Juha Sipilän ansiosta Suomi putosi sananvapauden sijoituksessa pari pykälää alaspäin ja Ylen mainen riippumattomana mediana ryvettyi. Siksi oli riemastuttavaa kuunnella tiede yksi ohjelmaa männä viikolla. Siinä toimittaja kyllä teki työnsä erinomaisesti. Tämä juttu ei paljoa vaikuttanut käsitykseeni YLEstä, sillä tiede ohjelmien toimittajat minusta ovat aina hoitaneet hommansa hyvin. Ja se, että maine on mennyt politiikan toimittajiin ja uutistoimittajiin on vain hyvä. Nyt kun katselee heidän tekemisiään kriittisesti, niin huomaa helpommin sen kuinka kritiikittömästi siellä yhä edelleenkin niellään poliitikkojen heittämät täyt. Mutta ei siitä sen enempää.
Tässä tiede ykkösessä toimittaja Pasi Toiviainen oli tutustunut Esko Valtaojan kirjaan ja kuunnellut hänen luentonsa ja jututti Eskoa (https://areena.yle.fi/1-4215080). Hienoa oli kerrankin törmätä kriittiseen toimittajaan. Yleensä toimittajat vain hymistelevät ja mukailevat haastateltavaa vaikka hän puhuisi täyttä paskaa. Kyllähän maailmassa kriittisyyttä on, mutta usein se on tarkoituksen hakuista. Ollaan kriittisiä vain kaikkeen sellaiseen mistä ei tykätä. Usein myös nämä kriittiset ovat yksinkertaisia ja täysin tietämättömiä ja täynnä uskomuksia. Sellaisella kriittisyydellä ei ole mitään pohjaa. Mutta Pasi Toiviainen ei ollut tietämätön eikä epäjohdonmukainen. Oikeastaan se epäjohdonmukaisuus vaivasi Valtaojaa. Kyseisessä ohjelmassa Valtaoja oli altavastaaja kun toimittaja nosti esiin hänen kummalliset väitteensä. Esko Valtaoja on tieteellisen koulutuksen saanut tähtitieteilijä ja hänen ajattelunsa pitäisi olla tieteellistä. Kuitenkin hän käyttää tyypillisiä uskomusihmisten menetelmiä: Paisuttelee merkityksettömiä pikku asioita, lukee rivien välistä, unohtaa täysin merkittäviä asioita ja suhtautuu erittäin kriittisesti asioihin, joista ei pidä ja nielee taas täysin kritiikittömästi asiat, jotka tukevat omaa uskomusta. Tämä kaikki paljastui tässä ohjelmassa. Toimittaja teki siis kerrankin työnsä hyvin. Voi vain käydä niin, että Esko ei tämän rökityksen jälkeen suostu Pasi Toiviaisen haastateltavaksi.
Itse olin jo ennen tätä ohjelmaa aavistellut Valtaojan ajatusmaailman. Silmäni avautuivat kun hän sanoi Freudin olleen kaikessa väärässä. Silloin älysin, että nyt Valtaoja puhuu sellaisesta asiasta, josta hän ei ymmärrä yhtään mitään. Ärsyttävää oli se, että tämän typeryyden hän sanoi syvällä rinta äänellä. Silloin ajattelin, että pidättäytyisi Valtaoja vain siinä tähtitieteessä. Mutta hänen tyyliinsä kuuluu sanoa kaikesta muustakin vahvoja mielipiteitä, vaikkei ymmärrä niistä mitään. Toinen ärsyttävä asia tässä Freud heitossa oli se, että Freud lytätään poikkeuksetta siksi, että hänen teorioistaan ei pidetä. Siis populistisista ja uskomuksellisista syistä. Ehkä minun pitää vielä tarkentaa se, mikä tässä ärsytti. Minua ärsytti erityisesti se, että Valtaoja esittää olevansa ajattelullisesti riippumaton ja mieleltään avoin kaikelle. Kuitenkin hänen ennakko käsityksensä ohjailevat hänen puhumisiaan enemmän kuin ajattelu.
Kaikista hulluin väite sekä luennolla, että kirjassa oli se, että ihmiskunnalla olisi vielä toivoa. Toisaalta: Hyvän itsetunnon edellytys on epärealistinen maailmakuva.
keskiviikko 25. lokakuuta 2017
torstai 19. lokakuuta 2017
MINÄ JA NATURE
Tämä evoluutio kärhämä ei jätä minua rauhaan. Päivi kertoi Kirsille ja Kirsi kertoi minulle, että näppiksessä joku oli epäillyt, että minä en ole lukenut evoluutio tutkimuksia. Näppis palsta on astetta vakavampi palsta kuin lukijan sana. Kun lukijan sanaan kirjoittavat minun kaltaiseni ahdistuneet ja neuroottiset ihmiset, niin näppikseen kirjoittavat täysin sekopäiset ihmiset. Yleensä vältän sen palstan lukemista, koska haluaisin uskoa, että ihminen on järkevä olento.
Ensin ajattelin, että onko sillä mitään väliä, että olenko minä lukenut tutkimuksia vai en. Mutta kun mietin, niin tuli mieleen, että voisin oikeastaan olla ylpeä siitä, että jollekin on tärkeää määritellä minut sellaiseksi lähteeksi, että minun luotettavuuttani pitää arvioida. Samaan tapaan kuin arvioidaan, että onko Nature lehti luotettava vai ei. Mutta kun asiaa mietin vielä tarkemmin, niin siinä alkoi olla monta kummallista piirrettä. Ensinnäkin se, että nämä uskomus ihmiset eivät yleensä piittaa paskaakaan siitä, että onko jokin lähde luotettava vai ei. Uskomus ihmisten yksi tärkeä keino uskomustensa levittämiseen on se, että he kääntävät luotettavan lähteen epäluotettavaksi ja päinvastoin. Toisaalta ymmärrän heitä hyvin. Kun heidän väitteensä on todella hataralla pohjalle, niin silloin ei jää mitään muuta keinoa kuin valehdella, että heidän käyttämänsä lähde on luotettava. Onneksi heidän omatuntonsa on niin parkkiintunut, että valehtelu ei tunnu missään.
Jos arvioidaan tämän uskomus ihmisen kommenttia, niin se on oikeastaan aika taitava. Kun uskomus ihminen esittää jonkin väitteen, niin se on helppo todistaa vääräksi. Suora valhe on siitä hankala keino. Mutta kun vihjaa, niin siihen on paljon vaikeampi tarttua. Ja jos lisäksi vihjaa, että joku ihminen ei ole asiantuntija, niin se on monessakin mielessä paljon tehokkaampi keino. Ensinnäkin ihmisen pitäisi todistaa, että sittenkin ymmärtää tästä asiasta ja on lukenut tutkimuksia. Mutta vielä vaikuttavampi asia on se, että näin ohjataan keskustelu väärälle uralle. Kukaan ei osaa tämän heiton jälkeen ajatella asian merkityksellisintä asiaa. Sitä, että mitä sellaisia päteviä tutkimuksia on nykyään olemassa, jotka todistaisivat Darwinin olevan väärässä. Se on oikeastaan ainoa merkityksellinen asia.
