Kyllästymiseen asti olen kuullut puhuttavan siitä miten Suomi on jo tehnyt riittävästi ilmasto talkoitten eteen. Kyllästymiseen asti olen koettanut selittää, että se ei suinkaan ole riittävästi kun meidän päästömme on huippu luokkaa päästövertailuissa. Lisäksi on niin, että olemme oman kulutuksen päästömme ulkoistaneet muihin maihin.
Se väite, että olemme tehneet riittävästi on täyttä puppua, humpuukkia, valhetta ja täyttä paskaa. Tässä tullaan taas siihen asiaan, johon minulla on ongelmallinen suhde: Valehteluun. Minä en ymmärrä sitä, että valehdellaan. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että on joukko ihmisiä, jotka hyväksyvät valehtelun. Donald Trump valehtelee keskimäärin 12 kertaa päivässä. Silti Amerikoissa on iso lauma ihmisiä, jotka ihannoivat häntä ja uskovat häneen. Tämä on minusta täysin käsittämätöntä. Tietenkin katson asioita omasta kuplastani. Jos joku valehtelee minulle kerran, niin sen jälkeen hän on minulle epäilyttävä ihminen. Jos hän valehtelee kahdesti, hän on paljastanut olevansa kiero ja halveksittava ihminen, joten halveksin häntä. Mutta nämä Trumppia itsepäisesti ihailevia minä ihmettelen, sillä kun he ihailevat valehtelevaa ihmistä, niin myös he paljastavat olevansa halveksittavia ihmisiä. Minusta se piirre kannattaisi salata. Mietin taas kerran sitä, että mitä hyötyä on valehtelusta? Eihän siitä mitään hyötyä tietenkään ole. Jos elämä perustuu valheeseen, niin siitä seuraa vaikeuksia. Itse olen oppinut tunnistamaan paskan puhujat ja mielestäni siinä olen kehittynyt. Kun joku tietty ihminen puhuu ilmastonmuutoksesta, niin arvaan heti, että hän puhuu täyttä paskaa. Hän käyttää vääriä mittareita ja vääriä lähteitä. Sama koskee tiettyjä puolueita. Samoin kun puheissa on tietty sävy, niin arvaan heti, että nyt on odotettavissa täyttä paskaa. Tässä on myös vaaransa. Entä jos joskus käykin niin, että puheissa olisikin perää? Olisin haksahtanut luokittelemaan hölynpölyksi asian, jossa onkin totuutta. Vielä ei ole käynyt kertaakaan niin - ainakaan isoissa asioissa. Mutta se on mahdollista. Aina silloin tällöin kyllä varmuuden vuoksi tarkistan jonkun huuhaa ihmisen väitteen, mutta ehkä liian harvoin. Pohdiskelen myös sitä, että onko minun pakkomielteeni totuuteen liian voimakas? Kun mietin näitä ihmisiä, jotka valehtelevat, että Suomi on tehnyt riittävästi, niin vähemmän halveksittavaa on tavoite ja enemmän halveksuttavaa on se kiero epärtehellisyys. Näitten sanojien tavoitteena on vaikuttaa niin, että Suomi heittäytyy vastuuttomaksi vapaamatkustajaksi. Tällä teolla on tarkoitus vahingoittaa Suomea siten, että Suomen maine muuttuisi vastuun ottajasta moraalittomaksi maaksi, joka ei hoida edes omaa velvollisuuttaan. Samoin tavoitteena on vesittää ilmasto katastrooffin torjuminen ja tuhota ihmiskunta. Jos nämä sanojat rehellisesti kertoisivat, että he vihaavat Suomea ja haluavat ihmiskunnan tuhoutuvan, niin silloin heitä voisi ihailla. Mutta kun he salaavat oikean tavoitteensa ja teeskentelevät olevansa Suomen ja maapallon asialla, niin se tekee heistä kieroja valehtelijoita, joita ei voi kun halveksia, joten halveksin heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti