Ihmisen ominaisuudet 5

Pahimpia vikojani on ihmettely. En tiedä mistä tämä kieroutunut ominaisuus on minuun tullut. Itse yritän itseäni pettää kertomalla itselleni, että tämä ominaisuus on hyödyllinen. Sanon itselleni: Ihmettelystä on hyötyä, koska silloin joku viisaampi tulee ja kertoo miten asiat ovat ja saan selville tämän ihmettelyn aiheen. Varon visusti kertomasta itselleni, että jos en olisi alun perinkään ihmetellyt tätä asiaa, niin ei se myöskään olisi vaivannut minua, joten se ei olisi ollut mikään ongelma.
Ihmisten suhtautuminen ilmastonmuutokseen on ollut minulle jatkuvan ihmettelyn syy.  Ihmettelyn kaava menee näin: Tiedetään, että ilmastonmuutos on tosiasia. Tiedetään, että se on ihmisen aiheuttamaa. Tiedetään, että kyseessä on vakava ongelma. Tiedetään myös miten se estettäisiin. Ja nyt tässä vaiheessa alkaa minun ihmettelyni: Ihmettelen, ettei miksei tehdä mitään, jos kerran tiedetään, että mitä pitäisi tehdä?  Olen aina ajatellut, että ihmisessä on jotain vikaa, kun se ei tee sitä, että mitä pitäisi tehdä. Mutta aikani ihmeteltyäni minulle selvisi, että ei ole kysymys ihmisen viasta, vaan tämä on ihmisen ominaisuus. Tämä oli harvinainen tapaus ihmettelyni historiassa, että kukaan muu ei tätä syytä kertonut, vaan keksin sen ihan itse. Asian oivaltaminen oli minulle autuas hetki. Asioita mietittyäni keksin muita ihmisen ominaisuuksia.
Ihmisen ominaisuudet:

- Ihminen ei kykene toimimaan järkiperäisesti.
- Ihminen on taitava itsepetoksessa.
- Ihmiseltä puuttuu kyky ymmärtää syyn ja seurauksen suhdetta.
- Ihminen on johdonmukaisesti epäjohdonmukainen.
- Ihmisellä tunne voittaa aina järjen.
- Ihminen ei pysty muuttamaan käytöstään.
- Ihmisellä on järjetön usko oman lajinsa, oman kansansa, oman sukunsa ja oman itsensä ylivertaisuuteen.
- Ihminen on laumaeläin, vaikka kuvittelee olevansa omaperäinen yksilö.
- Ihminen uskoo omiin puheisiinsa, vaikka ne olisivat ristiriidassa omiin aikaisempiin puheisiinsa.

Tämä viimeinen kohta on vähän epäselvästi ilmaistu. Sitä ominaisuutta kuvaa ehkä selvemmin esimerkki. Esimerkiksi sopii jälleen kerran suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Nyt monet ovat käärmeissään ilmastontutkijoille siitä, että ne pelottelevat. Tästä kun mennään muutama vuosi eteenpäin, niin samat ihmiset tulevat syyttämään tutkijoita siitä, että ne salasivat asioita kun eivät aikoinaan kertoneet kuinka vakavasta asiasta oli kysymys. Eikä näitä ihmisiä häiritse yhtään, että olivat aikoinaan täysin päinvastaista mieltä. Tämä  sama ihmisen ominaisuus ilmenee siinä kun lääkärit kertovat riskikäyttäytymisen mahdollisista vaikutuksista. Tai ravitsemus ihmisten epäterveellisten ravintoainesten tiedottamisesta. No esimerkkejä on lukuisia ja tätä ominaisuutta tuskin tarvitsee todistella. Mutta minulle kävi niin kuin aina ennenkin on käynyt: Kun ihmettelyllä olen saanut selville jotain, niin enkö keksi uutta ihmeteltävää?  Ja ihmettelyn kierre jatkuu. Tässä asiassa rupesin ihmettelemään sitä, että mitä hyötyä ihmiselle on näistä ominaisuuksista? Eläinlajit ovat säilyneet hengissä siksi, että niillä on ollut sopivat ominaisuudet. Mitä hyötyä ihmiselle on ollut siitä, että se näin muuttaa arvostelun syytä päinvastaiseksi ja itse uskoo aina olleensa juuri tätä mieltä? Oikeastaan kaikki nämä luetellut ihmisen ominaisuudet ovat olleet hyödyllisiä miljoonia vuosia. Nyt niistä monet tuntuvat tarpeettomilta, mutta aikoinaan ne ovat auttaneet lajia säilymään hengissä. Tämä mielen muuttaminen on liittynyt metsästykseen. Usein metsästyksessä ihmiselle käy niin, että se on jahdannut vaikeasti tavoitettavaa eläintä. Kesken metsästyksen näköpiiriin on tullut toinen eläin, joka on helpomman tuntuinen saalis. Ihmiselle on ollut hyötyä, että hän on vaihtanut tavoiteltavaa saalista ja on ollut hyötyä siitä, että hän on itse uskonut aina jahdanneensakin pelkästään tätä saalista. Sellainen metsästäjä, joka ei pystynyt muuttamaan ajatustaan niin, että tätähän elukkaa minä olenkin metsästänyt, joutuu hämmennyksen valtaan ja molemmat saaliit pääsevät karkuun ja hän kuolee nälkään.

