Winston Churchill sanoi, että demokratia on huonoin yhteiskuntajärjestys, jos ei oteta huomioon kaikkia niitä muita järjestelmiä, joita on kokeiltu. Olen tismalleen samaa mieltä Winstonin kanssa.
Demokratian idea on se, että ihmiset saavat päättää ketkä pääsevät hoitamaan meidän yhteisiä asioitamme. Tämä on se perus periaate. Eri paikoissa on vähän erilaisia systeemeitä. Meillä yksi kummallisuus on se, että äänimäärä ei ratkaise. Joku voi päästä eduskuntaan vaikka saa paljon vähemmän ääniä kuin toinen ja tämä toinen jää ulkopuolelle. Amerikassa presidentin vaaleissa sama juttu vaikka eri tavoin toteutettu. Hillary Clintton sai viisi miljoonaa ääntä enemmän kuin se idiootti, mutta idiootista tehtiin kuitenkin presidentti. Yksi omituisuus on tämä oppositio. Oppositio puolueiden rooli on haukkua ja solvata ja repiä kaiken mitä hallitus puolueet yrittävät ajaa. Nämä ovat kuitenkin niitä pienempiä demokratian ongelmia. Suurempi ongelma on järjestelmän hitaus. Varsinkin nyt tarvittaisiin nopeita tekoja kun on kiire tehdä jotain ihmiskunnan pahimmalle uhkalle. Tämä uhka oli jo tiedossa Margaret Thatcherin ollessa vallassa. Ja Thatcher lupasi ryhtyä toimeen asian suhteen. Mutta paskat hän mitään tehnyt. Tämä on myös demokratian yksi ongelma: Poliitikko voi puhua ja luvata, mutta harvoin hän kuitenkaan tekee mitään asialle.
Diktatuuri on siitä hyvä järjestelmä, että siinä voidaan hyvinkin nopeasti tehdä päätöksiä. Teoriassa näin. Käytännössä on kuitenkin niin, että kun joku saa diktaattorin valtuudet, niin väistämättä hän menee rappiolle ja ryhtyy ajamaan pelkästään omia etujaan ja jos hänellä sattuu olemaan jokin ystävä, niin ystävän etuja. Kaikkien muiden elämä on helvettiä. Kun demokratiassa valtaan pyrkivät joutuvat mielistelemään riittävän monia, niin silloin vanhat perinteiset edut sanelevat sen mitä he voivat ajaa. Silloin työllisyys, oikeus lennellä Kaukoitään lomalle tai oikeus syödä makkara lenkkiä ovat tärkeämpiä asioita kuin ihmiskunnan jääminen henkiin. Mutta tämä ei paljoakaan eroa diktatuurista. Ainoa ero on se, että demokratiassa nämä vahingolliset edut taataan isolle joukolle ihmisiä kun taas diktatuurissa diktaattori kuppaa kaikki edut itselleen. Loppu tulos on sama - molemmissa tapauksissa tehdään ihmiskunnalle vahingollisia päätöksiä. Diktaattorin erottaminen on paljon verisempää puuhaa kuin jonkin puolueen poistaminen vallasta.
Hitaus on suuri ongelma demokratiassa. Paljon suurempi ongelma on kuitenkin äänestäjä. Äänestäjältä ei vaadita kovinkaan paljon: Hänen pitää vain osata valita paras mahdollinen ihmisen hoitamaan asioita. Minimi vaatimus olisi, että hän osaa parhaiten ajaa äänestäjän omaa etua. Mutta 17 prosenttia kansasta ei osaa edes tätä. Kehittyneempi vaatimus olisi, että äänestäjä osaa valita valtaan ihminen, joka ajaa äänestäjän edustaman ryhmän etuja. Vielä kehittyneempi vaatimus on, että osaisi ajaa oman maan etua ja kaikista kehittynein vaatimus on, että päättäjä osaisi ajaa tulevien sukupolvien etuja. Tähän viimeinen vaatimus on aika vaikea.
Pentti Linkola oli sanonut, että hän voisi hyväksyä demokratian sillä edellytyksellä, että vain valistuneimmat saisivat äänestää. Tässä on ajatusta. Itse olen nyt pienessä mielessäni kehitellyt ajatusta eteenpäin. Autoa ei saa ajaa, jos ei ole hommannut ajokorttia. Ajokortin saa jos läpäisee siihen vaadittavat kokeet. Kuitenkin jokainen saa äänestää vaikkei ymmärtäisi mistään mitään. Ajattelinkin, että jokaisen, joka haluaa äänestää pitää suorittaa äänestys oikeuteen vaadittavan äänestyskortin. Tässä kokeessa selvitettäisiin kuinka hyvät valmiudet ihmisellä on päättää kuka kannattaa valita päättämään meidän asioistamme. Kokeessa selvitettäisiin se, että miten hyvä ihminen on tunnistamaan lähteen luotettavuuden, miten realistinen maailmankuva hänellä on, onko hänellä pahoja uskomuksia, ajattelun johdonmukaisuus ja mikä asenne hänellä on elämään. Ehkä jotain muitakin juttuja voisi testissä olla. Tärkeää on se, että jokaisella säilyisi oikeus äänestää - ei olisi sellaista kuin ajokortin saamisessa, että joko sen saa tai ei saa. Mutta jokaiselle määräytyisi testin mukainen äänimäärä. Kaikista heikoin saisi äänimääräkseen 1 ja paras kymmenen. Toisin sanoen kaikista kelvollisimman äänestäjän vaikutus olisi kymmenkertainen huomoimpaan verrattuna. Käytännössä tämän voisi tehdä niin, että äänestys tehtäisiin kopissa sähköisesti ja biotunnistuksen avulla. Kun Jarmo Möttönen menisi äänestys koppiin, niin hänen pitäisi biotunnistautua ja antaa sitten äänensä ja tietokone merkitsisi, että tämän äänestyksen arvo on yksi. Järjestelmä olisi tasapuolinen, sillä varallisuudella tai millään muulla ei olisi merkitystä, vaan ainoastaan sillä, kuinka hyvä olet arvioimaan maailman tilaa ja ihmisten pätevyyttä hoitaa asioita.
Tiedän, että tätä ehdotustani tullaan arvostelamaan sillä perusteella, että demokratiassa on totuttu ajattelemaan, että kaikilla äänestäjillä on se sama yksi ääni. Puolustaudun viittaamalla yllä oleviin esimerkkeihin, jossa 30 000 ääntä saanut voi jäädä eduskunnan ulkopuolelle kun 5000 ääntä saanut voi päästä sisään. Eihän siinäkään äänet ole samanarvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti