torstai 27. kesäkuuta 2019
UUDEN OPPIMISTA
Edellisessä kirjoituksessa käytin aivan uutta menetelmää. Se vaikuttaa hyvältä menetelmältä, mutta sitä en paljastaa yhdellekään kuolevaiselle, sillä sitä pitdetään hiukan häpeällisenä tapana. Menetelmä on opittu haittaisänmaallisilta. He käyttävät sitä menetelmää jatkuvasti. Oikeastaan mitään muuta menetelmää he eivät käytäkään. Normaalisti kun luen tai kuulen jotain, niin ensimmäinen reaktio on vahva tunne reaktio. Samoin oletan asioita luettuani tai kuultuani. Kun luen tekstin uudestaan ja tarkemmin ja ajatuksella, niin huomaan, että tyyppi ei ole kirjoittanut niin kuin oletin. Onkin suuri virhe lukea teksti uudelleen ja ajatuksella, koska silloin ei pysty vastaamaan siihen räväkästi, vaan se vastaus on laimea tai niin laimea, ettei oikeastaan kannata vastata ollenkaan. Hannu Hoskosen jutussa en sortunut tähän virheeseen vaan vältin lukemasta uudelleen. Näin sain paljon räväkämmän jutun. Jos olisin saanut itseni vielä vahvempaan raivoon, niin ehkä siitä olisi tullut räväkämpi. Mutta tämä on nyt minulle uuden opettelua ja ei voida olettaa, että heti pääsisin siihen samaan mihin nämä haittaisänmaalliset ovat päässeet. Mutta uskon kehittyväni tässä vielä. Erinomaista on myös se, että luultavasti osasin liittää juttuuni myös sellaista mitä Hoskonen ei ole sanonut. Tosin tästä en ole varma kun varon tarkistamasta asiaa. Mutta minulla on tunne, että hän ei ole sanonut, että Suomi on tehnyt riittävästi. Sen lisääminen vain tuntui niin hyvältä, koska niin moni on tämän älyttömyyden sanonut. Älyttömyyden lisääminen oli erinomainen ajatus ja osoitti, että minussa on kykyä kehittyä. Mutta olen nöyrä ja myönnän, että olen vasta aloittelija. Nyt olen oppinut vasta alkeita siitä, että miten ei kannata tarkistaa lukemaansa. Kuitenkin huima matka minulla on näihin haittaisänmaallisiin. Tuo raivon määrä on kehno. Raivoa pitäisi saada todella paljon lisää. Mutta minkäs teet kun on luonteeltaan laimea, niin silloin sitä on. Olisiko jokin kemiallinen aine? Joillakin käy niin, että kun juovat viinaa, niin muuttuvat agressiiviseksi. Minulla tunteet uinuvat jossain syvällä ja alkoholi saa ne nousemaan pintaan. Mutta valitettavasti ei sieltä mitään raivoa nouse. Pitäisi keksiä jokin muu kemiallinen aine. Vaikka olin aiheellisen ylpeä siitä, että todennäköisesti osasin panna Hoskosen suuhun sellaista mitä sieltä ei ole tullut ulos, niin se on kuitenkin vasta aloittelijan touhua. Nämä haittaisänmaalliset ovat tässäkin asiassa paljon taitavampia. He ovat niin korkealla tasolla, että sillä ei ole mitään merkitystä mitä joku on sanonut. He ovat lukinneet käsitykset. Nämä ihmiset ovat sellaisia ja sellaisia ja nämä asiat ovat sellaisia ja sellaisia. Ja tämä asia ei muutu ja näihin käsityksiin ei vaikuta todellisuus mitenkään. Mantran tapaan he hokevat näitä totuuksia. Tiedän, ettei loppuelämäni riitä pääsemään tälle tasolle vaikka eläisin 150 vuotiiaaksi. Kysymys ei varsinaisesti ajasta. Tai tavallaan on. Olen jotenkin ripustautunut tähän todellisuuteen ja minun pitäisi asennoitua, siten että totuus ei riipu mitenkään todellisuudesta. Joutuisin työstämään mieltäni niin, että saisin muutettua tämän asenteen päinvastaiseksi ja siihen työstöön ei riitä edes 200 vuotta.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2019
KEPULOINTIA
Kepu onnistui möhlimään ennen juhannusta lausunnoissaan lahjakkaasti. Ensin kepulainen plokissaan nosti kauhean äläkän siitä kun ympäristöministeri sanoi, että puu ei riitä kaikkiin niihin hankkeisiin, jota ollaan kaavailtu. Tässä älämälöössä oli olennaista se, että ympäristöministerin sanomiset perustuivat tutkittuun tietoon ja plokistin uskomuksiin. Tästä en sen enempää, koska Saku Timonen on asiasta kirjoittanut paremmin kuin minä osaisin kirjoitta.
Mutta se toinen möhläys on niin herkullinen, että minun on pakko ottaa se käsittelyyn. Eikä Saku Timonen ole siitä kirjoittanut.
Tämä herkullinen möhläys oli Hannu Hoskosen haastattelu, jossa hän höpötti, että turvetta pitää käyttää ja metsät pitää hakata aukeaksi. Mielenkiintoista näiden kahden kepulaisen asenne, sillä he käyttäytyvät kuten opposition odotetaan käyttäytyvän, vaikka kepu on hallitus puolue. Onkohan niin, että kepu asennoitui niin vahvasti jäävänsä oppositioon, että eivät ole huomanneet, että he ovatkin hallituksessa?
Mutta siihen Hoskosen höpinöihin.
Kun Hoskonen sanoi, että turvetta pitää voida käyttää, niin ajatusta ei kannattaisi tyrmätä ihan suoralta kädeltä. Kysymys on kokonaisuudesta. Kun meidän pitää pystyä hoitamaan oma velvollisuutemme ilmasto tavoitteissa, niin siinä pitää päästöt ja nielut saada sellaiseksi, että pääsemme tavoitteisiin. Siksi turpeen käyttö on mahdollista jos vain muissa asioissa kompensoimme tätä käyttöä. Tämä on mahdollista, mutta kun olemme vetkutelleet tämän asian kanssa vuosikymmenet, niin pelivaraa on niukasti. Turpeen käytön jatkaminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jotta voisimme kompensoida asia, niin silloin koko suomen metsä pitäisi jättää hiilinieluksi. Eikä tämä riittäisi vaan yksityisautoilu pitäisi kieltää. Tai sitten pitäisi odottaa entisen pääministerin tavoin ihmettä.
Turve on tehokas hiilinielu. Se on paljon tehokkaampi kuin puu. Kääntäen: Se on paha hiili lähde jos menemme ronkkimaan turvemaita. Siksi itse ajattelen, että olisi viisaampaa olla ronkkimatta niitä turvemaita.
Hoskonen väitti myös, että turve on puhdasta. Aika omituinen väite kun totuus on se, että Suomen päästöistä 15 prosenttia tulee siitä kun ronkimme niitä turvemaita.
Hoskonen väitti myös, että Suomi on tehnyt riittävästi ilmastotoimia. Tämän väitteen olen kuullut aika usein. Hoskonen eikä kukaan muukaan joka näin on väittänyt ole mitenkään selittänyt, että mitä se riittävästi tarkoittaa. Olisi loogista kuvitella, että se "riittävästi" tarkoittaa sitä, että Suomi sijoittuisi sijalle 90 kun vertaillaan eri maitten päästöjä henkeä kohden. Se olisi minimi vaatimus. Maapallolla on valtioita vähän vajaat 200. Muutama vuosi sitten Suomi sijoittui sijalle noin 170. Onko siis parissa vuodessa päästöjä saatu alas niin paljon, että olisimme pudonneet 80 pykälää alemmas? Epäilen. Epäilen erittäin vahvasti.
Kun luin sitä juttua olin aika hämmästynyt. Joka ikinen Hoskosen väite oli puppua. Paitsi yhdestä väitteestä en ollut varma, koska minulla siitä ei ollut tarpeeksi tietoa. Hoskonen väitti, että avohakkuut ovat hyvä keino estää puutuholaisten ja puihin iskevien sairauksien leviäminen. Tämä väite tuntui hyvin epäilyttävältä. Varsinkin kun kaikki muutkin väitteet olivat pötyä, niin oli suuri houkutus leimata tämäkin väite humpuukiksi. Mutta rehellisyyden nimissä: En voinut sitä tehdä kun en tiennyt asiasta yhtään mitään. Mutta sitten tapahtui omituinen sattuma. Radiosta tuli ohjelma, jossa toimittajan vieraana oli pari asiantuntijaa. Ohjelma taisi käsitellä monimuotoisuutta tai jotain sellaista. Ihminen, joka tietää ja ymmärtää asioita kertoi, että metsä, jossa on vain yhtä puuta on erittäin hyvä paikka tuho hyönteisille. Siis tämäkin Hoskosen väite oli palturia. Aikamoinen saavutus: Ei yhtään ainoaa väitettä mikä olisi pitänyt paikkansa.
Mutta se toinen möhläys on niin herkullinen, että minun on pakko ottaa se käsittelyyn. Eikä Saku Timonen ole siitä kirjoittanut.
Tämä herkullinen möhläys oli Hannu Hoskosen haastattelu, jossa hän höpötti, että turvetta pitää käyttää ja metsät pitää hakata aukeaksi. Mielenkiintoista näiden kahden kepulaisen asenne, sillä he käyttäytyvät kuten opposition odotetaan käyttäytyvän, vaikka kepu on hallitus puolue. Onkohan niin, että kepu asennoitui niin vahvasti jäävänsä oppositioon, että eivät ole huomanneet, että he ovatkin hallituksessa?
Mutta siihen Hoskosen höpinöihin.
Kun Hoskonen sanoi, että turvetta pitää voida käyttää, niin ajatusta ei kannattaisi tyrmätä ihan suoralta kädeltä. Kysymys on kokonaisuudesta. Kun meidän pitää pystyä hoitamaan oma velvollisuutemme ilmasto tavoitteissa, niin siinä pitää päästöt ja nielut saada sellaiseksi, että pääsemme tavoitteisiin. Siksi turpeen käyttö on mahdollista jos vain muissa asioissa kompensoimme tätä käyttöä. Tämä on mahdollista, mutta kun olemme vetkutelleet tämän asian kanssa vuosikymmenet, niin pelivaraa on niukasti. Turpeen käytön jatkaminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jotta voisimme kompensoida asia, niin silloin koko suomen metsä pitäisi jättää hiilinieluksi. Eikä tämä riittäisi vaan yksityisautoilu pitäisi kieltää. Tai sitten pitäisi odottaa entisen pääministerin tavoin ihmettä.
Turve on tehokas hiilinielu. Se on paljon tehokkaampi kuin puu. Kääntäen: Se on paha hiili lähde jos menemme ronkkimaan turvemaita. Siksi itse ajattelen, että olisi viisaampaa olla ronkkimatta niitä turvemaita.
Hoskonen väitti myös, että turve on puhdasta. Aika omituinen väite kun totuus on se, että Suomen päästöistä 15 prosenttia tulee siitä kun ronkimme niitä turvemaita.
Hoskonen väitti myös, että Suomi on tehnyt riittävästi ilmastotoimia. Tämän väitteen olen kuullut aika usein. Hoskonen eikä kukaan muukaan joka näin on väittänyt ole mitenkään selittänyt, että mitä se riittävästi tarkoittaa. Olisi loogista kuvitella, että se "riittävästi" tarkoittaa sitä, että Suomi sijoittuisi sijalle 90 kun vertaillaan eri maitten päästöjä henkeä kohden. Se olisi minimi vaatimus. Maapallolla on valtioita vähän vajaat 200. Muutama vuosi sitten Suomi sijoittui sijalle noin 170. Onko siis parissa vuodessa päästöjä saatu alas niin paljon, että olisimme pudonneet 80 pykälää alemmas? Epäilen. Epäilen erittäin vahvasti.
Kun luin sitä juttua olin aika hämmästynyt. Joka ikinen Hoskosen väite oli puppua. Paitsi yhdestä väitteestä en ollut varma, koska minulla siitä ei ollut tarpeeksi tietoa. Hoskonen väitti, että avohakkuut ovat hyvä keino estää puutuholaisten ja puihin iskevien sairauksien leviäminen. Tämä väite tuntui hyvin epäilyttävältä. Varsinkin kun kaikki muutkin väitteet olivat pötyä, niin oli suuri houkutus leimata tämäkin väite humpuukiksi. Mutta rehellisyyden nimissä: En voinut sitä tehdä kun en tiennyt asiasta yhtään mitään. Mutta sitten tapahtui omituinen sattuma. Radiosta tuli ohjelma, jossa toimittajan vieraana oli pari asiantuntijaa. Ohjelma taisi käsitellä monimuotoisuutta tai jotain sellaista. Ihminen, joka tietää ja ymmärtää asioita kertoi, että metsä, jossa on vain yhtä puuta on erittäin hyvä paikka tuho hyönteisille. Siis tämäkin Hoskosen väite oli palturia. Aikamoinen saavutus: Ei yhtään ainoaa väitettä mikä olisi pitänyt paikkansa.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2019
DEMOKRATIA 2.0
Winston Churchill sanoi, että demokratia on huonoin yhteiskuntajärjestys, jos ei oteta huomioon kaikkia niitä muita järjestelmiä, joita on kokeiltu. Olen tismalleen samaa mieltä Winstonin kanssa.
Demokratian idea on se, että ihmiset saavat päättää ketkä pääsevät hoitamaan meidän yhteisiä asioitamme. Tämä on se perus periaate. Eri paikoissa on vähän erilaisia systeemeitä. Meillä yksi kummallisuus on se, että äänimäärä ei ratkaise. Joku voi päästä eduskuntaan vaikka saa paljon vähemmän ääniä kuin toinen ja tämä toinen jää ulkopuolelle. Amerikassa presidentin vaaleissa sama juttu vaikka eri tavoin toteutettu. Hillary Clintton sai viisi miljoonaa ääntä enemmän kuin se idiootti, mutta idiootista tehtiin kuitenkin presidentti. Yksi omituisuus on tämä oppositio. Oppositio puolueiden rooli on haukkua ja solvata ja repiä kaiken mitä hallitus puolueet yrittävät ajaa. Nämä ovat kuitenkin niitä pienempiä demokratian ongelmia. Suurempi ongelma on järjestelmän hitaus. Varsinkin nyt tarvittaisiin nopeita tekoja kun on kiire tehdä jotain ihmiskunnan pahimmalle uhkalle. Tämä uhka oli jo tiedossa Margaret Thatcherin ollessa vallassa. Ja Thatcher lupasi ryhtyä toimeen asian suhteen. Mutta paskat hän mitään tehnyt. Tämä on myös demokratian yksi ongelma: Poliitikko voi puhua ja luvata, mutta harvoin hän kuitenkaan tekee mitään asialle.
Diktatuuri on siitä hyvä järjestelmä, että siinä voidaan hyvinkin nopeasti tehdä päätöksiä. Teoriassa näin. Käytännössä on kuitenkin niin, että kun joku saa diktaattorin valtuudet, niin väistämättä hän menee rappiolle ja ryhtyy ajamaan pelkästään omia etujaan ja jos hänellä sattuu olemaan jokin ystävä, niin ystävän etuja. Kaikkien muiden elämä on helvettiä. Kun demokratiassa valtaan pyrkivät joutuvat mielistelemään riittävän monia, niin silloin vanhat perinteiset edut sanelevat sen mitä he voivat ajaa. Silloin työllisyys, oikeus lennellä Kaukoitään lomalle tai oikeus syödä makkara lenkkiä ovat tärkeämpiä asioita kuin ihmiskunnan jääminen henkiin. Mutta tämä ei paljoakaan eroa diktatuurista. Ainoa ero on se, että demokratiassa nämä vahingolliset edut taataan isolle joukolle ihmisiä kun taas diktatuurissa diktaattori kuppaa kaikki edut itselleen. Loppu tulos on sama - molemmissa tapauksissa tehdään ihmiskunnalle vahingollisia päätöksiä. Diktaattorin erottaminen on paljon verisempää puuhaa kuin jonkin puolueen poistaminen vallasta.
Hitaus on suuri ongelma demokratiassa. Paljon suurempi ongelma on kuitenkin äänestäjä. Äänestäjältä ei vaadita kovinkaan paljon: Hänen pitää vain osata valita paras mahdollinen ihmisen hoitamaan asioita. Minimi vaatimus olisi, että hän osaa parhaiten ajaa äänestäjän omaa etua. Mutta 17 prosenttia kansasta ei osaa edes tätä. Kehittyneempi vaatimus olisi, että äänestäjä osaa valita valtaan ihminen, joka ajaa äänestäjän edustaman ryhmän etuja. Vielä kehittyneempi vaatimus on, että osaisi ajaa oman maan etua ja kaikista kehittynein vaatimus on, että päättäjä osaisi ajaa tulevien sukupolvien etuja. Tähän viimeinen vaatimus on aika vaikea.
Pentti Linkola oli sanonut, että hän voisi hyväksyä demokratian sillä edellytyksellä, että vain valistuneimmat saisivat äänestää. Tässä on ajatusta. Itse olen nyt pienessä mielessäni kehitellyt ajatusta eteenpäin. Autoa ei saa ajaa, jos ei ole hommannut ajokorttia. Ajokortin saa jos läpäisee siihen vaadittavat kokeet. Kuitenkin jokainen saa äänestää vaikkei ymmärtäisi mistään mitään. Ajattelinkin, että jokaisen, joka haluaa äänestää pitää suorittaa äänestys oikeuteen vaadittavan äänestyskortin. Tässä kokeessa selvitettäisiin kuinka hyvät valmiudet ihmisellä on päättää kuka kannattaa valita päättämään meidän asioistamme. Kokeessa selvitettäisiin se, että miten hyvä ihminen on tunnistamaan lähteen luotettavuuden, miten realistinen maailmankuva hänellä on, onko hänellä pahoja uskomuksia, ajattelun johdonmukaisuus ja mikä asenne hänellä on elämään. Ehkä jotain muitakin juttuja voisi testissä olla. Tärkeää on se, että jokaisella säilyisi oikeus äänestää - ei olisi sellaista kuin ajokortin saamisessa, että joko sen saa tai ei saa. Mutta jokaiselle määräytyisi testin mukainen äänimäärä. Kaikista heikoin saisi äänimääräkseen 1 ja paras kymmenen. Toisin sanoen kaikista kelvollisimman äänestäjän vaikutus olisi kymmenkertainen huomoimpaan verrattuna. Käytännössä tämän voisi tehdä niin, että äänestys tehtäisiin kopissa sähköisesti ja biotunnistuksen avulla. Kun Jarmo Möttönen menisi äänestys koppiin, niin hänen pitäisi biotunnistautua ja antaa sitten äänensä ja tietokone merkitsisi, että tämän äänestyksen arvo on yksi. Järjestelmä olisi tasapuolinen, sillä varallisuudella tai millään muulla ei olisi merkitystä, vaan ainoastaan sillä, kuinka hyvä olet arvioimaan maailman tilaa ja ihmisten pätevyyttä hoitaa asioita.
Tiedän, että tätä ehdotustani tullaan arvostelamaan sillä perusteella, että demokratiassa on totuttu ajattelemaan, että kaikilla äänestäjillä on se sama yksi ääni. Puolustaudun viittaamalla yllä oleviin esimerkkeihin, jossa 30 000 ääntä saanut voi jäädä eduskunnan ulkopuolelle kun 5000 ääntä saanut voi päästä sisään. Eihän siinäkään äänet ole samanarvoisia.
Demokratian idea on se, että ihmiset saavat päättää ketkä pääsevät hoitamaan meidän yhteisiä asioitamme. Tämä on se perus periaate. Eri paikoissa on vähän erilaisia systeemeitä. Meillä yksi kummallisuus on se, että äänimäärä ei ratkaise. Joku voi päästä eduskuntaan vaikka saa paljon vähemmän ääniä kuin toinen ja tämä toinen jää ulkopuolelle. Amerikassa presidentin vaaleissa sama juttu vaikka eri tavoin toteutettu. Hillary Clintton sai viisi miljoonaa ääntä enemmän kuin se idiootti, mutta idiootista tehtiin kuitenkin presidentti. Yksi omituisuus on tämä oppositio. Oppositio puolueiden rooli on haukkua ja solvata ja repiä kaiken mitä hallitus puolueet yrittävät ajaa. Nämä ovat kuitenkin niitä pienempiä demokratian ongelmia. Suurempi ongelma on järjestelmän hitaus. Varsinkin nyt tarvittaisiin nopeita tekoja kun on kiire tehdä jotain ihmiskunnan pahimmalle uhkalle. Tämä uhka oli jo tiedossa Margaret Thatcherin ollessa vallassa. Ja Thatcher lupasi ryhtyä toimeen asian suhteen. Mutta paskat hän mitään tehnyt. Tämä on myös demokratian yksi ongelma: Poliitikko voi puhua ja luvata, mutta harvoin hän kuitenkaan tekee mitään asialle.
Diktatuuri on siitä hyvä järjestelmä, että siinä voidaan hyvinkin nopeasti tehdä päätöksiä. Teoriassa näin. Käytännössä on kuitenkin niin, että kun joku saa diktaattorin valtuudet, niin väistämättä hän menee rappiolle ja ryhtyy ajamaan pelkästään omia etujaan ja jos hänellä sattuu olemaan jokin ystävä, niin ystävän etuja. Kaikkien muiden elämä on helvettiä. Kun demokratiassa valtaan pyrkivät joutuvat mielistelemään riittävän monia, niin silloin vanhat perinteiset edut sanelevat sen mitä he voivat ajaa. Silloin työllisyys, oikeus lennellä Kaukoitään lomalle tai oikeus syödä makkara lenkkiä ovat tärkeämpiä asioita kuin ihmiskunnan jääminen henkiin. Mutta tämä ei paljoakaan eroa diktatuurista. Ainoa ero on se, että demokratiassa nämä vahingolliset edut taataan isolle joukolle ihmisiä kun taas diktatuurissa diktaattori kuppaa kaikki edut itselleen. Loppu tulos on sama - molemmissa tapauksissa tehdään ihmiskunnalle vahingollisia päätöksiä. Diktaattorin erottaminen on paljon verisempää puuhaa kuin jonkin puolueen poistaminen vallasta.
Hitaus on suuri ongelma demokratiassa. Paljon suurempi ongelma on kuitenkin äänestäjä. Äänestäjältä ei vaadita kovinkaan paljon: Hänen pitää vain osata valita paras mahdollinen ihmisen hoitamaan asioita. Minimi vaatimus olisi, että hän osaa parhaiten ajaa äänestäjän omaa etua. Mutta 17 prosenttia kansasta ei osaa edes tätä. Kehittyneempi vaatimus olisi, että äänestäjä osaa valita valtaan ihminen, joka ajaa äänestäjän edustaman ryhmän etuja. Vielä kehittyneempi vaatimus on, että osaisi ajaa oman maan etua ja kaikista kehittynein vaatimus on, että päättäjä osaisi ajaa tulevien sukupolvien etuja. Tähän viimeinen vaatimus on aika vaikea.
Pentti Linkola oli sanonut, että hän voisi hyväksyä demokratian sillä edellytyksellä, että vain valistuneimmat saisivat äänestää. Tässä on ajatusta. Itse olen nyt pienessä mielessäni kehitellyt ajatusta eteenpäin. Autoa ei saa ajaa, jos ei ole hommannut ajokorttia. Ajokortin saa jos läpäisee siihen vaadittavat kokeet. Kuitenkin jokainen saa äänestää vaikkei ymmärtäisi mistään mitään. Ajattelinkin, että jokaisen, joka haluaa äänestää pitää suorittaa äänestys oikeuteen vaadittavan äänestyskortin. Tässä kokeessa selvitettäisiin kuinka hyvät valmiudet ihmisellä on päättää kuka kannattaa valita päättämään meidän asioistamme. Kokeessa selvitettäisiin se, että miten hyvä ihminen on tunnistamaan lähteen luotettavuuden, miten realistinen maailmankuva hänellä on, onko hänellä pahoja uskomuksia, ajattelun johdonmukaisuus ja mikä asenne hänellä on elämään. Ehkä jotain muitakin juttuja voisi testissä olla. Tärkeää on se, että jokaisella säilyisi oikeus äänestää - ei olisi sellaista kuin ajokortin saamisessa, että joko sen saa tai ei saa. Mutta jokaiselle määräytyisi testin mukainen äänimäärä. Kaikista heikoin saisi äänimääräkseen 1 ja paras kymmenen. Toisin sanoen kaikista kelvollisimman äänestäjän vaikutus olisi kymmenkertainen huomoimpaan verrattuna. Käytännössä tämän voisi tehdä niin, että äänestys tehtäisiin kopissa sähköisesti ja biotunnistuksen avulla. Kun Jarmo Möttönen menisi äänestys koppiin, niin hänen pitäisi biotunnistautua ja antaa sitten äänensä ja tietokone merkitsisi, että tämän äänestyksen arvo on yksi. Järjestelmä olisi tasapuolinen, sillä varallisuudella tai millään muulla ei olisi merkitystä, vaan ainoastaan sillä, kuinka hyvä olet arvioimaan maailman tilaa ja ihmisten pätevyyttä hoitaa asioita.
Tiedän, että tätä ehdotustani tullaan arvostelamaan sillä perusteella, että demokratiassa on totuttu ajattelemaan, että kaikilla äänestäjillä on se sama yksi ääni. Puolustaudun viittaamalla yllä oleviin esimerkkeihin, jossa 30 000 ääntä saanut voi jäädä eduskunnan ulkopuolelle kun 5000 ääntä saanut voi päästä sisään. Eihän siinäkään äänet ole samanarvoisia.
perjantai 7. kesäkuuta 2019
PENSAVERO
Kerrankin olen ymmärtänyt ihmisiä. Yleensä ihminen käyttäytyy niin järjettömästi, että minun järkeni ei riitä sen ymmärtämiseen. Mutta nyt olen ymmärtänyt. Kansalaisten tietoon tuli, että pensaveroa nostetaan. Tämä aiheutti melkoisen raivon somessa. No siinä ei ole mitään ihmeellistä, sillä some keskusteluun kuuluu se, että viimeistään viides mielipide on ladattu täyteen raivoa ja vihaa ja uhkauksia ja solvauksia. Mutta raivoa on somen ulkopuolellakin ja se on harvinaisempaa. Ja kuten sanoin - nyt kerrankin ymmärrän näitä ihmisiä. Oikeastaan ymmärrän heitä kolminkertaisesti, sillä raivoamiseen on kolme vaihtoehtoista syytä.
Vaihtoehto 1.
Jotkut ihmiset saavat jotain suurta omasta raivoamisestaan. En tiedä mitä he siitä saavat, mutta jotain. Ehkä minun pitäisi itsenikin kokeilla tätä, niin voi olla, että kokonaan uusi maailma avautuu minun elämääni.
Nämä ihmiset ovat mestareita keksimään raivon kohteita. Poikkeuksetta he saavat kiihdytettyä itsensä raivoon jonkin pikku asian takia. Se voi olla koiranpaska, katiska merkki tai trulliperinteen sekoittaminen.
Nyt nämä raivoajat ovat vain erehtyneet, sillä nyt ei ole kysymyksessä mikään pikku juttu. Tämä veron määrä on kyllä mitätön, mutta periaate on valtava. Perinteisesti ihmiskunnalle vahingolliseen toimintaan on käytetty julkista tukea ja nyt vahingollista toimintaa aletaankin verottaa. Tuulivoima ainoa asia missä tukea on annettu hyödylliseen toimintaan. Nyt tämä perinteinen ajattelu ollaan murtamassa.
Vaihtoehto 2
Verotuksen tavoitteena on vähentää ihmiskunnalle haitallisia hiilipäästöjä. Voi olla, että ihmiset raivoavat siitä, että he tietävät, että tämä vero ei tule vähentämään liikenteen hiilipäästöjä. He siis hyväksyvät ajatuksen, mutta pitävät keinoa epäonnistuneena. Jotenkin itsekin olen haksahtanut siihen ajatusmalliin, että taloudellinen ohjaus olisi hyvä keino saada aikaan muutoksen. Katselin juuri eilen kun ihmisen piti saada pyyhe ja omat läskinsä 600 metrin päähän rannalle. Tähän siirtoon hän tarvitsi autoa. Toki hänen piti tulla myös sen 600 metrin matka takaisinkin. Mutta silloin ajattelin, että onko tulevalla hallituksella selkärankaa nostaa pensaveroa riittävän ylös, että tämmöinen saataisiin loppumaan?
Mutta näille raivoaja kakkosille voin antaa ilmaisen vinkin: Kun kerran te tiedätte, tämän keinon huonoksi keinoksi, niin silloin te taatusti tiedätte paljon paremman keinon saada liikenteen hiilipäästöt pienemmiksi. Älkää pantatko tätä tietoa itsellänne, vaan kertokaa se keino hallitukselle tai minulle. Minä kyllä välitän tämän hyvän keinon hallitukselle. Nyt olisi kova kiire saada niitä hyviä keinoja.
Mutta älkää missään nimessä ehdottako, että hiilipäästöjä saadaan aikaan vapaaehtoisesti. Kokemuksesta olen nähnyt, että se keino ei toimi. Lisäksi minulla on kaksi perustetta miksi se ei toimi juuri tässä nimenomaisessa asiassa. Jos ihmiset pystyisivät vapaaehtoisesti tekemään tämmöisiä asioita, niin olisivat he jo tehneet, sillä niin vakavasta asiasta on kysymys. Eilinen tapaus myös näytti hyvin konkreettisesti, että on aivan turha odottaa ihmisten tekevän vapaaehtoisesti mitään tämmöistä. Toiseksi: Auton tyhjäkäynti aiheuttaa myös päästöjä. Auton tyhjäkäynti on ollut rikollista toimintaa jo vuosikymmenet. Silti vielä vuonna 2019 näitä tyhjäkäyttäjiä näkee paljon - liian paljon. Miten ihmiset muka vapaaehtosesti tekisivät hyviä tekoja kun he eivät edes noudata lakia jos lakia ei valvota?
Älkääkä ehdottako ratkaisuksi sitä, että Suomi rupeaa vastuuttomaksi vapaamatkustajaksi ja antaa muitten tehdä ilmastoteot. Jos sellaiseen ryhdytään, niin silloin Suomi ryvettää maineensa todella pahasti ja sen lisäksi muut maat eivät tule hyväksymään yhtään vapaamatkustajaa.
Mutta jos ideanne on jokin muu ja parempi kuin tämä taloudellinen ohjaus, niin kertokaa ihmeessä.
Vaihtoehto 3
Raivoajat ovat vihaisia siitä, että he olisivat halunneet ihmiskunnan tuhoutuvan. Nyt sitten tämä hallitus näyttäisi yrittävän estää. Pahimmassa tapauksessa tämä leviää ja heidän toiveensa jää täyttymättä. Tähän raivoon minulla ei ole antaa muuta kuin voimakas myötätunto, sillä asialle ei voi mitään. Tämä demokratia on siitä huono juttu, että näin voi käydä jos enemmistö kansasta haluaakin ihmiskunnan selviävän. Sille nyt ei voi oikein mitään. Voin vain lohduttaa, että voi olla, että neljän vuoden päästä enemmistö kansasta haluaakin ihmiskunnan tuhoa ja tätä tavoitetta ajavia äänestetään yli 50 prosenttia eduskuntaan. Tiedän, että tämä on aika laiha lohdutus. Ainoaksi toivoksi jää se, että Putin tuhoaa ihmiskunnan.
Vaihtoehto 1.
Jotkut ihmiset saavat jotain suurta omasta raivoamisestaan. En tiedä mitä he siitä saavat, mutta jotain. Ehkä minun pitäisi itsenikin kokeilla tätä, niin voi olla, että kokonaan uusi maailma avautuu minun elämääni.
Nämä ihmiset ovat mestareita keksimään raivon kohteita. Poikkeuksetta he saavat kiihdytettyä itsensä raivoon jonkin pikku asian takia. Se voi olla koiranpaska, katiska merkki tai trulliperinteen sekoittaminen.
Nyt nämä raivoajat ovat vain erehtyneet, sillä nyt ei ole kysymyksessä mikään pikku juttu. Tämä veron määrä on kyllä mitätön, mutta periaate on valtava. Perinteisesti ihmiskunnalle vahingolliseen toimintaan on käytetty julkista tukea ja nyt vahingollista toimintaa aletaankin verottaa. Tuulivoima ainoa asia missä tukea on annettu hyödylliseen toimintaan. Nyt tämä perinteinen ajattelu ollaan murtamassa.
Vaihtoehto 2
Verotuksen tavoitteena on vähentää ihmiskunnalle haitallisia hiilipäästöjä. Voi olla, että ihmiset raivoavat siitä, että he tietävät, että tämä vero ei tule vähentämään liikenteen hiilipäästöjä. He siis hyväksyvät ajatuksen, mutta pitävät keinoa epäonnistuneena. Jotenkin itsekin olen haksahtanut siihen ajatusmalliin, että taloudellinen ohjaus olisi hyvä keino saada aikaan muutoksen. Katselin juuri eilen kun ihmisen piti saada pyyhe ja omat läskinsä 600 metrin päähän rannalle. Tähän siirtoon hän tarvitsi autoa. Toki hänen piti tulla myös sen 600 metrin matka takaisinkin. Mutta silloin ajattelin, että onko tulevalla hallituksella selkärankaa nostaa pensaveroa riittävän ylös, että tämmöinen saataisiin loppumaan?
Mutta näille raivoaja kakkosille voin antaa ilmaisen vinkin: Kun kerran te tiedätte, tämän keinon huonoksi keinoksi, niin silloin te taatusti tiedätte paljon paremman keinon saada liikenteen hiilipäästöt pienemmiksi. Älkää pantatko tätä tietoa itsellänne, vaan kertokaa se keino hallitukselle tai minulle. Minä kyllä välitän tämän hyvän keinon hallitukselle. Nyt olisi kova kiire saada niitä hyviä keinoja.
Mutta älkää missään nimessä ehdottako, että hiilipäästöjä saadaan aikaan vapaaehtoisesti. Kokemuksesta olen nähnyt, että se keino ei toimi. Lisäksi minulla on kaksi perustetta miksi se ei toimi juuri tässä nimenomaisessa asiassa. Jos ihmiset pystyisivät vapaaehtoisesti tekemään tämmöisiä asioita, niin olisivat he jo tehneet, sillä niin vakavasta asiasta on kysymys. Eilinen tapaus myös näytti hyvin konkreettisesti, että on aivan turha odottaa ihmisten tekevän vapaaehtoisesti mitään tämmöistä. Toiseksi: Auton tyhjäkäynti aiheuttaa myös päästöjä. Auton tyhjäkäynti on ollut rikollista toimintaa jo vuosikymmenet. Silti vielä vuonna 2019 näitä tyhjäkäyttäjiä näkee paljon - liian paljon. Miten ihmiset muka vapaaehtosesti tekisivät hyviä tekoja kun he eivät edes noudata lakia jos lakia ei valvota?
Älkääkä ehdottako ratkaisuksi sitä, että Suomi rupeaa vastuuttomaksi vapaamatkustajaksi ja antaa muitten tehdä ilmastoteot. Jos sellaiseen ryhdytään, niin silloin Suomi ryvettää maineensa todella pahasti ja sen lisäksi muut maat eivät tule hyväksymään yhtään vapaamatkustajaa.
Mutta jos ideanne on jokin muu ja parempi kuin tämä taloudellinen ohjaus, niin kertokaa ihmeessä.
Vaihtoehto 3
Raivoajat ovat vihaisia siitä, että he olisivat halunneet ihmiskunnan tuhoutuvan. Nyt sitten tämä hallitus näyttäisi yrittävän estää. Pahimmassa tapauksessa tämä leviää ja heidän toiveensa jää täyttymättä. Tähän raivoon minulla ei ole antaa muuta kuin voimakas myötätunto, sillä asialle ei voi mitään. Tämä demokratia on siitä huono juttu, että näin voi käydä jos enemmistö kansasta haluaakin ihmiskunnan selviävän. Sille nyt ei voi oikein mitään. Voin vain lohduttaa, että voi olla, että neljän vuoden päästä enemmistö kansasta haluaakin ihmiskunnan tuhoa ja tätä tavoitetta ajavia äänestetään yli 50 prosenttia eduskuntaan. Tiedän, että tämä on aika laiha lohdutus. Ainoaksi toivoksi jää se, että Putin tuhoaa ihmiskunnan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)