PRESIDENTTI AINESTA

    Presidentti ehdokas Laura Huhtasaari heitti väitteen, että EU on ihan samanlainen kuin Neuvostoliitto oli aikoinaan.  Tämä ei ole kaikista älyttömin väite, mitä Huhtasaari on esittänyt. Nykyään hyvä vaali niksi on esittää aivan päättömiä väitteitä. Tässä Huhtasaari on onnistunut. On vaikea enää päättömämpää väitettä esittää kuin se Huhtasaaren väite, että evoluutio ei ole totta. Siinä suhteessa tämä EU:n ja Neuvostoliiton samankaltaisuus väite on vielä lievää.  Päättömät väitteet ovat siitä kiusallisia, että ne herättävät tylsyyden tilasta ja nostattavat vastarintaan. Se on jo tarpeeksi kiusallista.  Vaivalloista on myös se, että joutuu miettimään, että onko omat käsitykset oikeita. Kaikista pahimmassa tapauksessa ei itse ole oikein varma, että ovatko omat ajatukset oikeita ja joutuu tarkistamaan omia käsityksiään. Siitä seuraa tiedon etsiminen ja tietolähteen luotettavuuden selvittämisiä ja kaikkea harmillista.
No tämä väite kuitenkin onneksi oli niin järjetön, että ei tarvinnut edes hakea tietoa ja todellisuuden selvittäminen itselleenkin kesti vain  27 sekuntia.  Mutta jokainen sekunti pois tylsyyden tilasta on raivostuttavaa.
Selvitin itselleni, että on kolme asiaa, jotka ovat tärkeimpiä asioita  siinä mielessä, että ne tekevät ihmisen elämisestä elämisen arvoista.

Nämä asiat ovat:

1.  Vapaus.
2.  Demokratia.
3.  Oikeudenmukaisuus.

Tarkemmin sanottuna vapaus on vapautta liikkua, saada tietoa tai levittää tietoa, ajatella vapaasti ja toteuttaa itseään niin vapaasti kuin haluan - tietenkin muiden vapautta rajoittamatta.
Demokratia on mekanismi, jonka avulla saan äänestää toiset arvot ja ihmiset valtaan jos huomaan edelliset olevan sopimattomia siihen.
Oikeudenmukaisuus on sitä, että kaikilla on on samat oikeudet  uskontoon ja mihinkään muuhun katsomatta ja sen toteutumisen ehto on, että oikeus on riippumaton vallankäyttäjistä.
Nyt kun vertaan miten asiat olivat Neuvostoliitossa ja miten ne ovat EU:n alueella, niin eihän mikään noista asioista ollut kunnossa Neuvostoliitossa ja kaikki nämä ovat kunnossa EU:n alueella. No EU alue on suuri ja on maita, joissa nämä arvot on romutettu. Ensimmäisenä tulee mieleen Puola, Unkari ja on kai niitä muitakin. Mutta pääsääntöisesti nämä asiat ovat parhaiten kunnossa kuin missään muualla maailmassa.  Toki parantamisen varaa on ja paljon, mutta se on toisen jutun aihe ja en nyt siihen puutu.
Kuten jo mainitsin, niin älyttömyyksien esittäminen on hyvä vaali kikka. Tämän kikan käyttäminen on vain piinallista äänestäjille.  Jos valtaan pyrkivä esittää jotain mitä hän ei ole, niin se on äänestäjän pettämistä. Kun joku haluaa valtaan täydellisen ääliön ja selviää, että valittu onkin älykäs ja viisas, niin silloin on äänestäjää petetty.  Minulla on sellainen aavistus, että Huhtasaari ei oikeasti ole ääliö, vaan esittää ääliötä saadakseen ääniä.  Trump on ihan oikeasti ääliö, siitä ei ole epäillystäkään.
Mutta tässä Huhtasaaren esittämässä väitteessä on paljon kummallisuuksia.  Ei pelkästään se, että väite oli järjetön.  Omituista on se, että nämä ihmiselon kolme tärkeintä asiaa ovat sellaisia, jotka nimenomaan Huhtasaaren kannattajat haluavat romuttaa. He vastustavat jyrkästi ajatusta, että ihmisiä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti,  demokratiankin heistä moni haluaisivat romuttaa ja erityisesti  vapaus on heille kaikille pahin asia mitä on olemassa. Liikkumisen vapautta he vastustavat, ajattelun vapautta samoin,  yksilön oikeutta elää omaa elämäänsä samoin ja sananvapautta he ovat jo onnistuneet kaventamaan vihapuheillaan.  Tässä pohdiskelussani on yksi heikko lenkki - se on, että en ole lukenut mitä Huhtasaari oikeastaan sanoi, että mikä on se hänen väittämänsä yhdistävä tekijä. Mutta minä oletin hänen tarkoittavan tärkeimpiä asioita, sillä ei kai populisti tekisi sellaista, että korostaisi aivan tolkuttomasti merkityksettömiä pikku asioita ja unohtaisi täysin todella tärkeät asiat? Ei kai?

ARVAUKSIA

   Median luotettavuus mietityttää yhä.  Siihen liittyy yksi arvaus. Ihminen ryhtyy arvailemaan asioita silloin kun ei voi olla varma miten asia on. Tai vielä enemmän joutuu arvailemaan kun mietitään miten asiat ovat tulevaisuudessa.  Silloin kun arvaa oikein, niin yleensä on tyytyväinen, koska oikeassa oleminen hivelee itsetuntoa. Tosin tämä ilmastonmuutos on asia, jossa toivoisin olevani totaalisesti väärässä. Valitettavasti on niin, mitä enemmän tutkimus tuo tietoa, sitä pahemmin näyttää siltä, että olen ollut oikeassa. Mutta unohdetaan tämä arvaus, koska se tuo tuskaa.
Mutta tuohon mediaan liittyy arvaus. Tämä arvaus on sellainen, että jos arvaukseni on oikein, niin tuntemusten laatu on sellainen, että hiukan enemmän on myönteisiä kuin kielteisiä tuntemuksia, mutta suurin osa tuntemuksiani on neutraaleita. Siis olen vain utelias näkemään miten käy ilman mitään suurempia tunne reaktioita.
Arvaukseni liittyy tutkimukseen, jonka mukaan metsien ja soitten hiili päästöjä on vähätelty. Siitä oli uutinen jossain.  Tutkimuksen mukaan maaperästä vapautuu hiiltä kun metsien pintakerros myllätään hakkuitten jälkeen ja samoin soista vapautuu hiiltä kun soita myllätään kun otetaan turvetta poltettavaksi. Soista vapautuvan hiilen määrä arvioitiin olevan 8 megatonnia vuodessa kun oikea luku todellisuudessa onkin yli 30 megatonnia.  Tästä tutkimuksesta ESS ei ole maininnut sanaakaan. Arvaukseni on, että se ei tule julkaisemaankaan siitä puolta sanaa, vaikka kysymys on erittäin tärkeä ihmiskunnan kannalta. Nyt siis jännityksellä odotan onko arvaukseni oikea vai väärä.  Arvailen myös millainen keskustelu syntyisi niistä perusteluista minun ja toimittajan välillä, minkä mukaan uutista ei tulla julkaisemaan.  Tämä arvaus on vain täysin mielikuvitusta, sillä tämmöistä keskustelua ei oikeasti koskaan käytäisi.
Siis kuviteltu keskustelu käytäisiin näin:
Minä:  Miksi ESS ei julkaise tätä tutkimusta, vaikka se on erittäin tärkeä ja tieteellisesti pätevä?
Toimittaja: Tieteessä ei yhdellä tutkimuksella ole mitään merkitystä, vaikka se olisi pätevä tutkimus.
Minä: Pitää paikkansa. Tämä selitys olisi uskottava, jos ESS noudattaisi tätä periaatetta johdonmukaisesti.  Mutta kun tämä lehti julkaisee kritiikittä päinvastaiset yksittäiset tutkimuksen vaikka ne eivät täytä edes tieteellisesti pätevän tutkimuksen kriteereitä.
Tämän jälkeen keskustelu menisi jankkaamiseksi, joten katkaisen tähän.
Tähän tutkimukseen liittyy lisää arvauksia. Arvaan, että maan hallitus jatkaa omissa päätöksissään tämän asian suhteen samaa linjaa kuin tähänkin asti. Arvaukseni perustuu siihen, että varsinkin pääministeri uskoo enemmän ihmeisiin kuin tieteellisiin tosiasioihin.

