Nyt olen saanut katsottua kaikki studia generalian syksyn luennot (https://www.avoin.helsinki.fi/studiageneralia/syksy_2013.htm). Ne käsittelivät ilmastonmuutosta. Mielenkiintoisia nämä luennot olivat, samoin keskustelut. Maapallosta opin paljon ja ilmastonmuutoksesta. Sain myös selvemmän käsityksen koko ongelmasta. Kaikki luennot olivat mielenkiintoisia, mutta erityisesti Atte Korholan luento ja Taalaksen luento olivat mielenkiintoisia. Samoin oli lohdullista kuulla, että vaikka nyt ihminen tunkee ilmakehään hiiltä aivan liikaa, niin laatta tektoniikka korjaa tämän asian miljoonassa vuodessa - vai oliko se kahdessa? Itse olen vain sen verran hätäinen luonne, etten malttaisi odottaa niin kauan. Toinen asia on se, että kerkeääkö ihmiskunta tuhoutua ennen kuin asia korjaantuu.
Mielenkiintoista, joskaan yllättävää oli se, että kuinka paljon hörhöjä luento oli vetänyt yleisöön. Sarja oli myös kahdessa asiassa hyvinkin lohdullinen. Ensimmäinen lohdullinen asia oli se millaiseksi ihmisten käsitys ilmiöstä on muotoutumassa. Tilanne on se, että ilmasto tutkijat ovat entistä vakuuttuneempia siitä, että ilmaston muutos on ihmisen aiheuttamaa ja se on vakava ongelma, mutta samaan aikaan rahvas uskoo yhä voimakkaammin siihen, että ongelmaa on liioiteltu. Mutta miksi tämä on minulle niin lohdullinen tieto? Asia johtuu siitä, että haluaisin suomalaisten olevan viisain kansa maapallolla. Olen pettynyt, kun tulee tietoja, ettei tämä olekaan viisain kansa. Mutta tässä asiassa muitten maittenkin rahvas elää harhassa, joten suomen kansa ei sen tyhmempää kuin ihmiset muuallakaan ovat.
Selvisi myös mielenkiintoinen syy miksi rahvas on niin huoleton tämän asian suhteen. Huolettomuus johtuu siitä, etteivät tutkijat osaa tarkasti sanoa millaiset ilmiön seuraukset tulevat olemaan: Onko seurauksena katastroohvi vai täydellinen helvetti?
Voi olla, että tähän huolettomuuteen on toinenkin syy. Voi olla niin, että ihmisen ominaisuus - ei vika - on se, ettei se osaa oikein ottaa huomioon tulevaisuutta.
Toinen myönteinen anti luentosarjasta oli se, että nyt voi panna elämän huoletta ranttaliksi. Sillä ilmastonmuutos on siinä vaiheessa, ettei enää mitään ole tehtävissä.
Paljon oli puhetta siitä miten ihmisille saataisiin viesti perille. Asian viestimisessä onkin suuria ongelmia. Kyse on monimutkaisesta asiasta ja se pitäisi osata selittää kansatajuisesti, jotta ihmiset ymmärtäisivät. Mutta asioita ei saa yksinkertaistaa, koska silloin joudutaan oikomaan joissain kohdissa ja silloin ilmastoskeptikot pystyvät tarttumaan asiaan ja levittelemään siitä näyttäviä otsikoita. Jolloin tämä yksinkertaistaminen kääntyykin asiaa vastaan.
Toinen asia on se, että pitäisi rehellisesti kertoa, että ilmastonmuutos aiheuttaa hirmumyrskyjä, katastrofaalisia tulvia, kuivuutta, aavikoitumista, talouskriisejä, nälkää ja kansamurhia, mutta ei saisi pelotella, sillä pelottelu on huono keino viedä asiaa eteenpäin.
tiistai 10. joulukuuta 2013
lauantai 30. marraskuuta 2013
Salaliitto
Parin päivän päästä julkaistaan uusimmat pisa tulokset. Mielenkiinnolla odotan, että joko tässä seuraavassa näkyy eduskunnan vaikutus. On kulunut useampi vuosi jo siitä kun Suomi oli pisa tuloksien ykkönen. Tai ykkönen suomi ollut jo useamman kerran, mutta tämä nimenomainen vuosi oli merkittävä siinä, että sinä vuonna eduskunta päätti vähentää kouluissa taito ja taideaineita. Jo silloin ihmettelin päätöstä, sillä oma ajatukseni oli - ja on vieläkin se, että jos jokin maa on oppimisen ykkössijalla, niin silloin ei kannattaisi muuttaa opetuksen tuntirakenteita. Vielä hullummaksi tämän päätöksen tekee se, että juuri silloin julkaistiin useampikin tutkimus, joissa tutkittiin taito ja taidelajien vaikutusta oppimiseen ja aivojen kehittymiseen. Tulokset olivat, että niillä on uskomattoman suotuisa vaikutus. Sitä ei ole tutkittu, että miksi näin on. Musiikin ja matematiikan välinen yhteyden voi arvata. Kun kuuntelee musiikkia tai vielä parempi, jos itse soittaa, niin se kehittää aivojen hermoratoja siten, että ihmisen on helpompi ratkaista matemaattisia ongelmia. Voikin olla niin, että kymmenen minuutin soittaminen on tehokkaampaa matematiikan oppimiselle kuin se, että pänttää kaavoja tunnin. Jotenkin samaan tapaan aivoihin vaikuttavat muutkin taito ja taideaineet.
Mutta miksi eduskunta oikein teki näin hölmön päätöksen? Päätöksen, jonka järjettömyyden minäkin näin heti. Ovatko eduskuntaan valitut yksinkertaisesti niin tyhmiä, että tekevät tämmöisiä päätöksiä? Vai onko kysymys siitä, että heille heräsi halu tutkia ikään kuin kenttä olosuhteissa näitten tutkimusten paikkansa pitävyys. Jos he vähentävät taito ja taide aineita asteittain ja jos oppimistulokset huononevat, niin tutkimukset ovat olleet oikeassa. Vastaus on, että ei kumpikaan syy ole oikea, vaan kysymys on salaliitosta. Kansanedustajia on ärsyttänyt, että pääasiassa akateemiset naiset ovat omalla työllään saavuttaneet ykikös sijan oppimistuloksissa. Siksi kansanedustajat ovat tehneet salaliiton, jolla halusivat pudottaa Suomi kärkisijoilta. He olivat varsin tietoisia näistä tutkimuksista ja siksi he päättivät leikkiä tyhmää ja tehdä juuri päinvastoin kuin mitä tutkimukset olisivat edellyttäneet. Mutta tämmöiset muutokset näkyvät hitaasti ja salaliittolaiset halusivat pelata varman päälle. Jotta Suomi saataisiin tehokkaammin pudotettua he päättivät saada opetustilanteeseen mahdollisimman paljon häiriöitä. Ensiksi koululuokkiin integroitiin oppilaita, jotka oikeasti kuuluisivat hullujen huoneeseen tai vankilaan. Lisäksi opettajan kurinpito valtuuksia pienennettiin. Siksi odotankin tiistaina julkaistavan pisa tutkimuksen tuloksia. Jokohan salaliiton vaikutukset alkavat näkyä tuloksissa?
Mutta miksi eduskunta oikein teki näin hölmön päätöksen? Päätöksen, jonka järjettömyyden minäkin näin heti. Ovatko eduskuntaan valitut yksinkertaisesti niin tyhmiä, että tekevät tämmöisiä päätöksiä? Vai onko kysymys siitä, että heille heräsi halu tutkia ikään kuin kenttä olosuhteissa näitten tutkimusten paikkansa pitävyys. Jos he vähentävät taito ja taide aineita asteittain ja jos oppimistulokset huononevat, niin tutkimukset ovat olleet oikeassa. Vastaus on, että ei kumpikaan syy ole oikea, vaan kysymys on salaliitosta. Kansanedustajia on ärsyttänyt, että pääasiassa akateemiset naiset ovat omalla työllään saavuttaneet ykikös sijan oppimistuloksissa. Siksi kansanedustajat ovat tehneet salaliiton, jolla halusivat pudottaa Suomi kärkisijoilta. He olivat varsin tietoisia näistä tutkimuksista ja siksi he päättivät leikkiä tyhmää ja tehdä juuri päinvastoin kuin mitä tutkimukset olisivat edellyttäneet. Mutta tämmöiset muutokset näkyvät hitaasti ja salaliittolaiset halusivat pelata varman päälle. Jotta Suomi saataisiin tehokkaammin pudotettua he päättivät saada opetustilanteeseen mahdollisimman paljon häiriöitä. Ensiksi koululuokkiin integroitiin oppilaita, jotka oikeasti kuuluisivat hullujen huoneeseen tai vankilaan. Lisäksi opettajan kurinpito valtuuksia pienennettiin. Siksi odotankin tiistaina julkaistavan pisa tutkimuksen tuloksia. Jokohan salaliiton vaikutukset alkavat näkyä tuloksissa?
tiistai 26. marraskuuta 2013
Politiikkaa
Kun tiikerien aitaukseen eksyy apina, niin tiikerit hyökkäävät sen kimppuun ja tappavat ja syövät. Näin he tekevät, vaikka palvelija tarjoilee riittävästi kissanruokaa. Ei heidän tarvitsisi hötkyillä jonkun apinan perässä.
Miten tämä liittyy politiikkaan? Lupasin jokin aika sitten, että teen magneetit ja kirjoitan asiasta josta en ymmärrä mitään. Lupausten aikoihin julkaistiin uutisia politiikasta ja silloin ymmärsin, etten ymmärrä tästä asiasta mitään. Ensinnäkin oli ne jutut Heidi Hautalasta. Ensin hän teki moraalisesti väärin kun ei vahtinut, että kirvesmies suorittaa palkastaan verot sun muut. Tästä seurasi hirveä kohina. Mutta sitten tuli se omistajaohjaus jupakka. Siinä Hautala teki moraalisesti oikein ja se oli jo niin paha juttu, että hänen oli erottava. Tämä sai minut ihmettelemään, vaikka asiassa ei ole mitään ihmettelemistä. Ihmettely taas sai aikaan sen, että tutkiskelin tarkemmin poliittisia käytänteitä. Tämä moraalinen vaatimus on yksi politiikan peruspiirre. Rahvas vaatii poliitikoilta sellaista moraalia, jota he eivät vaadi edes naapuriltaan. Silti he äänestävät eduskuntaan aikamoisia rötöstelijöitä. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Ainakaan ensi silmäyksellä. Jos verrataan mikä on tapana laissa ja mikä on tapana kansan edustajien kohtelussa, niin erot ovat melkoisia. Oikeus valtiossa jokainen on syytön, kunnes syyllisyys todistetaan, syytetty saa valehdella ja muistaa väärin ilman seuraamuksia (todistaja ei), ketään ei saa tuomita taannehtivasti. Poliitikkojen taas pitää todistaa syyttömyytensä ja aina tämäkään ei riitä, sillä usein jos on jotain syytetty, niin se riittää jo leimaamaan hänet syylliseksi, poliitikko ei saa koskaan syytettäessä valehdella tai muistaa väärin, taannehtivat tuomiot ovat arkipäivää politiikassa. Usein käykin niin, että moraalisesti oikea muuttuukin äkkiä ja poliitikko huomaa tehneensä moraalisesti väärin.
Koko järjestelmässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Mutta asiaa tutkittuani siinä on paljonkin järkeä. Mutta tätä ei voida selittää tämän päivän ihmisellä. Ratkaisun avain liittyy tiikereihin ja ihmisen kehitykseen. Joudumme menemään ihmisen kehityksessä viisi miljoonaa vuotta taaksepäin. Aikaisemmin ihmisen eloonjäämisen streategiana oli pakeneminen, mutta nyt evoluutiossa tapahtui muutos ja uhan kohdatessa hyökkäys strategia alkoi vahvistua. Agressiivisyys osoittautui menestykselliseksi menetelmäksi. Jos pesimä alueelle tuli karhu, niin koko yhteisö villin kiihkon vallassa hyökkäsi kimppuun ja yhdessä saivat tapettua pedon. Tämä lynkkaus ominaisuus on meissä kehittynyt miljoonien vuosien aikana ja se on meissä sisällä. Valitettavasti lynkkaus on kielletty, emmekä me pääse tätä ominaisuutta käyttämään. Kaikki pedotkin on tapettu metsistä, ettei niihinkään voi purkaa tätä meidän tarvettamme. Tämä lajiominaisuuden käyttämättömyys on johtanut patoutumiin ja siihen on kehitetty korvaavia purkautumisteitä. Yksi tärkein on politiikka. Ihminen on luonut tämän järjestelmän, jotta pääsisi toteuttamaan tätä lynkkaus ominaisuuttaan. Se on vain henkinen lynkkaus, mutta parempi sekin kuin ei mitään lynkkausta. Ihminen toimii tässä alitajuisesti: Moraalia muutetaan jatkuvasti ja ihmiset valitsevat rötöstelijöitä, jotta pääsisivät purkamaan patoutumiaan. Mutta tässä alitajuinen toimii epäjohdonmukaisesti. Kun rahvas valitsee rötöstelijöitä eduskuntaan, jotta lynkkaus taipumus saisi purkautumisväylän, niin toinen ihmisen ominaisuus taas vesittää tämän. Ihmisen toinen selviämiselle tärkeä ominaisuus on reagoida sellaiseen, joka poikkeaa normaalista. Jos joku persu sammuu mootoripyörä jengin tiloihin, niin siinä ei ole mitään poikkeuksellista, vaan se on heidän normaali tapansa hoitaa valtakunnan asioita. Eikä sellaisesta synny mitään lynkkaus meininkiä.