Itselleni on vieras ajatus siitä, että jokainen yksittäinen ihminen pitäisi määritellä sen mukaan, että onko hänen sanomansa luotettavaa vai ei. Jotenkin olen itse laiska tässä suhteessa. Maailmassa on lehtiä, radiokanavia, verkko sivuja, televisio kanavia ja mitä kaikkea aivan tolkuton määrä. On täysin mahdotonta, että pystyisin edes niitä järjestämään luotettavuuden mukaan. Jos minun pitäisi vielä yksittäiset ihmiset panna järjestykseen luotettavuuden perusteella, niin se olisi melkoisen mahdoton homma ja lisäksi täysin hyödytöntä. Median suhteen tilanne on se, että tiedän joittenkin olevan erittäin luotettavia lähteitä - niitä ei ole paljon, sitten tiedän paljon isomman joukon olevan luotettavuudessaan fiftisiksti joukkoa. Tarkoittaa, että niitten julkaisemat jutut saattavat pitää paikkansa. Sitten tiedän sellaisen joukon, joiden luotettavuus on erittäin heikkoa. Suurin osa on kuitenkin sellaista joukkoa, joiden luotettavuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Tämä ei ole ongelma. Jos haluan tietoa, enkä uskomuksia, niin haen niitä niistä harvoista lähteistä, jotka tiedän olevan luotettavia.
Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että minutkin määritellään sen mukaan, että olenko minä luotettava lähde vai en. On suuri kunnia päästä siihen asemaan. On myös aika helppo määritellä minun luotettavuus. Minut voidaan todistaa epäluotettavaksi lähteeksi sillä, että etsii Nature lehdessä julkaistun tutkimuksen, joka todistaa minun puhuneen täyttä paskaa. Varsinkin jos niitä tutkimuksia on useampikin.
Ensin ajattelin, että onko sillä mitään väliä, että olenko minä lukenut tutkimuksia vai en. Mutta kun mietin, niin tuli mieleen, että voisin oikeastaan olla ylpeä siitä, että jollekin on tärkeää määritellä minut sellaiseksi lähteeksi, että minun luotettavuuttani pitää arvioida. Samaan tapaan kuin arvioidaan, että onko Nature lehti luotettava vai ei. Mutta kun asiaa mietin vielä tarkemmin, niin siinä alkoi olla monta kummallista piirrettä. Ensinnäkin se, että nämä uskomus ihmiset eivät yleensä piittaa paskaakaan siitä, että onko jokin lähde luotettava vai ei. Uskomus ihmisten yksi tärkeä keino uskomustensa levittämiseen on se, että he kääntävät luotettavan lähteen epäluotettavaksi ja päinvastoin. Toisaalta ymmärrän heitä hyvin. Kun heidän väitteensä on todella hataralla pohjalle, niin silloin ei jää mitään muuta keinoa kuin valehdella, että heidän käyttämänsä lähde on luotettava. Onneksi heidän omatuntonsa on niin parkkiintunut, että valehtelu ei tunnu missään.
Jos arvioidaan tämän uskomus ihmisen kommenttia, niin se on oikeastaan aika taitava. Kun uskomus ihminen esittää jonkin väitteen, niin se on helppo todistaa vääräksi. Suora valhe on siitä hankala keino. Mutta kun vihjaa, niin siihen on paljon vaikeampi tarttua. Ja jos lisäksi vihjaa, että joku ihminen ei ole asiantuntija, niin se on monessakin mielessä paljon tehokkaampi keino. Ensinnäkin ihmisen pitäisi todistaa, että sittenkin ymmärtää tästä asiasta ja on lukenut tutkimuksia. Mutta vielä vaikuttavampi asia on se, että näin ohjataan keskustelu väärälle uralle. Kukaan ei osaa tämän heiton jälkeen ajatella asian merkityksellisintä asiaa. Sitä, että mitä sellaisia päteviä tutkimuksia on nykyään olemassa, jotka todistaisivat Darwinin olevan väärässä. Se on oikeastaan ainoa merkityksellinen asia.
Itselleni on vieras ajatus siitä, että jokainen yksittäinen ihminen pitäisi määritellä sen mukaan, että onko hänen sanomansa luotettavaa vai ei. Jotenkin olen itse laiska tässä suhteessa. Maailmassa on lehtiä, radiokanavia, verkko sivuja, televisio kanavia ja mitä kaikkea aivan tolkuton määrä. On täysin mahdotonta, että pystyisin edes niitä järjestämään luotettavuuden mukaan. Jos minun pitäisi vielä yksittäiset ihmiset panna järjestykseen luotettavuuden perusteella, niin se olisi melkoisen mahdoton homma ja lisäksi täysin hyödytöntä. Median suhteen tilanne on se, että tiedän joittenkin olevan erittäin luotettavia lähteitä - niitä ei ole paljon, sitten tiedän paljon isomman joukon olevan luotettavuudessaan fiftisiksti joukkoa. Tarkoittaa, että niitten julkaisemat jutut saattavat pitää paikkansa. Sitten tiedän sellaisen joukon, joiden luotettavuus on erittäin heikkoa. Suurin osa on kuitenkin sellaista joukkoa, joiden luotettavuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Tämä ei ole ongelma. Jos haluan tietoa, enkä uskomuksia, niin haen niitä niistä harvoista lähteistä, jotka tiedän olevan luotettavia.
Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että minutkin määritellään sen mukaan, että olenko minä luotettava lähde vai en. On suuri kunnia päästä siihen asemaan. On myös aika helppo määritellä minun luotettavuus. Minut voidaan todistaa epäluotettavaksi lähteeksi sillä, että etsii Nature lehdessä julkaistun tutkimuksen, joka todistaa minun puhuneen täyttä paskaa. Varsinkin jos niitä tutkimuksia on useampikin.
torstai 12. lokakuuta 2017
HARRASTUS 2
Yksi harrastuksistani on lähetellä oikaisuja lukijan palstalle kun joku oikein kirjoittaa soopaa. Tämä harrastus johtuu siitä, että lapsuuden ympäristö oli kieroutunut. Lapsuuden ilmapiiri oli sellainen, että valehtelijoita halveksuttiin yli kaiken. Onneton oli se kaupunkilainen joka yritti päteä valehtelemalla. Kun oli kerran saanut valehtelijan leiman, niin silloin lopun elämänsä oli ihminen, johon kukaan ei koskaan luottanut. Nykyään valehtelijat valitaan presidenteiksi.
Toinen syy siihen, miksi tätä harrastan on vielä tärkeämpi syy. Se johtuu neuroottisuudestani. Vähemmän neuroottinen kylmästi toteaisi vain, että tuo ihminen valehtelee ja on halveksittava, mutta minua palturin syöttäminen ärsyttää. Osin neuroottisuuteen vaikuttaa se, että itsetuntoni ei kestä ajatusta, että joku yrittää huijata minua. Kun ärsyynnyn tarpeeksi, niin silloin lähetän vastineen tälle tyypille, joka kirjoittaa palturia. Maailma on täynnä typeriä uskomuksia, joten ärsytyksen aiheita on tarjolla melkoisesti. Mutta on tästä uskomus ihmisten vuodatuksista paljon hyötyäkin. Ensinnäkin kun ärsyynnyn, niin silloin herään tylsyyden tilastani. Toinen hyöty on se, että usein vastinetta kirjoittaessani tarkistan vielä varmuudeksi, että omat perusteluni ovat vankalla pohjalla. En kestäisi ajatusta, että olisin väärässä. Näin tietomääräni lisääntyy. Mutta mikä hyöty tästä on itsetunnolleni. Melkein poikkeuksetta tämän uskomus ihmisen väitteet todistavat, että tämän ihmisen tietämys on erittäin hataralla tasolla ja samoin johdonmukaisuus. Kuinka tietävältä ja johdonmukaiselta voinkaan tuntea itseni kun niitä luen.
