UUDEN OPPIMISTA

Edellisessä  kirjoituksessa käytin aivan uutta menetelmää.  Se vaikuttaa hyvältä menetelmältä, mutta sitä en paljastaa yhdellekään kuolevaiselle, sillä sitä pitdetään hiukan häpeällisenä tapana. Menetelmä on opittu haittaisänmaallisilta.  He käyttävät sitä menetelmää jatkuvasti. Oikeastaan mitään muuta menetelmää he eivät käytäkään.  Normaalisti kun luen tai kuulen jotain, niin ensimmäinen reaktio on vahva tunne reaktio.  Samoin oletan asioita luettuani tai kuultuani.  Kun luen tekstin uudestaan ja tarkemmin ja ajatuksella, niin huomaan, että tyyppi ei ole kirjoittanut niin kuin oletin. Onkin suuri virhe lukea teksti uudelleen ja ajatuksella, koska silloin ei pysty vastaamaan siihen räväkästi, vaan se vastaus on laimea tai niin laimea, ettei oikeastaan kannata vastata ollenkaan.  Hannu Hoskosen jutussa en sortunut tähän virheeseen vaan vältin lukemasta uudelleen.  Näin sain paljon räväkämmän jutun. Jos olisin saanut itseni vielä vahvempaan raivoon, niin ehkä siitä olisi tullut räväkämpi. Mutta tämä on nyt minulle uuden opettelua ja ei voida olettaa, että heti pääsisin siihen samaan mihin nämä haittaisänmaalliset ovat päässeet.  Mutta uskon kehittyväni tässä vielä.  Erinomaista on myös se, että luultavasti osasin liittää juttuuni myös sellaista mitä Hoskonen ei ole sanonut.  Tosin tästä en ole varma kun varon tarkistamasta asiaa.  Mutta minulla on tunne, että hän ei ole sanonut, että Suomi on tehnyt riittävästi.  Sen lisääminen vain tuntui niin hyvältä, koska niin moni on tämän älyttömyyden sanonut. Älyttömyyden lisääminen oli erinomainen ajatus ja osoitti, että minussa on kykyä kehittyä.  Mutta olen nöyrä ja myönnän, että olen vasta aloittelija. Nyt olen oppinut vasta alkeita siitä, että miten ei kannata tarkistaa lukemaansa.  Kuitenkin  huima matka minulla on näihin haittaisänmaallisiin. Tuo raivon määrä on kehno. Raivoa pitäisi saada todella paljon lisää. Mutta minkäs teet kun on luonteeltaan laimea, niin silloin sitä on.  Olisiko jokin kemiallinen aine?  Joillakin käy niin, että kun juovat viinaa, niin muuttuvat agressiiviseksi.  Minulla tunteet uinuvat jossain syvällä ja alkoholi saa ne nousemaan pintaan. Mutta valitettavasti ei sieltä mitään raivoa nouse. Pitäisi keksiä jokin muu kemiallinen aine.  Vaikka olin aiheellisen ylpeä siitä, että todennäköisesti osasin panna Hoskosen suuhun sellaista mitä sieltä ei ole tullut ulos, niin se on kuitenkin vasta aloittelijan touhua.  Nämä haittaisänmaalliset ovat tässäkin asiassa paljon taitavampia. He ovat niin korkealla tasolla, että sillä ei ole mitään merkitystä mitä joku on sanonut.  He ovat lukinneet käsitykset.  Nämä ihmiset ovat sellaisia ja sellaisia ja nämä asiat ovat sellaisia ja sellaisia. Ja tämä asia ei muutu ja näihin käsityksiin ei vaikuta todellisuus mitenkään. Mantran tapaan he hokevat näitä totuuksia. Tiedän, ettei loppuelämäni riitä pääsemään tälle tasolle vaikka eläisin 150 vuotiiaaksi. Kysymys ei varsinaisesti ajasta. Tai tavallaan on. Olen jotenkin ripustautunut tähän todellisuuteen ja minun pitäisi asennoitua, siten että totuus ei riipu mitenkään todellisuudesta.  Joutuisin työstämään mieltäni niin, että saisin muutettua tämän asenteen päinvastaiseksi ja siihen työstöön ei riitä edes 200 vuotta.