoinen tolkku tässä säilyy.
Toinen mitali, joka herätti minut tylsyyden tilasta oli Suomen 100-vuotisen juhlan kunniaksi painettu mitali. Tai se aiottiin lyödä, mutta kohun takia sitä ei lyöty. Syynä kohuun ja mitalin takaisin vetämiseen oli mitaliin siirretty kuva. Kuva oli lavastettu ja siinä valkoiset teloittavat punaisia. Tätä aihetta ei pidetty ylevänä ja siksi se poistettiin. En ota kantaa siihen onko kuva ylevä vai sopimaton, mutta siinä oli toimittu ajattelemattomasti. Tämä kapinahan on asia, jota ei vieläkään voida käsitellä neutraalisti. Siksi onkin väistämätöntä, että selvitetään, kummat on teloittajat ja kummat teloitettavat ja kun se on selvitetty, niin toiset ottavat nokkiinsa - syystäkin - ja he tuntevat, että tämä juhla ei olekaan heille tarkoitettu. Puolet kansasta siis kokee, ettei juhla ole heille. Siksi olisikin syytä lyödä myös toinen kuva mitaleihin. Se voisi olla kuva tilanteesta, jossa "Chaplin" alias Aarne Hietakangas teloittaa 20 aseetonta vankiaan, koska yhdellä vangeista on liian hyvä takki. Oikeastaan vaikka mitalin suunnittelijalla oli ajattelemattomuutta melkoisesti, niin perus ajatus on nerokas. Jos ajattelee avioliittoa, tai omaa elämäänsä, tai itsenäisyyttä, niin mitään ei oikein pidä arvossaan, jos mihinkään niistä ei liity vaikeuksia ja kamppailua. Siksi itsenäisyyden esittäminen sankarillisten tapahtumien sarjana lieventää arvostusta. Ehdotankin siksi, että esitetään itsenäisyyden tapahtumat näitten vaikeuksien ja töppäysten sarjana. Ehdotan, että tehdään kaksitoista mitalia, missä tämä asia parhaiten tulee esiin. Ensin ajattelin, että numerologisesti olisi hyvä, jos tehtäisiin sata mitalia, koska vuosiakin on sata, mutta se tuntui vähän hankalalta ajatukselta. Aiheita kyllä olisi hyvinkin sataan mitaliin. Yksi mitali olisi tietenkin se Chaplinin suorittama teloitus. Tämä aihe on muutenkin mitä oivallisin, sillä se oli kapinan pahin yksittäinen ja julmin teloitus. Aihe on myös siksi erinomainen, koska nämä teloitetut eivät mitenkään liittyneet taisteluihin, vaan sattumalta olivat kai matkalla pois sodan jaloista. Tämä symbolisoisi elämän sattumanvaraisuutta - itsenäisyyden saaminenkin oli melkoinen sattumien summa.
Muut yhdeksän aihetta voisivat olla:
1. Lapuanliike muiluttaa presidentti K.J.Ståhlbergin.
2. Desantti Johan Bäckman
3. Unkarilainen kirjailija Dénes Kiss uskoutuu Matti Rossille ja kertoo epäkohdista. Matti Rossi ilmiantaa hänet Unkarin Kirjailijaliitolle. Tästä tapauksesta pitäisi ehdottomasti tehdä mitali.
