VALEHTELU 2

Tämä valehtelu yhä vaivaa mieltäni. Järkeni ei mitenkään voi ymmärtää tätä asiaa.  Valehtelija on halveksittava ihminen. Höynäytettävä on vielä halveksittavampi ihminen. Miksi sitten joku ryhtyy valehtelijaksi ja varsinkin höynäytettäväksi?  Epäilen, että jälkimmäinen porukka ryhtyy uskomaan aivan päättömiä juttuja ihan vain ärsyttääkseen minua.
Kun näitä pohdin, niin väistämättä tuli mieleen, että katselen maailmaa aika suppeasta näkökulmasta. Mietin, että olisiko sittenkin tarkoituksenmukaista, että on näitä valehtelijoita ja höynäytettäviä?  Mietin ihmistä ja ihmisen evoluutiota. Evoluutio toimii niin, että vahingolliset ominaisuudet karsiutuvat pois, koska vahingollisia geenejä kantavat kuolevat ja siinä menevät roskiin myös heidän ominaisuutensa. Tämä on selvää pässin lihaa. Tästä seuraa looginen päätelmä, että jäljelle jää lajille hyödyllisiä ominaisuuksia. Tämäkin on selvää.  Seuraava juttu onkin jo sitten vähän vaikeampi. On myös niin, että evoluution mekanismin takia populaatioon on karsiutunut tietty geneettinen monimuotoisuus.  Otetaan esimerkiksi mielisairaus. Mielisairaat ovat pelastaneet tämän lajin aina kun olosuhteet ovat muuttuneet täysin arvaamattomiksi, sillä he ovat keksineet järjettömältä tuntuvan ratkaisun lajia kohdanneeseen ongelmaan - ratkaisun, joka on pelastanut ihmiskunnan. Jos asiaa miettii, niin onkohan kukaan tervejärkinen ikinä keksinyt mitään merkittävää keksintöä? Tuskin.
Jos populaatiossa ei olisi yhtään mielisairasta, niin vaikeissa olosuhteissa laji kuolisi, kun kukaan ei keksisi ratkaisua. Jos taas kaikki tai melkein kaikki olisivat mielisairaita, niin laji kuolisi jo hyvinä aikoina kun mitään normaalia toimintaa ei juuri kukaan tekisi.  Siksi geeniperimään on jäänyt optimaalinen monimuotoisuus, jonka takia mielisairaita syntyy juuri sopiva määrä, jotta heitä olisi kun sitten kriisi koittaa.  Mietin, että onko heitä nyt kuitenkaan tarpeeksi kun tuo ilmastonmuutos on melkoisen paha uhka?
No tämä asia ei kuulu tähän aiheeseen.
Tästä päättelyketjusta seuraa varsin kiusallinen johtopäätös.  Jos tälle lajille on evoluutio jättänyt vain hyödylliset ominaisuudet, niin silloin myös höynäytettävien määrä on tarkoituksenmukaisella tasolla. En missään nimessä haluaisi tunnustaa, että höynäytettävät olisivat jotenkin hyödyllisiä, koska inhoan ja vihaan heitä.  Mutta asian johdonmukaisuus ei jätä selittelylle sijaa. Pakko minun on tämä tunnustaa.
