Poimintoja

Viikon parin sisällä on ollut neljä mielenkiintoista juttua mediassa. Yksi oli IPCC:n raportti, toinen oli tieto sukupuutto aallon nopeudesta, kolmas oli Kalle Haatasen ohjelma kuolemasta ja neljäs oli kulttuuri ykkönen.  Jokaisessa näissä ohjelmassa käsiteltiin tavalla tai toisella maapallon nykyistä tilaa - aika lohduttomalta kuulosti. Mikään näistä neljästä jutusta ei ollut suuri yllätys. Se ei ollut yllätys, että kulttuuri ykkösessä Heikki Villamolle ja muille haastateltaville ei ollut yllätys se miten huonossa jamassa maapallo nyt on. Kalle Haatasen ohjelmassa ei myöskään ollut kovinkaan suuria yllätyksiä ja varsinkaan sukupuutto aallon nopeus oli minulle ennestään tuttua. Ehkä suurin yllätys oli IPCC:n raportti. Seuraan aktiivisesti ilmastonmuutosta ja silti raportista selvisi, että tilanne on pahentunut nopeammin kuin olen osannut arvata.
Kalle Haatasen ohjelmassa oli paljon mielenkiintoista ja uutta - vaikka suuria yllätyksiä siinä ei ollut. Kalle haastatteli jotain tyyppiä, jonka nimeä en muista ja tietenkään en tarkista sitä, koska yritän olla populisti ja populisti välttää tarkistamasta taustoja.  Yksi mielenkiintoinen kysymys oli se, jonka Kalle kysyi haastateltavalta.  Kalle kertoi sellaisen tosiasian, että on kaksi koulukuntaa. Siis niissä ihmisissä, jotka jotain ilmastonmuutoksesta tietävät. Ensimmäinen koulukunta on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos vähentää resursseja niin, että ihmiskunta ryhtyy tappelemaan vähentyneistä resursseista niin, että suurin osa ihmiskunnasta tuhoutuu.  Toinen koulukunta on vakuuttunut siitä, että tässä tappelussa koko ihmiskunta tuhoutuu. Kalle kysyi, että kumpaan koulukuntaan haastateltava kuuluu. Hän kertoi kuuluvansa ensimmäiseen.
Eräs asia minua on aina askarruttanut mieltäni ja en ole oikein keksinyt lopullista totuutta siihen. Kun tosiasia on joko ensimmäisen koulukunnan näkemys, tai toisen, niin olen aina ihmetellyt sitä miten jotkut ilmastonmuutos keskustelussa heittävät lauseen: Me kuolemme kaikki.  Tämä lause on kyllä tosi. Itse kuitenkin tunnen suurta surua ja murhetta siitä, että kaikki kuolevat yhtä aikaa.  Minua on harmittanut aina se, että joku voi ottaa näin tyynesti ihmiskunnan tuhoutumisen. Itse kun tunteilen tästä asiasta ja tunteilu on jotenkin pehmoa.  En haluaisi tunnustaa tätä juttua itselleni. Hyvin usein tapahtuu niin, että kun ihminen ei halua asioiden olevan jotenkin, niin hän etsii mitä tahansa tietoa, joka sen kumoaisi ja rakentelee mielessään päättely ketjuja. Usein käy niin, että hän tulee etsineeksi hyvin epäluotettavista lähteistä tietoja, koska sieltä löytyy sopivia. Samoin päättelyketjut ovat täysin järjettömiä. Mutta tämä minun tapaukseni osoitti, että näin ei välttämättä aina tapahtu.
En olisi halunnut asian olevan niin, että joku pystyy näin paljon tyynemmin suhtautumaan ihmiskunnan tuhoon kuin minä. Tämä sai minut ajattelemaan. Hetken mietittyäni minua alkoi epäilyttää. Muistin, että ihmiselle lajina on tyypillistä epäjohdonmukaisuus.  Hyvin usein käy niin, että ihminen ensin torjuu jonkin teorian  ja kun siitä aiheutuu hänelle vahinkoa, niin hän syyttää siitä muita. Siitä arvasin, että kävisi niin, että kun nämä jotka esittävät pystyvänsä suhtautumaan ihmiskunnan tuhoon tyynen rauhallisesti, niin ovat raivoissaan kun heille selviää miten vakavasta asiasta oli kysymys. He tulevat syyttämään muita siitä, että he eivät kertoneet kuinka vakava asia on. Tai näin kävisi, jos he eläisivät tarpeeksi kauan.  Kun asiaa mietin vielä enemmän, niin huomasin, että tämä teoria ei ole pelkästään pelkkä arvaus vaan siihen on vahvoja todisteita.  Huomasin, että miten eri tavalla nämä samat ihmiset suhtautuvat siihen, kun joku terrorista tappaa pari ihmistä. Tähän asiaan he eivät suhtaudu kylmän viileästi ja kertaakaan he eivät ole todenneet: Me kuolemme kaikki. Suhtautuminen on kaikkea muuta kuin viileää - se on hysteeristä ja täynnä raivoa - ja tunteilua. Kuinka ihmeessä he menettävät malttinsa parin ihmisen kuolemasta kun koko ihmiskunnan tuhoutuminen ei hetkauta mitenkään?  Eihän siinä ole mitään järkeä!  Kuvittelen mielessäni sitä miten he puolustavat tämä epäjohdonmukaisuutta. Voisin kuvitella, että perustelu on se, että nämä pari  ihmistä ovat viattomia. Perustelu on erittäin huono, mutta kun parempaakaan tuskin tuohon voisi keksiä. Jos miettii ihmiskunnan tuhoa, niin jos käy niin, että koko ihmiskunta ei tuhoudukaan, niin silloin henkiin jäävät ne ihmiset, jotka ovat eniten syyllisiä tilanteeseen ja kaikista vähiten syylliset kuolevat.
Tämä ohjelma palautti mieleen sen ajatuksen, jota olen jo vuosia pyörittänyt mielessäni. Kun kerran ihminen on yksi eläinlaji muitten lajien joukossa, niin ei kai meiltä voida odottaa kykyä muuttumisesta?  Kun lajityypillinen ominaisuus on kuluttaa elämisen resurssit niin loppuun, että koko laji tuhoutuu, niin silloin se tapahtuu. Kalle Haatasen haastateltava oli kuitenkin vakuuttunut, että ihminen pystyisi muuttumaan.  Ohjelman kuultuani itse päädyin päinvastaiseen johtopäätökseen.  Lisäksi kävi niin, että luin mitä nykyinen ympäristöministeri päästeli suustaan. Sen kuultuani olin entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä laji ei pysty muuttumaan.