4. Mäntsälän kapina.
5. Olkiluoto kolmosen rakentaminen.
6. Fredi esittää Eurovision laulukilpailussa kappaleen "Pylly vasten pyllyä".
7. Talvivaaran ihme.
8. Sotasyyllisyys oikeudenkäynti.
9. Suomi rähmällään Neuvostoliiton edessä.
10. Chaplin teloittaa vankinsa.
11. Se lavastettu teloitus, joka jo aiottiin.
12. Los Angelsin olympia kilpailuiden 10 000 metrin juoksu.
13. Kauko Juhantalo valtakunnan oikeudessa.
14. Koulutusleikkaukset.
Joku voi nyt kuvitella, että numeroni eivät täsmää. Selitys on se, että vuoden 1918 tapahtumat on pakko lyödä kahdella eri versiolla, koska on täysin mahdotonta näyttää vain toisen osapuolen toimia. Kohdat 1-12(13) kertovat niistä vaikeuksista, mitä olemme kokeneet. Mutta kohta 14 on tärkeä, sillä se kertoo meidän tulevaisuudesta. Jos Suomi selviää hallituksen tekemien koulutusleikkausten jälkeen, niin se on todellinen ihme
Olen tähän tehnyt parista aiheesta ehdotuksen.
perjantai 31. maaliskuuta 2017
MIKÄ ON DONALD TRUMP?
Olen miettinyt, että mikä Donald Trump oikein on? Kun kuuntelee hänen puheitaan, niin tulee mieleen, että onko tuo puhuja oikein järjissään? Puhe on yksinkertaista vöyhkäämistä, jossa usein logiikasta ei ole tietoakaan. Hän saattaa seuraavana päivänä puhua aivan päinvastaista kuin mitä edellisenä päivänä on puhunut. Lisäksi hänellä ei ole käytöstavoista tietoakaan. Ihmisen aivan yksinkertaisiin taitoihin kuuluu ymmärtää miltä toisesta tuntuu ja tämän taidon takia ihminen kykenee välttämään sellaisen kielenkäytön, jonka arvaa loukkaavan toista. Mutta tämä taito puuttuu Trumpilta. Mielenvikaisuus oli yksi valistunut arvaus. Erittäin hyvä arvaus myös on se, että hän on narsisti ja psykopaatti. Mutta nämä arvaukset osoittautuivat vääräksi. Asian oikea laita selvisi kun kuuntelin tiedeykköstä. Siinä puhuttiin roboteista. Pohdittiin mikä ero on ihmisellä ja robotilla. Yhdeksi eroksi tutkija selitti sen, että robotti ei osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Ajattelin, että sehän on kuin Donald Trump. Ajatus tuntui ensin huvittavalta, mutta kun tutkin asiaa tarkemmin, niin selvisi, että Donald Trump tosiaan on robotti. Tutkimuksissani selvisi, Trump on venäläisten robotti, jonka he ujuttivat vaaleihin mukaan. Tässä ei ollut mitään pahantahtoisuutta, vaan he halusivat vain testata, että miten robotti selviää presidentin hommista. Jos se selviää hyvin, niin sitä voisi kokeilla Venäjälläkin. Tämän takia he sotkeutuivat Amerikan vaaleihin, sillä eihän venäläinen koskaan muuten sotkeutuisi vieraan valtion sisäisiin asioihin. Yksi syy siihen, että miksi Putin halusi tavata Trumpin on se, että hän halusi vähän ohjelmoida sitä paremmaksi, sillä tässä ohjelmassa on paljon puutteita.
Yksi ongelma on se, että ohjelma on liian mukautuvainen tilanteisiin. Tämä näkyy siinä, että sen mielipiteet ja lupaukset vaihtelevat liian nopeaan tahtiin. Ohjelman parametrissa on liikaa painotettu päämäärää. Päästäkseen päämäärään se sanoo ja tekee mitä tahansa. Tämä on vähän kiusallista, sillä sen takia sitä pidetään valehtelevana presidenttinä. Toinen ongelma on se, että ohjelmassa on suuria puutteita puheen vivahteissa. Osin tämä johtuu siitä, että puheen muokkaus joutuu kääntämään venäjästä englanniksi. Tässä vivahteet katoavat. Mutta on siinä vivahteiden tunnistamisessa muutenkin suuria puutteita. Näistä johtuen se puhuu tyylillisesti ihan mitä sattuu - sellaista, mistä saisi turpiinsa missä tahansa nakkikioskilla. No presidentin hommissa se ei merkitse muuta kuin, että kukaan ei luota siihen yhtään ja harva haluaa tehdä yhteistyötä sen kanssa. Ilmeiden ohjelmoinnissa on ollut myös puutteita. Siihen ei olla ohjelmoitu kuin kaksi ilmettä. Se on aivan liian pieni valikoima.
Myös se ohjelman osuus, jolla ratkaistaan ongelmia on puutteellinen. Yleensä tämä tarkoittaa, että se ei kykene arvioimaan ongelmaa, jos se on vähänkään monimutkaisempi. Tästä syystä se kehittelee ongelmaan ratkaisun, joka on hyvin yksinkertainen. Poikkeuksetta tämä vain pahentaa tilannetta. Robotin voisi kuvitella olevan vahvimmillaan silloin kun lasketaan pelkkiä lukuja. Mutta tähän matemaattiseen ohjelman osioon on tullut buki - siis virhe. Tästä johtuen se yrittää vähentää veroja ja samaan aikaan lisätä liittovaltion menoja.
Kaikista pahin puutteellisuus siinä on se, että siitä puuttuu täydellisesti kyky arvioida tiedon luotettavuutta. Se siis tulkitsee kaiken tiedon yhtä luotettavaksi, riippumatta siitä, että mistä se tulee. Kun tähän yhdistyy se, että ohjelmaan ei ole ohjelmoitu mitään johdonmukaisuutta, niin on täysin sattumanvaraista minkä tiedon se ottaa päätöksen perusteeksi. Tai ei se ole sattumanvaraista, sillä päätöksen peruste on se tieto, mitä se on sattunut viimeisimmäksi lukemaan tai katselemaan. Yksi huvittava virhe myös ohjelmointiin tuli. Se ei ole merkittävä, mutta huvittava. Venäläiset unohtivat ohjelmoida siihen kirjoitustaidon. Se olisi ollut yksinkertainen ja helppo ohjelman pätkä lisätä, mutta he eivät tulleet ajatelleeksi, että presidentti tarvitsisi kirjoitustaitoa.
Yksi ongelma on se, että ohjelma on liian mukautuvainen tilanteisiin. Tämä näkyy siinä, että sen mielipiteet ja lupaukset vaihtelevat liian nopeaan tahtiin. Ohjelman parametrissa on liikaa painotettu päämäärää. Päästäkseen päämäärään se sanoo ja tekee mitä tahansa. Tämä on vähän kiusallista, sillä sen takia sitä pidetään valehtelevana presidenttinä. Toinen ongelma on se, että ohjelmassa on suuria puutteita puheen vivahteissa. Osin tämä johtuu siitä, että puheen muokkaus joutuu kääntämään venäjästä englanniksi. Tässä vivahteet katoavat. Mutta on siinä vivahteiden tunnistamisessa muutenkin suuria puutteita. Näistä johtuen se puhuu tyylillisesti ihan mitä sattuu - sellaista, mistä saisi turpiinsa missä tahansa nakkikioskilla. No presidentin hommissa se ei merkitse muuta kuin, että kukaan ei luota siihen yhtään ja harva haluaa tehdä yhteistyötä sen kanssa. Ilmeiden ohjelmoinnissa on ollut myös puutteita. Siihen ei olla ohjelmoitu kuin kaksi ilmettä. Se on aivan liian pieni valikoima.
Myös se ohjelman osuus, jolla ratkaistaan ongelmia on puutteellinen. Yleensä tämä tarkoittaa, että se ei kykene arvioimaan ongelmaa, jos se on vähänkään monimutkaisempi. Tästä syystä se kehittelee ongelmaan ratkaisun, joka on hyvin yksinkertainen. Poikkeuksetta tämä vain pahentaa tilannetta. Robotin voisi kuvitella olevan vahvimmillaan silloin kun lasketaan pelkkiä lukuja. Mutta tähän matemaattiseen ohjelman osioon on tullut buki - siis virhe. Tästä johtuen se yrittää vähentää veroja ja samaan aikaan lisätä liittovaltion menoja.
Kaikista pahin puutteellisuus siinä on se, että siitä puuttuu täydellisesti kyky arvioida tiedon luotettavuutta. Se siis tulkitsee kaiken tiedon yhtä luotettavaksi, riippumatta siitä, että mistä se tulee. Kun tähän yhdistyy se, että ohjelmaan ei ole ohjelmoitu mitään johdonmukaisuutta, niin on täysin sattumanvaraista minkä tiedon se ottaa päätöksen perusteeksi. Tai ei se ole sattumanvaraista, sillä päätöksen peruste on se tieto, mitä se on sattunut viimeisimmäksi lukemaan tai katselemaan. Yksi huvittava virhe myös ohjelmointiin tuli. Se ei ole merkittävä, mutta huvittava. Venäläiset unohtivat ohjelmoida siihen kirjoitustaidon. Se olisi ollut yksinkertainen ja helppo ohjelman pätkä lisätä, mutta he eivät tulleet ajatelleeksi, että presidentti tarvitsisi kirjoitustaitoa.
LUPAUKSIA
Tämän aamun lehden yleisönosastossa neljä nuorta esitti kysymyksen, että miksi aikuiset eivät halua pelastaa maailmaa? Kysymys oli aiheellinen, sillä juuri nämä nuoret joutuvat kohtaamaan sen julman todellisuuden, johon he joutuvat kun tämä ilmastonmuutos pääsee kunnolla vauhtiin. Näitä kysymyksiä tulee varmaan lisää jatkossa.
Kun luin tämän kirjoituksen ja katselin pöydällä lojuvaa vaalimainosta, jossa ehdokas kehuu olevansa vastuullinen, niin en voi olla ajattelematta tilanteen irvokkuutta. Nuoret kasvavat lapset ovat oikeasti ja aiheesta huolestuneita ja sitten nämä ehdokkaat vaalimainoksissaan puhuvat tyhjänpäiväisyyksiä. Mitä tarkoittaa se vastuullisuus? Se ei tarkoita yhtään mitään. Tietenkin voisihan sitä vastuullisuutta mitata. Voisi arvottaa sen vastuullisuuden siitä kuinka suuresta asiasta on vastuullinen. Jos tuntee vastuullisuutta siitä, että parkkimaksuja ei nosteta, mutta ei piittaa yhtään siitä, että maapallo tuhotaan, niin absoluuttisesti tämä ihminen on vastuuton. Mutta vaali höpinöissä tällä ei ole mitään merkitystä. Vaali höpinöissä riittää se, että itse tuntee itsensä vastuulliseksi.
Nämä vaalilupaukset ovatkin sitten asia erikseen. Jos ostan tuotteen, joka ei vastaa mainostettua, niin voin palauttaa sen. Mutta jos äänestän tyyppiä, joka ei pidä lupauksiaan, niin en saa ääntäni takaisin paremmin sijoitettavaksi. Tai saan vasta seuraavissa vaaleissa, mutta sillä välillä tyyppi on saanut jo paljon pahaa aikaan. Tämäkin on pieni uhka näille poliitikoille, sillä joku voi seuraavissa vaaleissa muistaa, että tämä petti edellisissä vaaleissa. Siksi kannattaakin luvata vaikuttavan tuntuisia asioita, jotka oikeasti eivät tarkoita mitään. Aika möhläyksen tekivät hallituspuolueitten puheenjohtajat kun ennen vaaleja lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Oikeastaan se on ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta ei olisi kannattanut luvata mitään näin konkreettista.
Tästä myös johtuu, että poliitikko ei oikein lupaa mitään.
Mutta yksi asia, jossa vaalikoneet ovat saaneet selvän tuloksen oli eräs kysely. Tässä kyselyssä ehdokkaalle esitettiin väite ja sitten heidän piti vastata, että onko hän samaa mieltä vai eri mieltä. Väite oli, että: On parempi, että meidän lapsillamme tulee olemaan sietämätön maapallo elää kuin me joutuisimme vähän alentamaan elintasoamme.
Tarkalleen ottaen kysymys ei ollut aivan näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Kyselyssä selvisi, että yli 50% persuista oli samaa mieltä. Se ei ole yllätys. Enemmän oli yllätys se, että kokoomuksessa oltiin enemmän samaa mieltä kuin kepussa. Olisin kuvitellut tilanteen olevan toisin päin.
Hyvää tässä oli se, että uskalsivat kertoa mielipiteensä. Huonoa on se, että näin moni ei piittaa omista lapsistaan.
Kun luin tämän kirjoituksen ja katselin pöydällä lojuvaa vaalimainosta, jossa ehdokas kehuu olevansa vastuullinen, niin en voi olla ajattelematta tilanteen irvokkuutta. Nuoret kasvavat lapset ovat oikeasti ja aiheesta huolestuneita ja sitten nämä ehdokkaat vaalimainoksissaan puhuvat tyhjänpäiväisyyksiä. Mitä tarkoittaa se vastuullisuus? Se ei tarkoita yhtään mitään. Tietenkin voisihan sitä vastuullisuutta mitata. Voisi arvottaa sen vastuullisuuden siitä kuinka suuresta asiasta on vastuullinen. Jos tuntee vastuullisuutta siitä, että parkkimaksuja ei nosteta, mutta ei piittaa yhtään siitä, että maapallo tuhotaan, niin absoluuttisesti tämä ihminen on vastuuton. Mutta vaali höpinöissä tällä ei ole mitään merkitystä. Vaali höpinöissä riittää se, että itse tuntee itsensä vastuulliseksi.
Nämä vaalilupaukset ovatkin sitten asia erikseen. Jos ostan tuotteen, joka ei vastaa mainostettua, niin voin palauttaa sen. Mutta jos äänestän tyyppiä, joka ei pidä lupauksiaan, niin en saa ääntäni takaisin paremmin sijoitettavaksi. Tai saan vasta seuraavissa vaaleissa, mutta sillä välillä tyyppi on saanut jo paljon pahaa aikaan. Tämäkin on pieni uhka näille poliitikoille, sillä joku voi seuraavissa vaaleissa muistaa, että tämä petti edellisissä vaaleissa. Siksi kannattaakin luvata vaikuttavan tuntuisia asioita, jotka oikeasti eivät tarkoita mitään. Aika möhläyksen tekivät hallituspuolueitten puheenjohtajat kun ennen vaaleja lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Oikeastaan se on ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta ei olisi kannattanut luvata mitään näin konkreettista.
Tästä myös johtuu, että poliitikko ei oikein lupaa mitään.
Mutta yksi asia, jossa vaalikoneet ovat saaneet selvän tuloksen oli eräs kysely. Tässä kyselyssä ehdokkaalle esitettiin väite ja sitten heidän piti vastata, että onko hän samaa mieltä vai eri mieltä. Väite oli, että: On parempi, että meidän lapsillamme tulee olemaan sietämätön maapallo elää kuin me joutuisimme vähän alentamaan elintasoamme.
Tarkalleen ottaen kysymys ei ollut aivan näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Kyselyssä selvisi, että yli 50% persuista oli samaa mieltä. Se ei ole yllätys. Enemmän oli yllätys se, että kokoomuksessa oltiin enemmän samaa mieltä kuin kepussa. Olisin kuvitellut tilanteen olevan toisin päin.
Hyvää tässä oli se, että uskalsivat kertoa mielipiteensä. Huonoa on se, että näin moni ei piittaa omista lapsistaan.
sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
DEMOKRATIA ON RIKKI
Paljon on kähisty siitä, että demokratia on rikki. Omituista tässä on se, että ne jotka tästä vaahtoavat, ovat itse rikkoneet sen. Onkohan siinä taka-ajatuksena se, että kun he oikein tästä vaahtoavat, niin kukaan ei huomaa heidän itsensä olevan syyllisiä tähän rikkomiseen. Mutta kieltämättä tässä syytöksessä on paljon perää. Joku viisas on kauan sitten sanonut, että demokratia on helvetin huono järjestelmä, mutta se on kuitenkin paras järjestelmä hoitaa kansan yhteisiä asioita. Eikä tilanne ole vieläkään muuttunut miksikään. Rajakit tästä rikkoutuneesta demokratiasta vaahtoavat. Heillä on tässä asiassa sama juttu kuin kaikessa muussakin, josta he vaahtoavat: Heillä ei ole tarjolla mitään parempaa vaihtoehtoa, vaan järjestelmällisesti he tarjoavat huonompia järjestelmiä tilalle. Sen sijaan minulla on parempia ehdotuksia. En suinkaan vielä ole keksinyt aivan uutta järjestelmää, vaan parantelen tätä demokratiaa. Hallitus on keksinyt, että kilpailu kyky saadaan paremmaksi kuin huononnetaan palkkoja rutkasti, romutetaan työehdot ja nöyryytetään työttömiä. Nämä säännöt koskevat kaikkia muita kuin niitä, jotka niistä päättivät. Epäluuloisena ihmisenä luotan erittäin vähän sellaisiin päätöksiin, jotka koskevat muita paitsi niitä, jotka niistä ovat päättäneet. Tämä asia on ensimmäinen, joka pitää muuttaa. Otetaan esimerkiksi rajat kiinni liikettä. He haluavat estää vapaan matkustelun. Olenkin ihmetellyt, että jos ei itse halua matkustella mihinkään, niin ei kai ole pakko joka ikinen vuosi mennä Mallorcalle? Ei siihen lakia tarvita vaan voi jäädä vapaasti kotiin. Tähän minulla onkin sitten hyvä järjestelmä. Voisi säätää niin, että jos tehdään jokin laki, niin se koskee ensimmäisenä niitä, jotka sen lain ovat säätäneet. Järjestelmää voisi kehittää vieläkin paremmaksi. Voisi tehdä niin, että jokainen yksilö kotonaan ottaisi tietokoneellaan kantaa siihen, että kannattaako tätä lakia vai ei. Jos hän kannattaa, niin laki on hänen kohdallaan voimassa. Jos ruksaa kohdan, että ei kannata, niin silloin häntä tämä laki ei koske. Kaikki ovat tyytyväisiä. Ne, jotka eivät halua matkustella, niin heidän kohdallaan laki estää sen ja minua, joka haluaisin matkustella, laki ei koske ja minulle rajat ovat auki.