Viimeisin tapaus oli se kun vastasin evoluutio teorian arvosteluun. Oikeastaan hassua, että tämmöisestä aiheesta yleensä voi keskustella. Kahdesti olen siitä kirjoittanut. Molemmissa oli pääviesti se, mitä Petteri Taalas sanoi eräälle hörhölle, joka väitti, että hänellä on paremmat mittaukset ilmaston lämpiämisestä kuin NASAlla. Taalas sano: Sinun kannattaa julkaista se tutkimus Nature lehdessä. Siinä on koko asia pähkinänkuoressa. Molemmissa kirjoituksissani kehotin näitä tyyppejä tekemään asiasta tieteellisen tutkimuksen. Asia on näin yksinkertainen. Rikoksissa käytetään tismalleen samaa menetelmää kuin tieteessä: Asia pitää todistaa. Rikoksissa on ehkä hiukan erilaiset todisteet kuin tieteessä, mutta ajatus on sama. Minusta se on oikein. Minusta ihmisen saa tuomita rikoksesta vain jos on todisteita. Samoin tieteessä tieteellinen tosiasia on vain jos se on tieteellisesti todistettu. Tietenkin todisteiden vakuuttavuus vaihtelee - niin tieteessä kuin oikeustieteessä. Lopussa on kaavio tieteellisten teorioitten vahvuuksista. Arvo nolla tarkoittaa, että 50 prosentin todennäköisyydellä teoria pitää paikkansa.
Toki tiedän, että uskomus ihmiset eivät luovu uskomuksistaan, vaikka isäjumala astuisi alas pilvestä ja julistaisi, että Darwin on oikeassa. Tiedän myös sen, että saisin käydä tätä keskustelua maailmanloppuun asti, sillä uskomus ihmiset sinnikkäästi toistelisivat uskomuksiaan, joita yhtäkään ei ole julkaistu missään luotettavassa lähteessä. Vähän mietin, että voisin piruuttaan vastata vielä kerran vähän kärkevämmin kuin aikaisemmin. Mutta en jaksa sillä jankuttamiseenkin väsyy.
Mutta seuraavanlaisen tekstin suunnittelin mielessäni vastineeksi:
Keskustelupalstalla ollaan keskusteltu Darwinin teorioista. Ehkä ilmasin itseni vähän huonosti. No nyt yritän kertoa selkeämmin, että miten tieteellinen teoria voidaan kumota:
Sinä et voi kumota Darwinin teoriaa jankuttamalla. Ainoastaan voit kumota sen tekemällä asiasta tieteellisen tutkimuksen.
Et voi kumoat Darwinin teoriaa vakaalla uskolla. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa ryhtymällä nälkälakkoon. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa kansanäänestyksellä. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa kiroilemalla, manaamalla, etkä rukoilemalla. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Darwinin teoria ei kumoudu, vaikka paavi tai imaami väittäisi teorian olevan väärä. Ainoastaan tieteellinen tutkimus voi sen kumota.
Et voi kumota Darwinin teoriaa sillä, että menet selällesi lattialle, potkit, hakkaat nyrkillä ilmaan ja huudat suoraa huutoa. Ainoastaan tieteellinen tutkimus sen kumoaisi.
Et voi kumota Darwinin teoriaa sillä, että pyllistät Darwinin haudalla. Ainoastaan tekemällä tieteellisen tutkimuksen voit sen kumota.
Suunnittelin myös, että laittaisin sen listan mitkä kaikki perättömät väitteet kumottiin siellä Amerikoissa silloin 2005 kun kävivät oikeutta, että voidaanko uskontoa opettaa koulussa. Tai siis älykästä suunnittelua - mikä on sama asia.
Mutta en jaksa sinne enää vähään aikaan tästä kirjoittaa.
Toinen syy siihen, miksi tätä harrastan on vielä tärkeämpi syy. Se johtuu neuroottisuudestani. Vähemmän neuroottinen kylmästi toteaisi vain, että tuo ihminen valehtelee ja on halveksittava, mutta minua palturin syöttäminen ärsyttää. Osin neuroottisuuteen vaikuttaa se, että itsetuntoni ei kestä ajatusta, että joku yrittää huijata minua. Kun ärsyynnyn tarpeeksi, niin silloin lähetän vastineen tälle tyypille, joka kirjoittaa palturia. Maailma on täynnä typeriä uskomuksia, joten ärsytyksen aiheita on tarjolla melkoisesti. Mutta on tästä uskomus ihmisten vuodatuksista paljon hyötyäkin. Ensinnäkin kun ärsyynnyn, niin silloin herään tylsyyden tilastani. Toinen hyöty on se, että usein vastinetta kirjoittaessani tarkistan vielä varmuudeksi, että omat perusteluni ovat vankalla pohjalla. En kestäisi ajatusta, että olisin väärässä. Näin tietomääräni lisääntyy. Mutta mikä hyöty tästä on itsetunnolleni. Melkein poikkeuksetta tämän uskomus ihmisen väitteet todistavat, että tämän ihmisen tietämys on erittäin hataralla tasolla ja samoin johdonmukaisuus. Kuinka tietävältä ja johdonmukaiselta voinkaan tuntea itseni kun niitä luen.
Viimeisin tapaus oli se kun vastasin evoluutio teorian arvosteluun. Oikeastaan hassua, että tämmöisestä aiheesta yleensä voi keskustella. Kahdesti olen siitä kirjoittanut. Molemmissa oli pääviesti se, mitä Petteri Taalas sanoi eräälle hörhölle, joka väitti, että hänellä on paremmat mittaukset ilmaston lämpiämisestä kuin NASAlla. Taalas sano: Sinun kannattaa julkaista se tutkimus Nature lehdessä. Siinä on koko asia pähkinänkuoressa. Molemmissa kirjoituksissani kehotin näitä tyyppejä tekemään asiasta tieteellisen tutkimuksen. Asia on näin yksinkertainen. Rikoksissa käytetään tismalleen samaa menetelmää kuin tieteessä: Asia pitää todistaa. Rikoksissa on ehkä hiukan erilaiset todisteet kuin tieteessä, mutta ajatus on sama. Minusta se on oikein. Minusta ihmisen saa tuomita rikoksesta vain jos on todisteita. Samoin tieteessä tieteellinen tosiasia on vain jos se on tieteellisesti todistettu. Tietenkin todisteiden vakuuttavuus vaihtelee - niin tieteessä kuin oikeustieteessä. Lopussa on kaavio tieteellisten teorioitten vahvuuksista. Arvo nolla tarkoittaa, että 50 prosentin todennäköisyydellä teoria pitää paikkansa.
Toki tiedän, että uskomus ihmiset eivät luovu uskomuksistaan, vaikka isäjumala astuisi alas pilvestä ja julistaisi, että Darwin on oikeassa. Tiedän myös sen, että saisin käydä tätä keskustelua maailmanloppuun asti, sillä uskomus ihmiset sinnikkäästi toistelisivat uskomuksiaan, joita yhtäkään ei ole julkaistu missään luotettavassa lähteessä. Vähän mietin, että voisin piruuttaan vastata vielä kerran vähän kärkevämmin kuin aikaisemmin. Mutta en jaksa sillä jankuttamiseenkin väsyy.
Mutta seuraavanlaisen tekstin suunnittelin mielessäni vastineeksi:
Keskustelupalstalla ollaan keskusteltu Darwinin teorioista. Ehkä ilmasin itseni vähän huonosti. No nyt yritän kertoa selkeämmin, että miten tieteellinen teoria voidaan kumota:
Sinä et voi kumota Darwinin teoriaa jankuttamalla. Ainoastaan voit kumota sen tekemällä asiasta tieteellisen tutkimuksen.
Et voi kumoat Darwinin teoriaa vakaalla uskolla. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa ryhtymällä nälkälakkoon. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa kansanäänestyksellä. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa kiroilemalla, manaamalla, etkä rukoilemalla. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Darwinin teoria ei kumoudu, vaikka paavi tai imaami väittäisi teorian olevan väärä. Ainoastaan tieteellinen tutkimus voi sen kumota.
Et voi kumota Darwinin teoriaa sillä, että menet selällesi lattialle, potkit, hakkaat nyrkillä ilmaan ja huudat suoraa huutoa. Ainoastaan tieteellinen tutkimus sen kumoaisi.