Tämän saatuani selville, esitin itselleni kysymyksen: Mitä ihmeen hyötyä voi ihmiskunnalle olla höynäytettävistä?  Siinä pitää olla jokin syvempi tarkoitus kuin se, että voisin heille myydä uudestaan ja uudestaan saman rikkinäisen laitteen.  Luultavasti keksinkin asian.  Tämä hyödyllisyys selviää parhaiten kun otan esimerkiksi kuvitteellisen tilanteen menneisyydestä.  Kuvitteellisessa esimerkissä on klaani, jota kutsutaan Hirviklaaniksi.  Hirviklaanin päällikölle tulee kriisi: Hän huomaa, että klaanin alue ei ylety meren rantaan lännessä.  Kun päällikölle tulee kriisi, niin silloin koko klaanille tulee kriisi.  Tästä seuraa valtava uho. Huomataan, että meren ja Hirviklaanin välissä oleva Mäyräklaani on osoittautunut suureksi uhkaksi Hirviklaanille. Mäyräklaanin ihmiset jatkuvasti hyökkäilevät heidän alueelleen ja nyt on Hirviklaanin koko olemassa olo uhattuna.  Suuren hurmoksen vallassa hirviklaanilaiset hyökkäävät ja tappavat kaikki mäyräklaanilaiset - ensin raiskattuaan kaikki naiset.  Näin Hirviklaani on saanut yhteyden merelle.  Miten olisi käynyt, jos Hirviklaanissa ei olisi ollut riittävästi höynäytettäviä?  No siinä olisi käynyt niin, että moni olisi ruvennut ihmettelemään. Eikä siihen ihmettelyyn tarvittaisi kuin hitunen päättelykykyä. Ensinnäkin he ihmettelisivät sitä, että noinkohan Mäyräklaani hyökkäilee heidän kimppuunsa - heitä kun on paljon vähemmän kuin hirviklaanilaisia. Heidän aseistuksensakin on paljon huonompaa. Ja miksi he hyökkäisivät tälle alueelle, jossa on paljon kehnommat viljely mahdollisuudet ja heillä on vielä meri vieressä, josta saa elantoa aivan riittävästi. Vielä heitä epäilyttäisi asiassa se, että näistä hyökkäyksistä kertoo heidän päällikkönsä - ihminen, joka on osoittautunut  erittäin epäluotettavaksi. Kun tarpeeksi moni näitä asioita ihmettelisi, niin ei syntyisi joukko hysteriaa ja he eivät saisi lisää elintilaa ja geenit eivät saisi parempaa tilaisuutta levitä.

VALEHTELU

Valehteluun minulla on neuroottinen suhde. Tästä syytän ympäristöä, sillä elin lapsuuden sellaisten ihmisten joukossa, jotka pitivät valehtelua halveksittavimpana ominaisuutena ihmisessä. Tämä on se pohja, jolla maailmaa katson. Enkä voi tälle asialle oikein mitään. Siksi tähän seuraavaan vuodatukseen pitää suhtautua ymmärtäväisesti.  Mutta toisaalta: Vaikka valehtelu tuntuu nykyään olevan hyve, niin on eräs arvostettu teos, joka ei pidä sitä hyveenä. Raamatusta voin lukea selvästi, mitä yhdestoista käsky sanoo. Se sanoo: Älä valehtele!  Minkähän takia uskonpuhdistaja Martti Luther jätti tämän yhdennentoista käskyn pois katekismuksesta?

Tunnen syvää vihaa, halveksuntaa, pelkoa ja ihmetystä siitä mitä Amerikassa tapahtuu. Trump suoltaa suustaan jatkuvia valheita, venäläiset trollit sotkeutuvat vaaleihin levittämällä perättömyyksiä verkossa.  Kumpikaan asia ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä.  Aina maailmasta löytyy valehtelijoita ja aina Venäjä sotkeutuu muitten maitten sisäisiin asioihin. Enemmän tässä ihmetyttää ja kauhistuttaa se, että molempiin uskotaan.  Nixon valehteli kerran ja joutui sen takia eroamaan. Miten amerikkalaiset antavat Trumpin valehdella ja valehdella ja vielä kerran valehdella?  Ja miten kansa uskoo venäläisiä trolleja sitä hanakammin mitä päättömämmän jutun he verkkoon levittävät?