perjantai 24. maaliskuuta 2017
TODELLINEN ONGELMA
Nykyään tunnun eksyvän aika usein rajakkien keskusteluihin. Usein siellä raivotaan jostain asiasta niin sietämättömän alkeellisesti, että niitten lukeminen tekisi minustakin sairaan. Eilenköhän törmäsin sellaiseen, jossa raivottiin siitä, että miten joku ei hanki oikeita ongelmia vaan ottaa kantaa jostain mitättömästä asiasta. Olikohan kysymys äitiyspakkauksesta tai jostain sellaisesta. Yleensä kuittaan näitten rajakkien raivoamiset typeriksi enempiä miettimättä, koska ne ovat yleensä typeriä. Säästyy vaivaa kun ei tarvitse miettiä, että oliko se sittenkin viisasta vai oliko taas jokin typerä kannanotto. Mutta nyt pysähdyin hetkeksi miettimään ja minun oli pakko myöntää, että ajatuksessa on sittenkin jotain järkeä. Jos me kaikki keskittyisimme kaikista olennaisimpaan asiaan, niin ehkä me saisimme kaikista tärkeämmän asian hoidettua kuntoon. Jos ryhdytään listaamaan vähemmän tärkeitä asioita ja tärkeitä asioita, niin luettelon kaikista vähäpätöisin asia on koiran paska. Silti siitä jotkut raivoavat enemmän kuin mistään muusta. Jos siirrytään koiran paskasta kissan paskaan, niin ollaan jo siirrytty monta pykälää tärkeämpään asiaan päin. Maailmassa on monta ongelmaa, joten en viitsi luetella kaikkia maailman ongelmia vakavuus järjestyksessä, vaan hyppään heti kaikista vakavimpaan ongelmaan. Ihmiskunnan vakavin ongelma kautta aikojen on tämä ilmastonmuutos. Meidän kenenkään siis ei kannattaisi kauheasti käyttää energiaamme ja tunteitamme vähäpätöisempien ongelmien vatvomiseen. Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikessa muussa voisi heittää lekkeriksi ja keskittyä vain tähän ongelmaan. Edelleenkin on hyvä, ettei heitellä roskia kaduille ja olisi hyvä, että käytös tapamme ovat hyvät. Mutta näistä vähäpätöisistä asioista ei kannata raivota. Vaan säästää se raivo tähän tärkeään asiaan.
Tässä asiassa vain on yksi omituinen juttu. Erittäin omituista on se, että rajakki sanoo, että pitäisi keskittyä todelliseen ongelmaan. Rajakki on ihminen, joka itse raivoaa paperittomista pakolaisista ja kaikesta täysin vähäpätöisistä ongelmista, eikä ajatuksen puolikastakaan uhraa ihmiskunnan vakavimmalle ongelmalle. Tämä raivoaminen paperittomista on myös siksi ajan haaskausta, koska a) pakolaiset ovat ilmastopakolaisia - siis ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien takia b) Kun ilmastonmuutos etenee, niin tämä pakolaisten tulo on vasta alkusoittoa. Niitä tulee sellaiset määrät, etteivät mitkään raja-aidat niitä tule pysäyttämään. Ainoastaan jos saamme ilmastonmuutoksen pysäytettyä, niin se ryntäys voitaisiin estää.
Jos totta puhutaan, niin en minä ollenkaan tiedä, että oliko tämän ajatuksen alkuun panija oikeasti ihminen, joka itse keskittyy vain vähäpätöisten ongelmien vatvomiseen vai pystyikö hän keskittymään tähän tärkeimpään asiaan. Minä tein vain siten kun on verkossa tapana tehdä: Oletin asian olevan niin, enkä vaivautunut selvittämään, että miten asia todellisuudessa on.
Tässä asiassa vain on yksi omituinen juttu. Erittäin omituista on se, että rajakki sanoo, että pitäisi keskittyä todelliseen ongelmaan. Rajakki on ihminen, joka itse raivoaa paperittomista pakolaisista ja kaikesta täysin vähäpätöisistä ongelmista, eikä ajatuksen puolikastakaan uhraa ihmiskunnan vakavimmalle ongelmalle. Tämä raivoaminen paperittomista on myös siksi ajan haaskausta, koska a) pakolaiset ovat ilmastopakolaisia - siis ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien takia b) Kun ilmastonmuutos etenee, niin tämä pakolaisten tulo on vasta alkusoittoa. Niitä tulee sellaiset määrät, etteivät mitkään raja-aidat niitä tule pysäyttämään. Ainoastaan jos saamme ilmastonmuutoksen pysäytettyä, niin se ryntäys voitaisiin estää.
Jos totta puhutaan, niin en minä ollenkaan tiedä, että oliko tämän ajatuksen alkuun panija oikeasti ihminen, joka itse keskittyy vain vähäpätöisten ongelmien vatvomiseen vai pystyikö hän keskittymään tähän tärkeimpään asiaan. Minä tein vain siten kun on verkossa tapana tehdä: Oletin asian olevan niin, enkä vaivautunut selvittämään, että miten asia todellisuudessa on.
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Demokratia
Edellistä hallitusta haukuttiin siitä, että se ei tehnyt mitään. Tuleva hallitus tulee saamaan aikaan. Kauhulla odotan mitä kaikkea se saa aikaan. Tästä hallituksesta tulee mieleen sen entisen isännän entinen renki. Tämän isännän renki oli tavattoman ahkera - ja tavattoman tyhmä. Tämä renki sai aikaiseksi paljon ja ajoi isännän epätoivoon. Mutta olemme demokraattisesti valinneet nämä ihmiset hoitamaan yhteisiä asioitamme. Jokunen aika sitten Kim Lindblom kirjoitti ES:än yleisönosastossa väärin äänestämisestä. Tosin hän kirjoitti myös, että Pohjois-koreassa, Kiinassa, Zimbabwessa, Kuubassa ja Venäjällä arvostetaan ympäristön suojelua yli kaiken ja kannatetaan tasa-arvoista avioliittolakia ja hyväksytään homous. Mutta väärin äänestämisessä oli sarkastinen vivahde. Hänen johto ajatuksensa tässä väärin äänestämisessä oli se, että kansa ei voi äänestää väärin. Tämä on hyvin usein esitetty ajatus. Tämä ajatus perustuu siihen, että jokaisella on oikeus äänestää mitä hän haluaa ja äänestäjä on aina oikeassa. Tulee mieleen kuinka aikoinaan natsi saksa syntyi kun niin monet äänestivät Hitleriä. Tästä ei ole pitkä hyppäys siihen, että kuinka moni Venäjällä on äänestänyt Putinia. Jos äänestäjä on aina oikeassa, niin Hitleriä ja Putinia äänestäneet olivat oikeassa. Ajatus, että äänestäjä on aina oikeassa ja siksi häntä ei ulkopuolinen voi mitenkään arvostella sisältää hiukan kyseenalaisen ajatuksen. Siinä on vähän sellainen ajatus, että äänestäjä on aivoton idiootti, joka ei oikein ole vastuussa omista valinnoistaan. Koska hän ei ole vastuussa omista päätöksistään, niin ei häntä myöskään voida arvostella hänen tekemistään valinnoista. Mutta jos kukaan muu ei saa eikä voi arvostella äänestäjää hänen valinnastaan, niin kai hänen oma mielipiteensä kuitenkin on pätevä. Jos äänestäjä vaihtaa vaalien välillä ehdokasta, niin se todistaa, että äänestäjä on aikaisemmin valinnut omasta mielestään väärin. Erityisesti jos hän vaihtaa puoluetta, niin hän on vielä vahvemmin vakuuttunut siitä, että on aikaisemmin valinnut väärin. Vai ajatellaanko oikeasti, että äänestäjä on niin holhottava, että hän ei edes itse ole pätevä arvioimaan omia valintojaan? Oli äänestäjän sitten vastuussa omista teoistaan tai ei, niin elämme demokratiassa. Demokratia toimii niin, että ihmiset asettautuvat ehdolle hoitamaan ensisijaisesti omia asioitaan ja siinä sivussa sitten valtakunnan asioita. Jos tämän ehdokkaan omat asiat ovat tärkeitä monelle muulle, niin nämä ihmiset äänestävät häntä. Kun on tarpeeksi näitä muita, niin kansanedustaja tulee valituksi. Persut ovat demokratiaa puhtaimmillaan. He ajavat työssä käyvien hyvin toimeentulevien miesten etuja. Muitten etuja he eivät aja. Heiltä on turha odottaa, että köyhät ja tulevat sukupolvet saisivat jotain. Päinvastoin: Tämän päivän sikailu tulee tulevien sukupolvien maksettavaksi. Ja hinta on melkoinen. Tämä hallitus ei tule saamaan kiitosta tulevilta sukupolvilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)