Luin Riitta Kylänpään kirjoittaman kirjan: Pentti Linkola - ihminen ja legenda. Kirja oli merkittävä, sillä se herätti ajatuksia paljon. Tiesin Linkolasta etukäteen jotain ja olenpa hänen pari kirjaansakin lukenut. Tämä kirja paljasti paljon uusia asioita minulle. Rupesin vertaamaan itseäni Linkolaan. Mietin, että millainen minä olen ja millainen on Pentti Linkola? Olen valokuvaajana kohtalaisen hyvä, kirjoittajana keskinkertainen, ruuanlaittajana kohtalainen, pisneksen pyörittäjänä surkea, lasten kasvattajana kehno ja jalkapallo taiturina loistava. Kun vertaan näitä asioita siihen millainen Linkola on, niin hän on kaikessa paljon surkeampi kuin minä. Erityisen huima ero on jalkapallotaidoissa. Tämän lisäksi Linkola oli kehno hevosten kasvatuksessa ja jopa kalastuksessa huono. Tori myyjänä hän oli hyvä. Tähän luetteloon kun lisätään se, että hän haaskasi koko elämänsä yrittämällä tehottomalla kalastauksella elättää itsensä ja perheensä ja käytti aikansa tyhjänpäiväiseen lintulaskentaan. Hän ei siis osannut mitään ja haaskasi elämänsä tyhjänpäiväisyyksiin ja silti hän on saanut aikaan jotain niin merkittävää, mihin minä en ikinä koko elämäni aikana pysty koskaan saamaan aikaan. Minusta se on väärin! Toisaalta minua lohduttaa ja tunnen suurta vahingoniloa siitä, että Linkola on nyt elävistä suomalaisista merkittävin ihminen. Tämä tarkoittaa sitä, että hän on merkittävämpi kuin kukaan niistä minua viksummista ihmisistä, jotka omasta mielestään tietävät mikä elämässä on tärkeää ja määrätietoisesti ponnistelevat ajaakseen tätä tärkeää asiaa.
Mysteeri on se, että miten näistä olosuhteista pääsee Suomen merkittävimmäksi ihmiseksi? Jotta päästäisiin tästä asiasta perille, niin pitää ensin selvittää miksi hän on Suomen merkittävin ihminen. Tämä asia on yksinketainen: Hän on sitä, koska hänen ajatuksensa ovat omaperäisiä.
Harrastan mielelläni keittiöpsykologiaa ja tein diagnoosin, että Linkolalla on sekä ADHD, että asperger. Nämä asiat ovat varmaan yksi merkittävä syy siihen, että miksi hän pystyy omaperäiseen ajatteluun. Me normaalit ihmiset olemme sellaisia, että kun tunteet pääsevät valloilleen, niin järki unohtuu täysin. Kohotin tässä itseni normaalien ihmisten kastiin. Ihmis tyyppeinä meitä on näitä kahta lajia - tunne ihmisiä, joilla järki on aina kadoksissa ja sitten meitä järki ihmisiä, joilla ei ole tunteita ollenkaan. Mutta Linkola on tunne ihminen, joka tuntee asiat todella syvästi, mutta silti hänellä on järki vahvasti mukana. Tunne ihmisenä hän tuntee erittäin voimakkaasti sen kaiken järjettömyyden, mitä ihmiskunta ja ihmiset ovat tekemässä ja viha tätä järjettömyyttä kohtaan on niin vahva, että se on hänen käyttövoimansa. Ja kun järki pysyy mukana, niin hän osaa esittää asiansa hyvin. Me normaalit ihmiset olemme sopeutuneet yhteiskuntaan ja yhteisöjen arvoihin ja ajatelutapoihin hyvin, ettemme näe emmekä osaa edes ajatella tekevämme jotain päätöntä. Diagnoosista johtuen Linkolalla moraali tai vallitsevat ajattelutavat eivät rajoita hänen ajatteluaan ja kun hän ei tunne rajoitteita hän osaa ajatella omaperäisesti ja siksi hän on merkittävin suomalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti