MIKÄ ON DONALD TRUMP?

    Olen  miettinyt, että mikä Donald Trump oikein on?  Kun kuuntelee hänen puheitaan, niin tulee mieleen, että onko tuo puhuja oikein järjissään?  Puhe on yksinkertaista vöyhkäämistä, jossa usein logiikasta ei ole tietoakaan. Hän saattaa seuraavana päivänä puhua aivan päinvastaista kuin mitä edellisenä päivänä on puhunut. Lisäksi hänellä ei ole käytöstavoista tietoakaan.  Ihmisen aivan yksinkertaisiin taitoihin kuuluu ymmärtää miltä toisesta tuntuu ja tämän taidon takia ihminen kykenee välttämään sellaisen kielenkäytön, jonka arvaa loukkaavan toista. Mutta tämä taito puuttuu Trumpilta.  Mielenvikaisuus oli yksi valistunut arvaus. Erittäin hyvä arvaus myös on se, että hän on narsisti ja psykopaatti. Mutta nämä arvaukset osoittautuivat vääräksi.  Asian oikea laita selvisi kun kuuntelin tiedeykköstä. Siinä puhuttiin roboteista. Pohdittiin mikä ero on ihmisellä ja robotilla. Yhdeksi eroksi tutkija selitti sen, että robotti ei osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Ajattelin, että sehän on kuin Donald Trump. Ajatus tuntui ensin huvittavalta, mutta kun tutkin asiaa tarkemmin, niin selvisi, että Donald Trump tosiaan on robotti.  Tutkimuksissani selvisi,  Trump on venäläisten robotti, jonka he ujuttivat vaaleihin mukaan. Tässä ei ollut mitään pahantahtoisuutta, vaan he halusivat vain testata, että miten robotti selviää presidentin hommista. Jos se selviää hyvin, niin sitä voisi kokeilla Venäjälläkin. Tämän takia he sotkeutuivat Amerikan vaaleihin, sillä eihän venäläinen koskaan muuten sotkeutuisi vieraan valtion sisäisiin asioihin.  Yksi syy siihen, että miksi Putin halusi tavata Trumpin on se, että hän halusi vähän ohjelmoida sitä paremmaksi, sillä tässä ohjelmassa on paljon puutteita.
 Yksi ongelma on se, että ohjelma on liian mukautuvainen tilanteisiin.  Tämä näkyy siinä, että sen mielipiteet ja lupaukset vaihtelevat liian nopeaan tahtiin. Ohjelman parametrissa on liikaa painotettu päämäärää. Päästäkseen päämäärään se sanoo ja tekee mitä tahansa. Tämä on vähän kiusallista, sillä sen takia sitä pidetään valehtelevana presidenttinä. Toinen ongelma on se, että ohjelmassa on suuria puutteita puheen vivahteissa. Osin tämä johtuu siitä, että puheen muokkaus joutuu kääntämään venäjästä englanniksi. Tässä vivahteet katoavat. Mutta on siinä vivahteiden tunnistamisessa muutenkin suuria puutteita. Näistä johtuen se puhuu tyylillisesti ihan mitä sattuu - sellaista, mistä saisi turpiinsa missä tahansa nakkikioskilla. No presidentin hommissa se ei merkitse muuta kuin, että kukaan ei luota siihen yhtään ja harva haluaa tehdä yhteistyötä sen kanssa. Ilmeiden ohjelmoinnissa on ollut myös puutteita. Siihen ei olla ohjelmoitu kuin kaksi ilmettä. Se on aivan liian pieni valikoima.
Myös se ohjelman osuus, jolla ratkaistaan ongelmia on puutteellinen. Yleensä tämä tarkoittaa, että se ei kykene arvioimaan ongelmaa, jos se on vähänkään monimutkaisempi. Tästä syystä se kehittelee ongelmaan ratkaisun, joka on hyvin yksinkertainen. Poikkeuksetta tämä vain pahentaa tilannetta.  Robotin voisi kuvitella olevan vahvimmillaan silloin kun lasketaan pelkkiä lukuja. Mutta tähän matemaattiseen ohjelman osioon on tullut buki - siis virhe. Tästä johtuen se yrittää vähentää veroja ja samaan aikaan lisätä liittovaltion menoja.
Kaikista pahin puutteellisuus siinä on se, että siitä puuttuu täydellisesti kyky arvioida tiedon luotettavuutta. Se siis tulkitsee kaiken tiedon yhtä luotettavaksi, riippumatta siitä, että mistä se tulee. Kun tähän yhdistyy se, että ohjelmaan ei ole ohjelmoitu mitään johdonmukaisuutta, niin on täysin sattumanvaraista minkä tiedon se ottaa päätöksen perusteeksi. Tai ei se ole sattumanvaraista, sillä päätöksen peruste on se tieto, mitä se on sattunut viimeisimmäksi lukemaan tai katselemaan. Yksi huvittava virhe myös ohjelmointiin tuli. Se ei ole merkittävä, mutta huvittava. Venäläiset unohtivat ohjelmoida siihen kirjoitustaidon. Se olisi ollut yksinkertainen ja helppo ohjelman pätkä lisätä, mutta he eivät tulleet ajatelleeksi, että presidentti tarvitsisi kirjoitustaitoa.