MEDIA 3

   Se tyyppi, joka arvosteli mediaa taitaa sittenkin olla oikeassa.  Kun tarkemmin olen asiaa ajatellut, niin taidan minäkin ottaa aivan uuden roolin.  Tuntuu houkuttelevalta ottaa sellainen rooli, että arvostelee mediaa raskaasti. Aikaisemmin tämmöinen rooli vähän epäilytti, koska ne tyypit, jotka olivat kaikista kovimpia valtamedian arvostelijoita, olivat kaikista kyvyttömimpiä arvioimaan tiedon luotettavuutta. Eihän ne edes ymmärtäneet sitä, että alkeellisin luotettavuuden mittari on se, että onko media sitoutunut journalismin eettisiin pelisääntöihin vai ei. Nyt kun olen uusi ihminen, niin minulla on aivan uudet ongelmat ja aivan uudet ilon aiheet. Ongelmista pahin on uudet masennuksen syyt. Ikään kuin ei aikaisemmin olisi ollut ihan riittävästi syitä masentua.  Jos aikaisemmin aamut olivat ankeita, niin nyt ne on ankeista ankeimpia. Aikaisemmin pystyi aamun lehden lukemaan suhteellisen neutraalisti ja luku hetki sai unohtamaan ne lukuiset masennuksen möröt. Mutta nyt kun avaa aamun lehden, niin se vasta masennuksen aihe on.  Nyt masentaa ja suututtaa se tunne mikä lehden luvusta jää:  Eikö ne ikinä kirjoita mistään tärkeästä asiasta? Eikö ne osaa yhtään syvällisemmin käsitellä juttujaan?  Mutta kuten mainitsin, niin on myös uudet ilon aiheet.  Kuinka omaa itsetuntoa nostaakaan se tieto, että minä pystyisin valitsemaan paljon tärkeämpiä jutun aiheita kuin nämä toimittajat ja pystyisin kirjoittamaan jutuista paljon syvällisemmin kuin tähän ammattiin koulutetut ihmiset ja lisäksi osaisin käyttää laajempaa kirjoa kansainvälisiä tietotoimistoja. Kaiken lisäksi johtajat ovat valinneet täydelliset pässinpäät toimittajiksi - minä olisin paljon taitavampi valitsemaan pätevät toimittajat kuin he. Kyllä näistä ajatuksista itsetunto kohenee. Mutta sen aamulehti masennuksen lisäksi uudessa roolissa on paljon vaivaa. Jotta pystyisin arvioimaan eri medioitten luotettavuutta, niin minun pitää seurata vähintään kahta eri mediaa ja ainakin yhden median pitää olla luotettavaa. Se on pirun vaivalloista.  Tarkemmin ajatellen olen oikeastaan aika tyhmä.  Jos vertaa miten uskomusihmiset homman hoitavat, niin onhan heidän menetelmänsä parempi. He vain päättävät, että mikä media on huonoa ja mikä hyvää sen mukaan mikä sopii heidän uskomuksiinsa.  Heiltä säästyy melkoisesti aikaa ja vaivaa kun heidän ei tarvitse etsiä luotettavia lähteitä eikä tarvitse miettiä onko heidän selittelyssään järkeä yhtään. Lisäksi heillä on luontainen etu minuun nähden ja se on se, että heiltä puuttuu johdonmukaisuus ajattelussa. Oikeastaan tämä johdonmukaisuus on yksi perkele, jonka takia itse joudun tekemään homman vaikeammin.  Uskomus ihmisillä on monta etua puolellaan. Yksi on, että kun he ovat päättäneet, että mikä media on luotettava, niin  se tulee olemaan sitä heille tuomiopäivään asti.  Mutta entäs minä?  Minun maailmankuvassani epäluotettavuus on kuin kumulatiivinen myrkky. Kun jokin media jää kiinni epäluotettavuudesta, niin silloin sen luotettavuus arvo laskee. Ja jokainen tämmöinen tapaus laskee luotettavuus arvoa. Niinpä käy, että jokaisen median luotettavuus laskee vähitellen alemmas ja alemmas kunnes ei jäljelle jää kuin yksi tai kaksi,  joita minun kannattaa lukea.  Epäluotettavuudet muistuttavat myrkkyjä myös siinä, että kuten myrkkyjä on pahoja ja vähemmän pahoja, niin epäluotettavuuden ilmentymiä on myös pahoja ja vielä pahempia.  Otan esimerkin tosi elämästä.  Tiede lehti on julkaissut ainakin kaksi artikkelia, joiden luotettavuus osoittautui aika huonoksi. Silti sen lehden luotettavuus ei laskenut kovinkaan paljon. Maaseudun tulevaisuus möhli kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ja ne taas romahduttivat sen lehden luotettavuuden aivan pohja lukemiin. Miksi kävi niin, että lukumääräisesti möhlintää oli sama määrä ja kuitenkin ero oli dramaattinen?  No tiede lehden jutut perustuivat tieteelliseen tutkimukseen ja ne siten alistettiin tieteelliseen arviointiin ja todettiin vääriksi. Mutta Maaseudun tulevaisuuden jutut olivat aivan toista luokkaa. Ensimmäinen tapaus oli se, että selvisi, ettei päätoimittaja tunne lehden tilaajien ajatusmaailmaa. Se on aika vakavaa, sillä se todistaa, että päätoimittaja ei elä siinä todellisuudessa missä me elämme. Toinen juttu oli kun lehti arvioi tutkimusta, jossa arvioitiin mitä kantojen repiminen vaikuttaa ilman hiilidioksidi pitoisuuteen. Lehti kirjoitti tonttu tutkimuksesta.  Jos kysymyksessä olisi ollut ammattitaitoinen toimittaja, niin hän ei olisi kumonnut tutkimusta ilman perusteita ja ei varsinkaan näin halpamaisella tavalla leimata tutkimus.  Näin vakavat virheet on miltei mahdotonta korjata. Lehden pitäisi tehdä vuosi kymmenet luotettavia juttuja, jotta sen luotettavuus vähitellen alkaisi nousta. Ensimmäiseksi tietenkin pitäisi vaihtaa koko toimitus kunta.

Älykäs suunnittelija 2

   Kuvittelin aina, että koulussa opetettu teoria evoluutiosta olisi totta. Mutta erehdyin. Eräs ystäväni vakuutteli, että evoluutio on postaskaa ja kaiken takana onkin älykäs suunnittelija. Niin vain huomaan, että yksi ja toinen koulussa opetettu asia ei pidä paikkaansa. Ensin sain kuulla, että keskipakois voima on puppua ja sitten painovoima. Mutta mistä minä voin olla varma, että Jarmo puhuu totta?  Kun hän vannoi käsi raamatun päällä, niin tiesin heti, että hän puhuu totta. Jarmo ei kertonut, että kuka se älykäs suunnittelija on. Hän vain sanoi, ettei se ole Allah, eikä Rongoteus, eikä Brahma. Lisäksi hän kertoi, että tämä älykäs suunnittelija keksi, että jos hän lähettää oman poikansa maan päälle naulattavaksi puuhun, niin se saa ihmiskunnan järkiinsä, niin ettei se tapa ja kiduta toisiaan ja muita elollisia.  Mutta muuta hän ei suostunut älykkäästä suunnittelijasta kertomaan. Evoluutioon uskovien ja älykkääseen suunnitteluun uskovien olennaisin ero on siinä, että evoluution uskovat väittävät, että vastapuolen perus olettamus on väärä - se, että ihminen olisi päämäärä.  Mutta kun asiaa mietin, niin täytyyhän ihmisen olla päämäärä. Tai tarkemmin ottaen, eihän tämä rupusakki voi olla päämäärä, vaan minunhan pitää olla päämäärä.  Itseäni miettiessä tulee väistämättä vakuuttuneeksi, että kyllähän älykkään suunnittelijan päämääränä on täytynyt olla minä. Siitä taas seuraa, että silloin myös ihminen on päämäärä.
Mietittyäni luomakuntaa, niin minä kyllä tiputtaisin pois sanan älykäs ja puhuisin vain suunnittelijasta - niin paljon kummallisuuksia tässä suunnittelussa on.  Melkoisten suunnittelu virheiden luettelo on niin pitkä, että otan tähän vain muutaman.
Ensinnäkin kirahvi. Hyvän tuntuinen ajatus tehdä niin pitkä kaula, että pystyy syömään ylempää kuin muut eläimet. Ja onhan se erinomainen lisä muitten elikoitten joukossa kun se on hölmön näköinen. Pitkä kaula on periaatteessa hyvä keksintö. Mutta suunnittelija on laiskuudessaan pitänyt kaulanikamien määrän samana kuin muillakin eläimillä - hän on vain pidentänyt nikamien pituutta. Melkoisen hölmöä laiskuutta, sillä ensinnäkin on paljon työläämpää venyttää nikamia kuin lisätä sinne. Sitä paitsi se on kalliimpaa. Suunnittelija on myös unohtanut, että täytyyhän kirahvin juoda välillä. Tai hän ei ole tullut ajatelleeksi, että juoma on maanpinnan tasolla tai jopa alempana kuin maan pinta.  Voin vain kuvitella kuinka kirahvit kiroavat kaulaansa ja suunnittelija aina kun pitää juoda. On suorastaan ihme, että kirahvit eivät ole kuolleet janoon.  Jos suunnittelija olisi yksinkertaisesti lisännyt nikamien määrää, niin kaula taipuisi veteen helposti.
Entä sitten tämä päämäärä: Ihminen?  Sen suunnittelussa näkyy sama leväperäisyys.  Otan muutaman esimerkin - vaikka esimerkkejä olisi melkoinen luettelo. Ensinnäkin umpisuoli. Vaikuttaa siltä, että suunnittelija oli ajatellut tehdä ylimääräisen vatsan sinne ja tullut katumapäälle ja leikannut sen pois. Mutta leikannut sen niin huolimattomasti, että pieni pätkä on jäänyt jäljelle. Siitä on melkoisesti harmia kun se tahtoo aina tulehtua.  Toinen esimerkki on lihaksisto.  Vatsalihasten muodoksi hän valitsi jaokkeelliset lihakset, kun sattui käyttämään sitä muotoa maassa ryömivillä madoilla. Eikä tullut ajatelleeksi, että ei ollut tätä lajia suunnitellut ryömimään. Tästä ei suurta haittaa, sillä väärän malliset toimivat kuitenkin jotenkuten. Isompi virhe oli se, että selkä lihaksiin hän käytti nelijalkaisten selkälihasta. Ei ilmeisesti tullut ajatelleeksi, että pystyasennossa kävelevälle olisi pitänyt suunnitella erilaiset lihakset. Ajatteliko yleensä mitään. Ehkä päätti, että käytetään näitä sian selkä lihaksia kun ne kerran siallakin toimivat.  Siksi ihminen kärsii ainaisista selkä vaivoista.
Yksi hyvä huono esimerkki on siemenjohdin. Se on putki, jota pitkin siittiön syöksyvät tekemään tehtäväänsä.  Siihen hän mittasi kaksi kertaa pitemmän putken kuin mitä olisi tarvinnut. Tai tuskin vaivautui mittaamaan - todennäköisesti pätkäsi summittaisesti jonkin pituuden. Sitten kun huomasi, että putkea on liikaa oli liian laiska enää sitä lyhentämään.  Jälleen kerran typerää laiskuutta, sillä paljon hankalampaa oli ujuttaa se putki kulkemaan alavatsan kautta kuin olisi ollut sen lyhentäminen sopivan mittaiseksi.  Omituista tässä suunnittelussa on se, että suunnittelija teki melkoisen määrän harjoitelmia ennen lopullista päämäärää ja silti lopputulos on näin huonosti suunniteltu.
Mutta ehdottomasti pahin suunnittelijan virhe oli tämän lajin luonne. Miten ihmeessä hän teki tästä lajista näin agressiivisen? Lajin, joka tapaa, raiskaa, alistaa ja kiduttaa lajitovereitaan. Laji joka tuhoaa maapallon ja itsensä. Voin vain kuvitella suunnittelijan  tuskaa kun hän  katselee kuinka paras ja lopullinen päämäärä  - ihminen  - hävittää suurimman osan niistä lajeista, joita hän on suurella vaivalla suunnitellut.  Oikeastaan kaiken tämän perusteella häntä voisi nimittää älyttömäksi suunnittelijaksi.

Esko Valtaoja 2

   Juha Sipilän ansiosta Suomi putosi sananvapauden sijoituksessa pari pykälää alaspäin ja Ylen mainen riippumattomana mediana ryvettyi.  Siksi oli riemastuttavaa kuunnella tiede yksi ohjelmaa männä viikolla.  Siinä toimittaja kyllä teki työnsä erinomaisesti. Tämä juttu ei paljoa vaikuttanut käsitykseeni YLEstä, sillä tiede ohjelmien toimittajat minusta ovat aina hoitaneet hommansa hyvin. Ja se, että maine on mennyt politiikan toimittajiin ja uutistoimittajiin on vain hyvä. Nyt kun katselee heidän tekemisiään kriittisesti, niin huomaa helpommin sen kuinka kritiikittömästi siellä yhä edelleenkin niellään poliitikkojen heittämät täyt. Mutta ei siitä sen enempää.
Tässä tiede ykkösessä toimittaja Pasi Toiviainen oli tutustunut Esko Valtaojan kirjaan ja kuunnellut hänen luentonsa ja jututti Eskoa (https://areena.yle.fi/1-4215080).  Hienoa oli kerrankin törmätä kriittiseen toimittajaan.  Yleensä toimittajat vain hymistelevät ja  mukailevat haastateltavaa vaikka hän puhuisi täyttä paskaa. Kyllähän maailmassa kriittisyyttä on, mutta usein se on tarkoituksen hakuista. Ollaan kriittisiä vain kaikkeen sellaiseen mistä ei tykätä. Usein myös nämä kriittiset ovat yksinkertaisia ja täysin tietämättömiä ja täynnä uskomuksia. Sellaisella kriittisyydellä ei ole mitään pohjaa. Mutta Pasi Toiviainen ei ollut tietämätön eikä epäjohdonmukainen. Oikeastaan se epäjohdonmukaisuus vaivasi Valtaojaa. Kyseisessä ohjelmassa Valtaoja oli altavastaaja kun toimittaja nosti esiin hänen kummalliset väitteensä.  Esko Valtaoja on tieteellisen koulutuksen saanut tähtitieteilijä ja hänen ajattelunsa pitäisi olla tieteellistä. Kuitenkin hän käyttää tyypillisiä uskomusihmisten menetelmiä:  Paisuttelee merkityksettömiä pikku asioita, lukee rivien välistä, unohtaa täysin merkittäviä asioita ja suhtautuu erittäin kriittisesti asioihin, joista ei pidä ja nielee taas täysin kritiikittömästi asiat, jotka tukevat omaa uskomusta. Tämä kaikki paljastui tässä ohjelmassa. Toimittaja teki siis kerrankin työnsä hyvin. Voi vain käydä niin, että Esko ei tämän rökityksen jälkeen suostu Pasi Toiviaisen haastateltavaksi.
Itse olin jo ennen tätä ohjelmaa aavistellut Valtaojan ajatusmaailman.  Silmäni avautuivat kun hän sanoi Freudin olleen kaikessa väärässä.  Silloin älysin, että nyt Valtaoja puhuu sellaisesta asiasta, josta hän ei ymmärrä yhtään mitään. Ärsyttävää oli se, että tämän typeryyden hän sanoi syvällä rinta äänellä.  Silloin ajattelin, että pidättäytyisi  Valtaoja vain siinä tähtitieteessä. Mutta hänen tyyliinsä kuuluu sanoa kaikesta muustakin vahvoja mielipiteitä, vaikkei ymmärrä niistä mitään.  Toinen ärsyttävä asia tässä Freud heitossa oli se, että Freud lytätään poikkeuksetta siksi, että hänen teorioistaan ei pidetä. Siis populistisista ja uskomuksellisista syistä.  Ehkä minun pitää vielä tarkentaa se, mikä tässä ärsytti. Minua ärsytti erityisesti se, että Valtaoja esittää olevansa ajattelullisesti riippumaton ja mieleltään avoin kaikelle. Kuitenkin hänen ennakko käsityksensä ohjailevat hänen puhumisiaan enemmän kuin ajattelu.
Kaikista hulluin väite sekä luennolla, että kirjassa oli se, että ihmiskunnalla olisi vielä toivoa.  Toisaalta: Hyvän itsetunnon edellytys on epärealistinen maailmakuva.

MINÄ JA NATURE

    Tämä evoluutio kärhämä ei jätä minua rauhaan.  Päivi kertoi Kirsille ja Kirsi kertoi minulle, että näppiksessä joku oli epäillyt, että minä en ole lukenut evoluutio tutkimuksia.  Näppis palsta on astetta vakavampi palsta kuin lukijan sana. Kun lukijan sanaan kirjoittavat minun kaltaiseni ahdistuneet ja neuroottiset ihmiset, niin näppikseen kirjoittavat täysin sekopäiset ihmiset. Yleensä  vältän sen palstan lukemista, koska haluaisin uskoa, että ihminen on järkevä olento.
Ensin ajattelin, että onko sillä mitään väliä, että olenko minä lukenut tutkimuksia vai en. Mutta kun mietin, niin tuli mieleen, että voisin oikeastaan olla ylpeä siitä, että jollekin on tärkeää määritellä minut sellaiseksi lähteeksi, että minun luotettavuuttani pitää arvioida. Samaan tapaan kuin arvioidaan, että onko Nature lehti luotettava vai ei. Mutta kun asiaa mietin vielä tarkemmin, niin siinä alkoi olla monta kummallista piirrettä. Ensinnäkin se, että nämä uskomus ihmiset eivät yleensä piittaa paskaakaan siitä, että onko jokin lähde luotettava vai ei. Uskomus ihmisten yksi tärkeä keino uskomustensa levittämiseen on se, että he kääntävät luotettavan lähteen epäluotettavaksi ja päinvastoin. Toisaalta ymmärrän heitä hyvin. Kun heidän väitteensä on todella hataralla pohjalle, niin silloin ei jää mitään muuta keinoa kuin valehdella, että heidän käyttämänsä lähde on luotettava. Onneksi heidän omatuntonsa on niin parkkiintunut, että valehtelu ei tunnu missään.
Jos arvioidaan tämän uskomus ihmisen kommenttia, niin se on oikeastaan aika taitava. Kun uskomus ihminen esittää jonkin väitteen, niin se on helppo todistaa vääräksi. Suora valhe on siitä hankala keino. Mutta kun vihjaa, niin siihen on paljon vaikeampi tarttua. Ja jos lisäksi vihjaa, että joku ihminen ei ole asiantuntija, niin se on monessakin mielessä paljon tehokkaampi keino. Ensinnäkin ihmisen pitäisi todistaa, että sittenkin ymmärtää tästä asiasta ja on lukenut tutkimuksia. Mutta vielä vaikuttavampi asia on se, että näin ohjataan keskustelu väärälle uralle.  Kukaan ei osaa tämän heiton jälkeen ajatella asian merkityksellisintä asiaa. Sitä, että mitä sellaisia päteviä tutkimuksia on nykyään olemassa, jotka todistaisivat Darwinin olevan väärässä.  Se on oikeastaan ainoa merkityksellinen asia.
Itselleni on vieras ajatus siitä, että jokainen yksittäinen ihminen pitäisi määritellä sen mukaan, että onko hänen sanomansa luotettavaa vai ei.  Jotenkin olen itse laiska tässä suhteessa. Maailmassa on lehtiä, radiokanavia, verkko sivuja, televisio kanavia ja mitä kaikkea aivan tolkuton määrä. On täysin mahdotonta, että pystyisin edes niitä järjestämään luotettavuuden mukaan.  Jos minun pitäisi vielä yksittäiset ihmiset panna järjestykseen luotettavuuden perusteella, niin se olisi melkoisen mahdoton homma ja lisäksi täysin hyödytöntä. Median suhteen tilanne on se, että tiedän joittenkin olevan erittäin luotettavia lähteitä - niitä ei ole paljon, sitten tiedän paljon isomman joukon olevan luotettavuudessaan fiftisiksti joukkoa. Tarkoittaa, että niitten julkaisemat jutut saattavat pitää paikkansa. Sitten tiedän sellaisen joukon, joiden luotettavuus on erittäin heikkoa. Suurin osa on kuitenkin sellaista joukkoa, joiden luotettavuudesta en osaa sanoa yhtään mitään.  Tämä ei ole ongelma. Jos haluan tietoa,  enkä uskomuksia, niin haen niitä niistä harvoista lähteistä, jotka tiedän olevan luotettavia.
Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että minutkin määritellään sen mukaan, että olenko minä luotettava lähde vai en. On suuri kunnia päästä siihen asemaan.  On myös aika helppo määritellä minun luotettavuus.  Minut voidaan todistaa epäluotettavaksi lähteeksi sillä, että etsii Nature lehdessä julkaistun tutkimuksen, joka todistaa minun puhuneen täyttä paskaa. Varsinkin jos niitä tutkimuksia on useampikin.

HARRASTUS 2

Yksi harrastuksistani on lähetellä oikaisuja lukijan palstalle kun joku oikein kirjoittaa soopaa. Tämä harrastus johtuu siitä, että lapsuuden ympäristö oli kieroutunut. Lapsuuden ilmapiiri oli sellainen, että valehtelijoita halveksuttiin yli kaiken. Onneton oli se kaupunkilainen joka yritti päteä valehtelemalla. Kun oli kerran saanut valehtelijan leiman, niin silloin lopun elämänsä oli ihminen, johon kukaan ei koskaan luottanut. Nykyään valehtelijat valitaan presidenteiksi.
Toinen syy siihen, miksi tätä harrastan on vielä tärkeämpi syy. Se johtuu neuroottisuudestani. Vähemmän neuroottinen kylmästi toteaisi vain, että tuo ihminen valehtelee ja on halveksittava, mutta minua palturin syöttäminen ärsyttää. Osin neuroottisuuteen vaikuttaa se, että itsetuntoni ei kestä ajatusta, että joku yrittää huijata minua. Kun ärsyynnyn tarpeeksi, niin silloin lähetän vastineen tälle tyypille, joka kirjoittaa palturia. Maailma on täynnä typeriä uskomuksia, joten ärsytyksen aiheita on tarjolla melkoisesti.  Mutta on tästä uskomus ihmisten vuodatuksista paljon hyötyäkin. Ensinnäkin kun ärsyynnyn, niin silloin herään tylsyyden tilastani. Toinen hyöty on se, että usein vastinetta kirjoittaessani tarkistan vielä varmuudeksi, että omat perusteluni ovat vankalla pohjalla. En kestäisi ajatusta, että olisin väärässä. Näin tietomääräni lisääntyy. Mutta mikä hyöty tästä on itsetunnolleni. Melkein poikkeuksetta tämän uskomus ihmisen väitteet todistavat, että tämän ihmisen tietämys on erittäin hataralla tasolla ja samoin johdonmukaisuus.  Kuinka tietävältä ja johdonmukaiselta voinkaan tuntea itseni kun niitä luen.
Viimeisin tapaus oli se kun vastasin evoluutio teorian arvosteluun.  Oikeastaan hassua, että tämmöisestä aiheesta yleensä voi keskustella.  Kahdesti olen siitä kirjoittanut. Molemmissa oli pääviesti se, mitä Petteri Taalas sanoi eräälle hörhölle, joka väitti, että hänellä on paremmat mittaukset ilmaston lämpiämisestä kuin NASAlla. Taalas sano: Sinun kannattaa julkaista se tutkimus Nature lehdessä.  Siinä on koko asia pähkinänkuoressa. Molemmissa kirjoituksissani kehotin näitä tyyppejä tekemään asiasta tieteellisen tutkimuksen.  Asia on näin yksinkertainen. Rikoksissa käytetään tismalleen samaa menetelmää kuin tieteessä: Asia pitää todistaa. Rikoksissa on ehkä hiukan erilaiset todisteet kuin tieteessä, mutta ajatus on sama. Minusta se on oikein. Minusta ihmisen saa tuomita rikoksesta vain jos on todisteita. Samoin tieteessä tieteellinen tosiasia on vain jos se on tieteellisesti todistettu.  Tietenkin todisteiden vakuuttavuus vaihtelee - niin tieteessä kuin oikeustieteessä. Lopussa on kaavio tieteellisten teorioitten vahvuuksista. Arvo nolla tarkoittaa, että 50 prosentin todennäköisyydellä teoria pitää paikkansa.
Toki tiedän, että uskomus ihmiset eivät luovu uskomuksistaan, vaikka isäjumala astuisi alas pilvestä ja julistaisi, että Darwin on oikeassa.  Tiedän myös sen, että saisin käydä tätä keskustelua maailmanloppuun asti, sillä uskomus ihmiset sinnikkäästi toistelisivat uskomuksiaan, joita yhtäkään ei ole julkaistu missään luotettavassa lähteessä. Vähän mietin, että voisin piruuttaan vastata vielä kerran vähän kärkevämmin kuin aikaisemmin. Mutta en jaksa sillä jankuttamiseenkin väsyy.
Mutta seuraavanlaisen tekstin suunnittelin mielessäni vastineeksi:

Keskustelupalstalla ollaan keskusteltu Darwinin teorioista. Ehkä ilmasin itseni vähän huonosti. No nyt yritän kertoa selkeämmin, että miten tieteellinen teoria voidaan kumota:
Sinä et voi kumota Darwinin teoriaa jankuttamalla. Ainoastaan voit kumota sen tekemällä asiasta tieteellisen tutkimuksen.
Et voi kumoat Darwinin teoriaa vakaalla uskolla. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa ryhtymällä nälkälakkoon. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa kansanäänestyksellä. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Et voi kumota Darwinin teoriaa kiroilemalla, manaamalla, etkä rukoilemalla. Ainoastaan tieteellisellä tutkimuksella.
Darwinin teoria ei kumoudu, vaikka paavi tai imaami väittäisi teorian olevan väärä. Ainoastaan tieteellinen tutkimus voi sen kumota.
Et voi kumota Darwinin teoriaa sillä, että menet selällesi lattialle, potkit, hakkaat nyrkillä ilmaan ja huudat suoraa huutoa. Ainoastaan tieteellinen tutkimus sen kumoaisi.
Et voi kumota Darwinin teoriaa sillä, että pyllistät Darwinin haudalla. Ainoastaan tekemällä tieteellisen tutkimuksen voit sen kumota.

Suunnittelin myös, että laittaisin sen listan mitkä kaikki perättömät väitteet kumottiin siellä Amerikoissa silloin 2005 kun kävivät oikeutta, että voidaanko uskontoa opettaa koulussa. Tai siis älykästä suunnittelua - mikä on sama asia.
Mutta en jaksa sinne enää vähään aikaan tästä kirjoittaa.

TROLLI 2.0

    Marko Hamilon tapaus ei jätä mieltäni rauhaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten paljon parempi on puhua täyttä soopaa kuin asiaa ja totta.  Kun joku puhuu totta ja asiaa, niin kuulijalle - tai lukijalle ei jää muuta roolia kuin todeta: Näin se on. Mutta kun joku latelee täyttä potaskaa, niin silloin mieli nousee vastarintaan ja ihminen aktivoituu ja hänen aivonsa rupeavat jauhamaan ja saavat aikaan omia ajatuksia. Siksi saattaa olla hyvä, että on sellainen ihminen kuin Donald Trump, joka päivittäin valehtelee ja puhuu täyttä paskaa.
Vieläkään en ole tutustunut tämän Markon julkaisuun. Mutta se käsitys on vahvistunut, että elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa median tuottamat uutiset ovat hyvinkin journalistisesti kehnoja.  Ehkä pitäisi tilata vain sellaisia julkaisuita, joissa tämä asia olisi kunnossa. Tosin silloin valikoima olisi erittäin suppea. Jopa tiede lehden artikkelit ovat joskus epäilyttäviä.
Mutta Markon tapausta miettiessäni mieleen tuli trolli. Trolli on sellainen ammatti, joka yrittää vaikuttaa ihmisten käsityksiin erittäin epäilyttävällä tavalla. He käyttävät tieteellistä sanastoa ja esiintyvät tieteen asiantuntijoina olematta sitä oikeasti. Todellisuudessa he ovat markkinoijia - he markkinoivat jotain ajatusmaailmaa. Joku maksaa heille siitä, että he aiheuttavat epätietoisuutta ja hämmennystä.  Eri trolleilla on eri rooli ja he ajavat eri asioita. Heidän menetelmänsä ovat melko yksinkertaisia. Jo se, että he ylläpitävät väittelyä on tehokas keino. Rahvaalle tulee sellainen tunne, että tämä asia ei ole selvä, kun asiantuntijat siitä väittelevät. Eikä rahvaalla voi olla tietoa tai ymmärrystä siitä, että toinen osapuoli onkin markkinointi ihmisiä, eikä tieteen tekijöitä.  Toinen keino on nostaa aivan mitätön pikku asia tärkeäksi puheen aiheeksi, jolloin kaikille tulee sellainen tunne, että tämä asia on merkittävä. Rahvas ei voi mitenkään ymmärtää, että suuressa kokonaisuudessa tällä asialla ei ole mitään merkitystä. Kuinka he sen ymmärtäisivät, kun sitä ei ymmärrä toimittajatkaan? Yksi tärkeä menetelmä on antaa medialle skandaaleita. Skandaaleitten syöttämisessä medialle on erittäin tärkeää kyky tehdä mitättömästä asiasta tärkeä, jotta media sen nielaisisi.
No mitä ajatusmaailmoita trollit ajavat?  No se riippuu siitä kenen palveluksessa trolli on. Ja ajatusmaailman muuttaminen tai siihen vaikuttaminen on vain työkalu, ei päämäärä. Kun saadaan markkinoitua sopiva ajatusmaailma, niin silloin saavutetaan tavoite. Muutama esimerkki erilaisista trolleista. Aikoinaan trollit Yhdysvalloissa sotkeutuivat tupakka keskusteluun.  Siinä trolleilla oli kaksi tavoitetta. Tai oikeastaan tupakka yhtiöillä - trollit olivat vain hyvin palkattuja asian edistäjiä. Tupakka yhtiö halusi, että se saisi tuotteitaan kaupaksi ja tälle tavoitteelle oli tieto tupakan vaikutuksesta terveyteen haitaksi. Yhtiön yksi tavoite oli turvat rahan saanti. Tärkeämpi tavoite kuitenkin oli horjuttaa ihmisten terveys. Toinen ryhmä on ilmasto trollit. Öljy yhtiöt ovat palkanneet heidät aiheuttamaan hämminkiä ilmastonmuutos keskusteluun. Mielenkiintoista on se, että kolme tai neljä trollia siirtyivät luontevasti tupakkayhtiön trolleista öljy firmojen trolleiksi. Eikä kukaan ole nähnyt siinä mitään kohun aineksia.  Öljy yhtiöitten trollaus tavoite on varmistaa rahan saanti yhtiölle. Se on heidän yksi tavoitteensa, mutta ehdottomasti tärkein heidän  tavoitteensa on tuhota maapallo. Suomessa toimii tuulivoiman vastainen kansanliike myös trollina - en tiedä rahoittaako turveyhtiöt tämän toiminnan vai ei. Sitten on merkittävä trollien ryhmä nämä Venäjän merkittävimmän oligarkin maksamat trollit naapurimaihin ja vähän joka puolelle maailmaa. Näitten tavoite on hämmentää Venäjään liittyvää keskustelua aina kun Venäjällä  rikotaan ihmisoikeuksia tai kansainvälisiä sopimuksia. Tämä on yksi tavoite, mutta näitten tärkein tavoite on aiheuttaa mahdollisimman paljon epäjärjestystä ja kaaosta kyseisessä maassa.
Trollaamisessa vain on omat rajansa.  Se ei ole kovinkaan tehokasta kun törmätään sellaiseen ihmiseen, jolla on hitunenkin yleissivistystä ja aavistuksen verran päättely kykyä. Koulutus onkin pahin asia trollauksen onnistumiselle. Onneksi nykyinen hallitus tulee romuttamaan Suomen koulutuksen tason.
Trollaus siis ei ole tehokasta, jos on vähänkin ajatteluun pystyviä ihmisiä.  Olen kuullut, että on syntynyt paljon tehokkaampi tapa manipuloida ihmisiä kuin trollaus. En tiedä, mikä tämä menetelmä on, mutta voisin arvata.  Trollauksen pahin kompastus on se, että ajatteleva ihminen pystyy ymmärtämään kaksi asiaa: Onko jollain merkitystä suuressa kokonaisuudessa ja onko tieto tullut luotettavasta lähteestä. Siksi voisin kuvitella, että uudessa menetelmässä ollaan pystytty hämärtämään paremmin se asian merkittävyys ja tietolähteen luotettavuus.  Mietinkin, että olisiko Markon julkaisu tämmöinen TROLLI 2.0? Pitänee tutustua.

Roman Schatzin vieras 4

     Roman Schatzin Maamme kirjassa on yleensä mielenkiintoisia tyyppejä vieraana. Joskus sinne eksyy täysiä mulkkuja.  No nehän vasta mielenkiintoisia ovatkin.
Viime maanantaina hänellä oli aiheena: Mistä Suomessa ei voi puhua. Joten odotin mielenkiinnolla ohjelmaa. Vieraana oli Marko Hamilo.  Tyyppiä en tuntenut entuudestaan, mutta ohjelmaa seuranneena arvelin myös hänen olevan tolkun ihminen. Olisihan minun tietysti pitänyt nimestä jo osata epäillä: Yleensä vanhemmat antavat lapselleen nimeksi Marko jos aikovat hemmotella hänet pilalle.
Lyhyesti Markon tarina: Hän oli ollut monessa arvostetussa lehdessä töissä ja Helsingin sanomissa työskennellessään häntä harmitti kyseisen lehden ala-arvoinen journalistinen taso niin paljon, että hän perusti oman lehden.  Kun ajattelin, että Suomi on sananvapaus listalla kolmanneksi korkeimmalla sijalla ja Helsingin sanomat on maamme laadukkain päivälehti journalismin näkökulmasta, niin heräsi halu tutustua lehteen, joka on parempi.  Jokin hommassa vain epäilytti.  Se arvostelu ei epäilyttänyt. Sananvapauden tilastossa Juha Sipilä pudotti meidät ensimmäiseltä sijalta - se on tosiasia. Toinen tosi asia on se, että olisimme vielä huonompia jos sanan vapauden tila ei olisi kaikkialla huonontunut.  Marko on siinä oikeassa, että journalismin taso pitäisi olla korkeampi. Pahimpia puutteita on se, että media käyttää hyvin suppeaa tietolähteistöä ja se, että uutisten taustoittaminen on surkeaa. Hyvä huono esimerkki on Maaseudun tulevaisuus. Siinä kaksi juttua paljasti kuinka kehnossa jamassa lehden journalismin taso on. Ensinnäkin selvisi, että lehden päätoimittaja ei edes ymmärrä lukijakuntansa ajatusmaailmaa. Toinen järkyttävä juttu joka paljastui oli se, että lehti hyvin ala-arvoisella tyylillä lyttää heti kaikki ne tieteelliset tutkimukset, jos on vaarana, että se uhkaa lukijakunnan ammatin harjoittamista.
Olen siis aika samaa mieltä Suomen median tasosta kuin Marko. Mutta tapauksessa ihmetyttää yksi asia. Kysymys on ajatusmaailman eroista. Itseäni häiritsee mediassa se, kuinka kritiikittömästi se nielaisee trollien heittämät syötit. Moni muukin on täysin pielessä. Mutta itse en ole sen takia ruvennut perustamaan omaa lehteä. Laiskuus voi olla osa syy. Toinen syy se, että tuskin minulla on niin tolkuttomasti aikaa sellaiseen puuhaan, että saisin lehdestäni korkeatasoisemman kuin nämä nykyiset.  On muitakin asioita, jotka epäilyttävät tässä asiassa.  Tähän muutamia. Marko perusti lehtensä valtamedian vastapainoksi. Tämä jo on erittäin epäilyttävä asia. Kaikki tuntemani valtamedian ulkopuoliset julkaisut ovat sellaisia, joissa valehdellaan sumeilematta, kerrotaan pelkkiä uskomuksia ja monen toiminta on ollut rikollista. Ehkä tapaus USA:ssa luo pahimman epäilyksen varjon tämän hankkeen ylle. Siellä presidentti perusti lehden valtamedian vastapainoksi. Epäleväinen kun olen, niin minun on vaikea uskoa, että patologinen valehtelija voisi perustaa lehden, joka kertoisi totuuden. Tietenkin voihan olla, että tämä Markon lehti olisi näistä muista valtamedian vastapaino lehdistä poikkeava. Jos en olisi kyyninen, niin ajattelisin, että tämä lehti on varmaan sellainen, joka selvittää paremmin juttujen taustat ja on kriittisempi trollien heittämiin täkyihin ja osaisi paremmin suhteuttaa jonkin asian merkityksen kokonaisuuteen ja uutisoisi sen mukaan.
Mutta kun olen kyyninen, niin ajattelen, että tämä on taas tyypillinen valtamedian vastainen lehti, joka on vielä huonommin toimitettu kuin Helsingin sanomat ja joka julkaisee enemmän uskomuksia kuin tosiasioita.
Kun miettii sitä, mitä Marko ohjelmassa jutteli, niin kallistuu väistämättä siihen kyyniseen ennakko käsitykseen. Miten hän lehdessään pystyy lukijalle paljastamaan sellaisia asioita, että lukija näkee maailman aivan erilaisena, jos hän itse tukeutuu joihinkin yleisiin uskomuksiin?  Miten hän pystyy kirjoittamaan maailmasta paljastavia juttuja jos häneltä puuttuu todellisuuden taju? Ja miten hän voi lukijan maailman kuvaa avartaa, jos hänellä itsellään ei ole ymmärrystä siitä, mikä asia on merkityksellistä ja mikä merkityksetöntä?
Mutta olisi mielenkiintoista tutustua lehteen, jotta näkisin, että oliko ennakko käsitykseni  - se kyyninen - oikea, vai se, joka olisi ollut, ellen olisi kyyninen?

SUVAKKI 4

      Olen vihainen!  Olen tosi vihainen!  Minua on nimitelty suvakiksi.  Tai jos tarkkaan otetaan, niin kukaan ei ole tullut eteeni ja sanonut: Sinä olet suvakki.  Ei nimittely on ollut salakavalampaa. Joku on nimitellyt joukkoa ihmisiä suvakeiksi ja minä ajattelin kuuluvani tähän ryhmään.  Tässä asiassa vain on yksi vaikea ongelma.  Ne jotka ovat ottaneet tavakseen haukkua toisia ihmisiä suvakeiksi, eivät ole koskaan osanneet selittää mitä se tarkoittaa.  Kukaan muukaan ei tiedä mitä tämä tarkoittaa. Kun kukaan ei tiedä mitä suvakki tarkoittaa, niin enhän minä tiedä kuulunko minä tähän ryhmään vai enkö kuulu. Kun en tiedä tätä, niin silloin en myöskään tiedä onko minua haukuttu ja siitä taas seuraa se, että en tiedä pitääkö minun olla suuttunut vai ei? Tämä on harmillista, sillä minulla on sellainen päähänpinttymä, että jos on suuttunut, niin silloin pitää tietää mistä on suuttunut. Siksi ryhdyin selvittämään mitä tämä käsite tarkoittaa.  Se osoittautui aika vaikeaksi selvitettäväksi, sillä suvakki on samanlainen käsite kuin saatana.  Saatana on kaiken pahan alku ja juuri, mutta edes raamatusta ei selviä, mitä Saatana on tehnyt ansaitakseen tämän aseman. Kun suvakin käsitettä ei voida selvittää suoralla menetelmällä käytin epäsuoraa menetelmää. Tutkin sitä, että millaiset ihmiset hanakasti käyttävät tätä käsitettä. Sain selville tämän ihmistyypin.  He ovat ihmisiä, jotka ovat sössineet maailman parhaan tilaisuuden käydä kouluja arvostettuun ammattiin ja ovat pudonneet yhdyskunnan ulkopuolelle. He ovat vihaisia ja katkeria ja syyttävät omista virheistään sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole ja eivät voineet olla mitenkään syypäitä heidän virheisiinsä. He ovat erittäin huonokäytöksisiä ja häiriintyneitä ihmisiä, jotka tarvitsivat kiireesti hoitoa. He pelkäävät kaikkea mikä vähän poikkeaa omasta elämänpiiristä. Heidän hatara maailmankuvansa on uhattuna heti jos he kohtaavat ihmisen, joka on vähän erilainen kuin he itse. Erilaisuus voi tarkoittaa sitä, että ihon pigmentti poikkeaa aavistuksen heidän omastaan, tai ihmisen ulkonäkö näyttää siltä kuin hän uskoisi eri jumaliin kuin he itse tai sitten ihminen on eri sukupuolta kuin he itse. Heidän on pakko puolustautua kuviteltuja uhkia erittäin agressiivisesti.  Koska he ovat pelkureita, niin eivät he uskalla esiintyä omalla nimellään vaan räkyttävät nimimerkkien suojassa. Puolustaessaan omia käsityksiään he ajautuvat uhkailuun ja solvaamiseen. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä heidän esittämiensä mielipiteiden puolustamiseen tarvittaisiin nero joka olisi myös sanankäytön virtuoosi.  Tilanteen epätoivoisuutta lisää se, että heillä on erittäin hatara tietämys asioista ja samoin heidän ymmärryksensä on erittäin alhaisella tasolla.  Pelkuruuden takia uhkailu ei ole ainoa tapa, jolla yrittävät puolustaa omaa maailmaansa. He käyttävät myös kaikkia alhaisia ja likaisia keinoja mitä pienissä päissään suinkin keksivät.  Monet heidän tapansa puolustautua on aika säälittäviä.  Heiltä puuttuu täysin kyky myötätuntoon. Heidän mielensä täyttää viha, katkeruus, kauna ja pahantahtoisuus.  Ainoat positiiviset tunteet saavat heissä vallan kun he pystyvät aidosti iloitsemaan jos joku viaton tapetaan ja jos se vähänkään vaikuttaa mamulta tai suvakilta. Tai jos joku mamu epätoivoissaan yrittää tappaa itsensä, niin silloin heiltä löytyy aitoa iloitsemisen tunnetta,  vielä täydennetään ilakoimisella ja pilkalla.
Epäsuoran todistuksen mukaan tämä ihmisryhmä haukkuu suvakeiksi  niitä, jotka ovat  kaikessa päinvastaisia kuin mitä he itse on. Tätä listaa katsoessani vakuutan ehdottomasti olevani suvakki. Tai en ainakaan missään nimessä haluaisi olla suvakkien vastakohta - siis tämä ihmisryhmä.  Epämääräisesti tuntuu vain siltä, että olenko kelvollinen suvakiksi. Mutta tämän tunteen pidän kurissa ja vakuutan itselleni olevani. Joten minulla on syytä olla tosi vihainen. Mutta mitä syytä minulla on olla vihainen? Asia johtuu siitä, että vaikka suvakki käsitettä ei kukaan ole koskaan pystynyt selvittämään, niin se tiedetään, että sana on johdettu sanasta:"suvaitsevainen". Minua on siis haukuttu suvaitsevaiseksi!  Koskaan minua ei ole loukattu näin pahasti.  Minun on pakko kiistää: EN OLE SUVAITSEVAINEN! Kun väitän tämmöistä, niin se on pakko todistaa. Laitan tähän luettelon kaikista niistä asioista, joita en suvaitse. Asioita on enemmänkin, mutta yritän tähän kasata sellaiset, joihin suhtaudun erityisen suvaitsemattomasti. Monet näistä asioista koskevat sekä yksilöitä, että valtioita.
En suvaitse mielivaltaisuutta.
En suvaitse alistamista.
En suvaitse vapauksien polkemista.
En suvaitse tosiasioiden kieltämistä.
En suvaitse väkivaltaa.
En suvaitse rasismia.
En suvaitse hirmuhallitsijoita.
En suvaitse sitä, että ihmiskunta tuhoaa maapallon.
Tuo viimeinen kohta on vähän lapsellinen, sillä mehän olemme demokraattisesti päättäneet tuhota maapallon, joten mikä minä olen arvostelemaan demokraattisesti päätettyä asiaa.  Kuitenkin lista osoittaa kuinka suvaitsematon minä olen. Toisaalta nämä haukkumasanat ovat siitä metkoja juttuja, että kun niitä jaellaan huterin perustein, niin käy niin, että kun nimi ei kuvaakaan ryhmää, niin nimen merkitys muuttuu niin, että se alkaakin tarkoittaa sitä millainen se ryhmä on.

Paljastavat sanat

    Yle ykkösessä jututettiin Tokmanin perustajaa. Ihminen on laiska ja se on tarkoituksenmukaista. Tosin henkinen laiskuus määritellään myös yhdeksi kuoleman synniksi. Mutta kun on laiska, niin silloin säästyy monelta vaivalta. Tässä yhteydessä laiskuus oli sitä, että oletin tiettyjä asioita. Oletin, että kun on halpahallin perustajasta ja kysymys, niin silloin tämä ihminen uskoo kaiken huuhaan, mutta tieteellisesti todistettua ei. Lisäksi hän on vinksahtanut niin, että kuvittelee kaiken pahan takana olevan juutalaisten salaliitto. Hän kuvittelee, että lääkärien tarkoitus on tehdä ihmiselle niin paljon pahaa kuin mahdollista ja tämänkin takana on juutalaisten salaliitto. Näin ajattelin, koska eräs toinen halpahalli ketjun omistaja on tätä kaikkea.  Tämä  asioiden yhdistämisiin säästää paljon ajatus työtä.
Mutta kun kuuntelin kaverin juttuja, niin hämmästyin kun ne tuntuivat ihan järkeviltä. Kaiken lisäksi hän oli taiteen kerääjä. Kuuntelin jutustelua hyväksyvän mielialan vallassa, kunnes hän käytti sanaa vihervasemmisto. Tiedän, että tätä sanaa käyttävät ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka politiikassa yhdistelevät asioita mielivaltaisesti. Tähän yhdistelemiseen ainoa vaikutin on näitten ihmisten luutuneet käsitykset. Tämä yksi sana sai silmäni aukenemaan. Kun hän oli näin paljastanut itsensä, niin lumous oli hävinnyt ja aloin löytää paljon kummallisuuksia hänen jutuistaan. Yksi oli se, kun hän puhui joustavasta paikallisesta sopimisesta. Hän sanoi, että olisi parempi, että tiukkana aikana voidaan palkoissa ja eduissa joustaa ja sitten kun menee paremmin, niin silloin voidaan antaa vähän ekstraa. Tämä lause oli aika irvokas. Se todistaa, että tämä ihminen ei elä todellisuudessa tai hän tarkoituksellisesti härskisti valehtelee. Tiedän koulu maailmasta sen, että kun tiukan paikan tullen on kiristetty resursseja, niin ei niitä suinkaan olla palautettu kun menee vähän paremmin. Siitä kiristetystä on tullut käytäntö. Ja kun seuraava tiukka vaihe tulee, niin silloin taas tiukennetaan.  Toinen asia missä hän ei elä todellisuudessa oli tismalleen sama, minkä harhan vallassa juuri hajonnut hallitus on on elänyt, on kuvitelma, että kaikille löytyy töitä. Robotit tulevat hävittämään yhä enemmän työpaikkoja, eikä tilalle synny uusia. Tämä on se todellisuus, jossa eletään. Kolmas hänen harhaisuutensa osoitus oli ajatus siitä, että me hävitämme lastemme mahdollisuuden kun velkaannumme. Tai jos tarkkoja ollaan, niin tässä voi olla perää. Vika tässä ajatus rakenteessa on se, että on paljon vakavampi ja suurempi uhka tämä, että me tuhoamme lastemme elinmahdollisuudet ympäristön pilaamisen takia. Siinä katastroohvissa ulkomaan velka on aivan mitätön ongelma.
Mutta mikä oli tarinan opetus?
No se, että minä sorruin aivan turhaan vaikeisiin pohdintoihin. Minun ei olisi tarvinnut vaivata päätäni jos olisin heti osannut ajatella: Tämä ihminen elää harhassa, koska eräs toinen halpahalliketjun omistaja elää harhassa. Olisin säästynyt myös tämän ohjelman kuuntelemisen vaivan kun tämän päättelyn perusteella olisin voinut sulkea radion heti.

KILPAILUTTAMINEN

   Kaikki aina sanovat, että kannattaa kilpailuttaa. Sähköyhtiöitä, pankkeja, vakuutuslaitoksia ja ihan kaikkia kannattaisi kilpailuttaa. Toki tiedän, että jos jotain asiaa oikein toitotetaan, niin siihen kannattaisi suhtautua epäillen. Mutta kuitenkin uskoin tähän hokemaan, sillä ajattelin, että jos joku tekee halvemmalla, niin silloin minulle jää enemmän rahaa. Tämä tuntui matemaattisesti loogiselta. Olen siis kilpailuttanut ihan kaikkea. Tai ainakin pankkeja, sähköyhtiöitä, vakuutusyhtiötä, operaattoreita ja olut panimoita. Tätä olen harrastanut vuosia. Kuvittelin, että kun aina kilpailutan, niin seuraava tekee saman halvemmalla ja minulle jää enemmän rahaa itselleni. Mutta onkin käynyt päinvastoin: Mitä enemmän kilpailutan sitä vähemmän on jäänyt ylimääräistä rahaa. Onneksi en ole sentään sortunut tilaamaan niitä lehtiä, joita he toimittaisivat minulle kotiin täysin ilmaiseksi. Jos sen olisin tehnyt, niin olisin puilla paljailla.
Olenkin tyhmyyksissäni ymmärtänyt asian väärin. Nyt kun totuus on minulle valjennut, niin osaan tehdä kaiken oikein. Kun seuraavan kerran operaattori soittaa ja ehdottaa, että vaihtaisin nykyisen operaattorin palvelut heidän vastuulleen, niin en hyväksy ehdotusta, elleivät he lupaa tarjota näitä samoja palveluita paljon kalliimmalla kuin mitä tämä voimassa oleva operaattori tarjoaa. Sillä tämähän on päivänselvää: Jos halvempaan vaihtaminen jättää käteen vähemmän rahaa, niin silloin minulle jää enemmän rahaa käyttööni kun vaihdan kalliimpaan.
Haluaisi olla viisas ja tietäväinen. Tämä harhakuvitelma harmittaisikin jos olisin ainoa harhassa elävä. Mutta onneksi suurin osa ihmisistä elää tämän saman harhan vallassa. Tämä koskee myös kuntia ja valtiota. Ollaan oikein lailla vaadittu, että kunnan ja valtion pitää kilpailuttaa omia hankkeitaan. Näille molemmille on käynyt tismalleen samoin kuin minulle: Mitä kauemmin ovat kilpailuttamista harrastaneet sitä vähemmän kunnalla ja valtiolla on varaa mihinkään. Lain laatijat ovatkin haksahtaneet säätämään niin, että halvin tarjous hyväksytään. Heidän olisi kannattanut säätää niin, että kallein pitäisi hyväksyä.

Mitaleita

      Tämä on vähän kiusallinen aihe nyt, kun ollaan niin odotettu Suomen Leijonilta kultamitalia. Mutta kiusallisiakin aiheita on syytä esitellä. Mutta mitalit ovat viikon parin sisällä ylittäneet sen kynnyksen, että olen niihin kiinnittänyt huomiota. Jos jokin asia kiinnittää minun huomioni, niin se onkin sitten kova juttu!
Leijonien mitalia en ole ajatellut, kun en aikaisemmin uskaltanut sellaista edes toivoa. Oikeastaan minulle oli yllätys, että nyt yleensä pelataan jääkiekon MM kisoja. Mutta yksi mitali herätti minut apatian tilasta - se oli mitali, joka minulle jaettiin kun olen jaksanut opettaa 20 vuotta aikuisia tunareita.  Olisi siitä voinut olla ylpeä kun valehdeltiin, että me mitalin saajat ollaan hienoa ja pätevää sakkia. Olisin voinut uskoakin ne pötypuheet, jos samaan aikaan ei olisi leikattu opetuksesta 35 prosenttia pois. Mutta leikkaukseen syyllisiä ei ole Wellamo-opiston johto, eikä Kansalaisopistojen liitto vaan syyllinen on nykyinen hallitus, joka leikkaa sieltä, missä se tulee kaikista kalliimmaksi ja välttää visusti leikkaamasta siellä, missä valtion tuet aiheuttavat eniten vahinkoa.
Mutta tämä onkin sitten eri plokin aihe. Nyt minun pitäisi niistä mitaleista kirjoittaa, jotta edes jonkinmoinen tolkku tässä säilyy.
Toinen mitali, joka herätti minut tylsyyden tilasta oli Suomen 100-vuotisen juhlan kunniaksi painettu mitali. Tai se aiottiin lyödä, mutta kohun takia sitä ei lyöty. Syynä kohuun ja mitalin takaisin vetämiseen oli mitaliin siirretty kuva. Kuva oli lavastettu ja siinä valkoiset teloittavat punaisia. Tätä aihetta ei pidetty ylevänä ja siksi se poistettiin.  En ota kantaa siihen onko kuva ylevä vai sopimaton, mutta siinä oli toimittu ajattelemattomasti. Tämä kapinahan on asia, jota ei vieläkään voida käsitellä neutraalisti. Siksi onkin väistämätöntä, että selvitetään, kummat on teloittajat ja kummat teloitettavat ja kun se on selvitetty, niin toiset ottavat nokkiinsa - syystäkin - ja he tuntevat, että tämä juhla ei olekaan heille tarkoitettu. Puolet kansasta siis kokee, ettei juhla ole heille. Siksi olisikin syytä lyödä myös toinen kuva mitaleihin. Se voisi olla kuva tilanteesta, jossa "Chaplin" alias Aarne Hietakangas teloittaa 20 aseetonta vankiaan, koska yhdellä vangeista on liian hyvä takki.  Oikeastaan vaikka mitalin suunnittelijalla oli ajattelemattomuutta melkoisesti, niin perus ajatus on nerokas. Jos ajattelee avioliittoa, tai omaa elämäänsä, tai itsenäisyyttä, niin mitään ei oikein pidä arvossaan, jos mihinkään niistä ei liity vaikeuksia ja kamppailua. Siksi itsenäisyyden esittäminen sankarillisten tapahtumien sarjana lieventää arvostusta. Ehdotankin siksi, että esitetään itsenäisyyden tapahtumat näitten vaikeuksien ja töppäysten sarjana. Ehdotan, että tehdään kaksitoista mitalia, missä tämä asia parhaiten tulee esiin. Ensin ajattelin, että numerologisesti olisi hyvä, jos tehtäisiin sata mitalia, koska vuosiakin on sata, mutta se tuntui vähän hankalalta ajatukselta. Aiheita kyllä olisi hyvinkin sataan mitaliin. Yksi mitali olisi tietenkin se Chaplinin suorittama teloitus. Tämä aihe on muutenkin mitä oivallisin, sillä se oli kapinan pahin yksittäinen ja julmin teloitus. Aihe on myös siksi erinomainen, koska nämä teloitetut eivät mitenkään liittyneet taisteluihin, vaan sattumalta olivat kai matkalla pois sodan jaloista. Tämä symbolisoisi elämän sattumanvaraisuutta - itsenäisyyden saaminenkin oli melkoinen sattumien summa.
Muut yhdeksän aihetta voisivat olla:
1.  Lapuanliike muiluttaa presidentti K.J.Ståhlbergin.
2.  Desantti Johan Bäckman
3.  Unkarilainen kirjailija Dénes Kiss uskoutuu Matti Rossille ja kertoo epäkohdista. Matti Rossi ilmiantaa hänet Unkarin Kirjailijaliitolle. Tästä tapauksesta pitäisi ehdottomasti tehdä mitali.
4.  Mäntsälän kapina.
5.  Olkiluoto kolmosen rakentaminen.
6.  Fredi esittää Eurovision laulukilpailussa kappaleen "Pylly vasten pyllyä".
7.  Talvivaaran ihme.
8.  Sotasyyllisyys oikeudenkäynti.
9.  Suomi rähmällään Neuvostoliiton edessä.
10. Chaplin teloittaa vankinsa.
11. Se lavastettu teloitus, joka jo aiottiin.
12. Los Angelsin olympia kilpailuiden 10 000 metrin juoksu.
13. Kauko Juhantalo valtakunnan oikeudessa.
14. Koulutusleikkaukset.

Joku voi nyt kuvitella, että numeroni eivät täsmää. Selitys on se, että vuoden 1918 tapahtumat on pakko lyödä kahdella eri versiolla, koska on täysin mahdotonta näyttää vain toisen osapuolen toimia. Kohdat 1-12(13) kertovat niistä vaikeuksista, mitä olemme kokeneet.  Mutta kohta 14 on tärkeä, sillä se kertoo meidän tulevaisuudesta. Jos Suomi selviää hallituksen tekemien koulutusleikkausten jälkeen, niin se on todellinen ihme
Olen tähän tehnyt parista aiheesta ehdotuksen.

MIKÄ ON DONALD TRUMP?

    Olen  miettinyt, että mikä Donald Trump oikein on?  Kun kuuntelee hänen puheitaan, niin tulee mieleen, että onko tuo puhuja oikein järjissään?  Puhe on yksinkertaista vöyhkäämistä, jossa usein logiikasta ei ole tietoakaan. Hän saattaa seuraavana päivänä puhua aivan päinvastaista kuin mitä edellisenä päivänä on puhunut. Lisäksi hänellä ei ole käytöstavoista tietoakaan.  Ihmisen aivan yksinkertaisiin taitoihin kuuluu ymmärtää miltä toisesta tuntuu ja tämän taidon takia ihminen kykenee välttämään sellaisen kielenkäytön, jonka arvaa loukkaavan toista. Mutta tämä taito puuttuu Trumpilta.  Mielenvikaisuus oli yksi valistunut arvaus. Erittäin hyvä arvaus myös on se, että hän on narsisti ja psykopaatti. Mutta nämä arvaukset osoittautuivat vääräksi.  Asian oikea laita selvisi kun kuuntelin tiedeykköstä. Siinä puhuttiin roboteista. Pohdittiin mikä ero on ihmisellä ja robotilla. Yhdeksi eroksi tutkija selitti sen, että robotti ei osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Ajattelin, että sehän on kuin Donald Trump. Ajatus tuntui ensin huvittavalta, mutta kun tutkin asiaa tarkemmin, niin selvisi, että Donald Trump tosiaan on robotti.  Tutkimuksissani selvisi,  Trump on venäläisten robotti, jonka he ujuttivat vaaleihin mukaan. Tässä ei ollut mitään pahantahtoisuutta, vaan he halusivat vain testata, että miten robotti selviää presidentin hommista. Jos se selviää hyvin, niin sitä voisi kokeilla Venäjälläkin. Tämän takia he sotkeutuivat Amerikan vaaleihin, sillä eihän venäläinen koskaan muuten sotkeutuisi vieraan valtion sisäisiin asioihin.  Yksi syy siihen, että miksi Putin halusi tavata Trumpin on se, että hän halusi vähän ohjelmoida sitä paremmaksi, sillä tässä ohjelmassa on paljon puutteita.
 Yksi ongelma on se, että ohjelma on liian mukautuvainen tilanteisiin.  Tämä näkyy siinä, että sen mielipiteet ja lupaukset vaihtelevat liian nopeaan tahtiin. Ohjelman parametrissa on liikaa painotettu päämäärää. Päästäkseen päämäärään se sanoo ja tekee mitä tahansa. Tämä on vähän kiusallista, sillä sen takia sitä pidetään valehtelevana presidenttinä. Toinen ongelma on se, että ohjelmassa on suuria puutteita puheen vivahteissa. Osin tämä johtuu siitä, että puheen muokkaus joutuu kääntämään venäjästä englanniksi. Tässä vivahteet katoavat. Mutta on siinä vivahteiden tunnistamisessa muutenkin suuria puutteita. Näistä johtuen se puhuu tyylillisesti ihan mitä sattuu - sellaista, mistä saisi turpiinsa missä tahansa nakkikioskilla. No presidentin hommissa se ei merkitse muuta kuin, että kukaan ei luota siihen yhtään ja harva haluaa tehdä yhteistyötä sen kanssa. Ilmeiden ohjelmoinnissa on ollut myös puutteita. Siihen ei olla ohjelmoitu kuin kaksi ilmettä. Se on aivan liian pieni valikoima.
Myös se ohjelman osuus, jolla ratkaistaan ongelmia on puutteellinen. Yleensä tämä tarkoittaa, että se ei kykene arvioimaan ongelmaa, jos se on vähänkään monimutkaisempi. Tästä syystä se kehittelee ongelmaan ratkaisun, joka on hyvin yksinkertainen. Poikkeuksetta tämä vain pahentaa tilannetta.  Robotin voisi kuvitella olevan vahvimmillaan silloin kun lasketaan pelkkiä lukuja. Mutta tähän matemaattiseen ohjelman osioon on tullut buki - siis virhe. Tästä johtuen se yrittää vähentää veroja ja samaan aikaan lisätä liittovaltion menoja.
Kaikista pahin puutteellisuus siinä on se, että siitä puuttuu täydellisesti kyky arvioida tiedon luotettavuutta. Se siis tulkitsee kaiken tiedon yhtä luotettavaksi, riippumatta siitä, että mistä se tulee. Kun tähän yhdistyy se, että ohjelmaan ei ole ohjelmoitu mitään johdonmukaisuutta, niin on täysin sattumanvaraista minkä tiedon se ottaa päätöksen perusteeksi. Tai ei se ole sattumanvaraista, sillä päätöksen peruste on se tieto, mitä se on sattunut viimeisimmäksi lukemaan tai katselemaan. Yksi huvittava virhe myös ohjelmointiin tuli. Se ei ole merkittävä, mutta huvittava. Venäläiset unohtivat ohjelmoida siihen kirjoitustaidon. Se olisi ollut yksinkertainen ja helppo ohjelman pätkä lisätä, mutta he eivät tulleet ajatelleeksi, että presidentti tarvitsisi kirjoitustaitoa.