Miten tämä liittyy politiikkaan? Lupasin jokin aika sitten, että teen magneetit ja kirjoitan asiasta josta en ymmärrä mitään. Lupausten aikoihin julkaistiin uutisia politiikasta ja silloin ymmärsin, etten ymmärrä tästä asiasta mitään. Ensinnäkin oli ne jutut Heidi Hautalasta. Ensin hän teki moraalisesti väärin kun ei vahtinut, että kirvesmies suorittaa palkastaan verot sun muut. Tästä seurasi hirveä kohina. Mutta sitten tuli se omistajaohjaus jupakka. Siinä Hautala teki moraalisesti oikein ja se oli jo niin paha juttu, että hänen oli erottava. Tämä sai minut ihmettelemään, vaikka asiassa ei ole mitään ihmettelemistä. Ihmettely taas sai aikaan sen, että tutkiskelin tarkemmin poliittisia käytänteitä. Tämä moraalinen vaatimus on yksi politiikan peruspiirre. Rahvas vaatii poliitikoilta sellaista moraalia, jota he eivät vaadi edes naapuriltaan. Silti he äänestävät eduskuntaan aikamoisia rötöstelijöitä. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Ainakaan ensi silmäyksellä. Jos verrataan mikä on tapana laissa ja mikä on tapana kansan edustajien kohtelussa, niin erot ovat melkoisia. Oikeus valtiossa jokainen on syytön, kunnes syyllisyys todistetaan, syytetty saa valehdella ja muistaa väärin ilman seuraamuksia (todistaja ei), ketään ei saa tuomita taannehtivasti. Poliitikkojen taas pitää todistaa syyttömyytensä ja aina tämäkään ei riitä, sillä usein jos on jotain syytetty, niin se riittää jo leimaamaan hänet syylliseksi, poliitikko ei saa koskaan syytettäessä valehdella tai muistaa väärin, taannehtivat tuomiot ovat arkipäivää politiikassa. Usein käykin niin, että moraalisesti oikea muuttuukin äkkiä ja poliitikko huomaa tehneensä moraalisesti väärin.
Koko järjestelmässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Mutta asiaa tutkittuani siinä on paljonkin järkeä. Mutta tätä ei voida selittää tämän päivän ihmisellä. Ratkaisun avain liittyy tiikereihin ja ihmisen kehitykseen. Joudumme menemään ihmisen kehityksessä viisi miljoonaa vuotta taaksepäin. Aikaisemmin ihmisen eloonjäämisen streategiana oli pakeneminen, mutta nyt evoluutiossa tapahtui muutos ja uhan kohdatessa hyökkäys strategia alkoi vahvistua. Agressiivisyys osoittautui menestykselliseksi menetelmäksi. Jos pesimä alueelle tuli karhu, niin koko yhteisö villin kiihkon vallassa hyökkäsi kimppuun ja yhdessä saivat tapettua pedon. Tämä lynkkaus ominaisuus on meissä kehittynyt miljoonien vuosien aikana ja se on meissä sisällä. Valitettavasti lynkkaus on kielletty, emmekä me pääse tätä ominaisuutta käyttämään. Kaikki pedotkin on tapettu metsistä, ettei niihinkään voi purkaa tätä meidän tarvettamme. Tämä lajiominaisuuden käyttämättömyys on johtanut patoutumiin ja siihen on kehitetty korvaavia purkautumisteitä. Yksi tärkein on politiikka. Ihminen on luonut tämän järjestelmän, jotta pääsisi toteuttamaan tätä lynkkaus ominaisuuttaan. Se on vain henkinen lynkkaus, mutta parempi sekin kuin ei mitään lynkkausta. Ihminen toimii tässä alitajuisesti: Moraalia muutetaan jatkuvasti ja ihmiset valitsevat rötöstelijöitä, jotta pääsisivät purkamaan patoutumiaan. Mutta tässä alitajuinen toimii epäjohdonmukaisesti. Kun rahvas valitsee rötöstelijöitä eduskuntaan, jotta lynkkaus taipumus saisi purkautumisväylän, niin toinen ihmisen ominaisuus taas vesittää tämän. Ihmisen toinen selviämiselle tärkeä ominaisuus on reagoida sellaiseen, joka poikkeaa normaalista. Jos joku persu sammuu mootoripyörä jengin tiloihin, niin siinä ei ole mitään poikkeuksellista, vaan se on heidän normaali tapansa hoitaa valtakunnan asioita. Eikä sellaisesta synny mitään lynkkaus meininkiä.