Et voi kumota Darwinin teoriaa sillä, että pyllistät Darwinin haudalla. Ainoastaan tekemällä tieteellisen tutkimuksen voit sen kumota.
Suunnittelin myös, että laittaisin sen listan mitkä kaikki perättömät väitteet kumottiin siellä Amerikoissa silloin 2005 kun kävivät oikeutta, että voidaanko uskontoa opettaa koulussa. Tai siis älykästä suunnittelua - mikä on sama asia.
Mutta en jaksa sinne enää vähään aikaan tästä kirjoittaa.
tiistai 26. syyskuuta 2017
TROLLI 2.0
Marko Hamilon tapaus ei jätä mieltäni rauhaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten paljon parempi on puhua täyttä soopaa kuin asiaa ja totta. Kun joku puhuu totta ja asiaa, niin kuulijalle - tai lukijalle ei jää muuta roolia kuin todeta: Näin se on. Mutta kun joku latelee täyttä potaskaa, niin silloin mieli nousee vastarintaan ja ihminen aktivoituu ja hänen aivonsa rupeavat jauhamaan ja saavat aikaan omia ajatuksia. Siksi saattaa olla hyvä, että on sellainen ihminen kuin Donald Trump, joka päivittäin valehtelee ja puhuu täyttä paskaa.
Vieläkään en ole tutustunut tämän Markon julkaisuun. Mutta se käsitys on vahvistunut, että elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa median tuottamat uutiset ovat hyvinkin journalistisesti kehnoja. Ehkä pitäisi tilata vain sellaisia julkaisuita, joissa tämä asia olisi kunnossa. Tosin silloin valikoima olisi erittäin suppea. Jopa tiede lehden artikkelit ovat joskus epäilyttäviä.
Mutta Markon tapausta miettiessäni mieleen tuli trolli. Trolli on sellainen ammatti, joka yrittää vaikuttaa ihmisten käsityksiin erittäin epäilyttävällä tavalla. He käyttävät tieteellistä sanastoa ja esiintyvät tieteen asiantuntijoina olematta sitä oikeasti. Todellisuudessa he ovat markkinoijia - he markkinoivat jotain ajatusmaailmaa. Joku maksaa heille siitä, että he aiheuttavat epätietoisuutta ja hämmennystä. Eri trolleilla on eri rooli ja he ajavat eri asioita. Heidän menetelmänsä ovat melko yksinkertaisia. Jo se, että he ylläpitävät väittelyä on tehokas keino. Rahvaalle tulee sellainen tunne, että tämä asia ei ole selvä, kun asiantuntijat siitä väittelevät. Eikä rahvaalla voi olla tietoa tai ymmärrystä siitä, että toinen osapuoli onkin markkinointi ihmisiä, eikä tieteen tekijöitä. Toinen keino on nostaa aivan mitätön pikku asia tärkeäksi puheen aiheeksi, jolloin kaikille tulee sellainen tunne, että tämä asia on merkittävä. Rahvas ei voi mitenkään ymmärtää, että suuressa kokonaisuudessa tällä asialla ei ole mitään merkitystä. Kuinka he sen ymmärtäisivät, kun sitä ei ymmärrä toimittajatkaan? Yksi tärkeä menetelmä on antaa medialle skandaaleita. Skandaaleitten syöttämisessä medialle on erittäin tärkeää kyky tehdä mitättömästä asiasta tärkeä, jotta media sen nielaisisi.
No mitä ajatusmaailmoita trollit ajavat? No se riippuu siitä kenen palveluksessa trolli on. Ja ajatusmaailman muuttaminen tai siihen vaikuttaminen on vain työkalu, ei päämäärä. Kun saadaan markkinoitua sopiva ajatusmaailma, niin silloin saavutetaan tavoite. Muutama esimerkki erilaisista trolleista. Aikoinaan trollit Yhdysvalloissa sotkeutuivat tupakka keskusteluun. Siinä trolleilla oli kaksi tavoitetta. Tai oikeastaan tupakka yhtiöillä - trollit olivat vain hyvin palkattuja asian edistäjiä. Tupakka yhtiö halusi, että se saisi tuotteitaan kaupaksi ja tälle tavoitteelle oli tieto tupakan vaikutuksesta terveyteen haitaksi. Yhtiön yksi tavoite oli turvat rahan saanti. Tärkeämpi tavoite kuitenkin oli horjuttaa ihmisten terveys. Toinen ryhmä on ilmasto trollit. Öljy yhtiöt ovat palkanneet heidät aiheuttamaan hämminkiä ilmastonmuutos keskusteluun. Mielenkiintoista on se, että kolme tai neljä trollia siirtyivät luontevasti tupakkayhtiön trolleista öljy firmojen trolleiksi. Eikä kukaan ole nähnyt siinä mitään kohun aineksia. Öljy yhtiöitten trollaus tavoite on varmistaa rahan saanti yhtiölle. Se on heidän yksi tavoitteensa, mutta ehdottomasti tärkein heidän tavoitteensa on tuhota maapallo. Suomessa toimii tuulivoiman vastainen kansanliike myös trollina - en tiedä rahoittaako turveyhtiöt tämän toiminnan vai ei. Sitten on merkittävä trollien ryhmä nämä Venäjän merkittävimmän oligarkin maksamat trollit naapurimaihin ja vähän joka puolelle maailmaa. Näitten tavoite on hämmentää Venäjään liittyvää keskustelua aina kun Venäjällä rikotaan ihmisoikeuksia tai kansainvälisiä sopimuksia. Tämä on yksi tavoite, mutta näitten tärkein tavoite on aiheuttaa mahdollisimman paljon epäjärjestystä ja kaaosta kyseisessä maassa.
Trollaamisessa vain on omat rajansa. Se ei ole kovinkaan tehokasta kun törmätään sellaiseen ihmiseen, jolla on hitunenkin yleissivistystä ja aavistuksen verran päättely kykyä. Koulutus onkin pahin asia trollauksen onnistumiselle. Onneksi nykyinen hallitus tulee romuttamaan Suomen koulutuksen tason.
Trollaus siis ei ole tehokasta, jos on vähänkin ajatteluun pystyviä ihmisiä. Olen kuullut, että on syntynyt paljon tehokkaampi tapa manipuloida ihmisiä kuin trollaus. En tiedä, mikä tämä menetelmä on, mutta voisin arvata. Trollauksen pahin kompastus on se, että ajatteleva ihminen pystyy ymmärtämään kaksi asiaa: Onko jollain merkitystä suuressa kokonaisuudessa ja onko tieto tullut luotettavasta lähteestä. Siksi voisin kuvitella, että uudessa menetelmässä ollaan pystytty hämärtämään paremmin se asian merkittävyys ja tietolähteen luotettavuus. Mietinkin, että olisiko Markon julkaisu tämmöinen TROLLI 2.0? Pitänee tutustua.
Vieläkään en ole tutustunut tämän Markon julkaisuun. Mutta se käsitys on vahvistunut, että elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa median tuottamat uutiset ovat hyvinkin journalistisesti kehnoja. Ehkä pitäisi tilata vain sellaisia julkaisuita, joissa tämä asia olisi kunnossa. Tosin silloin valikoima olisi erittäin suppea. Jopa tiede lehden artikkelit ovat joskus epäilyttäviä.
Mutta Markon tapausta miettiessäni mieleen tuli trolli. Trolli on sellainen ammatti, joka yrittää vaikuttaa ihmisten käsityksiin erittäin epäilyttävällä tavalla. He käyttävät tieteellistä sanastoa ja esiintyvät tieteen asiantuntijoina olematta sitä oikeasti. Todellisuudessa he ovat markkinoijia - he markkinoivat jotain ajatusmaailmaa. Joku maksaa heille siitä, että he aiheuttavat epätietoisuutta ja hämmennystä. Eri trolleilla on eri rooli ja he ajavat eri asioita. Heidän menetelmänsä ovat melko yksinkertaisia. Jo se, että he ylläpitävät väittelyä on tehokas keino. Rahvaalle tulee sellainen tunne, että tämä asia ei ole selvä, kun asiantuntijat siitä väittelevät. Eikä rahvaalla voi olla tietoa tai ymmärrystä siitä, että toinen osapuoli onkin markkinointi ihmisiä, eikä tieteen tekijöitä. Toinen keino on nostaa aivan mitätön pikku asia tärkeäksi puheen aiheeksi, jolloin kaikille tulee sellainen tunne, että tämä asia on merkittävä. Rahvas ei voi mitenkään ymmärtää, että suuressa kokonaisuudessa tällä asialla ei ole mitään merkitystä. Kuinka he sen ymmärtäisivät, kun sitä ei ymmärrä toimittajatkaan? Yksi tärkeä menetelmä on antaa medialle skandaaleita. Skandaaleitten syöttämisessä medialle on erittäin tärkeää kyky tehdä mitättömästä asiasta tärkeä, jotta media sen nielaisisi.
No mitä ajatusmaailmoita trollit ajavat? No se riippuu siitä kenen palveluksessa trolli on. Ja ajatusmaailman muuttaminen tai siihen vaikuttaminen on vain työkalu, ei päämäärä. Kun saadaan markkinoitua sopiva ajatusmaailma, niin silloin saavutetaan tavoite. Muutama esimerkki erilaisista trolleista. Aikoinaan trollit Yhdysvalloissa sotkeutuivat tupakka keskusteluun. Siinä trolleilla oli kaksi tavoitetta. Tai oikeastaan tupakka yhtiöillä - trollit olivat vain hyvin palkattuja asian edistäjiä. Tupakka yhtiö halusi, että se saisi tuotteitaan kaupaksi ja tälle tavoitteelle oli tieto tupakan vaikutuksesta terveyteen haitaksi. Yhtiön yksi tavoite oli turvat rahan saanti. Tärkeämpi tavoite kuitenkin oli horjuttaa ihmisten terveys. Toinen ryhmä on ilmasto trollit. Öljy yhtiöt ovat palkanneet heidät aiheuttamaan hämminkiä ilmastonmuutos keskusteluun. Mielenkiintoista on se, että kolme tai neljä trollia siirtyivät luontevasti tupakkayhtiön trolleista öljy firmojen trolleiksi. Eikä kukaan ole nähnyt siinä mitään kohun aineksia. Öljy yhtiöitten trollaus tavoite on varmistaa rahan saanti yhtiölle. Se on heidän yksi tavoitteensa, mutta ehdottomasti tärkein heidän tavoitteensa on tuhota maapallo. Suomessa toimii tuulivoiman vastainen kansanliike myös trollina - en tiedä rahoittaako turveyhtiöt tämän toiminnan vai ei. Sitten on merkittävä trollien ryhmä nämä Venäjän merkittävimmän oligarkin maksamat trollit naapurimaihin ja vähän joka puolelle maailmaa. Näitten tavoite on hämmentää Venäjään liittyvää keskustelua aina kun Venäjällä rikotaan ihmisoikeuksia tai kansainvälisiä sopimuksia. Tämä on yksi tavoite, mutta näitten tärkein tavoite on aiheuttaa mahdollisimman paljon epäjärjestystä ja kaaosta kyseisessä maassa.
Trollaamisessa vain on omat rajansa. Se ei ole kovinkaan tehokasta kun törmätään sellaiseen ihmiseen, jolla on hitunenkin yleissivistystä ja aavistuksen verran päättely kykyä. Koulutus onkin pahin asia trollauksen onnistumiselle. Onneksi nykyinen hallitus tulee romuttamaan Suomen koulutuksen tason.
Trollaus siis ei ole tehokasta, jos on vähänkin ajatteluun pystyviä ihmisiä. Olen kuullut, että on syntynyt paljon tehokkaampi tapa manipuloida ihmisiä kuin trollaus. En tiedä, mikä tämä menetelmä on, mutta voisin arvata. Trollauksen pahin kompastus on se, että ajatteleva ihminen pystyy ymmärtämään kaksi asiaa: Onko jollain merkitystä suuressa kokonaisuudessa ja onko tieto tullut luotettavasta lähteestä. Siksi voisin kuvitella, että uudessa menetelmässä ollaan pystytty hämärtämään paremmin se asian merkittävyys ja tietolähteen luotettavuus. Mietinkin, että olisiko Markon julkaisu tämmöinen TROLLI 2.0? Pitänee tutustua.
keskiviikko 20. syyskuuta 2017
Roman Schatzin vieras 4
Roman Schatzin Maamme kirjassa on yleensä mielenkiintoisia tyyppejä vieraana. Joskus sinne eksyy täysiä mulkkuja. No nehän vasta mielenkiintoisia ovatkin.
Viime maanantaina hänellä oli aiheena: Mistä Suomessa ei voi puhua. Joten odotin mielenkiinnolla ohjelmaa. Vieraana oli Marko Hamilo. Tyyppiä en tuntenut entuudestaan, mutta ohjelmaa seuranneena arvelin myös hänen olevan tolkun ihminen. Olisihan minun tietysti pitänyt nimestä jo osata epäillä: Yleensä vanhemmat antavat lapselleen nimeksi Marko jos aikovat hemmotella hänet pilalle.
Lyhyesti Markon tarina: Hän oli ollut monessa arvostetussa lehdessä töissä ja Helsingin sanomissa työskennellessään häntä harmitti kyseisen lehden ala-arvoinen journalistinen taso niin paljon, että hän perusti oman lehden. Kun ajattelin, että Suomi on sananvapaus listalla kolmanneksi korkeimmalla sijalla ja Helsingin sanomat on maamme laadukkain päivälehti journalismin näkökulmasta, niin heräsi halu tutustua lehteen, joka on parempi. Jokin hommassa vain epäilytti. Se arvostelu ei epäilyttänyt. Sananvapauden tilastossa Juha Sipilä pudotti meidät ensimmäiseltä sijalta - se on tosiasia. Toinen tosi asia on se, että olisimme vielä huonompia jos sanan vapauden tila ei olisi kaikkialla huonontunut. Marko on siinä oikeassa, että journalismin taso pitäisi olla korkeampi. Pahimpia puutteita on se, että media käyttää hyvin suppeaa tietolähteistöä ja se, että uutisten taustoittaminen on surkeaa. Hyvä huono esimerkki on Maaseudun tulevaisuus. Siinä kaksi juttua paljasti kuinka kehnossa jamassa lehden journalismin taso on. Ensinnäkin selvisi, että lehden päätoimittaja ei edes ymmärrä lukijakuntansa ajatusmaailmaa. Toinen järkyttävä juttu joka paljastui oli se, että lehti hyvin ala-arvoisella tyylillä lyttää heti kaikki ne tieteelliset tutkimukset, jos on vaarana, että se uhkaa lukijakunnan ammatin harjoittamista.
Olen siis aika samaa mieltä Suomen median tasosta kuin Marko. Mutta tapauksessa ihmetyttää yksi asia. Kysymys on ajatusmaailman eroista. Itseäni häiritsee mediassa se, kuinka kritiikittömästi se nielaisee trollien heittämät syötit. Moni muukin on täysin pielessä. Mutta itse en ole sen takia ruvennut perustamaan omaa lehteä. Laiskuus voi olla osa syy. Toinen syy se, että tuskin minulla on niin tolkuttomasti aikaa sellaiseen puuhaan, että saisin lehdestäni korkeatasoisemman kuin nämä nykyiset. On muitakin asioita, jotka epäilyttävät tässä asiassa. Tähän muutamia. Marko perusti lehtensä valtamedian vastapainoksi. Tämä jo on erittäin epäilyttävä asia. Kaikki tuntemani valtamedian ulkopuoliset julkaisut ovat sellaisia, joissa valehdellaan sumeilematta, kerrotaan pelkkiä uskomuksia ja monen toiminta on ollut rikollista. Ehkä tapaus USA:ssa luo pahimman epäilyksen varjon tämän hankkeen ylle. Siellä presidentti perusti lehden valtamedian vastapainoksi. Epäleväinen kun olen, niin minun on vaikea uskoa, että patologinen valehtelija voisi perustaa lehden, joka kertoisi totuuden. Tietenkin voihan olla, että tämä Markon lehti olisi näistä muista valtamedian vastapaino lehdistä poikkeava. Jos en olisi kyyninen, niin ajattelisin, että tämä lehti on varmaan sellainen, joka selvittää paremmin juttujen taustat ja on kriittisempi trollien heittämiin täkyihin ja osaisi paremmin suhteuttaa jonkin asian merkityksen kokonaisuuteen ja uutisoisi sen mukaan.
Mutta kun olen kyyninen, niin ajattelen, että tämä on taas tyypillinen valtamedian vastainen lehti, joka on vielä huonommin toimitettu kuin Helsingin sanomat ja joka julkaisee enemmän uskomuksia kuin tosiasioita.
Kun miettii sitä, mitä Marko ohjelmassa jutteli, niin kallistuu väistämättä siihen kyyniseen ennakko käsitykseen. Miten hän lehdessään pystyy lukijalle paljastamaan sellaisia asioita, että lukija näkee maailman aivan erilaisena, jos hän itse tukeutuu joihinkin yleisiin uskomuksiin? Miten hän pystyy kirjoittamaan maailmasta paljastavia juttuja jos häneltä puuttuu todellisuuden taju? Ja miten hän voi lukijan maailman kuvaa avartaa, jos hänellä itsellään ei ole ymmärrystä siitä, mikä asia on merkityksellistä ja mikä merkityksetöntä?
Mutta olisi mielenkiintoista tutustua lehteen, jotta näkisin, että oliko ennakko käsitykseni - se kyyninen - oikea, vai se, joka olisi ollut, ellen olisi kyyninen?
Viime maanantaina hänellä oli aiheena: Mistä Suomessa ei voi puhua. Joten odotin mielenkiinnolla ohjelmaa. Vieraana oli Marko Hamilo. Tyyppiä en tuntenut entuudestaan, mutta ohjelmaa seuranneena arvelin myös hänen olevan tolkun ihminen. Olisihan minun tietysti pitänyt nimestä jo osata epäillä: Yleensä vanhemmat antavat lapselleen nimeksi Marko jos aikovat hemmotella hänet pilalle.
Lyhyesti Markon tarina: Hän oli ollut monessa arvostetussa lehdessä töissä ja Helsingin sanomissa työskennellessään häntä harmitti kyseisen lehden ala-arvoinen journalistinen taso niin paljon, että hän perusti oman lehden. Kun ajattelin, että Suomi on sananvapaus listalla kolmanneksi korkeimmalla sijalla ja Helsingin sanomat on maamme laadukkain päivälehti journalismin näkökulmasta, niin heräsi halu tutustua lehteen, joka on parempi. Jokin hommassa vain epäilytti. Se arvostelu ei epäilyttänyt. Sananvapauden tilastossa Juha Sipilä pudotti meidät ensimmäiseltä sijalta - se on tosiasia. Toinen tosi asia on se, että olisimme vielä huonompia jos sanan vapauden tila ei olisi kaikkialla huonontunut. Marko on siinä oikeassa, että journalismin taso pitäisi olla korkeampi. Pahimpia puutteita on se, että media käyttää hyvin suppeaa tietolähteistöä ja se, että uutisten taustoittaminen on surkeaa. Hyvä huono esimerkki on Maaseudun tulevaisuus. Siinä kaksi juttua paljasti kuinka kehnossa jamassa lehden journalismin taso on. Ensinnäkin selvisi, että lehden päätoimittaja ei edes ymmärrä lukijakuntansa ajatusmaailmaa. Toinen järkyttävä juttu joka paljastui oli se, että lehti hyvin ala-arvoisella tyylillä lyttää heti kaikki ne tieteelliset tutkimukset, jos on vaarana, että se uhkaa lukijakunnan ammatin harjoittamista.
Olen siis aika samaa mieltä Suomen median tasosta kuin Marko. Mutta tapauksessa ihmetyttää yksi asia. Kysymys on ajatusmaailman eroista. Itseäni häiritsee mediassa se, kuinka kritiikittömästi se nielaisee trollien heittämät syötit. Moni muukin on täysin pielessä. Mutta itse en ole sen takia ruvennut perustamaan omaa lehteä. Laiskuus voi olla osa syy. Toinen syy se, että tuskin minulla on niin tolkuttomasti aikaa sellaiseen puuhaan, että saisin lehdestäni korkeatasoisemman kuin nämä nykyiset. On muitakin asioita, jotka epäilyttävät tässä asiassa. Tähän muutamia. Marko perusti lehtensä valtamedian vastapainoksi. Tämä jo on erittäin epäilyttävä asia. Kaikki tuntemani valtamedian ulkopuoliset julkaisut ovat sellaisia, joissa valehdellaan sumeilematta, kerrotaan pelkkiä uskomuksia ja monen toiminta on ollut rikollista. Ehkä tapaus USA:ssa luo pahimman epäilyksen varjon tämän hankkeen ylle. Siellä presidentti perusti lehden valtamedian vastapainoksi. Epäleväinen kun olen, niin minun on vaikea uskoa, että patologinen valehtelija voisi perustaa lehden, joka kertoisi totuuden. Tietenkin voihan olla, että tämä Markon lehti olisi näistä muista valtamedian vastapaino lehdistä poikkeava. Jos en olisi kyyninen, niin ajattelisin, että tämä lehti on varmaan sellainen, joka selvittää paremmin juttujen taustat ja on kriittisempi trollien heittämiin täkyihin ja osaisi paremmin suhteuttaa jonkin asian merkityksen kokonaisuuteen ja uutisoisi sen mukaan.
Mutta kun olen kyyninen, niin ajattelen, että tämä on taas tyypillinen valtamedian vastainen lehti, joka on vielä huonommin toimitettu kuin Helsingin sanomat ja joka julkaisee enemmän uskomuksia kuin tosiasioita.
Kun miettii sitä, mitä Marko ohjelmassa jutteli, niin kallistuu väistämättä siihen kyyniseen ennakko käsitykseen. Miten hän lehdessään pystyy lukijalle paljastamaan sellaisia asioita, että lukija näkee maailman aivan erilaisena, jos hän itse tukeutuu joihinkin yleisiin uskomuksiin? Miten hän pystyy kirjoittamaan maailmasta paljastavia juttuja jos häneltä puuttuu todellisuuden taju? Ja miten hän voi lukijan maailman kuvaa avartaa, jos hänellä itsellään ei ole ymmärrystä siitä, mikä asia on merkityksellistä ja mikä merkityksetöntä?
Mutta olisi mielenkiintoista tutustua lehteen, jotta näkisin, että oliko ennakko käsitykseni - se kyyninen - oikea, vai se, joka olisi ollut, ellen olisi kyyninen?
tiistai 12. syyskuuta 2017
SUVAKKI 4
Olen vihainen! Olen tosi vihainen! Minua on nimitelty suvakiksi. Tai jos tarkkaan otetaan, niin kukaan ei ole tullut eteeni ja sanonut: Sinä olet suvakki. Ei nimittely on ollut salakavalampaa. Joku on nimitellyt joukkoa ihmisiä suvakeiksi ja minä ajattelin kuuluvani tähän ryhmään. Tässä asiassa vain on yksi vaikea ongelma. Ne jotka ovat ottaneet tavakseen haukkua toisia ihmisiä suvakeiksi, eivät ole koskaan osanneet selittää mitä se tarkoittaa. Kukaan muukaan ei tiedä mitä tämä tarkoittaa. Kun kukaan ei tiedä mitä suvakki tarkoittaa, niin enhän minä tiedä kuulunko minä tähän ryhmään vai enkö kuulu. Kun en tiedä tätä, niin silloin en myöskään tiedä onko minua haukuttu ja siitä taas seuraa se, että en tiedä pitääkö minun olla suuttunut vai ei? Tämä on harmillista, sillä minulla on sellainen päähänpinttymä, että jos on suuttunut, niin silloin pitää tietää mistä on suuttunut. Siksi ryhdyin selvittämään mitä tämä käsite tarkoittaa. Se osoittautui aika vaikeaksi selvitettäväksi, sillä suvakki on samanlainen käsite kuin saatana. Saatana on kaiken pahan alku ja juuri, mutta edes raamatusta ei selviä, mitä Saatana on tehnyt ansaitakseen tämän aseman. Kun suvakin käsitettä ei voida selvittää suoralla menetelmällä käytin epäsuoraa menetelmää. Tutkin sitä, että millaiset ihmiset hanakasti käyttävät tätä käsitettä. Sain selville tämän ihmistyypin. He ovat ihmisiä, jotka ovat sössineet maailman parhaan tilaisuuden käydä kouluja arvostettuun ammattiin ja ovat pudonneet yhdyskunnan ulkopuolelle. He ovat vihaisia ja katkeria ja syyttävät omista virheistään sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole ja eivät voineet olla mitenkään syypäitä heidän virheisiinsä. He ovat erittäin huonokäytöksisiä ja häiriintyneitä ihmisiä, jotka tarvitsivat kiireesti hoitoa. He pelkäävät kaikkea mikä vähän poikkeaa omasta elämänpiiristä. Heidän hatara maailmankuvansa on uhattuna heti jos he kohtaavat ihmisen, joka on vähän erilainen kuin he itse. Erilaisuus voi tarkoittaa sitä, että ihon pigmentti poikkeaa aavistuksen heidän omastaan, tai ihmisen ulkonäkö näyttää siltä kuin hän uskoisi eri jumaliin kuin he itse tai sitten ihminen on eri sukupuolta kuin he itse. Heidän on pakko puolustautua kuviteltuja uhkia erittäin agressiivisesti. Koska he ovat pelkureita, niin eivät he uskalla esiintyä omalla nimellään vaan räkyttävät nimimerkkien suojassa. Puolustaessaan omia käsityksiään he ajautuvat uhkailuun ja solvaamiseen. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä heidän esittämiensä mielipiteiden puolustamiseen tarvittaisiin nero joka olisi myös sanankäytön virtuoosi. Tilanteen epätoivoisuutta lisää se, että heillä on erittäin hatara tietämys asioista ja samoin heidän ymmärryksensä on erittäin alhaisella tasolla. Pelkuruuden takia uhkailu ei ole ainoa tapa, jolla yrittävät puolustaa omaa maailmaansa. He käyttävät myös kaikkia alhaisia ja likaisia keinoja mitä pienissä päissään suinkin keksivät. Monet heidän tapansa puolustautua on aika säälittäviä. Heiltä puuttuu täysin kyky myötätuntoon. Heidän mielensä täyttää viha, katkeruus, kauna ja pahantahtoisuus. Ainoat positiiviset tunteet saavat heissä vallan kun he pystyvät aidosti iloitsemaan jos joku viaton tapetaan ja jos se vähänkään vaikuttaa mamulta tai suvakilta. Tai jos joku mamu epätoivoissaan yrittää tappaa itsensä, niin silloin heiltä löytyy aitoa iloitsemisen tunnetta, vielä täydennetään ilakoimisella ja pilkalla.
Epäsuoran todistuksen mukaan tämä ihmisryhmä haukkuu suvakeiksi niitä, jotka ovat kaikessa päinvastaisia kuin mitä he itse on. Tätä listaa katsoessani vakuutan ehdottomasti olevani suvakki. Tai en ainakaan missään nimessä haluaisi olla suvakkien vastakohta - siis tämä ihmisryhmä. Epämääräisesti tuntuu vain siltä, että olenko kelvollinen suvakiksi. Mutta tämän tunteen pidän kurissa ja vakuutan itselleni olevani. Joten minulla on syytä olla tosi vihainen. Mutta mitä syytä minulla on olla vihainen? Asia johtuu siitä, että vaikka suvakki käsitettä ei kukaan ole koskaan pystynyt selvittämään, niin se tiedetään, että sana on johdettu sanasta:"suvaitsevainen". Minua on siis haukuttu suvaitsevaiseksi! Koskaan minua ei ole loukattu näin pahasti. Minun on pakko kiistää: EN OLE SUVAITSEVAINEN! Kun väitän tämmöistä, niin se on pakko todistaa. Laitan tähän luettelon kaikista niistä asioista, joita en suvaitse. Asioita on enemmänkin, mutta yritän tähän kasata sellaiset, joihin suhtaudun erityisen suvaitsemattomasti. Monet näistä asioista koskevat sekä yksilöitä, että valtioita.
En suvaitse mielivaltaisuutta.
En suvaitse alistamista.
En suvaitse vapauksien polkemista.
En suvaitse tosiasioiden kieltämistä.
En suvaitse väkivaltaa.
En suvaitse rasismia.
En suvaitse hirmuhallitsijoita.
En suvaitse sitä, että ihmiskunta tuhoaa maapallon.
Tuo viimeinen kohta on vähän lapsellinen, sillä mehän olemme demokraattisesti päättäneet tuhota maapallon, joten mikä minä olen arvostelemaan demokraattisesti päätettyä asiaa. Kuitenkin lista osoittaa kuinka suvaitsematon minä olen. Toisaalta nämä haukkumasanat ovat siitä metkoja juttuja, että kun niitä jaellaan huterin perustein, niin käy niin, että kun nimi ei kuvaakaan ryhmää, niin nimen merkitys muuttuu niin, että se alkaakin tarkoittaa sitä millainen se ryhmä on.
Epäsuoran todistuksen mukaan tämä ihmisryhmä haukkuu suvakeiksi niitä, jotka ovat kaikessa päinvastaisia kuin mitä he itse on. Tätä listaa katsoessani vakuutan ehdottomasti olevani suvakki. Tai en ainakaan missään nimessä haluaisi olla suvakkien vastakohta - siis tämä ihmisryhmä. Epämääräisesti tuntuu vain siltä, että olenko kelvollinen suvakiksi. Mutta tämän tunteen pidän kurissa ja vakuutan itselleni olevani. Joten minulla on syytä olla tosi vihainen. Mutta mitä syytä minulla on olla vihainen? Asia johtuu siitä, että vaikka suvakki käsitettä ei kukaan ole koskaan pystynyt selvittämään, niin se tiedetään, että sana on johdettu sanasta:"suvaitsevainen". Minua on siis haukuttu suvaitsevaiseksi! Koskaan minua ei ole loukattu näin pahasti. Minun on pakko kiistää: EN OLE SUVAITSEVAINEN! Kun väitän tämmöistä, niin se on pakko todistaa. Laitan tähän luettelon kaikista niistä asioista, joita en suvaitse. Asioita on enemmänkin, mutta yritän tähän kasata sellaiset, joihin suhtaudun erityisen suvaitsemattomasti. Monet näistä asioista koskevat sekä yksilöitä, että valtioita.
En suvaitse mielivaltaisuutta.
En suvaitse alistamista.
En suvaitse vapauksien polkemista.
En suvaitse tosiasioiden kieltämistä.
En suvaitse väkivaltaa.
En suvaitse rasismia.
En suvaitse hirmuhallitsijoita.
En suvaitse sitä, että ihmiskunta tuhoaa maapallon.
Tuo viimeinen kohta on vähän lapsellinen, sillä mehän olemme demokraattisesti päättäneet tuhota maapallon, joten mikä minä olen arvostelemaan demokraattisesti päätettyä asiaa. Kuitenkin lista osoittaa kuinka suvaitsematon minä olen. Toisaalta nämä haukkumasanat ovat siitä metkoja juttuja, että kun niitä jaellaan huterin perustein, niin käy niin, että kun nimi ei kuvaakaan ryhmää, niin nimen merkitys muuttuu niin, että se alkaakin tarkoittaa sitä millainen se ryhmä on.
maanantai 12. kesäkuuta 2017
Paljastavat sanat
Yle ykkösessä jututettiin Tokmanin perustajaa. Ihminen on laiska ja se on tarkoituksenmukaista. Tosin henkinen laiskuus määritellään myös yhdeksi kuoleman synniksi. Mutta kun on laiska, niin silloin säästyy monelta vaivalta. Tässä yhteydessä laiskuus oli sitä, että oletin tiettyjä asioita. Oletin, että kun on halpahallin perustajasta ja kysymys, niin silloin tämä ihminen uskoo kaiken huuhaan, mutta tieteellisesti todistettua ei. Lisäksi hän on vinksahtanut niin, että kuvittelee kaiken pahan takana olevan juutalaisten salaliitto. Hän kuvittelee, että lääkärien tarkoitus on tehdä ihmiselle niin paljon pahaa kuin mahdollista ja tämänkin takana on juutalaisten salaliitto. Näin ajattelin, koska eräs toinen halpahalli ketjun omistaja on tätä kaikkea. Tämä asioiden yhdistämisiin säästää paljon ajatus työtä.
Mutta kun kuuntelin kaverin juttuja, niin hämmästyin kun ne tuntuivat ihan järkeviltä. Kaiken lisäksi hän oli taiteen kerääjä. Kuuntelin jutustelua hyväksyvän mielialan vallassa, kunnes hän käytti sanaa vihervasemmisto. Tiedän, että tätä sanaa käyttävät ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka politiikassa yhdistelevät asioita mielivaltaisesti. Tähän yhdistelemiseen ainoa vaikutin on näitten ihmisten luutuneet käsitykset. Tämä yksi sana sai silmäni aukenemaan. Kun hän oli näin paljastanut itsensä, niin lumous oli hävinnyt ja aloin löytää paljon kummallisuuksia hänen jutuistaan. Yksi oli se, kun hän puhui joustavasta paikallisesta sopimisesta. Hän sanoi, että olisi parempi, että tiukkana aikana voidaan palkoissa ja eduissa joustaa ja sitten kun menee paremmin, niin silloin voidaan antaa vähän ekstraa. Tämä lause oli aika irvokas. Se todistaa, että tämä ihminen ei elä todellisuudessa tai hän tarkoituksellisesti härskisti valehtelee. Tiedän koulu maailmasta sen, että kun tiukan paikan tullen on kiristetty resursseja, niin ei niitä suinkaan olla palautettu kun menee vähän paremmin. Siitä kiristetystä on tullut käytäntö. Ja kun seuraava tiukka vaihe tulee, niin silloin taas tiukennetaan. Toinen asia missä hän ei elä todellisuudessa oli tismalleen sama, minkä harhan vallassa juuri hajonnut hallitus on on elänyt, on kuvitelma, että kaikille löytyy töitä. Robotit tulevat hävittämään yhä enemmän työpaikkoja, eikä tilalle synny uusia. Tämä on se todellisuus, jossa eletään. Kolmas hänen harhaisuutensa osoitus oli ajatus siitä, että me hävitämme lastemme mahdollisuuden kun velkaannumme. Tai jos tarkkoja ollaan, niin tässä voi olla perää. Vika tässä ajatus rakenteessa on se, että on paljon vakavampi ja suurempi uhka tämä, että me tuhoamme lastemme elinmahdollisuudet ympäristön pilaamisen takia. Siinä katastroohvissa ulkomaan velka on aivan mitätön ongelma.
Mutta mikä oli tarinan opetus?
No se, että minä sorruin aivan turhaan vaikeisiin pohdintoihin. Minun ei olisi tarvinnut vaivata päätäni jos olisin heti osannut ajatella: Tämä ihminen elää harhassa, koska eräs toinen halpahalliketjun omistaja elää harhassa. Olisin säästynyt myös tämän ohjelman kuuntelemisen vaivan kun tämän päättelyn perusteella olisin voinut sulkea radion heti.
Mutta kun kuuntelin kaverin juttuja, niin hämmästyin kun ne tuntuivat ihan järkeviltä. Kaiken lisäksi hän oli taiteen kerääjä. Kuuntelin jutustelua hyväksyvän mielialan vallassa, kunnes hän käytti sanaa vihervasemmisto. Tiedän, että tätä sanaa käyttävät ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka politiikassa yhdistelevät asioita mielivaltaisesti. Tähän yhdistelemiseen ainoa vaikutin on näitten ihmisten luutuneet käsitykset. Tämä yksi sana sai silmäni aukenemaan. Kun hän oli näin paljastanut itsensä, niin lumous oli hävinnyt ja aloin löytää paljon kummallisuuksia hänen jutuistaan. Yksi oli se, kun hän puhui joustavasta paikallisesta sopimisesta. Hän sanoi, että olisi parempi, että tiukkana aikana voidaan palkoissa ja eduissa joustaa ja sitten kun menee paremmin, niin silloin voidaan antaa vähän ekstraa. Tämä lause oli aika irvokas. Se todistaa, että tämä ihminen ei elä todellisuudessa tai hän tarkoituksellisesti härskisti valehtelee. Tiedän koulu maailmasta sen, että kun tiukan paikan tullen on kiristetty resursseja, niin ei niitä suinkaan olla palautettu kun menee vähän paremmin. Siitä kiristetystä on tullut käytäntö. Ja kun seuraava tiukka vaihe tulee, niin silloin taas tiukennetaan. Toinen asia missä hän ei elä todellisuudessa oli tismalleen sama, minkä harhan vallassa juuri hajonnut hallitus on on elänyt, on kuvitelma, että kaikille löytyy töitä. Robotit tulevat hävittämään yhä enemmän työpaikkoja, eikä tilalle synny uusia. Tämä on se todellisuus, jossa eletään. Kolmas hänen harhaisuutensa osoitus oli ajatus siitä, että me hävitämme lastemme mahdollisuuden kun velkaannumme. Tai jos tarkkoja ollaan, niin tässä voi olla perää. Vika tässä ajatus rakenteessa on se, että on paljon vakavampi ja suurempi uhka tämä, että me tuhoamme lastemme elinmahdollisuudet ympäristön pilaamisen takia. Siinä katastroohvissa ulkomaan velka on aivan mitätön ongelma.
Mutta mikä oli tarinan opetus?
No se, että minä sorruin aivan turhaan vaikeisiin pohdintoihin. Minun ei olisi tarvinnut vaivata päätäni jos olisin heti osannut ajatella: Tämä ihminen elää harhassa, koska eräs toinen halpahalliketjun omistaja elää harhassa. Olisin säästynyt myös tämän ohjelman kuuntelemisen vaivan kun tämän päättelyn perusteella olisin voinut sulkea radion heti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)