LUPAUKSIA

    Tämän aamun lehden yleisönosastossa neljä nuorta esitti kysymyksen, että miksi aikuiset eivät halua pelastaa maailmaa? Kysymys oli aiheellinen, sillä juuri nämä nuoret joutuvat kohtaamaan sen julman todellisuuden, johon he joutuvat kun tämä ilmastonmuutos pääsee kunnolla vauhtiin. Näitä kysymyksiä tulee varmaan lisää jatkossa.
Kun luin tämän kirjoituksen ja katselin pöydällä lojuvaa vaalimainosta, jossa ehdokas kehuu olevansa vastuullinen, niin en voi olla ajattelematta tilanteen irvokkuutta.  Nuoret kasvavat lapset ovat oikeasti ja aiheesta huolestuneita ja sitten nämä ehdokkaat vaalimainoksissaan puhuvat tyhjänpäiväisyyksiä. Mitä tarkoittaa se vastuullisuus? Se ei tarkoita yhtään mitään. Tietenkin voisihan sitä vastuullisuutta mitata. Voisi arvottaa sen vastuullisuuden siitä kuinka suuresta asiasta on vastuullinen. Jos tuntee vastuullisuutta siitä, että parkkimaksuja ei nosteta, mutta ei piittaa yhtään siitä, että maapallo tuhotaan, niin absoluuttisesti tämä ihminen on vastuuton.  Mutta vaali höpinöissä tällä ei ole mitään merkitystä. Vaali höpinöissä riittää se, että itse tuntee itsensä vastuulliseksi.
Nämä vaalilupaukset ovatkin sitten asia erikseen. Jos ostan tuotteen, joka ei vastaa mainostettua, niin voin palauttaa sen. Mutta jos äänestän tyyppiä, joka ei pidä lupauksiaan, niin en saa ääntäni takaisin paremmin sijoitettavaksi. Tai saan vasta seuraavissa vaaleissa, mutta sillä välillä tyyppi on saanut jo paljon pahaa aikaan. Tämäkin on pieni uhka näille poliitikoille, sillä joku voi seuraavissa vaaleissa muistaa, että tämä petti edellisissä vaaleissa. Siksi kannattaakin luvata vaikuttavan tuntuisia asioita, jotka oikeasti eivät tarkoita mitään. Aika möhläyksen tekivät hallituspuolueitten puheenjohtajat kun ennen vaaleja lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Oikeastaan se on ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta ei olisi kannattanut luvata mitään näin konkreettista.
Tästä myös johtuu, että poliitikko ei oikein lupaa mitään.
Mutta yksi asia, jossa vaalikoneet ovat saaneet selvän tuloksen oli eräs kysely.  Tässä kyselyssä ehdokkaalle esitettiin väite ja sitten heidän piti vastata, että onko hän samaa mieltä vai eri mieltä.  Väite oli, että:  On parempi, että meidän lapsillamme tulee olemaan sietämätön maapallo elää kuin me joutuisimme vähän alentamaan elintasoamme.
Tarkalleen ottaen kysymys ei ollut aivan näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Kyselyssä selvisi, että yli 50% persuista oli samaa mieltä. Se ei ole yllätys. Enemmän oli yllätys se, että kokoomuksessa oltiin enemmän samaa mieltä kuin kepussa. Olisin kuvitellut tilanteen olevan toisin päin.
Hyvää tässä oli se, että uskalsivat kertoa mielipiteensä. Huonoa on se, että näin moni ei piittaa omista lapsistaan.

DEMOKRATIA ON RIKKI

    Paljon on kähisty siitä, että demokratia on rikki. Omituista tässä on se, että ne jotka tästä vaahtoavat, ovat itse rikkoneet sen. Onkohan siinä taka-ajatuksena se, että kun he oikein tästä vaahtoavat, niin kukaan ei huomaa heidän itsensä  olevan syyllisiä tähän rikkomiseen.  Mutta kieltämättä tässä syytöksessä on paljon perää. Joku viisas on kauan sitten sanonut, että demokratia on helvetin huono järjestelmä, mutta se on kuitenkin paras järjestelmä hoitaa kansan yhteisiä asioita. Eikä tilanne ole vieläkään muuttunut miksikään.  Rajakit tästä rikkoutuneesta demokratiasta vaahtoavat. Heillä on tässä asiassa sama juttu kuin kaikessa muussakin, josta he vaahtoavat: Heillä ei ole tarjolla mitään parempaa vaihtoehtoa, vaan järjestelmällisesti he tarjoavat huonompia järjestelmiä tilalle.  Sen sijaan minulla on parempia ehdotuksia.  En suinkaan vielä ole keksinyt aivan uutta järjestelmää, vaan parantelen tätä demokratiaa.  Hallitus on keksinyt, että kilpailu kyky saadaan paremmaksi kuin huononnetaan palkkoja rutkasti, romutetaan työehdot ja nöyryytetään työttömiä. Nämä säännöt koskevat kaikkia muita kuin niitä, jotka niistä päättivät. Epäluuloisena ihmisenä luotan erittäin vähän sellaisiin päätöksiin, jotka koskevat muita paitsi niitä, jotka niistä ovat päättäneet. Tämä asia on ensimmäinen, joka pitää muuttaa.  Otetaan esimerkiksi rajat kiinni liikettä. He haluavat estää vapaan matkustelun. Olenkin ihmetellyt, että jos ei itse halua matkustella mihinkään, niin ei kai ole pakko joka ikinen vuosi mennä Mallorcalle? Ei siihen lakia tarvita vaan voi jäädä vapaasti kotiin. Tähän minulla onkin sitten hyvä järjestelmä. Voisi säätää niin, että jos tehdään jokin laki, niin se koskee ensimmäisenä niitä, jotka sen lain ovat säätäneet. Järjestelmää voisi kehittää vieläkin paremmaksi. Voisi tehdä niin, että jokainen yksilö kotonaan ottaisi tietokoneellaan kantaa siihen, että kannattaako tätä lakia vai ei. Jos hän kannattaa, niin laki on hänen kohdallaan voimassa. Jos ruksaa kohdan, että ei kannata, niin silloin häntä tämä laki ei koske.  Kaikki ovat tyytyväisiä. Ne, jotka eivät halua matkustella, niin heidän kohdallaan laki estää sen ja minua, joka haluaisin matkustella, laki ei koske ja minulle rajat ovat auki.

TODELLINEN ONGELMA

    Nykyään tunnun eksyvän aika usein rajakkien keskusteluihin.  Usein siellä raivotaan jostain asiasta niin sietämättömän alkeellisesti, että niitten lukeminen tekisi minustakin sairaan. Eilenköhän törmäsin sellaiseen, jossa raivottiin siitä, että miten joku ei hanki oikeita ongelmia vaan ottaa kantaa jostain mitättömästä asiasta. Olikohan kysymys äitiyspakkauksesta tai jostain sellaisesta.  Yleensä kuittaan näitten rajakkien raivoamiset typeriksi enempiä miettimättä, koska ne ovat yleensä typeriä. Säästyy vaivaa kun ei tarvitse miettiä, että oliko se sittenkin viisasta vai oliko taas jokin typerä kannanotto.  Mutta nyt pysähdyin hetkeksi miettimään ja minun oli pakko myöntää, että ajatuksessa on sittenkin jotain järkeä.  Jos me kaikki keskittyisimme kaikista olennaisimpaan asiaan, niin ehkä me saisimme kaikista tärkeämmän asian hoidettua kuntoon.  Jos ryhdytään listaamaan vähemmän tärkeitä asioita ja tärkeitä asioita, niin luettelon kaikista vähäpätöisin asia on koiran paska. Silti siitä jotkut raivoavat enemmän kuin mistään muusta. Jos siirrytään koiran paskasta kissan paskaan, niin ollaan jo siirrytty monta pykälää tärkeämpään asiaan päin. Maailmassa on monta ongelmaa, joten en viitsi luetella kaikkia maailman ongelmia vakavuus järjestyksessä, vaan hyppään heti kaikista vakavimpaan ongelmaan.  Ihmiskunnan vakavin ongelma kautta aikojen on tämä ilmastonmuutos.  Meidän kenenkään siis ei kannattaisi kauheasti käyttää energiaamme ja tunteitamme vähäpätöisempien ongelmien vatvomiseen. Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikessa muussa voisi heittää lekkeriksi ja keskittyä vain tähän ongelmaan. Edelleenkin on hyvä, ettei heitellä roskia kaduille ja olisi hyvä, että käytös tapamme ovat hyvät.  Mutta näistä vähäpätöisistä asioista ei kannata raivota. Vaan säästää se raivo tähän tärkeään asiaan.
Tässä asiassa vain on yksi omituinen juttu. Erittäin omituista on se, että rajakki sanoo, että pitäisi keskittyä todelliseen ongelmaan. Rajakki on ihminen, joka itse raivoaa paperittomista pakolaisista ja kaikesta täysin vähäpätöisistä ongelmista, eikä ajatuksen puolikastakaan uhraa ihmiskunnan vakavimmalle ongelmalle.  Tämä raivoaminen paperittomista on myös siksi ajan haaskausta, koska a) pakolaiset ovat ilmastopakolaisia - siis ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien takia b)  Kun ilmastonmuutos etenee, niin tämä pakolaisten tulo on vasta alkusoittoa.  Niitä tulee sellaiset määrät, etteivät mitkään raja-aidat niitä tule pysäyttämään. Ainoastaan jos saamme ilmastonmuutoksen pysäytettyä, niin se ryntäys voitaisiin estää.
Jos totta puhutaan, niin en minä ollenkaan tiedä, että oliko tämän ajatuksen alkuun panija oikeasti ihminen, joka itse keskittyy vain vähäpätöisten ongelmien vatvomiseen  vai pystyikö hän keskittymään tähän tärkeimpään asiaan. Minä tein vain siten kun on verkossa tapana tehdä: Oletin asian olevan niin, enkä vaivautunut selvittämään, että miten asia todellisuudessa on.