tiistai 15. lokakuuta 2013
Politiikkaa 3
Edellisen viikon vaikuttavimmat mediapläjäykset olivat tiedelehden artikkeli nukkumisesta, Helsingin yliopiston avoimenyliopiston studiageneralian luento ilmaston muutoksesta, Magneetti lehti, juttu Hautalan erosta ja ESS:n artikkeli kansanedustajien rötöstelyistä ja tuomioista. Hautalan juttuja ja kansanedustajan rötöstely juttuja kun seurasi, niin oli pakko todeta, etten minä ymmärrä politiikkaa. Tämä vähän häiritsi, mutta kun lukaisi Magneetti lehden, niin tunsin helpostusta, sillä kyseisen lehden toimitus ei tunnu ymmärtävän yhtään mistään mitään. Olen jo aikaisemmin huomannut, että tämä toimitus ei ymmärrä ilmastonmuutoksesta yhtään mitään, ei lääketieteestä, eikä ravitsemustieteestä. Oikeastaan tieteellinen ajattelu on toimitukselle täysin vierasta. Aikaisemmin olen vähän epäillyt, että lehti ei ymmärrä lainsäädännöstäkään mitään, koska kirjoitteli asiasta. Minun lakitieteellinen pätevyyteni puutteen takia en vain pystynyt arvioimaan silloin asiaa. Mutta viime viikon julkaisu todisti, ettei tämä lehti todellakaan ymmärrä tästäkään asiasta mitään. Samassa painoksessa oli kirjoitus taiteesta. Luulin, ettei tämä julkaisu pysty yllättämää enää minua, mutta olin väärässä. Luin tämän jutun ja selvisi, että myös taide kuuluu niihin asioihin, josta lehden toimituksella ei ole alkeellisintakaan ymmärrystä. Lehden linja on kieltämättä aika vallankumouksellinen: Siinä julkaistaan vain sellaisia aiheita, josta toimituksella ei ole mitään käsitystä. Toinen vallankumouksellinen ajatus lehden linjassa on se, että miten monessa asiassa toimitus on tietämätön. Miten voi olla mahdollista, että joku voi selvitä näin tietämättömänä tässä maailmassa, jossa tietoa tulvii joka lävestä? Paskaahan suurin osa tästä tietomäärästä on, mutta aina on riski, että jostakin ujuttautuisi oikeaakin tietoa pilaamaan asian. Onko lehdellä jossakin kellarissa toimittajien valmistamo? Siellä joukko lapsia on suljettu tynnyreihin, jonne pistetään ruokaa ja juomaa jostain kolosta. Kun lapsi on kasvanut tarpeeksi suureksi, niin hänet päästetään tynnyristä pois ja opetetaan kirjoittamaan ja hän on valmis ryhtymään Magneeti lehden toimittajan hommiin.
Mutta tämä ajatus, että kirjoittaa asioista, joista ei ymmärrä mitään on kiehtova. Minähän voisin kirjoittaa seuraavan jutun politiikasta, koska siitä en ymmärrä. Varsinkin nämä jutut politiikkojen rötöksistä ja Hautala juttu ovat sellaisia, joissa minun ymmärrys loppuu tyystin. Siinä olisi hyvä aihe minulle.
Mutta tämä ajatus, että kirjoittaa asioista, joista ei ymmärrä mitään on kiehtova. Minähän voisin kirjoittaa seuraavan jutun politiikasta, koska siitä en ymmärrä. Varsinkin nämä jutut politiikkojen rötöksistä ja Hautala juttu ovat sellaisia, joissa minun ymmärrys loppuu tyystin. Siinä olisi hyvä aihe minulle.
torstai 3. lokakuuta 2013
Myrkkyä
Ihmisen järjettömyyttä voi ihmetellä tai voi olla ihmettelemättä. Minulla on huono tapa ihmetellä. Paljon kypsemmän ihmisen merkki olisi todeta, että tämä järjettömyys ei ole ihmisen virhe, vaan se on ihmisen ominaisuus. Enkä minä ihmettele niitä ihmisiä, jotka koirille levittävät myrkytettyjä herkkupaloja. Nämä ihmiset ovat yksinkertaisesti seonneet. Seonneitten ihmisten kanssa me muutenkin joudumme elämään. Mutta niitä ihmisiä minä ihmettelen, jotka antavat henkisen hyväksyntänsä näille teoille. Nämä ihmiset perustelevat hyväksyntäänsä sillä, että koirat ärsyttävät heitä. Toisaalta, jos asiaa ajattelen tarkemmin, niin tämä antaa aivan uusia mahdollisuuksia. Siis se, että lain omiin käsiin ottaminen on hyväksyttävää, jos jokin asia ärsyttää. Kun ajattelee kuinka moni asia minuakin ärsyttää, niin henkeä suorastaan salpaa kun mietin mitä kaikkea minä saisin tehdä. Mitä hupia ja iloa saisin kun heittelisin kivenmurikoilla niitä nuoria sällejä, jotka ajavat mopoilla tyhjänpäiväistä edestaas ajoa tuossa kadulla. Ärsyttävien asioiden luettelo on loputon, joten hupia antavien tekojen luettelo on myös loputon. Mutta asiassa on omat ongelmansa. Jos hyväksymme tämän moraalisen oikeuden ottaa laki omiin käsiin, niin