LUPAUKSIA

    Tämän aamun lehden yleisönosastossa neljä nuorta esitti kysymyksen, että miksi aikuiset eivät halua pelastaa maailmaa? Kysymys oli aiheellinen, sillä juuri nämä nuoret joutuvat kohtaamaan sen julman todellisuuden, johon he joutuvat kun tämä ilmastonmuutos pääsee kunnolla vauhtiin. Näitä kysymyksiä tulee varmaan lisää jatkossa.
Kun luin tämän kirjoituksen ja katselin pöydällä lojuvaa vaalimainosta, jossa ehdokas kehuu olevansa vastuullinen, niin en voi olla ajattelematta tilanteen irvokkuutta.  Nuoret kasvavat lapset ovat oikeasti ja aiheesta huolestuneita ja sitten nämä ehdokkaat vaalimainoksissaan puhuvat tyhjänpäiväisyyksiä. Mitä tarkoittaa se vastuullisuus? Se ei tarkoita yhtään mitään. Tietenkin voisihan sitä vastuullisuutta mitata. Voisi arvottaa sen vastuullisuuden siitä kuinka suuresta asiasta on vastuullinen. Jos tuntee vastuullisuutta siitä, että parkkimaksuja ei nosteta, mutta ei piittaa yhtään siitä, että maapallo tuhotaan, niin absoluuttisesti tämä ihminen on vastuuton.  Mutta vaali höpinöissä tällä ei ole mitään merkitystä. Vaali höpinöissä riittää se, että itse tuntee itsensä vastuulliseksi.
Nämä vaalilupaukset ovatkin sitten asia erikseen. Jos ostan tuotteen, joka ei vastaa mainostettua, niin voin palauttaa sen. Mutta jos äänestän tyyppiä, joka ei pidä lupauksiaan, niin en saa ääntäni takaisin paremmin sijoitettavaksi. Tai saan vasta seuraavissa vaaleissa, mutta sillä välillä tyyppi on saanut jo paljon pahaa aikaan. Tämäkin on pieni uhka näille poliitikoille, sillä joku voi seuraavissa vaaleissa muistaa, että tämä petti edellisissä vaaleissa. Siksi kannattaakin luvata vaikuttavan tuntuisia asioita, jotka oikeasti eivät tarkoita mitään. Aika möhläyksen tekivät hallituspuolueitten puheenjohtajat kun ennen vaaleja lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Oikeastaan se on ainoa asia, josta ei olisi kannattanut leikata. Mutta ei olisi kannattanut luvata mitään näin konkreettista.
Tästä myös johtuu, että poliitikko ei oikein lupaa mitään.
Mutta yksi asia, jossa vaalikoneet ovat saaneet selvän tuloksen oli eräs kysely.  Tässä kyselyssä ehdokkaalle esitettiin väite ja sitten heidän piti vastata, että onko hän samaa mieltä vai eri mieltä.  Väite oli, että:  On parempi, että meidän lapsillamme tulee olemaan sietämätön maapallo elää kuin me joutuisimme vähän alentamaan elintasoamme.
Tarkalleen ottaen kysymys ei ollut aivan näillä sanoilla, mutta ajatus oli tämä. Kyselyssä selvisi, että yli 50% persuista oli samaa mieltä. Se ei ole yllätys. Enemmän oli yllätys se, että kokoomuksessa oltiin enemmän samaa mieltä kuin kepussa. Olisin kuvitellut tilanteen olevan toisin päin.
Hyvää tässä oli se, että uskalsivat kertoa mielipiteensä. Huonoa on se, että näin moni ei piittaa omista lapsistaan.