Ehkä minun ei kannattaisi päivitellä amerikkalaisten tyhmyyttä, sillä jos katson mitä koto Suomessa tapahtuu, niin sama meno tuntuu olevan täällä.  Mutta kyllä minä ihmettelen. Yksi hyvä esimerkki tästä ilmiöstä on jehovalaisten vartiotornin jutut maailmanlopusta. Menneitten vuosien aikana vartiotornissa kerrottiin parikymmentä kertaa maailmanlopun päivä. Kyseinen päivä tuli ja meni ilman maailmanloppua.  Jos joku valehtelee minulle kerran, niin se riittää todistamaan minulle, että tämä ihminen on epäluotettava. Jos ihminen valehtelee minulle kahdesti, niin hän ei koskaan pysty enää minulta peittämään sitä tosiasiaa, että hän on epäluotettava. Ei vaikka hän visusti varoisi enää valehtelemasta minulle elämänsä aikana.  Mutta miten jehovalaiset ottivat tämän ilmoituksen? He kerta toisensa jälkeen taas uskoivat, että lehdessä ilmoitettu maailmanloppu tulee. Ehkä tämän takia minä en kuulu jehovantodistajiin. Jos olisin jehovantodistaja, niin kolmannen vikaan menneen maailmanlopun päivän ennustuksen jälkeen alkaisin hyvin vahvasti epäillä kaikkea muutakin mitä vartiotornissa kirjoitettaisiin.
Mutta miksi minä suhtaudun heihin näin ahdasmielisesti?  Jos osaisin suhtautua avarakatseisemmin, niin en tätä asiaa kauhistelisi ja en päivittelisi, vaan suhtautuisin asiaan mahdollisuutena. Voisin ruveta myymään heille jotain paskaa tavattomaan ylihintaan. Heille voisi kaupata samaa kelvotonta tuotetta ja aina uudestaan ja uudestaan he ostaisivat sitä minulta.
Tämä asia koskee muitakin tahoja kuin tiukan uskonnollisia tahoja. Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos. Öljy ja turveyhtiöiden palkkalistoilla on trolleja, jotka levittävät verkkoon perättömyyksiä. On iso joukko ihmisiä, jotka nielevät nämä perättömyydet kerta toisensa jälkeen. Kaava menee seuraavasti: Trolli keksii jonkin räväkän jutun, joka levitetään verkkoon. Nämä ihmiset hurahtavat siihen ja levittävät sitä edelleen. Väite osoitetaan vääräksi, jolloin trollit kehittelevät uuden jutun, johon nämä ihmiset taas hurahtavat. Se osoitettaan vääräksi, jolloin trollit keksivät uuden jutun johon nämä ihmiset hurahtavat. Tätä jatkuu ikuisesti. Trollit voivat myös kierrättää samoja väitteitä puolen vuoden välein, koska nämä ihmiset eivät muista, että tämä väite osoitettiin vääräksi puoli vuotta sitten. Eivätkä nämä ihmiset osaa edes hävetä sitä, että he kerta toisensa jälkeen uskovat tähän samaan tahoon, joka on osoittautunut erittäin epäluotettavaksi. Jos näitä ihmisiä vertaa jehovantodistajiin, niin jehovantodistajilla lähde on sentään Jumala, jonka sanaan voi aina luottaa. Mutta näitten ihmisten lähde on kuolevainen, joten heillä olisi erittäin paljon häpeämisen aihetta. Jos he nimittäin osaisivat hävetä.

POPULISMI

Olin päättänyt ryhtyä populistiksi. Mutta on eri asia päättää ryhtyä kuin ryhtyä.  Huomaan, että populismi vaatii erityistaitoja. Yleensä ne ovat synnynnäisiä ja siksi vaikea oppia. Tai voi niitä oppia, jos on elänyt sopivassa ympäristössä. Pahin este populismin uralla on valehtelu. Kun olen koko lapsuuteni elänyt ympäristössä, jossa valehtelu oli pahimpia paheita, niin ei siitä opitusta on erittäin vaikea oppia pois.  Yritän kuitenkin.  Jotta minä pystyisin muuttumaan populistiksi, niin pitää tietää, millainen populisti on, jotta pystyn pyrkimään samanlaiseksi. Olen viime päivinä tutkinut sitä, että pitääkö paikkansa se mistä populisteja aina syytetään. Siis se, että he näkevät monimutkaisen maailman erittäin yksinkertaisena ja heidän ratkaisunsa ongelmiin vielä yksinkertaisempina.  Otetaan esimerkiksi suurin populisti: Donald Trump. Viimeisin möläytys oli se, että hän väitti, että ilmastonmuutos pystytään torjumaan sillä, että haravoidaan metsät. Kieltämättä tähän vahvistaa sitä, että populistilla on monimutkaisiin ongelmiin sangen yksinkertaiset ratkaisut. Trump on vain yksi populisti muitten joukossa. Mitenkä muitten kohdalla tämä väite pitää paikkansa?  Otan tarkasteluun kotimaisen populistin - Jussi Halla-ahon.  Listaan tähän ongelmia ja mitä Halla-aho selittää ongelman syyksi ja viereen mitä hän ehdottaa ratkaisuksi.

Syrjäytyminen.
Syrjäytymisen syy on hallitsematon maahanmuutto. Ratkaisu: Rajat tiukasti kiinni.
Rikollisuus.
Rikollisuuden kasvun syy on hallitsematon maahanmuutto. Ratkaisu: Rajat kiinni.
Huoltosuhteen vinoutuminen.
Se, että tulevaisuudessa nuoria tulee olemaan liian vähän, jotta eläkkeitä tulisi maksetiksi johtuu hallitsemattomasta maahanmuutosta. Ratkaisu: Rajat kiinni.
Aivopako.
Koulutettujen ihmisten pako Suomesta johtuu hallitsemattomasta maahanmuutosta. Ratkaisu: Rajat kiinni.

Tämän pienen esimerkin perusteella väite näyttää pitävän paikkansa. Siis se, että populisti näkee sekä ongelman yksinkertaisena, että sen ratkaisun.  Tämä on toinen vaikea asia populistin urallani.
Aivot ovat siitä pirullinen elin, että sinne kertyy väistämättä tietoa.  Kun sinne jotain kertyy, niin sitä on mahdoton saada enää sieltä pois.  Sinne kertynyt aines väistämättä vaikuttaa meidän tekemisiimme.  Ja minä onneton olen vielä aktiivisesti kasannut sinne kaikenlaista. Tein sen ajattelemattomuudessani kun en arvannut, että yritän populistiksi.  Päähäni kertyneen tiedon takia minun on äärimmäisen vaikea nähdä maailmaa niin yksinkertaisena kuin populistin pitäisi nähdä. Epäilen, että sitä tietoa en saa pois edes hillittömällä ryyppäämisellä. Aivovaurio voisi olla ainoa toivo. Tai sitten tolkuton valehtelu. Siis sellainen, että puhun sellaista mihin en itsekään usko. Ongelma on se, että sellainen vilppi voi helposti näkyä.  Jos  vertaan itseäni Trumppiin, niin on pakko todeta, että Trump on synnynnäinen lahjakkuus.  Trump puhuu ihan mitä sattuu ja hän myös uskoo siihen, mitä hän sattuu sillä kertaa päästelemään suustaan.  Ja tämä, että hän 110 prosenttisesti uskoo omia puheitaan on vain osa hänen lahjakkuudestaan.  Erittäin hienoa lahjakkuutta osoitta se, että hän myös ihailee rajattomasti itseään  siitä, että miten viisaita hän taas on päästellyt suustaan. Se on sellainen ominaisuus, johon en tule ikinä pääsemään, vaikka kuinka harjoittelisin.