silloin pitäisi olla moraalinen rangaistus asteikko. Laissa on sellainen periaate, että vakavista rötöksistä saa kovemman tuomion. Mutta miten tätä soveltaa henkiseen hyväksyntään? Voisi olla niin, että jos jokin asia ärsyttää enemmän, niin kosto saisi olla kovempi. Tässä on se ongelma, että miten mitataan kuinka paljon ketäkin ärsyttää. Siksi täytyisi olla yleiset sopivuus säännöt. Järjestelmässä tehtäisiin asteikko, että mikä teko mahdollistaa minkäkin tason koston. Tässä tulee ongelmaksi myös se, että jos otetaan asteikon lievimmäksi kostoksi tämä koiran myrkyttäjien teko, niin kosto asteikko kasvaa nopeasti aivan tolkuttomiin mittoihin. Jos koira ärsyttää ja sen vuoksi myrkyttäminen on sopiva kosto, niin mitä saisi tehdä kissojen ulkona liikkumisen takia. Kissan ulosteet ovat paljon vaarallisempia kuin koiran ja kissat aiheuttavat melkoisesti enemmän hävitystä luonnossa. Olisiko siis sallittua kissojen ulkoilun takia myrkyttää kissa ja polttaa omistajan talo. Entä sitten tyhjäkäynti? Onko silloin tiiliskivi tuulilasista liian lievä kosto ja kuoleman rangaistus tyhjäkäyttäjälle asteikkoon sopivampi kosto? Tässä myrkyttämisessä on muutenkin monta omituista piirrettä. Yksi on se, että jos joku vihaa koiria, niin miten hän onnistuu kylvämään myrkky syöttejä niin, ettei niitä syö jokin luonnonvarainen eläin? Ei mitenkään. Toinen asia on se, että kosto on hyvin summittainen. Tuntuu, että on järjetöntä rankaista koiraa tai kissaa siitä, että ne ulostavat sopimattomiin paikkoihin. Eläimen omistaja on vastuussa eläimestä ja kosto pitäisi kohdistaa häneen. Tämä on länsimaisen oikeusperiaatteen mukainen ja sopii myös minun oikeustajuuni.
tiistai 24. syyskuuta 2013
Tiede ja uskonto 2
Eläimillä on kolme tapaa suhtautua uhkaan: Hyökätä, paeta tai leikkiä kuollutta. Leijona harvoin leikkii kuollutta ja jänis harvoin hyökkää. Eläinlaji nimeltään ihminen käyttää kaikkia näitä menetelmiä tasapuolisesti. Mutta on yksi asia, jossa ihminen uhan edessä aina hyökkää. Se on se kun oma maailman katsomus tulee uhatuksi. Siksi ei ole mikään ihme, että uskovaiset käyvät raivokkaaseen hyökkäykseen kun heidän maailmankatsomustansa uhataan. Varsinkin tiede on asia, joka on jatkuva uhka. Kun uskovainen kokee tieteen jonkin teorian uhaksi, niin hän hyökkää raivokkaasti käyttämällä hänen mielestään pahinta mahdollista loukkausta ja luonnehdintaa, joka parhaimmalla mahdollisella tavalla leimaa teorian epäluotettavaksi: Hän syyttää, että se on uskontoa. Minua on aina ihmetyttänyt, että uskovaiselle tämä on se pahin loukkaus. Mutta tämä asia onkin sitten eri juttu, enkä sitä nyt pohdi.
Mutta se sai minut mietteliääksi, että tiedettä syytetään uskonnoksi. Mietin, että onko tieteellä ja uskonnolla mitään eroa? Kun asiaa tutkin, niin löytyihän niitä eroja. Yksi ero on väärän tiedon elin ikä. Tieteessä väärän tiedon elämä loppuu sillä sekunnilla kun tiedon luonne selviää. Uskossa taas väärä tieto elää ikuisesti. Alan huiput voivat kumota jonkin uskomuksen ja hyvällä tuurilla siitä asiasta ei vähään aikaan kohista, mutta sitten se sama uskomus putkahtaa muutaman kuukauden kuluttua uudelleen entistä elinvoimaisempana.
Toinen asia, joka vähän liittyy tähän edelliseen on lähdekritiikki. Tieteessä lähdekritiikki on kaiken perusta. Tieteessä on melkoisen hankala rankkaus järjestelmä, jossa lähteen luotettavuutta arvioidaan jatkuvasti. Uskon asioissa taas tärkeintä on sopiva tieto, eikä se, että mille tasolle se luotettavuus mittauksissa asettuu. Toki jos jokin lähde on luotettava antaa sille pientä lisäarvoa, mutta hyvin harvoin tämmöistä tapahtuu, että luotettavasta lähteestä saisi sopivia tutkimuksia.
Tärkein ero kuitenkin on suhtautuminen maailmaan. Tieteellisesti ajattelevien maailman kuva muodostuu ympäröivästä todellisuudesta. Tai meillä ei oikeastaan ole kiinteää maailmankuvaa, koska se muuttuu aina sen mukaan kuin tulee uutta tietoa. Uskovaisella maailman kuva on kiinteä ja se tulee hänen sisältään. Tiedon ainoa tarkoitus on vahvistaa omaa maailman kuvaa.
Mutta kumpi tapa on parempi tapaa katsoa maailmaa?
Ehdottomasti uskovaisten tapa.
Ensinnäkin ajattelua uskovaisten maailmankuva kehittää tavattomasti. He kun joutuvat selittämään järjellä sellaista, mitä järjellä ei voi selittää, niin se jos mikä kehittää ajattelua
Jos minä näen tontun, niin melkoisen tylsästi ajattelen, että se on aistiharha. Uskovaisella tavalla ajatteleva kun näkee tontun, niin hän ymmärtää, että maailmassa onkin tämmöinen tonttujen ja keijukaisten maailma. Hän on lievästi sanottuna riemuissaan, sillä hänelle on avautunut aivan kokonaan toinen maailma.
Entäs itsetunnolle. Minä häpeän ja yritän salailla sitä, että rupean sekoamaan ja näkemään tonttuja ja tunnen ahdistusta, että tämäkin tauti vielä kaiken muun lisäksi iski. Mutta uskovainen leijuu taivaissa, kun näin on selvinnyt, että hänellä on maagista herkkyyttä nähdä tämmöisen maailman mitä muut eivät näe. Mikä olisi itsetunnolle parempi kuin, että saa selville omaavansa erityis kykyjä.
Myös uhkaan heillä on paremmat eväät. Heillä on lupa estoitta valita tiedon virrasta sellaiset sivustot, jotka todistavat, ettei uhkaa oikeastaan olekaan.
Mutta se sai minut mietteliääksi, että tiedettä syytetään uskonnoksi. Mietin, että onko tieteellä ja uskonnolla mitään eroa? Kun asiaa tutkin, niin löytyihän niitä eroja. Yksi ero on väärän tiedon elin ikä. Tieteessä väärän tiedon elämä loppuu sillä sekunnilla kun tiedon luonne selviää. Uskossa taas väärä tieto elää ikuisesti. Alan huiput voivat kumota jonkin uskomuksen ja hyvällä tuurilla siitä asiasta ei vähään aikaan kohista, mutta sitten se sama uskomus putkahtaa muutaman kuukauden kuluttua uudelleen entistä elinvoimaisempana.
Toinen asia, joka vähän liittyy tähän edelliseen on lähdekritiikki. Tieteessä lähdekritiikki on kaiken perusta. Tieteessä on melkoisen hankala rankkaus järjestelmä, jossa lähteen luotettavuutta arvioidaan jatkuvasti. Uskon asioissa taas tärkeintä on sopiva tieto, eikä se, että mille tasolle se luotettavuus mittauksissa asettuu. Toki jos jokin lähde on luotettava antaa sille pientä lisäarvoa, mutta hyvin harvoin tämmöistä tapahtuu, että luotettavasta lähteestä saisi sopivia tutkimuksia.
Tärkein ero kuitenkin on suhtautuminen maailmaan. Tieteellisesti ajattelevien maailman kuva muodostuu ympäröivästä todellisuudesta. Tai meillä ei oikeastaan ole kiinteää maailmankuvaa, koska se muuttuu aina sen mukaan kuin tulee uutta tietoa. Uskovaisella maailman kuva on kiinteä ja se tulee hänen sisältään. Tiedon ainoa tarkoitus on vahvistaa omaa maailman kuvaa.
Mutta kumpi tapa on parempi tapaa katsoa maailmaa?
Ehdottomasti uskovaisten tapa.
Ensinnäkin ajattelua uskovaisten maailmankuva kehittää tavattomasti. He kun joutuvat selittämään järjellä sellaista, mitä järjellä ei voi selittää, niin se jos mikä kehittää ajattelua
Jos minä näen tontun, niin melkoisen tylsästi ajattelen, että se on aistiharha. Uskovaisella tavalla ajatteleva kun näkee tontun, niin hän ymmärtää, että maailmassa onkin tämmöinen tonttujen ja keijukaisten maailma. Hän on lievästi sanottuna riemuissaan, sillä hänelle on avautunut aivan kokonaan toinen maailma.
Entäs itsetunnolle. Minä häpeän ja yritän salailla sitä, että rupean sekoamaan ja näkemään tonttuja ja tunnen ahdistusta, että tämäkin tauti vielä kaiken muun lisäksi iski. Mutta uskovainen leijuu taivaissa, kun näin on selvinnyt, että hänellä on maagista herkkyyttä nähdä tämmöisen maailman mitä muut eivät näe. Mikä olisi itsetunnolle parempi kuin, että saa selville omaavansa erityis kykyjä.
Myös uhkaan heillä on paremmat eväät. Heillä on lupa estoitta valita tiedon virrasta sellaiset sivustot, jotka todistavat, ettei uhkaa oikeastaan olekaan.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Pisa
Viitasaarella biologian opettaja on vuosia jättänyt opettamatta evoluutiota lukion opetuksessa, koska raamatussa ei ole mainintaa evoluutiosta. Ensimmäiseksi täytyy ihmetellä, että kuinka ihmeessä hän on pystynyt opiskelemaan biologian opettajaksi ymmärtämättä biologiasta yhtään mitään. Toinen ihmetyksen aihe on se, että miksi hän on hakeutunut tälle alalle, jos hän ei ole kiinnostunut alasta. Sillä onhan tuo aika selvä osoitus, että ei ole kiinnostunut asiasta kun ei ole siitä mitään oppinut. Voisi kuvitella, että jokin vaihtoehto lääketieteen tai astrologia tai ennustajan ammatti olisi hänelle paljon sopivampi ammatti. Säälittää se, että hän joutuu päivästä toiseen opettamaan asioita, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Kun olen ihmisiä ja maailmaa tutkaillut jo vuosien ajan, niin olen vakuuttunut, että usein ymmärtämättömyys ei ole niinkään älystä kiinni vaan halusta. On aika hämmästyttävää kuinka usein ihmiset haluavat asioiden olevan jollakin tolalla ja siksi kieltäytyvät vastaan ottamasta mitään tietoa, joka horjuttaisi heidän maailmankuvaansa. Toki älyllä on vaikutusta siihen, että kuinka herkästi ihminen ajautuu tämmöiseen elämänasenteeseen. Tai voisi sanoa, että kun äly loppuu, niin otetaan avuksi vakaumus. Ehkä tässäkin on kysymys vakaumuksesta.
Siitä seuraa kysymys, että voiko vakaumuksensa takia olla noudattamatta opetussuunnitelmaa?
Jos voi, niin siitä seuraisi mielenkiintoisia ilmiöitä.
Jos joku koulu saa vaivoikseen matematiikan opettajan, joka ei ymmärrä derivointia. Koska hän ei asiaa ymmärrä, niin hän jättää vakaumukseensa vedoten lukion matematiikasta opettamatta kaikki ne laskuharjoitukset, jossa ollaan tekemisissä derivoinnin kanssa. Raamatussahan ei mainita derivointia, joten derivointia ei voi olla olemassa.
Tai historian opettaja jättää kaikki keskiaikaa käsittelevät jutut opettamatta vakaumukseensa vedoten. Lukion opetuksesta tulee mielenkiintoista kun yksi ja toinen opettaja jättää jotain opetusohjelmaan kuuluvaa opettamatta - kuka mistäkin syystä. Tämä ymmärtämättömyys ei ole ainoa syy - joillakin pelkästään mukavuuden halu ja joillakin se, ettei tämä alue kiinnosta. Tästä seuraa pelkästään hyvää lukion opetukseen. Opettajien homma on paljon mukavampaa kun tylsät osat opetuksesta jättää pois. Erityisesti oppilaille tämä on erittäin hyödyllinen tilanne. He oppivat itsenäiseen opiskeluun kun heidän pitää selvittää, että mitä aiheita opettaja on jättänyt pois ja he ominpäin opiskelevat nämä alueet. Voi käydä vielä niin, että he ovat erittäin innostuneita näistä asioista, koska heille voi tulla sellainen kuva, että nämä alueet ovat jotenkin kiellettyjä. Mikä olisi suurempi innoituksen lähde kuin se, että nyt liikumme vähän kielletyillä alueilla.
Siitä seuraa kysymys, että voiko vakaumuksensa takia olla noudattamatta opetussuunnitelmaa?
Jos voi, niin siitä seuraisi mielenkiintoisia ilmiöitä.
Jos joku koulu saa vaivoikseen matematiikan opettajan, joka ei ymmärrä derivointia. Koska hän ei asiaa ymmärrä, niin hän jättää vakaumukseensa vedoten lukion matematiikasta opettamatta kaikki ne laskuharjoitukset, jossa ollaan tekemisissä derivoinnin kanssa. Raamatussahan ei mainita derivointia, joten derivointia ei voi olla olemassa.
Tai historian opettaja jättää kaikki keskiaikaa käsittelevät jutut opettamatta vakaumukseensa vedoten. Lukion opetuksesta tulee mielenkiintoista kun yksi ja toinen opettaja jättää jotain opetusohjelmaan kuuluvaa opettamatta - kuka mistäkin syystä. Tämä ymmärtämättömyys ei ole ainoa syy - joillakin pelkästään mukavuuden halu ja joillakin se, ettei tämä alue kiinnosta. Tästä seuraa pelkästään hyvää lukion opetukseen. Opettajien homma on paljon mukavampaa kun tylsät osat opetuksesta jättää pois. Erityisesti oppilaille tämä on erittäin hyödyllinen tilanne. He oppivat itsenäiseen opiskeluun kun heidän pitää selvittää, että mitä aiheita opettaja on jättänyt pois ja he ominpäin opiskelevat nämä alueet. Voi käydä vielä niin, että he ovat erittäin innostuneita näistä asioista, koska heille voi tulla sellainen kuva, että nämä alueet ovat jotenkin kiellettyjä. Mikä olisi suurempi innoituksen lähde kuin se, että nyt liikumme vähän kielletyillä alueilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)