Lähdekritiikki

Pärstäkirjassa keskustellaan joskus. Siellä vain ei ole sopivaa keskustella kovinkaan pitkään. Hyvä tapa on kerran kommentoida jotain, mitä joku on sinne kirjoittanut. Ollaan jo hyvän maun rajoilla, jos  kirjoittaja kommentoi sitä, mitä joku on kommentoinut hänen tekstistään. Ehdottomasti ollaan jo huonon maun puolelle, jos tämä kommentoija kommentoi sitä mitä kirjoittaja kommentoi hänen kommenttia. Siitä eteenpäin ollaan jo niin törkeän käytöksen alueella, ettei sellaista ole pärstäkirjan historiassa tapahtunut kuin kahdesti.
Keskustelupalstat taas ovat sitä varten, että siellä jauhetaan loputtomasti jostain aiheesta. Siellä taas kuuluu jauhaa ja haukkua vastapuolta idiootiksi ja ties miksi. Miksiköhän minä en ole innostunut noista keskustelupalstoille?  Tuntuisi, että ne olisivat juuri sopiva väline minun luonteiselle ihmiselle.  Hyvin usein kyllä joutuu keskustelupalstalla kun etsii tietoa verkosta. Niitten lukeminen on piinallista silloin kun ei itse pääse sinne jankkaamaan ja haukkumaan.  Ihmettelen, miksi siellä väitellään atsestäänselvyyksistä. Kunnes sitten silmäni avautuivat kun Aino kommentoi erään kaverin, joka mieluusti levittelee huuhaata toteamalla: google ei ole tieteellinen julkaisu.
Niinhän se tosiaan on. Oivalsin, että aina väittelyssä joudumme turvautumaan asian tuntijoihin ja julkaisuihin tai sitten "asian tuntijoihin". Lähdekritiikin arviointi tieteessä on aivan selvä asia. Mutta rahvaalle se on täysin hakusessa. Tästä koko ongelma johtuu. Tämä on vähän käsittämätöntä, sillä normaali elämässä lähdekritiikki on aivan tuttua. Tarkoittaa, että jos kylällä on kaveri, joka on valehtelija, niin hyvin nopeasti muut kyläläiset osaavat asettaa hänen juttunsa oikeaan paikkaan luotettavuudessa. Miksi sitten rahvas on aivan täysin eksyksissä kun pitäisi arvioida tieteellisten teorioitten luotettavuutta? Ehkä siksi, että ollaan sellaisilla alueille, joista heillä ei ole mitään käsitystä, että mikä voisi pitää paikkansa. Jotta tähän asiaan saataisiin jotain järkeä, niin tiedonlähteet pitäisi pisteyttää. Asteikko olisi miinus kymmenestä plus kymmeneen. Mitä useammin jokin julkaisee tiedon, joka pitää paikkansa, sitä korkeammat pisteet saisi. Esimerkiksi edesmennyt magneetti saisi miinus kymmen, koska siinä lehdessä ei koskaan ollut yhtään artikkelia, joka olisi pitänyt paikkansa. Vahinko että tämä lehti lopetettiin, sillä olihan se aika luotettavaa, että se aina valehteli. Toisessa päässä olisi sitten arvostetut tiede lehdet. Mitä niitä onkaan ... Nature, lääketieteelliset julkaisut sun muut. Niitten luetettavuus olisi jossain yli yhdeksässä. YLE olisikin sitten vaikea tapaus, sillä ylessä on hyvinkin erilaisia ohjelmia. Ohjelma MOT saisi arvoksi 0, koska puolet sen aiheista on totta ja toinen puoli täyttä soopaa. Kun taas tiede ykkönen saisi arvoksi 8-9. Miten siis arvotettaisiin tämmöiset mediat, jossa luetettavuus vaihtelisi näin hurjasti?  No se on vain systeemin hiontaa. Samoin on ongelma googlessa. Googlessa nimittäin pupun määrä riippuu aiheesta. Pitäisikö googlessa luotettavuus arvioida sen mukaan mitä aihetta käsitellään? Ilmastonmuutos, ravitsemus, terveys ja evoluutio olisivat alueita, joissa luotettavuuden arvo olisi miinus merkkinen.  Väittelyissä laskettaisiin pisteitä sen mukaan mistä lähteistä tiedot ovat peräisin. Väittelyn voittaja julistettaisiin väittelyn jälkeen hänen pistemääränsä perusteella. Nyt väittelyssä on se huono puoli, että sanavalmis ja uskottava ihminen, joka ei ymmärrä asioista mitään usein mielletään voittajaksi.

Studia generalia 2

Nyt olen saanut katsottua kaikki studia generalian  syksyn luennot (https://www.avoin.helsinki.fi/studiageneralia/syksy_2013.htm). Ne käsittelivät ilmastonmuutosta. Mielenkiintoisia nämä luennot olivat, samoin keskustelut. Maapallosta opin paljon ja ilmastonmuutoksesta. Sain myös selvemmän käsityksen koko ongelmasta. Kaikki luennot olivat mielenkiintoisia, mutta erityisesti Atte Korholan luento ja Taalaksen luento olivat mielenkiintoisia. Samoin oli lohdullista kuulla, että vaikka nyt ihminen tunkee ilmakehään hiiltä aivan liikaa, niin laatta tektoniikka korjaa tämän asian miljoonassa vuodessa - vai oliko se kahdessa? Itse olen vain sen verran hätäinen luonne, etten malttaisi odottaa niin kauan. Toinen asia on se, että kerkeääkö ihmiskunta tuhoutua ennen kuin asia korjaantuu.
Mielenkiintoista, joskaan yllättävää oli se, että kuinka paljon hörhöjä luento oli vetänyt yleisöön. Sarja oli myös kahdessa asiassa hyvinkin lohdullinen. Ensimmäinen lohdullinen asia oli se millaiseksi ihmisten käsitys ilmiöstä on muotoutumassa. Tilanne on se, että ilmasto tutkijat ovat entistä vakuuttuneempia siitä, että ilmaston muutos on ihmisen aiheuttamaa ja se on vakava ongelma, mutta samaan aikaan rahvas uskoo yhä voimakkaammin siihen, että ongelmaa on liioiteltu. Mutta miksi tämä on minulle niin lohdullinen tieto? Asia johtuu siitä, että haluaisin suomalaisten olevan viisain kansa maapallolla. Olen pettynyt, kun tulee tietoja, ettei tämä olekaan viisain kansa. Mutta tässä asiassa muitten maittenkin rahvas elää harhassa, joten suomen kansa ei sen tyhmempää kuin ihmiset muuallakaan ovat.
Selvisi myös mielenkiintoinen syy miksi rahvas on niin huoleton tämän asian suhteen. Huolettomuus johtuu siitä, etteivät tutkijat osaa tarkasti sanoa millaiset ilmiön seuraukset tulevat olemaan: Onko seurauksena katastroohvi vai täydellinen helvetti?
Voi olla, että tähän huolettomuuteen on toinenkin syy. Voi olla niin, että ihmisen ominaisuus - ei vika - on se, ettei se osaa oikein ottaa huomioon tulevaisuutta.
Toinen myönteinen anti luentosarjasta oli se, että nyt voi panna elämän huoletta ranttaliksi. Sillä ilmastonmuutos on siinä vaiheessa, ettei enää mitään ole tehtävissä.
Paljon oli puhetta siitä miten ihmisille saataisiin viesti perille. Asian viestimisessä onkin suuria ongelmia. Kyse on monimutkaisesta asiasta ja se pitäisi osata selittää kansatajuisesti, jotta ihmiset ymmärtäisivät. Mutta asioita ei saa yksinkertaistaa, koska silloin joudutaan oikomaan joissain kohdissa ja silloin ilmastoskeptikot pystyvät tarttumaan asiaan ja levittelemään siitä näyttäviä otsikoita. Jolloin tämä yksinkertaistaminen kääntyykin asiaa vastaan.
Toinen asia on se, että pitäisi rehellisesti kertoa, että ilmastonmuutos aiheuttaa hirmumyrskyjä, katastrofaalisia tulvia, kuivuutta, aavikoitumista, talouskriisejä, nälkää ja kansamurhia, mutta ei saisi pelotella, sillä pelottelu on huono keino viedä asiaa eteenpäin.

Salaliitto

Parin päivän päästä julkaistaan uusimmat pisa tulokset. Mielenkiinnolla odotan, että joko tässä seuraavassa näkyy eduskunnan vaikutus. On kulunut useampi vuosi jo siitä kun Suomi oli pisa tuloksien ykkönen.  Tai ykkönen suomi ollut jo useamman kerran, mutta tämä nimenomainen vuosi oli merkittävä siinä, että sinä vuonna eduskunta päätti vähentää kouluissa taito ja taideaineita. Jo silloin ihmettelin päätöstä, sillä oma ajatukseni oli  - ja on vieläkin se, että jos jokin maa on oppimisen ykkössijalla, niin silloin ei kannattaisi muuttaa opetuksen tuntirakenteita. Vielä hullummaksi tämän päätöksen tekee se, että juuri silloin julkaistiin useampikin tutkimus, joissa tutkittiin taito ja taidelajien vaikutusta oppimiseen ja aivojen kehittymiseen. Tulokset olivat, että niillä on uskomattoman suotuisa vaikutus. Sitä ei ole tutkittu, että miksi näin on. Musiikin ja matematiikan välinen yhteyden voi arvata. Kun kuuntelee musiikkia tai vielä parempi, jos itse soittaa, niin se kehittää aivojen hermoratoja siten, että ihmisen on helpompi ratkaista matemaattisia ongelmia.  Voikin olla niin, että kymmenen minuutin soittaminen on tehokkaampaa matematiikan oppimiselle kuin se, että pänttää kaavoja tunnin. Jotenkin samaan tapaan aivoihin vaikuttavat muutkin taito ja taideaineet.
Mutta miksi eduskunta oikein teki näin hölmön päätöksen? Päätöksen, jonka järjettömyyden minäkin näin heti. Ovatko eduskuntaan valitut yksinkertaisesti niin tyhmiä, että tekevät tämmöisiä päätöksiä? Vai onko kysymys siitä, että heille heräsi halu tutkia ikään kuin kenttä olosuhteissa näitten tutkimusten paikkansa pitävyys. Jos he vähentävät taito ja taide aineita asteittain ja jos oppimistulokset huononevat, niin tutkimukset ovat olleet oikeassa. Vastaus on, että ei kumpikaan syy ole oikea, vaan kysymys on salaliitosta. Kansanedustajia on ärsyttänyt, että pääasiassa akateemiset naiset ovat omalla työllään saavuttaneet ykikös sijan oppimistuloksissa. Siksi kansanedustajat ovat tehneet salaliiton, jolla halusivat pudottaa Suomi kärkisijoilta.  He olivat varsin tietoisia näistä tutkimuksista ja siksi he päättivät leikkiä tyhmää ja tehdä juuri päinvastoin kuin mitä tutkimukset olisivat edellyttäneet. Mutta tämmöiset muutokset näkyvät hitaasti ja salaliittolaiset halusivat pelata varman päälle. Jotta Suomi saataisiin tehokkaammin pudotettua he päättivät saada opetustilanteeseen mahdollisimman paljon häiriöitä. Ensiksi koululuokkiin integroitiin oppilaita, jotka oikeasti kuuluisivat hullujen huoneeseen tai vankilaan. Lisäksi opettajan kurinpito valtuuksia pienennettiin. Siksi odotankin tiistaina julkaistavan pisa tutkimuksen tuloksia. Jokohan salaliiton vaikutukset alkavat näkyä tuloksissa?