YMMÄRRYS KOVILLA

Jälleen kerran ymmärrykseni on kovilla. Aivan äskettäin julkaistiin kansainvälinen mittaus siitä miten eri kansat luottavat medioihin. Suomessa mediaan luottamus oli ennätys korkeaa ja USA:ssa ennätys matalaa.  Ymmärrän hyvin sen, että tämä ei tarkoita sitä, että Suomessa media olisi laadukkaampaa kuin USA:ssa. Amerikassa on todella laadukasta mediaa.  Rahvaan käsitys median luotettavuudesta ei kerro sitä, että kuinka luotettavaa se oikeasti on.  Luotettavuus on mitattavissa ainoastaan siten, että kuinka paljon perättömiä uutisia media julkaisee ja onko toimittajilla kyky ymmärtää ilmiöiden taustat. Tämän minä ymmärrän hyvin.  Mutta se ylittää kirkkaasti minun ymmärryskykyni, mitä USA:ssa on seurannut siitä, että mediaan ei luoteta. Amerikkalaiset ovat päättäneet ryhtyä luottamaan valemedioihin. Voisi kuvitella, että jos luottamus mediaan on mennyt, niin he lopettaisivat kokonaan median seuraamisen. Tai ensimmäisenä lopettaisivat valemedian seuraamisen. Mutta mitä nämä ääliöt tekevät: He lakkaavat seuraamasta sitä mediaa, jossa toimittajat tekevät kaikkensa, jotta julkaistut jutut pitäisivät paikkansa.  Joku on valitellut sitä, että rahvaan on niin vaikea tietää mikä media on luotettavaa ja mikä ei.  Mutta ei se niin vaikeaa ole. Ainakin Suomessa on äärimmäisen helppoa. Siinä ei tarvitse mitään muuta kuin selvittää, että onko kyseinen media sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin vai ei.  Jos se ei ole sitoutunut, niin sitä mediaa kannattaa seurata vain kuin pilalehteä lukisi. Näin yksinkertaista se on.  Olisi kyllä kuluttajan suojan kannalta välttämätöntä, että lehden etusivulle olisi kirjoitettu vakio teksti jotenkin niin, että: Emme takaa artikkeleitten paikkaansa pitävyyttä. Siis niihin lehtiin, jotka eivät ole sitoutuneet journalismin eettisiin pelisääntöihin.
Minä en tiedä onko Amerikassa moista pelisääntöä. Oletan, että ei ole. Jos olettamus on oikea, niin silloin median luotettavuus on vähän vaikeampaa kuin meillä. Mutta ei se siellä toivotonta ole, vaan hyvin vähällä se on sielläkin selvitettävissä. Siihen on kolme yksinkertaista menetelmää. Menetelmä yksi: Valppaus. Pitää olla hiukan valpas ja kun on valpas, niin huomaa, että nyt se kanava valehtelee. Kun sen huomaa, pitää valpastua lisää. Kun valpastuu lisää, niin helpommin huomaa seuraavan valheen. Kun valheita tulee yhä lisää, niin silloin voi päätellä, että tämän kanavan jutut ovat täyttä paskaa.
Menetelmä kaksi:  Ottaa pari kolme lehden väitettä ja tutkii niitten paikkansa pitävyyden etsimällä kyseisestä tieteellisesti päteväksi tiedettyä tietoa. Jos selviää, että näissä väitteissä lehti on kirjoittanut puppua, niin silloin lehden voi heittää suoraan roskiin.
Tämä menetelmä vaatii vaivaa, mutta kun sen on kerran tehnyt, niin sitä ei tarvitse enää toistaa kyseisen lehden kohdalla.
Kolmas menetelmä: Jos lehdessä on paljon yksinkertaisia iskulauseita, niin silloin voi arvata, että tämä lehti on epäluotettava. Varsinkin jos iskulauseet on suoraan jonkun poliitikon puheista.