DEMOKRATIA ON RIKKI

    Paljon on kähisty siitä, että demokratia on rikki. Omituista tässä on se, että ne jotka tästä vaahtoavat, ovat itse rikkoneet sen. Onkohan siinä taka-ajatuksena se, että kun he oikein tästä vaahtoavat, niin kukaan ei huomaa heidän itsensä  olevan syyllisiä tähän rikkomiseen.  Mutta kieltämättä tässä syytöksessä on paljon perää. Joku viisas on kauan sitten sanonut, että demokratia on helvetin huono järjestelmä, mutta se on kuitenkin paras järjestelmä hoitaa kansan yhteisiä asioita. Eikä tilanne ole vieläkään muuttunut miksikään.  Rajakit tästä rikkoutuneesta demokratiasta vaahtoavat. Heillä on tässä asiassa sama juttu kuin kaikessa muussakin, josta he vaahtoavat: Heillä ei ole tarjolla mitään parempaa vaihtoehtoa, vaan järjestelmällisesti he tarjoavat huonompia järjestelmiä tilalle.  Sen sijaan minulla on parempia ehdotuksia.  En suinkaan vielä ole keksinyt aivan uutta järjestelmää, vaan parantelen tätä demokratiaa.  Hallitus on keksinyt, että kilpailu kyky saadaan paremmaksi kuin huononnetaan palkkoja rutkasti, romutetaan työehdot ja nöyryytetään työttömiä. Nämä säännöt koskevat kaikkia muita kuin niitä, jotka niistä päättivät. Epäluuloisena ihmisenä luotan erittäin vähän sellaisiin päätöksiin, jotka koskevat muita paitsi niitä, jotka niistä ovat päättäneet. Tämä asia on ensimmäinen, joka pitää muuttaa.  Otetaan esimerkiksi rajat kiinni liikettä. He haluavat estää vapaan matkustelun. Olenkin ihmetellyt, että jos ei itse halua matkustella mihinkään, niin ei kai ole pakko joka ikinen vuosi mennä Mallorcalle? Ei siihen lakia tarvita vaan voi jäädä vapaasti kotiin. Tähän minulla onkin sitten hyvä järjestelmä. Voisi säätää niin, että jos tehdään jokin laki, niin se koskee ensimmäisenä niitä, jotka sen lain ovat säätäneet. Järjestelmää voisi kehittää vieläkin paremmaksi. Voisi tehdä niin, että jokainen yksilö kotonaan ottaisi tietokoneellaan kantaa siihen, että kannattaako tätä lakia vai ei. Jos hän kannattaa, niin laki on hänen kohdallaan voimassa. Jos ruksaa kohdan, että ei kannata, niin silloin häntä tämä laki ei koske.  Kaikki ovat tyytyväisiä. Ne, jotka eivät halua matkustella, niin heidän kohdallaan laki estää sen ja minua, joka haluaisin matkustella, laki ei koske ja minulle rajat ovat auki.

TODELLINEN ONGELMA

    Nykyään tunnun eksyvän aika usein rajakkien keskusteluihin.  Usein siellä raivotaan jostain asiasta niin sietämättömän alkeellisesti, että niitten lukeminen tekisi minustakin sairaan. Eilenköhän törmäsin sellaiseen, jossa raivottiin siitä, että miten joku ei hanki oikeita ongelmia vaan ottaa kantaa jostain mitättömästä asiasta. Olikohan kysymys äitiyspakkauksesta tai jostain sellaisesta.  Yleensä kuittaan näitten rajakkien raivoamiset typeriksi enempiä miettimättä, koska ne ovat yleensä typeriä. Säästyy vaivaa kun ei tarvitse miettiä, että oliko se sittenkin viisasta vai oliko taas jokin typerä kannanotto.  Mutta nyt pysähdyin hetkeksi miettimään ja minun oli pakko myöntää, että ajatuksessa on sittenkin jotain järkeä.  Jos me kaikki keskittyisimme kaikista olennaisimpaan asiaan, niin ehkä me saisimme kaikista tärkeämmän asian hoidettua kuntoon.  Jos ryhdytään listaamaan vähemmän tärkeitä asioita ja tärkeitä asioita, niin luettelon kaikista vähäpätöisin asia on koiran paska. Silti siitä jotkut raivoavat enemmän kuin mistään muusta. Jos siirrytään koiran paskasta kissan paskaan, niin ollaan jo siirrytty monta pykälää tärkeämpään asiaan päin. Maailmassa on monta ongelmaa, joten en viitsi luetella kaikkia maailman ongelmia vakavuus järjestyksessä, vaan hyppään heti kaikista vakavimpaan ongelmaan.  Ihmiskunnan vakavin ongelma kautta aikojen on tämä ilmastonmuutos.  Meidän kenenkään siis ei kannattaisi kauheasti käyttää energiaamme ja tunteitamme vähäpätöisempien ongelmien vatvomiseen. Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikessa muussa voisi heittää lekkeriksi ja keskittyä vain tähän ongelmaan. Edelleenkin on hyvä, ettei heitellä roskia kaduille ja olisi hyvä, että käytös tapamme ovat hyvät.  Mutta näistä vähäpätöisistä asioista ei kannata raivota. Vaan säästää se raivo tähän tärkeään asiaan.
Tässä asiassa vain on yksi omituinen juttu. Erittäin omituista on se, että rajakki sanoo, että pitäisi keskittyä todelliseen ongelmaan. Rajakki on ihminen, joka itse raivoaa paperittomista pakolaisista ja kaikesta täysin vähäpätöisistä ongelmista, eikä ajatuksen puolikastakaan uhraa ihmiskunnan vakavimmalle ongelmalle.  Tämä raivoaminen paperittomista on myös siksi ajan haaskausta, koska a) pakolaiset ovat ilmastopakolaisia - siis ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien takia b)  Kun ilmastonmuutos etenee, niin tämä pakolaisten tulo on vasta alkusoittoa.  Niitä tulee sellaiset määrät, etteivät mitkään raja-aidat niitä tule pysäyttämään. Ainoastaan jos saamme ilmastonmuutoksen pysäytettyä, niin se ryntäys voitaisiin estää.
Jos totta puhutaan, niin en minä ollenkaan tiedä, että oliko tämän ajatuksen alkuun panija oikeasti ihminen, joka itse keskittyy vain vähäpätöisten ongelmien vatvomiseen  vai pystyikö hän keskittymään tähän tärkeimpään asiaan. Minä tein vain siten kun on verkossa tapana tehdä: Oletin asian olevan niin, enkä vaivautunut selvittämään, että miten asia todellisuudessa on.

Demokratia

Edellistä hallitusta haukuttiin siitä, että se ei tehnyt mitään. Tuleva hallitus tulee saamaan aikaan. Kauhulla odotan mitä kaikkea se saa aikaan. Tästä hallituksesta tulee  mieleen sen entisen isännän entinen renki. Tämän isännän renki oli tavattoman ahkera - ja tavattoman tyhmä. Tämä renki sai aikaiseksi paljon ja ajoi isännän epätoivoon. Mutta olemme demokraattisesti valinneet nämä ihmiset hoitamaan yhteisiä asioitamme. Jokunen aika sitten Kim Lindblom kirjoitti ES:än yleisönosastossa väärin äänestämisestä. Tosin hän kirjoitti myös, että Pohjois-koreassa, Kiinassa, Zimbabwessa, Kuubassa ja Venäjällä arvostetaan ympäristön suojelua yli kaiken ja kannatetaan tasa-arvoista avioliittolakia ja hyväksytään homous. Mutta väärin äänestämisessä oli sarkastinen vivahde. Hänen johto ajatuksensa tässä väärin äänestämisessä oli se, että kansa ei voi äänestää väärin. Tämä on hyvin usein esitetty ajatus. Tämä ajatus perustuu siihen, että jokaisella on oikeus äänestää mitä hän haluaa ja äänestäjä on aina oikeassa. Tulee mieleen kuinka aikoinaan natsi saksa syntyi kun niin monet äänestivät Hitleriä. Tästä ei ole pitkä hyppäys siihen, että kuinka moni Venäjällä on äänestänyt Putinia. Jos äänestäjä on aina oikeassa, niin Hitleriä ja Putinia äänestäneet olivat oikeassa. Ajatus, että äänestäjä on aina oikeassa ja siksi häntä ei ulkopuolinen voi mitenkään arvostella sisältää hiukan kyseenalaisen ajatuksen. Siinä on vähän sellainen ajatus, että äänestäjä on aivoton idiootti, joka ei oikein ole vastuussa omista valinnoistaan. Koska hän ei ole vastuussa omista päätöksistään, niin ei häntä myöskään voida arvostella hänen tekemistään valinnoista.  Mutta jos kukaan muu ei saa eikä voi arvostella äänestäjää hänen valinnastaan, niin kai hänen oma mielipiteensä kuitenkin on pätevä. Jos äänestäjä vaihtaa vaalien välillä ehdokasta, niin se todistaa, että äänestäjä on aikaisemmin valinnut omasta mielestään väärin. Erityisesti jos hän vaihtaa puoluetta, niin hän on vielä vahvemmin vakuuttunut siitä, että on aikaisemmin valinnut väärin. Vai ajatellaanko oikeasti, että äänestäjä on niin holhottava, että hän ei edes itse ole pätevä arvioimaan omia valintojaan? Oli äänestäjän sitten vastuussa omista teoistaan tai ei, niin elämme demokratiassa.  Demokratia toimii niin, että ihmiset asettautuvat ehdolle hoitamaan ensisijaisesti omia asioitaan ja siinä sivussa sitten valtakunnan asioita.  Jos tämän ehdokkaan omat asiat ovat tärkeitä  monelle muulle, niin nämä ihmiset äänestävät häntä. Kun on tarpeeksi näitä muita, niin kansanedustaja tulee valituksi. Persut ovat demokratiaa puhtaimmillaan. He ajavat työssä käyvien hyvin toimeentulevien miesten etuja. Muitten etuja he eivät aja. Heiltä on turha odottaa, että köyhät ja tulevat sukupolvet saisivat jotain. Päinvastoin: Tämän päivän sikailu tulee tulevien sukupolvien maksettavaksi. Ja hinta on melkoinen. Tämä hallitus ei tule saamaan kiitosta tulevilta sukupolvilta.

LUPAUKSIA

   Vaaleista kulunut kaksi viikkoa ja ensimmäinen vaalilupauksen rikkominen jo tapahtunut. Tämän kilpailun voitti persut. Vaaleissa persut peräänkuuluttivat avoimuutta ja läpinäkyvyyttä politiikkaan. Nyt sitten Timo Soini hallitusneuvotteluiden yhteydessä todennut, että hän ei käy niitä neuvotteluita julkisuuden kautta. Vaalilupauksien rikkomisella on vähän huono kaiku. Tämä johtuu siitä, että tahallisesti ollaan markkinoitu sellaista ajatusta, että vaalilupausten rikkominen olisi jotenkin moraalitonta. Siitä näkökulmasta katsottuna tämä minun asian esille tuominen on ilkeämielistä mustamaalaamista. Minun on pakko myöntää, että kun persut peräänkuuluttivat läpinäkyvyyttä politiikkaan, niin eivät he missään vaiheessa sanoneet, että sen  pitäisi koskea myös heitä itseään. Onkin todennäköistä, että he tarkoittivat, että vain muitten pitäisi tätä  noudattaa. Joten ei kysymys ole tarkalleen ottaen vaalilupauksesta. Tässä asiassa he vain haksahtivat yhdessä jutussa. Siinä, että äänestäjä on aina oikeassa.  Tämä tarkoittaa, että äänestäjän mielikuva on aina oikea riippumatta siitä, että onko mielikuvassa mitään järkeä. Tässäkin tapauksessa äänestäjä herkästi ajattelee, että kysymyksessä oli vaalilupaus, vaikkei se sitä ollut. Kun äänestäjä näin ajattelee, niin silloin se on ollut vaalilupaus, vaikka persut eivät sitä vaalilupaukseksi tarkoittaneet. Yksi lause olisi voinut pelastaa heidät tästä: Heidän olisi tarvinnut vain lisätä tähän lauseeseen lisä lause. Joten lause olisi voinut olla esimerkiksi näin: Odotamme kaikilta muilta puolueilta politiikkaan läpinäkyvyyttä, paitsi persuilta. Silloin äänestäjille ei olisi tullut sellaista harhakuvitelmaa, että kysymys olisi ollut vaalilupauksesta. Arvostelin vähän sitä, että lupausten rikkomisesta on tahallisesti tehty moraalitonta.  Oma näkemykseni on, että kuuluu asiaan, että vaaleissa annettuja lupauksia ei pidetä.  Olisimme tosi pahassa liemessä jos nämä lupaukset pidettäisiin. Demokratian ideana on se, että tärkeintä on päästä hoitamaan vastuullisesti yhteisiä asioita. Jotta sinne pääsisi on luvattava kaikenlaista. Mutta sitten on erittäin tärkeää, että tehdään mikä on kokonaisuuden ja maan kannalta viisainta, eikä suinkaan niin kuin kansa haluaa. Jos edustajat tekisivät niin kuin kansa haluaa, niin silloin me vasta liemessä oltaisiin. Ajattelin arvostelussani sitä, että nyt kun lupausten pettämisestä tehdäänkin paheksuttavaa, niin siitä seuraa se, että asioiden järkevä hoitaminen käy vaikeaksi. Mutta olin tässä asiassa väärässä. Se, että lupausten pitämistä pidetään paheksuttavana, ei mitenkään haittaa asioiden järkevää hoitamista. Tämä johtuu kansan poliittisesta muistista. Ei kansa yhtään muista mitä heidän edustajansa ovat lupailleet. Tämä on vähän puolue kohtaista.  Tarkoittaa, että eri puolueissa on oma yksilöllinen kannattajakunnan muistin pituus. Timo Soini on taitava kansanedustaja, joka taatusti tuntee oman äänestäjäkuntansa.  Hän siis tiesi, että heidän äänestäjänsä eivät mitenkään voi muistaa kahden viikon takaisia lupauksia. Muissa puolueissa en suosittelisi näin nopeaa lupausten pettämistä. Keskimäärin heillä äänestäjäkunnan muisti on noin kuusi kuukautta.

Hallitus

Kepu on kysellyt puolueilta kaikenlaista. Kysely paljasti erään varsin yllättävän asian. Paljastui, että kepu on asettanut tavoitteeksi kunnianhimoisen ilmasto tavoitteen. Tämä yllätti minut aivan täysin. Tämä ilmasto kysymys on nimittäin sellainen asia, joka paljastaa sen onko kansanedustaja vastuullinen vai vastuuton.  Vastuuton on se, joka ei piittaa ilmastosta mitään. Kuvittelin, että kepu olisi kuullut vastuuttomiin. Nyt minun on pakko muuttaa mielipidettäni kepuun. Tai sen jälkeen kun näen muutakin kuin puhetta.  Rahvaalla jako ei ole näin jyrkkä - tai näin oletetaan. Meillähän sekä laki, että ihmisten käsitykset nojaavat siihen olettamukseen, että rahvas on aivotonta idioottimassaa, jolta ei voi vaatia mitään - ei vastuuta, eikä järkeä. Minun itseni vain on vaikea tottua tähän ajatukseen, mutta varmaan se on järkevä asenne, koska useimmat ajattelevat näin. Mutta heti kun ihminen pääsee eduskuntaan, niin heti häneltä odotetaan sekä vastuuta, että viisautta. Monelle tämä on aivan ylitsepääsemätön tilanne. Mutta minä suhtaudun niin kuin enemmistö suhtautuu ja odotan vastuullisuutta. Tässä ilmasto kysymyksessä vastuuttomat kansanedustajat tulevat puolustautumaan sillä, että he ovat typeryksiä ja siksi heitä ei voi syyttää vastuuttomuudesta. He tulevat sanomaan, että he ovat vain niin suuria typeryksiä, etteivät he voi ymmärtää tätä ilmasto kysymystä. Typeryys ajatus voi olla aivan oikea, mutta typeryys ja vastuuttomuus eivät ole toisiaan pois sulkevia. Typerinkin ihminen pystyy selvittämään tämän ilmasto asian.  Siihen on ainakin kaksi menetelmää, jolla sen saa selville. Ja molemmat menetelmät ovat varsin yksinkertaisia. Ensimmäinen menetelmä on se yksinkertainen menetelmä, joka tieteessä on kaiken perusta. Se on lähdekritiikki. Yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että luotetaan siihen lähteeseen, joka ei valehtele. Jos on kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä, niin selvitetään lähteiden luotettavuus ja hylätään kylmästi se tieto, joka tulee epäluotettavasta lähteestä. Hylätään se vaikka kuinka haluttaisi uskoa siihen. Tämä ei ole vaikea operaatio.  Jos ei itse osaa arvioida, että mikä on luotettava lähde, niin kysyy sellaiselta ihmiseltä, joka niistä asioista ymmärtää. Ei kysytä tätä Nastolan putkimieheltä. Luotettavia lähteitä on useita: IPCC, NASA, Ilmatieteen laitos, Nature lehti....   IPCC on ehkä helpoin luotettava lähde, koska se on tehnyt jo valmiiksi sen luotettavien lähteiden valinnan.  Toinen menetelmä on selvittää mitä Magneetti media asiasta kirjoittaa ja kääntää heidän ajatuksensa päinvastaiseksi. He kirjoittavat aina täyttä puppua, joten voi olla täysin varma, että tässäkin asiassa totuus on juuri päinvastainen.  Tämän asian selvittäminen on kansanedustajan vastuullisuuden mittari. Eli jos kansanedustaja ei tee tätä ehdottamaani arviointia, niin se juuri on sitä vastuuttomuutta. Heille on kyllä kerrottu, että miten vakavasta asiasta on kysymys ja se on sitä vastuuttomuutta, ettei selvitä pitääkö näin vakavat väitteet paikkansa vai ei.