Politiikkaa

Kun tiikerien aitaukseen eksyy apina, niin tiikerit hyökkäävät sen kimppuun ja tappavat ja syövät. Näin he tekevät, vaikka palvelija tarjoilee riittävästi kissanruokaa. Ei heidän tarvitsisi hötkyillä jonkun apinan perässä.
Miten tämä liittyy politiikkaan? Lupasin jokin aika sitten, että teen magneetit ja kirjoitan asiasta josta en ymmärrä mitään. Lupausten aikoihin julkaistiin uutisia politiikasta ja silloin ymmärsin, etten ymmärrä tästä asiasta mitään. Ensinnäkin oli ne jutut Heidi Hautalasta. Ensin hän teki moraalisesti väärin kun ei vahtinut, että kirvesmies suorittaa palkastaan verot sun muut. Tästä seurasi hirveä kohina. Mutta sitten tuli se omistajaohjaus jupakka. Siinä Hautala teki moraalisesti oikein ja se oli jo niin paha juttu, että hänen oli erottava. Tämä sai minut ihmettelemään, vaikka asiassa ei ole mitään ihmettelemistä. Ihmettely taas sai aikaan sen, että tutkiskelin tarkemmin poliittisia käytänteitä. Tämä moraalinen vaatimus on yksi politiikan peruspiirre. Rahvas vaatii poliitikoilta sellaista moraalia, jota he eivät vaadi edes naapuriltaan. Silti he äänestävät eduskuntaan aikamoisia rötöstelijöitä. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Ainakaan ensi silmäyksellä. Jos verrataan mikä on tapana laissa ja mikä on tapana kansan edustajien kohtelussa, niin erot ovat melkoisia. Oikeus valtiossa jokainen on syytön, kunnes syyllisyys todistetaan, syytetty saa valehdella ja muistaa väärin ilman seuraamuksia (todistaja ei),  ketään ei saa tuomita taannehtivasti. Poliitikkojen taas pitää todistaa syyttömyytensä ja aina tämäkään ei riitä, sillä usein jos on jotain syytetty, niin se riittää jo leimaamaan hänet syylliseksi, poliitikko ei saa koskaan syytettäessä valehdella tai muistaa väärin, taannehtivat tuomiot ovat arkipäivää politiikassa. Usein käykin niin, että moraalisesti oikea muuttuukin äkkiä ja poliitikko huomaa tehneensä moraalisesti väärin.
Koko järjestelmässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Mutta asiaa tutkittuani siinä on paljonkin järkeä. Mutta tätä ei voida selittää tämän päivän ihmisellä. Ratkaisun avain liittyy tiikereihin ja ihmisen kehitykseen. Joudumme menemään ihmisen kehityksessä viisi miljoonaa vuotta taaksepäin.  Aikaisemmin ihmisen eloonjäämisen streategiana oli pakeneminen, mutta nyt evoluutiossa tapahtui muutos ja uhan kohdatessa hyökkäys strategia alkoi vahvistua.  Agressiivisyys osoittautui menestykselliseksi menetelmäksi. Jos pesimä alueelle tuli karhu, niin koko yhteisö villin kiihkon vallassa hyökkäsi kimppuun ja yhdessä saivat tapettua pedon. Tämä lynkkaus ominaisuus on meissä kehittynyt miljoonien vuosien aikana ja se on meissä sisällä. Valitettavasti lynkkaus on kielletty, emmekä me pääse tätä ominaisuutta käyttämään. Kaikki pedotkin on tapettu metsistä, ettei niihinkään voi purkaa tätä meidän tarvettamme. Tämä lajiominaisuuden käyttämättömyys on johtanut patoutumiin ja siihen on kehitetty korvaavia purkautumisteitä. Yksi tärkein on politiikka. Ihminen on luonut tämän järjestelmän, jotta pääsisi toteuttamaan tätä lynkkaus ominaisuuttaan. Se on vain henkinen lynkkaus, mutta parempi sekin kuin ei mitään lynkkausta. Ihminen toimii tässä alitajuisesti: Moraalia muutetaan jatkuvasti ja ihmiset valitsevat rötöstelijöitä, jotta pääsisivät purkamaan  patoutumiaan. Mutta tässä alitajuinen toimii epäjohdonmukaisesti. Kun rahvas valitsee rötöstelijöitä eduskuntaan, jotta lynkkaus taipumus saisi purkautumisväylän, niin toinen ihmisen ominaisuus taas vesittää tämän. Ihmisen toinen selviämiselle tärkeä ominaisuus  on reagoida sellaiseen, joka poikkeaa normaalista. Jos joku persu sammuu mootoripyörä jengin tiloihin, niin siinä ei ole mitään poikkeuksellista, vaan se on heidän normaali tapansa hoitaa valtakunnan asioita. Eikä sellaisesta synny mitään lynkkaus meininkiä.