No kyllä minä tavallaan ymmärrän tätä ilmiötä. Ihmiset helposti uskovat sellaisia asioita, joita he haluavat uskoa.  Minun itsetunnolleni tekisi erinomaisen hyvää, jos voisin uskoa olevani rikas, komea, älykäs ja että minussa on niin valtavaa eläimellistä seksuaalista vetovoimaa, että se tekee naiset hulluiksi. Voisin minä noihin neljään uskoakin, jos hokisin sitä jatkuvasti ja en kävisi pankkini sivuilla, en koskaan katsoisi peiliin, keskustelisin vain rajakkien kanssa ja en päästäisi ketään naista sataa metriä lähemmäksi.  No ehkä unohdamme nämä minun henkilökohtaiset juttuni. Jos ihminen uskoo sen mihin hän haluaa uskoa, niin siinä on omat riskinsä. Jos ajattelen mitä tahansa elämän aluetta, niin epätodet uskomukset vievät tilanteen vielä pahemmaksi. Jos taisteluun valmistautuvalle armeijalle armeijan johto kertoo, että vihollisen taistelu moraali on olematonta, he ovat pelkureita, jotka eivät osaa taistella ja eivät osaa edes käyttää omaa aseistustaan, niin seuraukset voi arvata. Tai lääkärille tulee kaunis neito, joka on katkaissut sääriluunsa. Lääkäri ei halua pahoittaa niin kauniin neidon mieltä ja kertoo, että hänellä on vain vähän flunssaa ja se menee kyllä ohi antibiootilla.
Pahoin pelkään, että kun tuollainen kansa rupeaa uskomaan valemedioihin, niin sillä tulee olemaan katastrofaaliset seuraukset.

Poimintoja

Viikon parin sisällä on ollut neljä mielenkiintoista juttua mediassa. Yksi oli IPCC:n raportti, toinen oli tieto sukupuutto aallon nopeudesta, kolmas oli Kalle Haatasen ohjelma kuolemasta ja neljäs oli kulttuuri ykkönen.  Jokaisessa näissä ohjelmassa käsiteltiin tavalla tai toisella maapallon nykyistä tilaa - aika lohduttomalta kuulosti. Mikään näistä neljästä jutusta ei ollut suuri yllätys. Se ei ollut yllätys, että kulttuuri ykkösessä Heikki Villamolle ja muille haastateltaville ei ollut yllätys se miten huonossa jamassa maapallo nyt on. Kalle Haatasen ohjelmassa ei myöskään ollut kovinkaan suuria yllätyksiä ja varsinkaan sukupuutto aallon nopeus oli minulle ennestään tuttua. Ehkä suurin yllätys oli IPCC:n raportti. Seuraan aktiivisesti ilmastonmuutosta ja silti raportista selvisi, että tilanne on pahentunut nopeammin kuin olen osannut arvata.
Kalle Haatasen ohjelmassa oli paljon mielenkiintoista ja uutta - vaikka suuria yllätyksiä siinä ei ollut. Kalle haastatteli jotain tyyppiä, jonka nimeä en muista ja tietenkään en tarkista sitä, koska yritän olla populisti ja populisti välttää tarkistamasta taustoja.  Yksi mielenkiintoinen kysymys oli se, jonka Kalle kysyi haastateltavalta.  Kalle kertoi sellaisen tosiasian, että on kaksi koulukuntaa. Siis niissä ihmisissä, jotka jotain ilmastonmuutoksesta tietävät. Ensimmäinen koulukunta on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos vähentää resursseja niin, että ihmiskunta ryhtyy tappelemaan vähentyneistä resursseista niin, että suurin osa ihmiskunnasta tuhoutuu.  Toinen koulukunta on vakuuttunut siitä, että tässä tappelussa koko ihmiskunta tuhoutuu. Kalle kysyi, että kumpaan koulukuntaan haastateltava kuuluu. Hän kertoi kuuluvansa ensimmäiseen.
Eräs asia minua on aina askarruttanut mieltäni ja en ole oikein keksinyt lopullista totuutta siihen. Kun tosiasia on joko ensimmäisen koulukunnan näkemys, tai toisen, niin olen aina ihmetellyt sitä miten jotkut ilmastonmuutos keskustelussa heittävät lauseen: Me kuolemme kaikki.  Tämä lause on kyllä tosi. Itse kuitenkin tunnen suurta surua ja murhetta siitä, että kaikki kuolevat yhtä aikaa.  Minua on harmittanut aina se, että joku voi ottaa näin tyynesti ihmiskunnan tuhoutumisen. Itse kun tunteilen tästä asiasta ja tunteilu on jotenkin pehmoa.  En haluaisi tunnustaa tätä juttua itselleni. Hyvin usein tapahtuu niin, että kun ihminen ei halua asioiden olevan jotenkin, niin hän etsii mitä tahansa tietoa, joka sen kumoaisi ja rakentelee mielessään päättely ketjuja. Usein käy niin, että hän tulee etsineeksi hyvin epäluotettavista lähteistä tietoja, koska sieltä löytyy sopivia. Samoin päättelyketjut ovat täysin järjettömiä. Mutta tämä minun tapaukseni osoitti, että näin ei välttämättä aina tapahtu.
En olisi halunnut asian olevan niin, että joku pystyy näin paljon tyynemmin suhtautumaan ihmiskunnan tuhoon kuin minä. Tämä sai minut ajattelemaan. Hetken mietittyäni minua alkoi epäilyttää. Muistin, että ihmiselle lajina on tyypillistä epäjohdonmukaisuus.  Hyvin usein käy niin, että ihminen ensin torjuu jonkin teorian  ja kun siitä aiheutuu hänelle vahinkoa, niin hän syyttää siitä muita. Siitä arvasin, että kävisi niin, että kun nämä jotka esittävät pystyvänsä suhtautumaan ihmiskunnan tuhoon tyynen rauhallisesti, niin ovat raivoissaan kun heille selviää miten vakavasta asiasta oli kysymys. He tulevat syyttämään muita siitä, että he eivät kertoneet kuinka vakava asia on. Tai näin kävisi, jos he eläisivät tarpeeksi kauan.  Kun asiaa mietin vielä enemmän, niin huomasin, että tämä teoria ei ole pelkästään pelkkä arvaus vaan siihen on vahvoja todisteita.  Huomasin, että miten eri tavalla nämä samat ihmiset suhtautuvat siihen, kun joku terrorista tappaa pari ihmistä. Tähän asiaan he eivät suhtaudu kylmän viileästi ja kertaakaan he eivät ole todenneet: Me kuolemme kaikki. Suhtautuminen on kaikkea muuta kuin viileää - se on hysteeristä ja täynnä raivoa - ja tunteilua. Kuinka ihmeessä he menettävät malttinsa parin ihmisen kuolemasta kun koko ihmiskunnan tuhoutuminen ei hetkauta mitenkään?  Eihän siinä ole mitään järkeä!  Kuvittelen mielessäni sitä miten he puolustavat tämä epäjohdonmukaisuutta. Voisin kuvitella, että perustelu on se, että nämä pari  ihmistä ovat viattomia. Perustelu on erittäin huono, mutta kun parempaakaan tuskin tuohon voisi keksiä. Jos miettii ihmiskunnan tuhoa, niin jos käy niin, että koko ihmiskunta ei tuhoudukaan, niin silloin henkiin jäävät ne ihmiset, jotka ovat eniten syyllisiä tilanteeseen ja kaikista vähiten syylliset kuolevat.
Tämä ohjelma palautti mieleen sen ajatuksen, jota olen jo vuosia pyörittänyt mielessäni. Kun kerran ihminen on yksi eläinlaji muitten lajien joukossa, niin ei kai meiltä voida odottaa kykyä muuttumisesta?  Kun lajityypillinen ominaisuus on kuluttaa elämisen resurssit niin loppuun, että koko laji tuhoutuu, niin silloin se tapahtuu. Kalle Haatasen haastateltava oli kuitenkin vakuuttunut, että ihminen pystyisi muuttumaan.  Ohjelman kuultuani itse päädyin päinvastaiseen johtopäätökseen.  Lisäksi kävi niin, että luin mitä nykyinen ympäristöministeri päästeli suustaan. Sen kuultuani olin entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä laji ei pysty muuttumaan.