Politiikkaa 3

Edellisen viikon vaikuttavimmat mediapläjäykset olivat tiedelehden artikkeli nukkumisesta, Helsingin yliopiston avoimenyliopiston studiageneralian luento ilmaston muutoksesta, Magneetti lehti, juttu Hautalan erosta ja ESS:n artikkeli kansanedustajien rötöstelyistä ja tuomioista. Hautalan juttuja ja kansanedustajan rötöstely juttuja kun seurasi, niin oli pakko todeta, etten minä ymmärrä politiikkaa. Tämä vähän häiritsi, mutta kun lukaisi Magneetti lehden, niin tunsin helpostusta, sillä kyseisen lehden toimitus ei tunnu ymmärtävän yhtään mistään mitään. Olen jo aikaisemmin huomannut, että tämä toimitus ei ymmärrä ilmastonmuutoksesta yhtään mitään, ei lääketieteestä, eikä ravitsemustieteestä. Oikeastaan tieteellinen ajattelu on toimitukselle täysin vierasta. Aikaisemmin olen vähän epäillyt, että lehti ei ymmärrä lainsäädännöstäkään mitään, koska kirjoitteli asiasta. Minun lakitieteellinen pätevyyteni puutteen takia en vain pystynyt arvioimaan silloin asiaa. Mutta viime viikon julkaisu todisti, ettei tämä lehti todellakaan ymmärrä tästäkään asiasta mitään. Samassa painoksessa oli kirjoitus taiteesta. Luulin, ettei tämä julkaisu pysty yllättämää enää minua, mutta olin väärässä. Luin tämän jutun ja selvisi, että myös taide kuuluu niihin asioihin, josta lehden toimituksella ei ole alkeellisintakaan ymmärrystä. Lehden linja on kieltämättä aika vallankumouksellinen: Siinä julkaistaan vain sellaisia aiheita, josta toimituksella ei ole mitään käsitystä. Toinen vallankumouksellinen ajatus lehden linjassa on se, että miten monessa asiassa toimitus on tietämätön. Miten voi olla mahdollista, että joku voi selvitä näin tietämättömänä tässä maailmassa, jossa tietoa tulvii joka lävestä? Paskaahan suurin osa tästä tietomäärästä on, mutta aina on riski, että jostakin ujuttautuisi oikeaakin tietoa pilaamaan asian. Onko lehdellä jossakin kellarissa toimittajien valmistamo? Siellä joukko lapsia on suljettu tynnyreihin, jonne pistetään ruokaa ja juomaa jostain kolosta. Kun lapsi on kasvanut tarpeeksi suureksi, niin hänet päästetään tynnyristä pois ja opetetaan kirjoittamaan ja hän on valmis ryhtymään Magneeti lehden toimittajan hommiin.
Mutta tämä ajatus, että kirjoittaa asioista, joista ei ymmärrä mitään on kiehtova. Minähän voisin kirjoittaa seuraavan jutun politiikasta, koska siitä en ymmärrä. Varsinkin nämä jutut politiikkojen rötöksistä ja Hautala juttu ovat sellaisia, joissa minun ymmärrys loppuu tyystin. Siinä olisi hyvä aihe minulle.

Myrkkyä

Ihmisen järjettömyyttä voi ihmetellä tai voi olla ihmettelemättä. Minulla on huono tapa ihmetellä. Paljon kypsemmän ihmisen merkki olisi todeta, että tämä järjettömyys ei ole ihmisen virhe, vaan se on ihmisen ominaisuus. Enkä minä ihmettele niitä ihmisiä, jotka koirille levittävät myrkytettyjä herkkupaloja. Nämä ihmiset ovat yksinkertaisesti seonneet. Seonneitten ihmisten kanssa me muutenkin joudumme elämään. Mutta niitä ihmisiä minä ihmettelen, jotka antavat henkisen hyväksyntänsä näille teoille. Nämä ihmiset perustelevat hyväksyntäänsä sillä,  että koirat ärsyttävät heitä.  Toisaalta, jos asiaa ajattelen tarkemmin, niin tämä antaa aivan uusia mahdollisuuksia. Siis se, että lain omiin käsiin ottaminen on hyväksyttävää, jos jokin asia ärsyttää. Kun ajattelee kuinka moni asia minuakin ärsyttää, niin henkeä suorastaan salpaa kun mietin mitä kaikkea minä saisin tehdä. Mitä hupia ja iloa saisin kun heittelisin kivenmurikoilla niitä nuoria sällejä, jotka ajavat mopoilla tyhjänpäiväistä edestaas ajoa tuossa kadulla. Ärsyttävien asioiden luettelo on loputon, joten hupia antavien tekojen luettelo on myös loputon. Mutta asiassa on omat ongelmansa. Jos hyväksymme tämän moraalisen oikeuden ottaa laki omiin käsiin, niin silloin pitäisi olla moraalinen rangaistus asteikko. Laissa on sellainen periaate, että vakavista rötöksistä saa kovemman tuomion. Mutta miten tätä soveltaa henkiseen hyväksyntään? Voisi olla niin, että jos jokin asia ärsyttää enemmän, niin kosto saisi olla kovempi. Tässä on se ongelma, että miten mitataan kuinka paljon ketäkin ärsyttää. Siksi täytyisi olla yleiset sopivuus säännöt. Järjestelmässä tehtäisiin asteikko, että mikä teko mahdollistaa minkäkin tason koston. Tässä tulee ongelmaksi myös se, että jos otetaan asteikon lievimmäksi kostoksi tämä koiran myrkyttäjien teko, niin kosto asteikko kasvaa nopeasti aivan tolkuttomiin mittoihin. Jos koira ärsyttää ja sen vuoksi myrkyttäminen on sopiva kosto, niin mitä saisi tehdä kissojen ulkona liikkumisen takia. Kissan ulosteet ovat paljon vaarallisempia kuin koiran ja kissat aiheuttavat melkoisesti enemmän hävitystä luonnossa. Olisiko siis sallittua kissojen ulkoilun takia myrkyttää kissa ja polttaa omistajan talo. Entä sitten tyhjäkäynti? Onko silloin tiiliskivi tuulilasista liian lievä kosto ja kuoleman rangaistus tyhjäkäyttäjälle asteikkoon sopivampi kosto?  Tässä myrkyttämisessä on muutenkin monta omituista piirrettä. Yksi on se, että jos joku vihaa koiria, niin miten hän onnistuu kylvämään myrkky syöttejä niin, ettei niitä syö jokin luonnonvarainen eläin? Ei mitenkään. Toinen asia on se, että kosto on hyvin summittainen. Tuntuu, että on järjetöntä rankaista koiraa tai kissaa siitä, että ne ulostavat sopimattomiin paikkoihin. Eläimen omistaja on vastuussa eläimestä ja kosto pitäisi kohdistaa häneen. Tämä on länsimaisen oikeusperiaatteen mukainen ja sopii myös minun oikeustajuuni.